Olinko liian ankara vai sopiva vai liian lepsu?

ap valottaa, miten nuo syömisongelmat näkyivät ihan pienenä, kun muistaakseni mainitsit, että AINA on ollut ongelmia? Voisiko lapsella ihan synnynnäisesti olla nälkä/kylläisyys-systeemi sekaisin? Suosittelen, että sitkeästi selvität asiaa eri lääkäreillä. Ruoan kanssa renklaaminen on niin tyypillistä, ettei edellinen lääkäri ehkä hoksannut tilanteen jatkuvuutta ja sen seurauksia.

Ehkä olisi ihan viisasta erottaa toisistaan riittävä syöminen ja ruokatavat. Vaikka sitten syöttäisit lasta itse ja leikkisit samalla lentokonetta, minkä kaikki oppaat kai tyrmäävät, josko se auttaisi edes hieman syömään? Minäkin olen syöttänyt vielä 3-vuotiastani, jos on sairastellut ja ruokahalu on kunnolla kateissa ja ollut jo pidempään. On siis ihan eri luokan asia kuin teillä, mutta mielestäni se on meillä auttanut syömiseen ja myöhemmin on syönyt normaalisti itse. Eli keskittyisit nyt siihen olennaisempaan. Voithan opettaa ylipäänsä käytöstapoja muissa asioissa, jos tuo syöminen nyt juuri on teidän ongelma vaan. Tuskin enää parikymppisenä paiskoo lautasia seinille kuitenkaan ;)

Ja kyllä, koska ei syönyt ja paino laski liikaa. Sama peli jatkui. Ei kelvannut rinta, pullo, kiinteät, ei niin mikään. Jonkin verran kyllä syötetään vielä, en kyllä haluaisi.

ap

Lastenlääkäri on todennut 1,5v sitten lapsen terveeksi? Eli lapsi oli silloin 7kk? Eihän silloin voi lapsen syömisestä vielä sanoa mitään... Ja et ole tämän jälkeen hakenut apua? Todennäköisesti olet alusta asti suhtautunut syömiseen jotenkin liian tiukasti ja siksi ongelmat vaan kasvaa... Katsoitteko kukaan sitä telkkariohjelmaa, jossa autettiin perheitä vähän sellaisessa bb tyyppisessä talossa? Britti-ohjelma, en muista nimeä. Siinä oli joka kerta lapsia, jotka eivät syöneet mitään ja ongelma oli AINA vanhemmissa. Ja vanhemmat yrittivät parhaansa, eivät vain nähneet/tajunneet, miten vaikuttivat lapseen. Hae ap apua syömistilanteisiin, älä käytä tuollaisia epäjohdonmukaisia rangaistuksia. Sun mielestä jäähy ei toimi, mutta miksi kaksi tuntia yksin legojen parissa toimisi?

Ja usko tai älä, ongelma oli jo silloin tiedossa. Neuvolassa kiinnitettiin huomiota laskeviin paino- ja pituuskäyriin, mutta asiallehan ei neuvolan ammattitaidolla osata tehdä mitään. Neuvolan tehtävänä on ohjata lisätutkimuksiin, jos on aihetta. Minä olen tehnyt oman osuuteni, kun kiikutin lapsen yksityislääkärille. Diagnoosi: terve lapsi, ei huolta. Kelpasi myös neuvolalle. En voi ymmärtää, miten olen muka alusta asti voinut suhtautua liian tiukasti lapsen syömiseen. Eihän minulla ollut synnytyslaitoksella hajuakaan, että lapsi söisi huonosti. Asia selvisi vasta, kun käyrät romahtivat.

En katso mitään BB-tyylisiä ohjelmia. Sori, mutta ei kuulosta kovinkaan vakuuttavalta ohjelmalta.

ap

ihan muustakin kiinni kuin käytöksestä..? Voisiko olla joku elimellinen vika, onko tutkittu? Jos ei pysty nielemään tms.? Sinuna menisin kyllä jatkotutkimuksiin.

ap valottaa, miten nuo syömisongelmat näkyivät ihan pienenä, kun muistaakseni mainitsit, että AINA on ollut ongelmia? Voisiko lapsella ihan synnynnäisesti olla nälkä/kylläisyys-systeemi sekaisin? Suosittelen, että sitkeästi selvität asiaa eri lääkäreillä. Ruoan kanssa renklaaminen on niin tyypillistä, ettei edellinen lääkäri ehkä hoksannut tilanteen jatkuvuutta ja sen seurauksia.

Ehkä olisi ihan viisasta erottaa toisistaan riittävä syöminen ja ruokatavat. Vaikka sitten syöttäisit lasta itse ja leikkisit samalla lentokonetta, minkä kaikki oppaat kai tyrmäävät, josko se auttaisi edes hieman syömään? Minäkin olen syöttänyt vielä 3-vuotiastani, jos on sairastellut ja ruokahalu on kunnolla kateissa ja ollut jo pidempään. On siis ihan eri luokan asia kuin teillä, mutta mielestäni se on meillä auttanut syömiseen ja myöhemmin on syönyt normaalisti itse. Eli keskittyisit nyt siihen olennaisempaan. Voithan opettaa ylipäänsä käytöstapoja muissa asioissa, jos tuo syöminen nyt juuri on teidän ongelma vaan. Tuskin enää parikymppisenä paiskoo lautasia seinille kuitenkaan ;)

Ja kyllä, koska ei syönyt ja paino laski liikaa. Sama peli jatkui. Ei kelvannut rinta, pullo, kiinteät, ei niin mikään. Jonkin verran kyllä syötetään vielä, en kyllä haluaisi.

ap

Jollei ruoka maistu ekan kehotuksen jälkeen, annatte varoituksen ja kolmannella temppuilulla pöydästä pois (ei omaan huoneeseen leikkimään/tv:n ääreen, vaan vaikka tuolille parin metrin päähän ruokapöydästä, opetelkaa kestämään huutoa ilman huomiota). EIKÄ enää millään konstilla takaisin, vaikka lapsi lupaisi mitä. Ei välipaloja yms (laittakaa ruokakaappi lukkoon, jollei muu auta). Selkeät ruoka-ajat. Älkää vaatiko aluksi muuta, kuin maistamista. Meillä ruokapöydästä ei kuitenkaan saa poistua ennen kuin kaikki ovat syöneet. Pöydässä istutaan kauniisti keskustellen, kunnes kaikki valmiita. Nää on toimineet meillä, en osaa sanoa toimiiko muilla.

Pöydästä poistaminen ei toimi meillä rangaistuksena, joten älkää enää ehdottako sitä. Lapsi ei myöskään kinua välipaloja, sillä hän ei syö välttämättä myöskään seuraavaa, eikä sitä seuraavaa ateriaa.

ap

ihan muustakin kiinni kuin käytöksestä..? Voisiko olla joku elimellinen vika, onko tutkittu? Jos ei pysty nielemään tms.? Sinuna menisin kyllä jatkotutkimuksiin.

Ruoka jää hautomaan suuhun pitkäksi aikaa ja välillä kakoo sitä.

ap

vaikka paperille ylös tuo koko syömättömyyshistoria ja marssi lääkäriin. Eihän syy välttämättä ole fysiologinen, mutta kai se pitäisi kunnolla poissulkea? Onhan sekin mahdollista, että vastasyntynyt ei vaan jostain tuntemattomasta syystä osannut syödä ja te hoitajat olette omalla toiminnallanne aiheuttaneet lapselle jonkin trauman, eikä osaa vieläkään syödä, vaikkei varsinaista syytä syömättömyyteen enää olisikaan. En tarkoita tätä pahalla. Serkkuni oli pienenä tosi huono syömään ja laiha. Hänet sidottiin kiinni ja syötettiin väkisin. Ei ole aikuisena ollut laihuusongelmia, päinvastoin. Hyvää tarkoittavalla käytökselläkin voi olla huonot seuraukset. Yritä selvittää asia asiantuntijoiden avustuksella!

ihan vauvasta lähtien. Alkoi mun rintatulehduksesta ja siihen määrätystä lääkkeestä, jotka veti pojan vatsan ihan sekasin. Mikään ei imeytyny, ruoka ei maistunu, pukli, paleli ja paino laski. Siitä ku selvis niin kiinteiden kanssa tuli ongelmaa, lapsi kun on aistiyliherkkä ja reagoi ruuan koostumukseen arkuudella ja pelolla, ei uteliaisuudella.



Sitte ku piti siirtyä karkeampiin, poika meinas tukehtua niihin. Pitkään piti kaikki ruoka vetää sauvasekottimella läpi että laps sai syödäkseen. Makujen kanssa oli myös hankalaa, samoin kasvisten.



Kolmen vanhana lautanen saattoi lentää seinään, jos ruoka meni väärässä järjestyksessä lautaselle. Mutta siinä vaiheessa oli jo selvää, ettei ne ruokailuongelmat ollu aimoat ongelmat lapsen kanssa.



Tässä matkalla on kokeiltu kaikenlaista, pojalla jäi alkuun kaikki hedelmät ja vihannekset syömättä. Uhkailu, lahjonta ja kiristys on testattu ja tehottomiksi todettu. On myös todettu, että pakottamalla poika kyllä kilttinä yrittää mutta yritys saattaa päätyä oksennukseksi lautaselle. Kuitenkin kun on sitkeästi tarjottu eri tavoin valmistettuja rehuja niin laps on alkanu jopa niitä vapaaehtoisesti syömään. Tavallisimpia hedelmiä syö, kasviksista joitain. Ja ikää on nyt 10v. On laiha ja pienikokoinen.



Ikinä en lasta opettaisi syömään noilla ap:n metodeilla, niillä saadaan ruokailuun vain entistä hankalampi ilmapiiri ja se haittaa syömistä entisestään. Ruokailun pitäisi olla rentoa ja mukavaa, ei kyttäystä ja stressaamista.

ohjelma ei siis ole bb tasoa, vaan ne ihmiset asuu viikon sellaisessa talossa, jossa on peilin takana kameroita, joita oikea ammattitaitoinen psykologi sitten katsoo. Ja oli oikeasti hyvä ohjelma, jossa autettiin perheita kunnolla. Ei siis mitään tiputusshowta tai muuta. En vain muista ohjelman nimeä ja siitä talosta joku olisi voinut sen tunnistaa. Mutta pyöri jollain pienellä kanavalla, oisko ollut Ava tai Liv? Muistaako kukaan? Ja usko ap, oli kyllä tuhat kertaa paremmat metodit, kuin sulla käytössä. Ja jos lääkäreiden mukaan lapsessa ei vikaa, niin miksi et suostu hakemaan käytökseen/kasvatukseen tukea? Eihän sitä tarvitse hävetä! Soita perheneuvolaan! Menen itsekin psykologille puhumaan lapsen pienestä käytöshäiriöstä, koska haluan tukea omaan toimintaan, sehän auttaa loppupeleissä koko perhettä. Ihan syvältä toi minä olen tehnyt oman osuuteni, nyt kärsiköön lapsi -asenne.

oli The House of Tiny Tearaways ja asiantuntija Dr Tanya Byron.

2-vuotias taapero heitti lihakeiton lattialle. Tätä edelsi jatkuva pelleily ja leikkiminen ruoan kanssa. Minä kiikutin taaperon kahdeksi tunniksi jäähylle omaan huoneeseen.

-> kaksi tuntia tuon ikäiselle on aivan liian pitkä rangaistus!



Sieltä iltapalalle, jolla tarjoiltiin lattialta raavittu lihakeitto, puuro ja viinirypäleitä.

-< Ei pelkästään liian ankaraa, vaan myös JULMAA syöttää lattialta kaavittua ruokaa. Kuullostaa todella uskomattomalle!



Sitten iltapesu ja pyjama päälle. Ei iltasatua, ei hyvänyönpusua, eikä 'äiti rakastaa sinua'

-> lapsi sai siis jo kolmanne rangasituksen, vaikka sanoit, että olit kehunut häntä hyvin syödystä iltapalasta. Mistä tämä rangaistus sitten tuli? Miksi opetat lapsellesi, että äiti rakastaa sinua, jos olet kiltisti, mutta jos olet tuhma niin äiti ei enää rakastakaan?



eikä huomenaamulla joulusukassa ole tontun tuomaa pikkulahjaa.

-> MIKSI? Minkä takia rangaistuksen pitää jatkua vielä huomenna? Eihän tuonikäinen enää edes ymmärrä/muista, mistä tämä nyt tulee



Ruoalla leikkiminen ja pelleily sekä huonosti syöminen siis ollut pitkäaikaista.

-> Totta. Ruualla ei leikitä eikä pelleillä. Minusta olisi riittänyt, että lapselta otetaan ruoka pois ja poistetaan pöydästä. Seuraava ruoka tarjotaan vasta seuraavalla aterialla.



Mitä luulet, että lapsesi tästä oppii? Opettaako se hänet syömään, kun teet näistä ruokailuista tällaisia pakkoja ja ahdistavia tilanteita kaikkinen rangaistuksineen?



Huonosti syövän lapsen kanssa voi käyttää maistamispakkoa, mutta ei mitään syömispakkoa, joka opettaa vaan inhoamaan ruokailuja entistä enemmän. Jos lääkäri ei ole ollut huolissaan, niin en olisi silloin itsekään huolissani. Jos sinusta tuntuu, että tilanne on mennyt pahemmaksi, niin sitten uudestaan lääkäriin.



ÄLÄ tee ruokailusta valtataistelua, sillä saat ongelman vain paisumaan. Kovin kauan et edes pysty väkisin syöttämään ja sitten ongelma onkin paisunut jo pahimmassa tapauksessa todella pahaksi.



Ymmärrän hyvin huolesi huonosti syövästä lapsesta. Välillähän on niin voimaton olo, kun ei saa lastaan syömään. Onhan hengissä säilyminen viime kädessa syömisestä kiinni. Mutta usko minua, tälllaisella et saa mitään hyvää aikaiseksi. Minullakin on kokemusta huonosti ja hyvin valikoivasti syövästä lapsesta. Lapsi on nyt jo murrosikäinen ja nyt katkerana muistelee, kun häne "pakotettiin" syömään. Olimme todella huolissamme lapsesta ja syömisongelma vain paisui, mitä ankarampia olimme. Kun vihdoin ymmärsimme olla tekemättä asiasta mitään numeroa ja ruokailussa riitti pieni maistaminen, alkoi ongelmakin pienetyä. Edelleen tyttö on epäluulonen, mutta syön sen verran, että on ihan terve.



Ymmärrän, että ajattelet lapsesi parasta, mutta olet niin väärällä teillä tuolla tyylilläsi. Jos todella olet huolissasi lapsesi hyvinvoinnista, niin vie hänet sinne lääkäriin.

Ymmärrä hänen ikänsä. Ymmärrä, että ihan kaikki tuonikäiset leikkivät ruualla ja heittävät sitä joskus lattialle. Ei noin hirmuisia rangaistuksia.



T kolmen lapsen äiti, lastentarhanopettaja/luokanopettaja

Et kykene vastaanottamaan hyviä neuvoja, joita täällä on tullut esiin roppakaupalla. Jankkaat vain samoja asioita itsekin ja syytät neuvolaa. Tuolla asenteella et tule tätä asiaa selvittämään.



Ja turha sun on alkaa toisia syyttelemään, että he tekevät vääriä johtopäätöksiä sinusta. Kaikki mitä täällä olet esiin tuonut antaa hyvinkin sen kuvan, mitä moni on kertonut. Miksi ylipäätään tulet kysymään täällä muiden mielipidettä, jos et kestä yhtään kritiikkiä, joka koskee sinua ja käyttäytymistäsi?



Onko lapsellasi lähellä muita aikuisia, jotka ovat huolissaan tilanteesta? Eikö isä reagoi asiaan millään tavalla?

Kommentti siitä, että perheneuvola kyllä puuttuisi liittyi tähän, viesti nro 44: Lapsi oli kaksi tuntia omassa huoneessaan. Lainaus: Jos tuo kaikki on totta, niin hae ap nopeasti apua perheneuvolasta! 2 vuotias on vielä melkein vauva, eikä tee mitään pahaa TAHALLAAN. Tottahan lapsi koettelee rajojaan, mutta tuohan on täysin normaalia sotkemista. Luuletko oikeasti, että perheneuvola puuttuu tuollaiseen? On meillä lapsi ollut joskus kolme tuntiakin olohuoneessa. Pitäisikö siitäkin soittaa perheneuvolaan? Eikä kyse ole tästä yksittäisestä sotkemisesta, vaan jatkuvasta venkoilusta syömisen kanssa. ap Eli jos hakisitte sieltä apua, kyllä siellä asiaan tartuttaisiin. Ja ls-ilmoituksen mainitsin siksi, että ymmärtäisit, että ei tuo kahdeksi tunniksi omaan huoneeseen laittaminen + muut suunnitellut rangaistukset ollut mikään pikkujuttu. Mutta anteeksi, että loukkasin! Se ei toki ammattilaisena ole fiksua käytöstä.

Lapsi oli myös kolme tuntia olohuoneessa tänään. Onko siihenkin aihetta puuttua? Mikä on sopiva aika olla missäkin huoneessa? Ymmärtäisin, jos olisin lähtenyt ovet paukkuen ulos ja jättänyt lapsen yksin, mutta kun olin koko ajan samassa asunnossa ja kävin katsomassa lasta välillä. Mitkä ovat lastensuojelun ohjeet? Miten usein minun pitää vaihtaa lasta huoneesta toiseen, ettei mitään vahinkoa tapahdu? Lelutta jättäminen on minusta ihan normaali rangaistus, tosin myönnän, että seuraavaan päivään ulottuva rangaistus ei tässä tapauksessa ollut fiksu idea, enkä sitä toteuttanut. ap Ylireagoit ja pahasti.

Aluksi kirjoitit, että lapsi oli jäähyllä omassa huoneessaan kaksi tuntia ja sitten hän ei ollutkaan. Eihän se ole mikään jäähy, jos lapsi leikkii huoneessaan ja itse käyt siellä vähän väliä. Et ole käyttäytynyt yhtään johdonmukaisesti. Lapsi on saanut leikkiä ja olla normaalisti. Sen jälkeen hän syö iltapalan kiltisti ja rankaiset häntä siitä jättämällä lapselle tärkeät iltarutiinit väliin. Ei noin pieni lapsi osaa yhdistää asioita niin kuin aikuinen.

Meillä 2 v. poika ja ollut myös aina tosi huono syömään. Lopulta paino pysähtyi ja oli käyrällä -20% ja myös pituuskasvu pysähtyi.. syy oli et poika ei siedä yhtään laktoosia. Sillä oli koko ajan niin kipeä maha ettei sen vuoksi syöny.



En ikinä vieny jäähylle tai suuttunu vaikkei syöny, vaikka olinki ihan rikki syömättömyydestä. Ei ikinä tullu mieleen et lapsi olis ilkeyttään ollu syömättä!



Vie lapsi lääkäriin ja selvitä miksei se sy. Ne ottaa sairaalaan sisään ja sielä opetellaan syömään sen lisäks et tutkitaan miksei lapsi syö.

Aluksi kirjoitit, että lapsi oli jäähyllä omassa huoneessaan kaksi tuntia ja sitten hän ei ollutkaan. Eihän se ole mikään jäähy, jos lapsi leikkii huoneessaan ja itse käyt siellä vähän väliä. Et ole käyttäytynyt yhtään johdonmukaisesti. Lapsi on saanut leikkiä ja olla normaalisti. Sen jälkeen hän syö iltapalan kiltisti ja rankaiset häntä siitä jättämällä lapselle tärkeät iltarutiinit väliin. Ei noin pieni lapsi osaa yhdistää asioita niin kuin aikuinen.

Täällä kun jotkut hysteerikot huutelevat, että lapsi hylättiin omaan huoneeseen. Anteeksi mitä?

ap