Olinko liian ankara vai sopiva vai liian lepsu?

Mä en usko, et sun 2v tajusi tuosta sun mökötyksestäsi yhtään mitään. Sille tuli vaan paha mieli kun äiti on outo.

Sori nyt mut ei lapsia noin kasvateta.

Ehkä se taapero jotain tajusi, kun iltapala meni suht nätisti.

ap

niin sittenhän onkin aivan valtavat perusteet olla lukematta hyvänyönsatua, olla antamatta iltasuukkoa, olla sanomatta "äiti rakastaaa sinua" ja jättää pois aamuinen lahja!

Enkö mä nyt vaan tajua tätä, vai onko muidenkin mielestä kuviossa jotain vikaa?

Lapsi on kuitenkin vasta 2v.

Juuri esim. että päivällistä ei syödä (pöydästä pois) ja mitään muuta ruokaa ei tipu ennen seuraavaa ateriaa eli iltapalaa tässä tapauksessa. Ehkä olisin jättänyt väliin myös iltasadun, mutta en pusuja jne. enkä myöskään seuraavan päivän pientä lahjaa. Olisin itse myös pitänyt puhuttelun (tosin voipi olla että ap on näin myös tehnyt).

Olen saanut itsekin tahia lapsen ruokailujen kanssa ja tiedän, kuinka helposti hermot menevät, mutta minusta myös nuo rangaistukset olivat kohtuuttomia ottaen huomioon lapsen iän.

Lapsen täytyy edes syödä ruokansa loppuun?

Ne oppii viimeistään aikuisena ettei tarvitse.

IHME SIMPUTTAMISTA

Jos tilanne on se, että 30 % alipainoisen lapsen annettiin syödä mitä syö kuukauden ajan, sitten katsottiin vaa'asta paino ja kun paino oli laskenut KILON alle kaksivuotiaalla, alipainoisella lapsella, niin ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin 'lautanen tyhjäksi' -periaate.

ap

niin siinä tapauksessa sun ap olisi pitänyt kehua ja kiittää kuinka xxx kerrankin söi kiltisti ja nätisti. Näin se lapsi tajuaa, että huonosta käytöksestä rangaistaan MUTTA mikä tärkeintä, hyvästä käytöksestä saa kehuja. Ennemmin aina porkkanaa kuin keppiä jos mahdollista. Tosin aina se ei ole mahdollista.

Kehuin kyllä pöydässä, miten hienosti meni iltapala. Mutta ehkä annan sitten aamulla sen pikkulahjan joulusukasta, niin ei rankaisu enää mene seuraavalle päivälle.

ap

näitä ääripäitä. Nykyään puhutaan curling-vanhemmista, jotka ei voi tuottaa lapsilleen yhtään pettymyksiä (ja niinpä he kokevat niitä myöhemmin sitten kasapäin ja kyvyttöminä sietämään niitä). Mutta täällä av:lla jyllää nämä natsiäidit, joiden elämän perustavin kauhuskenaario on se, että he kokevat arvovaltatappion lapsen silmissä. Ei joka asiasta tarvi vääntää niin kirjaimellisesti tappiin asti! Lapsi arvostaa sua, jos rakastat häntä ja NÄYTÄT sen ja osaat asettaa yksinkertaiset rajat (ei saa lyödä toisia jne.) ja valvot näitä rajoja napakasti, mutta ILMAN kyykyttämismentaliteettia.

haluu ees kuvitella minkälaisia rangaistuksia sun laps raukka tulee viel saamaa esim.10 tai 15 vuotiaana,jos rangaistukset on noin julmia jo kaks vuotiaana!!

Lapsi on kuitenkin vasta 2v.

Juuri esim. että päivällistä ei syödä (pöydästä pois) ja mitään muuta ruokaa ei tipu ennen seuraavaa ateriaa eli iltapalaa tässä tapauksessa. Ehkä olisin jättänyt väliin myös iltasadun, mutta en pusuja jne. enkä myöskään seuraavan päivän pientä lahjaa. Olisin itse myös pitänyt puhuttelun (tosin voipi olla että ap on näin myös tehnyt).

Olen saanut itsekin tahia lapsen ruokailujen kanssa ja tiedän, kuinka helposti hermot menevät, mutta minusta myös nuo rangaistukset olivat kohtuuttomia ottaen huomioon lapsen iän.

Oletetaan automaattisesti, että jos lapsi ei syö päivällistä, niin kyllähän se sitten syö iltapalaa. No ei se ihan niin mene. Meillä saattoi mennä aamiainen, lounas ja päivällinen niin, ettei syöty mitään. Iltapalalla vähän puuroa, ja siinä se. Ei ihan riitä kaksivuotiaan normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Niin, ja meillä siis tarjotaan ruokaa vain neljä kertaa päivässä (hui kauheata).

ap

näitä ääripäitä. Nykyään puhutaan curling-vanhemmista, jotka ei voi tuottaa lapsilleen yhtään pettymyksiä (ja niinpä he kokevat niitä myöhemmin sitten kasapäin ja kyvyttöminä sietämään niitä). Mutta täällä av:lla jyllää nämä natsiäidit, joiden elämän perustavin kauhuskenaario on se, että he kokevat arvovaltatappion lapsen silmissä. Ei joka asiasta tarvi vääntää niin kirjaimellisesti tappiin asti! Lapsi arvostaa sua, jos rakastat häntä ja NÄYTÄT sen ja osaat asettaa yksinkertaiset rajat (ei saa lyödä toisia jne.) ja valvot näitä rajoja napakasti, mutta ILMAN kyykyttämismentaliteettia.

Ruokailu on meidän perheessä ainoa, josta ei jousteta. Muista asioista ei todellakaan väännetä tappiin asti.

ap

kysyä, onko tää liian lepsu rangaistus, niin mikä susta olis sitten liian ankara?

Lapsi on kuitenkin vasta 2v.

Juuri esim. että päivällistä ei syödä (pöydästä pois) ja mitään muuta ruokaa ei tipu ennen seuraavaa ateriaa eli iltapalaa tässä tapauksessa. Ehkä olisin jättänyt väliin myös iltasadun, mutta en pusuja jne. enkä myöskään seuraavan päivän pientä lahjaa. Olisin itse myös pitänyt puhuttelun (tosin voipi olla että ap on näin myös tehnyt).

Olen saanut itsekin tahia lapsen ruokailujen kanssa ja tiedän, kuinka helposti hermot menevät, mutta minusta myös nuo rangaistukset olivat kohtuuttomia ottaen huomioon lapsen iän.

Oletetaan automaattisesti, että jos lapsi ei syö päivällistä, niin kyllähän se sitten syö iltapalaa. No ei se ihan niin mene. Meillä saattoi mennä aamiainen, lounas ja päivällinen niin, ettei syöty mitään. Iltapalalla vähän puuroa, ja siinä se. Ei ihan riitä kaksivuotiaan normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Niin, ja meillä siis tarjotaan ruokaa vain neljä kertaa päivässä (hui kauheata).

ap

Mutta tosiaan, meillä oli (tai on vieläkin) nelivuotiaalla tuo sama ongelma. Jokainen ruokailu on yhtä tappelua syömisestä ja helposti menee niin, ettei poika syö käytännössä mitään yhtenä päivänä. Nälkä varmasti on, mutta ruoka on pahaa, siinä on jotakin mustaa jne. Lista on loputon.

Olen ehkä julma, mutta jos ei syödä niin sitten ei syödä. Ollaan nälässä jos ruoka ei kelpaa. Toki lapsi vinkuu välipaloja, koska on nälkä mutta en anna koska toiveena on että seuraava ateria syötäisiin.

Toistaiseksi tuo ei ole vaikuttanut painoon tms. mutta jos tämä jatkuu vielä kauankin, niin voi käydä. Toivottavasti ei kuitenkaan.

kysyä, onko tää liian lepsu rangaistus, niin mikä susta olis sitten liian ankara?

luunapit, yms. mitä en henk. koht. voi hyväksyä.

ap

Toistaiseksi tuo ei ole vaikuttanut painoon tms. mutta jos tämä jatkuu vielä kauankin, niin voi käydä. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Meillä on vaikuttanut painoon ja mikä pahinta, myös pituuskasvuun, joka kielii jo jonkinlaisesta puutostilasta. Tämä siis oma mielipiteeni. Neuvolahan ei ole kiinnostunut, kun ei ole nukkumisongelmia.

ap

että lapsellasi on joku terveydellinen ongelma. Normaali lapsi ei syö ihan NOIN huonosti. Ettekö ole käyneet lääkärissä asian takia?

ap ajatellut keskustella näistä syömisjutuista vaikka jonkun lastenlääkärin kanssa? Siis ihan hyvällä tarkoitan. Ymmärrän nyt, ettei lapsesi toimi näissä jutuissa kuten lapset yleensä (?) eli jos ruoka ei yhdellä aterialla maistu, niin seuraavalla maistuu jne. Eli jotenkinhan sitä ruokaa on massuun saatava. Mutta ymmärrät kai, ettei ongelmallinen suhde ruokaan korjaannu kenties siitäkään, että pitää syödä edellinen ateria, joka on vielä lattian kautta kulkenut? Riskinä voi olla vaan syvempi syömisongelma, joka ei lähivuosina hellitäkään. En aiheesta tiedä, mutta kai on olemassa lastenlääkäreitä, jotka tietävät näistä lasten syömisongelmista?

että lapsellasi on joku terveydellinen ongelma. Normaali lapsi ei syö ihan NOIN huonosti. Ettekö ole käyneet lääkärissä asian takia?

mutta asiaa ei ole tutkittu. Käytiin myös yksityisellä lastenlääkärillä, joka totesi lapsen näyttävän terveeltä, ei tehty mitään tarkempia tutkimuksia.

ap

ap ajatellut keskustella näistä syömisjutuista vaikka jonkun lastenlääkärin kanssa? Siis ihan hyvällä tarkoitan. Ymmärrän nyt, ettei lapsesi toimi näissä jutuissa kuten lapset yleensä (?) eli jos ruoka ei yhdellä aterialla maistu, niin seuraavalla maistuu jne. Eli jotenkinhan sitä ruokaa on massuun saatava. Mutta ymmärrät kai, ettei ongelmallinen suhde ruokaan korjaannu kenties siitäkään, että pitää syödä edellinen ateria, joka on vielä lattian kautta kulkenut? Riskinä voi olla vaan syvempi syömisongelma, joka ei lähivuosina hellitäkään. En aiheesta tiedä, mutta kai on olemassa lastenlääkäreitä, jotka tietävät näistä lasten syömisongelmista?

Ja siis totesi lapsen terveeksi. Mitään kokeita ei otettu, mitään sen kummempia tutkimuksia ei tehty. On vain kuulemma sellainen.

Ja joo, tuo ruoan raapiminen lattialta takaisin lautaselle oli yliampumista. Kyllä, sen myönnän.

ap

Minulle ei myöskään aukene tuo sinun toimintasi, miten itse perustelet itsellesi että tämä olisi kaksivuotiaalle toimiva rangaistus? Luuletko että kaksivuotias pystyy mielessään yhdistelemään asioita näin pitkälle? Mitä hän oppii syömisestä jos hänelle tarjotaan lattialta kaavittu ruoka?



Jotenkin olisin ymmärtänyt jos lautasen heittämisestä olisi joutunut omaan huoneeseen ilman huomiota ja sitten iltapalalla olisi tarjottu samaa ruokaa (ei lattialta kaavittua...) ja hyvin syömisestä olisi kehuttu paljon. Mutta noin muuten en ymmärrä ihan miten tällä rangaistuksella olisi tarkoitus johtaa siihen että lapsi ei temppuile pöydässä (koska suurin osa tuosta rangaistuksesta on mennyt ihan yli hilseen) ja että lapsi jatkossa mielellään söisi ruokansa... Sekotatkohan tässä pari asiaa, on eri asia heittää lautanen lattialle (kiellettyä) ja sitten se että lapsi ei halua syödä (ikävää mutta paraneeko asia rangaistuksilla).

Meillä oli aikoinaan kanssa hyvin huonosti syövä taapero, jonka pöytätapoihin kuului lusikoiden, leivän, ihan minkä tahansa ruuan mitä irti lähti, heittely tahallaan lattialle.Perässä meni maitomuki, tabeltti ja lautanenkin. Nauroi vain kun kiellettiin. Että se siitä tahattomuudsta. Yritettiin monta kuukautta vaikka mitä ns. hyväksyttyjä konsteja saada temppuilu loppumaan. Ei mitään tehoa.



Lopulta 2-vuotispäivä lähestyi ja tältä mammalta loppui pinna. Meidän perheessä ei 2-vuotiaat heittele ruokia tahallaan lattialle ja seinille ja piste. Myös minä käytin aika radikaalia konstia, joka säikäytti lapsen. (meilläkään tässä ei käytetty väkivaltaa) Sen jälkeen jokainen hyvinkäyttäydytty ruokailu kehuttiin maasta taivaaseen ja tämä konsti sitten puri.



Meidän siis piti saada lapsi säikähtämään kunnolla, sen jälkeen pidettiin puhuttelu miksi ei saa tehdä näin ja näin. Ja aina kun ruokailu onnistui temppuilematta sen jälkeen hyvin, kehut olivat valtaisat.



Mutta ymmärrän tuon tuskan tuohon ruokatemppuiluun. Meilläkään ongelma ei ole se, että syödäänkö lautanen tyhjäksi. Tietenkään ei tarvitse syödä jos ei ole nälkä. Ongelma oli sellainen tahallinen huono käytös, joka pistää korpeamaan kyllä jossakin vaiheessa.



Kyseinen lapsi on aina muuten ollut aika helppo ja kiltti. Jostain syystä tuossa 1v4kk-2v välisenä aikana joku pikkupiru iski lapseen noiden ruokailujen suhteen. Eli minullekaan on turha tulla selittämään, että alle 2-vuotias ei tee pahojaan tahallaan :)



Mutta ap:lle sanoisin, että rangaistus on tuon ikäiselle liian pitkä.

ja turhauduit venkoilevaan lapseen! Se on ihan luonnollista. Itsekin kuitenkin tajusit, että rangaistuksesi oli lapsen ikätasoon nähden liian kova, ja siitä tuskin loppujen lopuksi oli sitä hyötyä, mitä halusit. Mahdollista on, että huomenna taas sama peli jatkuu.



Mulla on 2,5-vuotias, jonka kanssa pukeminen on päivittäin jossain tilanteessa yhtä takaa ajoa, venkoilua, riisumista ja taas pukemista. Mulla menee oikeasti välillä NIIIN hermo siihen! Eilen sitten lopulta nostin muksun sisäkamppeissa pihalle (menin itse mukana) ja kysyin, että "onko kylmä? Olisko parempi, jos laitetaan haalari päälle?" Totesi sitten itsekin, että kylmä on ja haalari olisi ihan kiva.



En osaa neuvoa miten tuon syömisen kanssa olisi parasta toimia, ongelma on varmasti jo isompi kuin pelkkä tahallinen venkoilu. Uskoisin, että pieni lapsi kuitenkin syö, jos on nälkä..? Ehkä joku ravitsemusterapeutti tai toinen lääkäri osaisi auttaa.



Mutta ymmärrän, että menee hermot!

Johtuu siitä, että mut ja veli pakotettiin ja seuraukset näkyy tänä päivänä.



Kävimme tutkimuksissa, ruokaterapiassa ja sitä sun tätä. Totesivat vaan, että terve poika, menee omaa käyräänsä.



Alkoi muuten sitten lopulta koulussa syömään paremmin. Eikä haittaa mitenkään vaikka onkin luokkansa pienempiä.

joka ihmettelee miksi oma lapsi ei käy tervehtimässä eikä anna nähdä lastenlasta..