Olinko liian ankara vai sopiva vai liian lepsu?

Lastenlääkäri on todennut 1,5v sitten lapsen terveeksi? Eli lapsi oli silloin 7kk? Eihän silloin voi lapsen syömisestä vielä sanoa mitään... Ja et ole tämän jälkeen hakenut apua? Todennäköisesti olet alusta asti suhtautunut syömiseen jotenkin liian tiukasti ja siksi ongelmat vaan kasvaa... Katsoitteko kukaan sitä telkkariohjelmaa, jossa autettiin perheitä vähän sellaisessa bb tyyppisessä talossa? Britti-ohjelma, en muista nimeä. Siinä oli joka kerta lapsia, jotka eivät syöneet mitään ja ongelma oli AINA vanhemmissa. Ja vanhemmat yrittivät parhaansa, eivät vain nähneet/tajunneet, miten vaikuttivat lapseen. Hae ap apua syömistilanteisiin, älä käytä tuollaisia epäjohdonmukaisia rangaistuksia. Sun mielestä jäähy ei toimi, mutta miksi kaksi tuntia yksin legojen parissa toimisi?

Ja usko tai älä, ongelma oli jo silloin tiedossa. Neuvolassa kiinnitettiin huomiota laskeviin paino- ja pituuskäyriin, mutta asiallehan ei neuvolan ammattitaidolla osata tehdä mitään. Neuvolan tehtävänä on ohjata lisätutkimuksiin, jos on aihetta. Minä olen tehnyt oman osuuteni, kun kiikutin lapsen yksityislääkärille. Diagnoosi: terve lapsi, ei huolta. Kelpasi myös neuvolalle. En voi ymmärtää, miten olen muka alusta asti voinut suhtautua liian tiukasti lapsen syömiseen. Eihän minulla ollut synnytyslaitoksella hajuakaan, että lapsi söisi huonosti. Asia selvisi vasta, kun käyrät romahtivat. En katso mitään BB-tyylisiä ohjelmia. Sori, mutta ei kuulosta kovinkaan vakuuttavalta ohjelmalta. ap

Et voi syyttää neuvolaa, kuten tunnut koko ajan tekevän. Jos neuvola ei reagoi johonkin asiaan, kiikutan itse ainakin lapseni yksityiselle. No, näin olet tehnyt, kerran. Jos tuolloin on todettu lapsi terveeksi ei se tarkoita tuon ikäisellä llapsella, että kaikki on hyvin sitten muos 1,5-vuoden päästä. Onhan tuossa ajassa lapsi muuttunut imeväisestä leikki-ikäiseksi. Tuo lauseesi "Minä olen tehnyt oman osuuteni, kun kiikutin lapsen yksitysilääkärille." särähti korvaani todella pahasti. Ikään kuin olisit taistelemassa neuvolaa vastaan ja lapsesi olisi vain pelinappula siinä pelissä. Julmaa minusta. Jos olet oikeasti huolissasi lapsesi syömättömyydestä, niin kiikutat lastasi vaikka lääkäriltä toiselle, kunnes löydät sellaisen,joka oikeasti puuttuu ongelmaan.

Lapsesi ruokailu ei ole mitään normaalia 2-vuotiaan uhmaa ja kiukkuilua, vaan selvästi ongelmat on muualla ja syvemmällä.

(No, oikeastihan tämä on provo. Tunnistaa samaksi provoilijaksi, jok asilloin tällöin yrittää saada kipakoita keskusteluja aikaiseksi.)

epäonnistunut provo, kun kaikki vastaajat ovat harvinaisen samaa mieltä asiasta;-)

En voi ymmärtää, miten olen muka alusta asti voinut suhtautua liian tiukasti lapsen syömiseen. Eihän minulla ollut synnytyslaitoksella hajuakaan, että lapsi söisi huonosti. Asia selvisi vasta, kun käyrät romahtivat.

nenämahaletkussa, eikä hänelle ole kelvannut rinta, pullo tai mikään,mukaan, niin sinulla ei ole ollut hajuakaan lapsen huonosta syömisestä ennen kuin lapsen käyrät eivät ole olleet niin kuin pitää. Joo, todella uskottavaa, ap, tai sitten olet ihan pihalla lapsen kanssa.

nenämahaletkussa, eikä hänelle ole kelvannut rinta, pullo tai mikään,mukaan, niin sinulla ei ole ollut hajuakaan lapsen huonosta syömisestä ennen kuin lapsen käyrät eivät ole olleet niin kuin pitää. Joo, todella uskottavaa, ap, tai sitten olet ihan pihalla lapsen kanssa.

moni on esikoisen kanssa pihalla. En minä tajunnut siellä synnytyslaitoksella, että nämä syömisongelmat jatkuisivat ja pahenisivat. Kaikkihan aina toitottavat, että vauvat on ohjelmoitu imemään ja syömään. Aijaa. Ei meidän vauva vaan. Ei minulla ollut käsitystä, miten paljon vauvat syövät, vasta kun käyrät romahtivat, niin totuus selvisi.

Ja mielestäni jo kirjoitin, että saa sen pikkulahjan joulusukasta huomenaamulla.

Neuvolan tehtävänä on puuttua asiaan. Jos eivät puutu, niin sitten ei voi mitään. Minä olen käyttänyt lasta lääkärillä, ja sillä hyvä. Jos eivät neuvolassa osaa ohjata eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin, niin ei voi mitään. Mutta kuten sanottua, syömisongelmat eivät ole neuvolaa kiinnostava ongelma.

ap

Neuvolan tehtävänä on puuttua asiaan. Jos eivät puutu, niin sitten ei voi mitään. Minä olen käyttänyt lasta lääkärillä, ja sillä hyvä. Jos eivät neuvolassa osaa ohjata eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin, niin ei voi mitään. Mutta kuten sanottua, syömisongelmat eivät ole neuvolaa kiinnostava ongelma.

ap

Nyt mäkin alan uskoa, että jollain on hauskaa provoillessaan ;)

Neuvolan tehtävänä on puuttua asiaan. Jos eivät puutu, niin sitten ei voi mitään. Minä olen käyttänyt lasta lääkärillä, ja sillä hyvä. Jos eivät neuvolassa osaa ohjata eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin, niin ei voi mitään. Mutta kuten sanottua, syömisongelmat eivät ole neuvolaa kiinnostava ongelma. ap

Nyt mäkin alan uskoa, että jollain on hauskaa provoillessaan ;)

taitaa provoilijalla olla jotakin hampaankolossa neuvolaa kohtaan.

Tai sitten on näitä "maalaisjärjellä" toimivia äitejä, jotka tekevät niin kuin ennekin, koska ollaanhan mekin kaikki hengissä. Ja tällä kirjoituksella yrittää saada neuvoloiden ohjeita noudattavat äidit kyseenalaistamaan neuvolatoiminnan.

kommentoida tuohon kirjoitukseen, jossa sinua epäiltiin tunne kylmäksi äidiksi? Vai miksi sen ohitit?

nenämahaletkussa, eikä hänelle ole kelvannut rinta, pullo tai mikään,mukaan, niin sinulla ei ole ollut hajuakaan lapsen huonosta syömisestä ennen kuin lapsen käyrät eivät ole olleet niin kuin pitää. Joo, todella uskottavaa, ap, tai sitten olet ihan pihalla lapsen kanssa.

moni on esikoisen kanssa pihalla. En minä tajunnut siellä synnytyslaitoksella, että nämä syömisongelmat jatkuisivat ja pahenisivat. Kaikkihan aina toitottavat, että vauvat on ohjelmoitu imemään ja syömään. Aijaa. Ei meidän vauva vaan. Ei minulla ollut käsitystä, miten paljon vauvat syövät, vasta kun käyrät romahtivat, niin totuus selvisi. Ja mielestäni jo kirjoitin, että saa sen pikkulahjan joulusukasta huomenaamulla. Neuvolan tehtävänä on puuttua asiaan. Jos eivät puutu, niin sitten ei voi mitään. Minä olen käyttänyt lasta lääkärillä, ja sillä hyvä. Jos eivät neuvolassa osaa ohjata eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin, niin ei voi mitään. Mutta kuten sanottua, syömisongelmat eivät ole neuvolaa kiinnostava ongelma. ap

pyhällä hengelläkö luulit lapsesi elävän, jos hän ei syönyt rintaa eikä pulloa? Ei esikoisenkaan kanssa niin pihalla voi olla, että uskoo lapsen voivan hyvin, jos hän ei syö.

minä vain epäilen sitä, että tunnistaako lapsi nälän tunnetta. Kun ei vingu ruokaa, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla nälkäinen. Herkutkaan eivät maistu.



ap

[/quote]

Luin juuri kirjaa, jonka oli kirjoittanut autisti. Sanoi, ettei hän tunnistanut nälän tunnetta. EN TARKOITA ETTÄ LAPSESI OLISI AUTISTI. Mutta sitäkin on monenlaista... Muutenki hyvin mielenkiintoinen kirja. Mulla kolme lasta 4v, 2v 5kk ja 7vkoa. Kirja auttoi ymmärtämään itseä, mutta myös lasten maailmaa. Ihan terveittenkin. Suosittelen. Iris Johansson: Toinen maailma jonka tunnen

alkuperäisessä viestissäsi kerrot kiikuttaneesi lapsen kahdeksi tunniksi huoneeseensa jäähylle. Siihen lisättynä tiedotat evääväsi iltarutiinit ja niihin liittyvät hellyydenosoitukset. Näistä syntyy kuva lapsen henkisestä hylkäämisestä. Myöhemmin tarkennat lapsen saaneen leikkiä huoneessaan normaalisti ja olleesi saatavilla. Varmaan se, millaisessa tunneilmastossa lapsi on huoneessaan ollut, millaisin saatesanoin sinne viety ja miten olet reagoinut kun lapsi on huoneesta pyrkinyt luoksesi, kertoo siitä, onko lapsi kokenut huoneessa olon hylkäämisenä vaiko leikkituokiona. Tarpeeksi kiihtyneenä aikuinen voi ajatella, että lapsi saa olla huoneessaan tyyliin loppuillan, mutta aikuisen kiihtyneisyys yleensä tasaantuu hyvin pian lapsen mentyä hetkeksi pois silmistä tai itse otettuaan aikalisän. Tämän jälkeen aikuinen yleensä pystyy käsittelemään kiihtymyksensä järkiperäisesti ja toteamaan ettei todellakaan oikeasti kykenisi pitämään lasta pitkän aikaa tiettyyn tilaan rajattuna ja olla käsittelemättä tapahtunutta lapsen kanssa. Saatikka jatkamaan rangaistusta tästä enempää. Tällä kertaa tilanne meni yli ja sinuna hakisin keskusteluapua haastaviin tilanteisiin. Esim. mll:lla on vanhempainnetti, josta saa oikeasti asiantuntevaa apua, ei tällaista maallikkojen asiatontakin kommentointia. Muista pitää erillään kaksi asiaa; lapsen tarvitsema fysiologinen tutkimus ja teidän perheen tarve tukeen tässä haastavassa tilanteessa. Toinen ei sulje pois toista.

2-vuotias taapero heitti lihakeiton lattialle. Tätä edelsi jatkuva pelleily ja leikkiminen ruoan kanssa. Minä kiikutin taaperon kahdeksi tunniksi jäähylle omaan huoneeseen. Sieltä iltapalalle, jolla tarjoiltiin lattialta raavittu lihakeitto, puuro ja viinirypäleitä. Sitten iltapesu ja pyjama päälle. Ei iltasatua, ei hyvänyönpusua, eikä 'äiti rakastaa sinua' eikä huomenaamulla joulusukassa ole tontun tuomaa pikkulahjaa.

Ruoalla leikkiminen ja pelleily sekä huonosti syöminen siis ollut pitkäaikaista.

Käytä lapsi lääkärillä. Kerro että olet huolissaan hänen kasvusta ja kehityksestä. Pidä ennen lääkärille menoa viikon-parin ajan ruokapäiväkirjaa. Mitä lapsi söi, koska, kuinka paljon. Näin sinulla on itsellekin mustaa valkoisella asiasta.



Kysy mitä vaaroja on siinä, jos lapsen kasvu kulkee alle käyröjen. Kysy voiko olla, ettei lapsi tunne nälkää. Onko tarvetta tutkia lapsen nielu, ruokatorvi, vatsalaukku?



Vaikka tää olisikin provo, niin sitte hyvä sellainen. Pistää tosissaan miettimään, mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa. Jos tää on totta (kuten uskon), niin voimia!



Olisi hyvä tehdä myös itsensä kanssa töitä. Huomiota lapseen. Ulkona käynti enne ruokaila voi parantaa ruokahalua. Oma jännitys pois ruokailuhetkestä, asenteella "ei tämä tälläkään kertaa onnistu mutta tarjotaan nyt kuitenkin ruokaa". Kun löytyy ruoka mitä syö tarjoa sitä useammin vaikka joka aterialla. Ja lisänä muita.

Kokkaa hyvää ja moni puolista ruokaa.



Millainen lapsi muuten on? Puhuuko? Antaako koskea itseään? Halaako? Viettääkö aikaa yksinään, "omassa maailmassaan"? Ottaako kontaktia? Tunteeko kipua? Miten lapsi nukkuu? jne.



Jos olet oikeasti huolissaan pidö ruokapäivä kirjaa, mene lääkäriin, vaadi kuuntelua ja pyydä että sinun otettaisiin tosissaan. Ja jos epäilet, että lääkäri epäilee sinun mielenterveyttäsi, niin pyydä että löytäis sitte sulle apua. Ja kun käyt lääkärillä, sovi uusi aika samalla kertaa samalle lääkärille vaikka puolen vuoden päähän. Ihan jo oman mielen rauhan takia.



Ja rangaistukseksi tuleviin vastaaviin tapahtumiin:

Sano: "Katso silmiin. Nuin EI saa tehdä. Ruoka on hyvää. Sinä tarvitset ruokaa, että jaksat leikkiä. Äiti itkee. Hyvä ruoka menee pilalle." Sitte annat uutta, pidät lautasesta kiinni. Tarvittaessa auta omalla lusikalla. Jos tilanne toistuu, lapsi syliin. Nätisti, muttavarmasti. Kun lapsi rauhoittunut, yritetään uudestaan. Jos itse hermona, mene toiseen huoneeseen, mikäli mahdollista. Jos ei, lapsi esim vessaan (ei pimeään!) tai muuhun tylsään paikkaan pariksi minuutiksi. Kun rauha maassa, kokeillaan uudestaan. Huolehdi että ruoka ei ole kylmää tai liian kuumaa. Älä anna tilanteen pitkittyä 45min pidemmäksi. Sitten odotetaan seuraavaa ruokailua. Välillä vettä. Jos lapsi syö noin huonosti, tihentäkää ateria väliä 5-6 päivässä. Hampaat kyllä kestää sen.

lapselle enää takaisin syötetä, hyi hitto. Toivottavasti oli puhdas lattia..

tuo on sairasta.

8 kk ikään mennessä olimme olleet kolmasti Lastenklinikalla tai Allergisairaalassa tutkimuksissa useamman päivän. Mitään syytä ei löydetty. Alkoi syömään hyvin n. 3-4 vuoden iässä.



Neuvoja jälkiviisaana. Laita aluksi niin pienet annokset, että jaksaa varmasti syödä. Tyyliin yksi lusikallinen. Ja kun syö lautasen tyhjäksi, kehu kovasti. Kun huomaat, että syö vaivatta ihan pikkuriikkisen annoksen, lisää vähitellen annoskokoa. Monesti näille superhuonoille syöjille jo pelkästään se, että näkee lautasella itselleen aivan liian paljon ruokaa, aiheuttaa vastareaktion.



Tsemppiä!



ps. olit liian ankara! Syömisestänne on nyt kehkeytynyt valtataistelu...

Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuulla kuin hyvin syövien lasten vanhempien kommentit, että nosta vain pois pöydästä, niin seuraavalla aterialla ruoka maistuu paremmin. Ei se mene niin, kuten ap:kin totesi, lapsi laihtui kilon kuukauden aikana, kun toimittiin em. tavalla. Tuon ikäisen lapsen ei tule koskaan laihtua, vaan painon tulee nousta. Vähän sama kuin sanoisi huonosti nukkuvien lasten vanhemmille, että kyllä se seuraavana yönä nukkuu hyvin, jos edellisen yön on valvonut.



Ap:n lapsella voi olla FTT. Kyseessä ei ole sairaus, vaan tavallaan oireyhtymä, jossa lapsi ei syö kulutukseensa nähden riittävästi, sekä paino että pituus jäävät jälkeen. Koska lapsi syö erittäin vähän, ratkaisuna on antaa lapselle mahdollisimman kaloririkasta ravintoa eli punaista maitoa, voita, normaalirasvaisia tuotteita, sikanautajauhelihaa, sokerisia hedelmiä, rasvaista kalaa, öljyä, pähkinöitä, jne. Jos annatte herkkuja, niin vanukkaita, kermavaahtoa, jne.



Tärkeää on painottaa, että tämä ei ole teidän syytänne. Tuo englantilainen tv-ohjelma vaikuttaa todella ammattitaidottomalta. Vanhempien syyllistämisellä ei päästä hyviin tuloksiin. Päinvastoin, syyllistäminen aiheuttaa vastareaktion, jolloin edistystä ei välttämättä tapahdu ollenkaan. Mikään tehokas hoitomuoto ei sisällä syyllistämistä, vaan tukea ja rohkaisua.



Tiedän, mistä puhun. Meidän lapsemme on erittäin huono syömään. Lähes nelikiloisena syntynyt lapsi painoi 1-vuotiaana vain reilu 8 kiloa, pituuskäyrä romahti +2,5 jopa -1:een. Lisäämällä reilusti rasvaa ruokavalioon, olemme onnistuneet nostamaan pituuskäyrän +1:een, painokäyrä on edelleen alhainen, mutta siitä en ole huolissani. Meilläkään neuvola ei tähän asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta itse otin asiasta selvää amerikkalaisilta nettisivuilta.

En ole koskaan väittänyt, että lapsi olisi yksin siellä.

Aluksi kirjoitit, että lapsi oli jäähyllä omassa huoneessaan kaksi tuntia ja sitten hän ei ollutkaan. Eihän se ole mikään jäähy, jos lapsi leikkii huoneessaan ja itse käyt siellä vähän väliä. Et ole käyttäytynyt yhtään johdonmukaisesti. Lapsi on saanut leikkiä ja olla normaalisti. Sen jälkeen hän syö iltapalan kiltisti ja rankaiset häntä siitä jättämällä lapselle tärkeät iltarutiinit väliin. Ei noin pieni lapsi osaa yhdistää asioita niin kuin aikuinen.

Täällä kun jotkut hysteerikot huutelevat, että lapsi hylättiin omaan huoneeseen. Anteeksi mitä? ap

Oliskiko kannattanut heti alussa kirjoittaa, ettei lapsi ollut yksin huoneessaan. Jos kirjoitat, että laitoit hänet jäähylle kahdeksi tunniksi, toki siitä saa kuvan, että lapsi on siellä yksin.

Koska lapsi ei ollut yksin, ei hän ole osannut mieltänyt huoneessaan oloa minkäälaisena rangaistuksena. Lapsi ei ole osannut yhdistää iltapalan jälkeen toteuttamaasi rangaistusta millään tavalla siihen ruuan kanssa pelleilyyn, koska söi iltapalansa kiltisti. Hän on todennäköisesti ollut hyvin hämillään äidin nkäytöksestä iltatoimien aikaan. Olet aiheuttanut lapsellesi hämmennystä ja ehkä pelkoakin, koska lapsi ei ole voinut ymmärtää äidin käytöstä (=ei iltasatua, pusuja, "äiti rakastaa"). Tuo on henkistä väkivaltaa. Pieni lapsi ei ajattele niin kuin aikuinen.

niin hiukan ihmetyttää tämä sun "huolettomuus" asian suhteen. Jos lapsella on selvästi isoja ongelmia syömisen kanssa, niin eikö olisi syytä paneutua asiaan tarkemmin? Neuvolassa käydään kuitenkin pari kertaa vuodessa, ja kohta vielä harvemmin. Sinä näet lapsen päivittäin. Neuvolaan voi myös soittaa ja pyytää lisätutkimuksia, jos koet että se on ainoa väylä, jota pitkin voit edetä. Kyllä lapsi on kuitenkin pääasiassa sinun vastuullasi, et voi hänen hoitoaan neuvolan varaan jättää.

Minä pyytäisin neuvolan kautta ajan ravitsemusterapeutille (itsekin ollut lapsen allergia-asioissa ravitsemusterapeuttiin yhteydessä). Ei se neuvola osaa välttämättä lyhyen tapaamisen perusteella ttaa kaikkea huomioon, lisäksi jos itse olet enimmäkseen sillä mielellä että ongelma on käytöksessä, eikä esim. elimistössä.

ihan muustakin kiinni kuin käytöksestä..? Voisiko olla joku elimellinen vika, onko tutkittu? Jos ei pysty nielemään tms.? Sinuna menisin kyllä jatkotutkimuksiin.

Ruoka jää hautomaan suuhun pitkäksi aikaa ja välillä kakoo sitä.

ap

Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuulla kuin hyvin syövien lasten vanhempien kommentit, että nosta vain pois pöydästä, niin seuraavalla aterialla ruoka maistuu paremmin. Ei se mene niin, kuten ap:kin totesi, lapsi laihtui kilon kuukauden aikana, kun toimittiin em. tavalla. Tuon ikäisen lapsen ei tule koskaan laihtua, vaan painon tulee nousta. Vähän sama kuin sanoisi huonosti nukkuvien lasten vanhemmille, että kyllä se seuraavana yönä nukkuu hyvin, jos edellisen yön on valvonut. Ap:n lapsella voi olla FTT. Kyseessä ei ole sairaus, vaan tavallaan oireyhtymä, jossa lapsi ei syö kulutukseensa nähden riittävästi, sekä paino että pituus jäävät jälkeen. Koska lapsi syö erittäin vähän, ratkaisuna on antaa lapselle mahdollisimman kaloririkasta ravintoa eli punaista maitoa, voita, normaalirasvaisia tuotteita, sikanautajauhelihaa, sokerisia hedelmiä, rasvaista kalaa, öljyä, pähkinöitä, jne. Jos annatte herkkuja, niin vanukkaita, kermavaahtoa, jne. Tärkeää on painottaa, että tämä ei ole teidän syytänne. Tuo englantilainen tv-ohjelma vaikuttaa todella ammattitaidottomalta. Vanhempien syyllistämisellä ei päästä hyviin tuloksiin. Päinvastoin, syyllistäminen aiheuttaa vastareaktion, jolloin edistystä ei välttämättä tapahdu ollenkaan. Mikään tehokas hoitomuoto ei sisällä syyllistämistä, vaan tukea ja rohkaisua. Tiedän, mistä puhun. Meidän lapsemme on erittäin huono syömään. Lähes nelikiloisena syntynyt lapsi painoi 1-vuotiaana vain reilu 8 kiloa, pituuskäyrä romahti +2,5 jopa -1:een. Lisäämällä reilusti rasvaa ruokavalioon, olemme onnistuneet nostamaan pituuskäyrän +1:een, painokäyrä on edelleen alhainen, mutta siitä en ole huolissani. Meilläkään neuvola ei tähän asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta itse otin asiasta selvää amerikkalaisilta nettisivuilta.

Lähinnä tässä on nyt kyse siitä, ettei ap itse näytä tajuavan miten vakavasta asiasta on kyse. Jos lapsi on syntymästään asti syönyt huonosti, ei äiti voi todeta, että tein oman osuuteni, kun käytin lapsen 7kk iässä lääkärissä. Ja asenne, että neuvola ei tee mitään, en siis tee itsekään, ei ole kovin tervettä vanhemmuutta. Ap:stä saa sen kuvan, ettei hän todella yritä selvittään syömättömyyden perimmäistä syytä.

Oletko ottanut yhteyttä lääkäriin?

Lähinnä tässä on nyt kyse siitä, ettei ap itse näytä tajuavan miten vakavasta asiasta on kyse. Jos lapsi on syntymästään asti syönyt huonosti, ei äiti voi todeta, että tein oman osuuteni, kun käytin lapsen 7kk iässä lääkärissä. Ja asenne, että neuvola ei tee mitään, en siis tee itsekään, ei ole kovin tervettä vanhemmuutta. Ap:stä saa sen kuvan, ettei hän todella yritä selvittään syömättömyyden perimmäistä syytä.

että syyllistämisellä ei päästä eteenpäin tässä tilanteessa. Aivan turha koko ajan korostaa, että käytetty lääkärissä silloin ja silloin, ei ole tervettä vanhemmuutta, ei yritä selvittää perimmäistä syytä... jne. Et osaa itse lähestyä tätä tilannetta rakentavasti ja empaattisesti. Kuten näet, ap on puolustuskannalla, eikä asia etene mihinkään.

Ap on sentään käynyt neuvolassa, hän on käynyt lastenlääkärillä, joten kyllä hän tehnyt asialle jotain. Mikä on hienoa. Jos neuvola ja lastenlääkäri ovat sitä mieltä, että ei huolta, niin kyllä siihen vanhemman pitäisi pystyä luottamaan. Tiedän kuitenkin, että näin ei aina ole.

Kehotan edelleen tutustumaan FTT-oireyhtymään. Uskon, että kyse voisi olla siitä, jos kerran kielijänteen kireyttä ei ole havaittu eikä mitään sairauksia.