Olinko liian ankara vai sopiva vai liian lepsu?

Meillä oli aikoinaan kanssa hyvin huonosti syövä taapero, jonka pöytätapoihin kuului lusikoiden, leivän, ihan minkä tahansa ruuan mitä irti lähti, heittely tahallaan lattialle.Perässä meni maitomuki, tabeltti ja lautanenkin. Nauroi vain kun kiellettiin. Että se siitä tahattomuudsta. Yritettiin monta kuukautta vaikka mitä ns. hyväksyttyjä konsteja saada temppuilu loppumaan. Ei mitään tehoa.

Lopulta 2-vuotispäivä lähestyi ja tältä mammalta loppui pinna. Meidän perheessä ei 2-vuotiaat heittele ruokia tahallaan lattialle ja seinille ja piste. Myös minä käytin aika radikaalia konstia, joka säikäytti lapsen. (meilläkään tässä ei käytetty väkivaltaa) Sen jälkeen jokainen hyvinkäyttäydytty ruokailu kehuttiin maasta taivaaseen ja tämä konsti sitten puri.

Meidän siis piti saada lapsi säikähtämään kunnolla, sen jälkeen pidettiin puhuttelu miksi ei saa tehdä näin ja näin. Ja aina kun ruokailu onnistui temppuilematta sen jälkeen hyvin, kehut olivat valtaisat.

Mutta ymmärrän tuon tuskan tuohon ruokatemppuiluun. Meilläkään ongelma ei ole se, että syödäänkö lautanen tyhjäksi. Tietenkään ei tarvitse syödä jos ei ole nälkä. Ongelma oli sellainen tahallinen huono käytös, joka pistää korpeamaan kyllä jossakin vaiheessa.

Kyseinen lapsi on aina muuten ollut aika helppo ja kiltti. Jostain syystä tuossa 1v4kk-2v välisenä aikana joku pikkupiru iski lapseen noiden ruokailujen suhteen. Eli minullekaan on turha tulla selittämään, että alle 2-vuotias ei tee pahojaan tahallaan :)

Mutta ap:lle sanoisin, että rangaistus on tuon ikäiselle liian pitkä.

ap

En osaa neuvoa miten tuon syömisen kanssa olisi parasta toimia, ongelma on varmasti jo isompi kuin pelkkä tahallinen venkoilu. Uskoisin, että pieni lapsi kuitenkin syö, jos on nälkä..? Ehkä joku ravitsemusterapeutti tai toinen lääkäri osaisi auttaa.

Mutta ymmärrän, että menee hermot!

minä vain epäilen sitä, että tunnistaako lapsi nälän tunnetta. Kun ei vingu ruokaa, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla nälkäinen. Herkutkaan eivät maistu.

ap

Alkoi muuten sitten lopulta koulussa syömään paremmin. Eikä haittaa mitenkään vaikka onkin luokkansa pienempiä.

Toivottavasti poikaasikaan ei pienuus haittaa.

ap

joka ihmettelee miksi oma lapsi ei käy tervehtimässä eikä anna nähdä lastenlasta..

Ehkä kuitenkin on siitä kiitollinen, että vanhemmat kokivat huolta ja näkivät vaivaa opettaakseen lapselle ruokailun ja pöytätavat. Ehkä myös kiittää siitä, ettei jää liian pieneksi.

ap

en yhtään ihmettele! Lapsen ikä on vaan vähän veivattu.

Meillä oli aikoinaan kanssa hyvin huonosti syövä taapero, jonka pöytätapoihin kuului lusikoiden, leivän, ihan minkä tahansa ruuan mitä irti lähti, heittely tahallaan lattialle.Perässä meni maitomuki, tabeltti ja lautanenkin. Nauroi vain kun kiellettiin. Että se siitä tahattomuudsta. Yritettiin monta kuukautta vaikka mitä ns. hyväksyttyjä konsteja saada temppuilu loppumaan. Ei mitään tehoa.

Lopulta 2-vuotispäivä lähestyi ja tältä mammalta loppui pinna. Meidän perheessä ei 2-vuotiaat heittele ruokia tahallaan lattialle ja seinille ja piste. Myös minä käytin aika radikaalia konstia, joka säikäytti lapsen. (meilläkään tässä ei käytetty väkivaltaa) Sen jälkeen jokainen hyvinkäyttäydytty ruokailu kehuttiin maasta taivaaseen ja tämä konsti sitten puri.

Meidän siis piti saada lapsi säikähtämään kunnolla, sen jälkeen pidettiin puhuttelu miksi ei saa tehdä näin ja näin. Ja aina kun ruokailu onnistui temppuilematta sen jälkeen hyvin, kehut olivat valtaisat.

Mutta ymmärrän tuon tuskan tuohon ruokatemppuiluun. Meilläkään ongelma ei ole se, että syödäänkö lautanen tyhjäksi. Tietenkään ei tarvitse syödä jos ei ole nälkä. Ongelma oli sellainen tahallinen huono käytös, joka pistää korpeamaan kyllä jossakin vaiheessa.

Kyseinen lapsi on aina muuten ollut aika helppo ja kiltti. Jostain syystä tuossa 1v4kk-2v välisenä aikana joku pikkupiru iski lapseen noiden ruokailujen suhteen. Eli minullekaan on turha tulla selittämään, että alle 2-vuotias ei tee pahojaan tahallaan :)

Mutta ap:lle sanoisin, että rangaistus on tuon ikäiselle liian pitkä.

ap

ja HUUSIN kovaa. Meillä ei siis juurikaan ääntä koroteta, paitsi tuolloin. Lapsi tietenkin säikähti, alkoi itkeä ja kun siitä rauhoittui, niin rauhallisesti kerroin miksi äiti suuttui ja mitä ruokapöydässä saa tehdä ja mitä ei. Jotenkin siinä tilanteessa näki, että jotakin meni jakeluun. Sen jälkeen käyttäytyi tosi monet ruokailut älyttömän hyvin. Kehuimme maasta taivaisiin jokaisen hyvin onnistuneen ruokailun ja lapsi oli tosi onnellinen näistä kehuista.

Välillä tietenkin yritti lipsua ja testata mutta kun sanoin tosi tiukasti, että äiti taas suuttuu, niin viesti meni perille.

Tuohon koko episodiin meni kaikkinensa ehkä 15 minsaa. Siis huuto ja sen jälkeen rauhoittumisen jälkeen puhuttelu. Sen jälkeen asia oli ns. loppuunkäsitelty. Tuossa ajassa lapsi vielä tajuaa, että mistä tässä on kyse. Äiti on vihainen asiasta X ja nyt keskustellaan asiasta X.

Tarjoat lapsellesi hylkäämisen kokemusta. Huomiotta jääminen kaikista kauheinta lapselle.

Varaudu sitten isona anorektiseen psyykkisesti oireilevaan teiniin...

Ei silla rankaisemisella vaan palkkiolla

2v lapselle kohtuullinen rangaistus on pöydästä poistaminen, kielto ja tarvittaessa kahden minuutin jäähy. Koko illan rankaiseminen, äidin typerä käytös (ei iltapusua jne.) ja lattialta kaavittu keitto on jo sairasta. Tuli paha mieli taaperosi puolesta. T.pph

Käytöksesi on sairasta ja suorastaan sadistista. Ilmeisesti sinua kasvatettu samalla tavalla?

Oikea rangaistus olisi tosiaan pöydästä poisto ruuatta. Seuraavan kerran syötävää vasta seuraavalla ruokailukerralla. Pieni nälkä on aika hyvä opetus.

t. ope

p.s. toivon todella, että tämä oli provo :(

en yhtään ihmettele! Lapsen ikä on vaan vähän veivattu.

Lapsi on 2v1kk. Kauhea veivaus.

ap

tuuppas kertomaan auttoiko tää rangaistus nyt sitten.

Meillä oli aikoinaan kanssa hyvin huonosti syövä taapero, jonka pöytätapoihin kuului lusikoiden, leivän, ihan minkä tahansa ruuan mitä irti lähti, heittely tahallaan lattialle.Perässä meni maitomuki, tabeltti ja lautanenkin. Nauroi vain kun kiellettiin. Että se siitä tahattomuudsta. Yritettiin monta kuukautta vaikka mitä ns. hyväksyttyjä konsteja saada temppuilu loppumaan. Ei mitään tehoa.

Lopulta 2-vuotispäivä lähestyi ja tältä mammalta loppui pinna. Meidän perheessä ei 2-vuotiaat heittele ruokia tahallaan lattialle ja seinille ja piste. Myös minä käytin aika radikaalia konstia, joka säikäytti lapsen. (meilläkään tässä ei käytetty väkivaltaa) Sen jälkeen jokainen hyvinkäyttäydytty ruokailu kehuttiin maasta taivaaseen ja tämä konsti sitten puri.

Meidän siis piti saada lapsi säikähtämään kunnolla, sen jälkeen pidettiin puhuttelu miksi ei saa tehdä näin ja näin. Ja aina kun ruokailu onnistui temppuilematta sen jälkeen hyvin, kehut olivat valtaisat.

Mutta ymmärrän tuon tuskan tuohon ruokatemppuiluun. Meilläkään ongelma ei ole se, että syödäänkö lautanen tyhjäksi. Tietenkään ei tarvitse syödä jos ei ole nälkä. Ongelma oli sellainen tahallinen huono käytös, joka pistää korpeamaan kyllä jossakin vaiheessa.

Kyseinen lapsi on aina muuten ollut aika helppo ja kiltti. Jostain syystä tuossa 1v4kk-2v välisenä aikana joku pikkupiru iski lapseen noiden ruokailujen suhteen. Eli minullekaan on turha tulla selittämään, että alle 2-vuotias ei tee pahojaan tahallaan :)

Mutta ap:lle sanoisin, että rangaistus on tuon ikäiselle liian pitkä.

ap

ja HUUSIN kovaa. Meillä ei siis juurikaan ääntä koroteta, paitsi tuolloin. Lapsi tietenkin säikähti, alkoi itkeä ja kun siitä rauhoittui, niin rauhallisesti kerroin miksi äiti suuttui ja mitä ruokapöydässä saa tehdä ja mitä ei. Jotenkin siinä tilanteessa näki, että jotakin meni jakeluun. Sen jälkeen käyttäytyi tosi monet ruokailut älyttömän hyvin. Kehuimme maasta taivaisiin jokaisen hyvin onnistuneen ruokailun ja lapsi oli tosi onnellinen näistä kehuista.

Välillä tietenkin yritti lipsua ja testata mutta kun sanoin tosi tiukasti, että äiti taas suuttuu, niin viesti meni perille.

Tuohon koko episodiin meni kaikkinensa ehkä 15 minsaa. Siis huuto ja sen jälkeen rauhoittumisen jälkeen puhuttelu. Sen jälkeen asia oli ns. loppuunkäsitelty. Tuossa ajassa lapsi vielä tajuaa, että mistä tässä on kyse. Äiti on vihainen asiasta X ja nyt keskustellaan asiasta X.

Meillä on myös kokeiltu äänen korottamista ja kehumista, mutta eipä ole auttanut. Kiitos kuitenkin.

ap

Tarjoat lapsellesi hylkäämisen kokemusta. Huomiotta jääminen kaikista kauheinta lapselle.

Varaudu sitten isona anorektiseen psyykkisesti oireilevaan teiniin...

Ei silla rankaisemisella vaan palkkiolla

Lasta ei ollut hylätty mihinkään, vaan hän oli omassa huoneessaan ja kävin häntä välillä katsomassa. Ei käsittääkseni täyty hylkäämisen kriteerit. Tosin en nyt jaksa tarkistaa mistään lastensuojelulaista tätä asiaa.

ap

Käytöksesi on sairasta ja suorastaan sadistista. Ilmeisesti sinua kasvatettu samalla tavalla?

Oikea rangaistus olisi tosiaan pöydästä poisto ruuatta. Seuraavan kerran syötävää vasta seuraavalla ruokailukerralla. Pieni nälkä on aika hyvä opetus.

t. ope

Ongelmahan tällaisissa vastauksissa on se, että selkeästi ei ole luettu muita vastauksia. Lapselle, joka ei halua syödä, pöydästä poistaminen ei ole rangaistus, vaan palkkio. Hän pääsi tavoitteeseensa eli hän halusi pois pöydästä eikä halunnut syödä. Lisäksi lapsellemme ei tule isoa eikä pientä nälkää, vaikka jäisi yksi, kaksi tai kolme ateriaa väliin.

Opella on nyt opetukset aika pahasti hukassa.

ap

p.s. toivon todella, että tämä oli provo :(

tuuppas kertomaan auttoiko tää rangaistus nyt sitten.

Eli ilmeisesti auttoi.

ap

Käytöksesi on sairasta ja suorastaan sadistista. Ilmeisesti sinua kasvatettu samalla tavalla?

Oikea rangaistus olisi tosiaan pöydästä poisto ruuatta. Seuraavan kerran syötävää vasta seuraavalla ruokailukerralla. Pieni nälkä on aika hyvä opetus.

t. ope

Ongelmahan tällaisissa vastauksissa on se, että selkeästi ei ole luettu muita vastauksia. Lapselle, joka ei halua syödä, pöydästä poistaminen ei ole rangaistus, vaan palkkio. Hän pääsi tavoitteeseensa eli hän halusi pois pöydästä eikä halunnut syödä. Lisäksi lapsellemme ei tule isoa eikä pientä nälkää, vaikka jäisi yksi, kaksi tai kolme ateriaa väliin.

Opella on nyt opetukset aika pahasti hukassa.

ap

ap

ap valottaa, miten nuo syömisongelmat näkyivät ihan pienenä, kun muistaakseni mainitsit, että AINA on ollut ongelmia? Voisiko lapsella ihan synnynnäisesti olla nälkä/kylläisyys-systeemi sekaisin? Suosittelen, että sitkeästi selvität asiaa eri lääkäreillä. Ruoan kanssa renklaaminen on niin tyypillistä, ettei edellinen lääkäri ehkä hoksannut tilanteen jatkuvuutta ja sen seurauksia.



Ehkä olisi ihan viisasta erottaa toisistaan riittävä syöminen ja ruokatavat. Vaikka sitten syöttäisit lasta itse ja leikkisit samalla lentokonetta, minkä kaikki oppaat kai tyrmäävät, josko se auttaisi edes hieman syömään? Minäkin olen syöttänyt vielä 3-vuotiastani, jos on sairastellut ja ruokahalu on kunnolla kateissa ja ollut jo pidempään. On siis ihan eri luokan asia kuin teillä, mutta mielestäni se on meillä auttanut syömiseen ja myöhemmin on syönyt normaalisti itse. Eli keskittyisit nyt siihen olennaisempaan. Voithan opettaa ylipäänsä käytöstapoja muissa asioissa, jos tuo syöminen nyt juuri on teidän ongelma vaan. Tuskin enää parikymppisenä paiskoo lautasia seinille kuitenkaan ;)

Lastenlääkäri on todennut 1,5v sitten lapsen terveeksi? Eli lapsi oli silloin 7kk? Eihän silloin voi lapsen syömisestä vielä sanoa mitään... Ja et ole tämän jälkeen hakenut apua? Todennäköisesti olet alusta asti suhtautunut syömiseen jotenkin liian tiukasti ja siksi ongelmat vaan kasvaa... Katsoitteko kukaan sitä telkkariohjelmaa, jossa autettiin perheitä vähän sellaisessa bb tyyppisessä talossa? Britti-ohjelma, en muista nimeä. Siinä oli joka kerta lapsia, jotka eivät syöneet mitään ja ongelma oli AINA vanhemmissa. Ja vanhemmat yrittivät parhaansa, eivät vain nähneet/tajunneet, miten vaikuttivat lapseen. Hae ap apua syömistilanteisiin, älä käytä tuollaisia epäjohdonmukaisia rangaistuksia. Sun mielestä jäähy ei toimi, mutta miksi kaksi tuntia yksin legojen parissa toimisi?

muuta, mutta kannattaisi ottaa yhteyttä uudestaan johonkin ravitsemusterapeuttiin, lastenlääkärii´n tms.



Sen verran kommentoisin yleisesti näitä ruokailujuttuja, että kaverin lapsi oli huono syömään ja vanhemmant olivat/ovat ihan hukassa sen asian kanssa. Mun mielestä lapsi oppi vedättämään vanhempiaan ja vei ruokapöydässä molempia 6-0. Eli mitä suurempi numero siitä tehdään sen herkemmin lapsi alkaa käyttää tilannetta hyväkseen ja ottaa vallan itselleen.



Harva lapsi näännyttää itsensä nälkään. Jos ap kuitenkin on sitä mieltä, että lapsensa ei tunnista nälän tunnetta niin onhan se jo patologinen tila, joka vaatii tarkempia tutkimuksia!

2-vuotias taapero heitti lihakeiton lattialle. Tätä edelsi jatkuva pelleily ja leikkiminen ruoan kanssa. Minä kiikutin taaperon kahdeksi tunniksi jäähylle omaan huoneeseen.

kaksi tuntia on AIVAN LIIAN PITKÄ AIKA kaksi vuotiaalle muistaa ja ajatella asiaa. On aivan liian pitkä aika istua jäähyllä alle kouluikäiselle ja kouluikäistä en enää jäähyllä istuttaisi.

Sieltä iltapalalle, jolla tarjoiltiin lattialta raavittu lihakeitto, puuro ja viinirypäleitä.

Iltapala ok. Meilläkin tarjotaan ruoasta kieltäytyneelle lapselle seuraavalla ruoalla ensin se edellinen maistamatta jätetty ja vasta sen syötyään saa muuta ruokaa. Jos nyt sattuu olemaan lapsen inhokkiruoaksi tietämäämme ruokaa, ei tartte kuin maistaa. Tosin emme tee koskaan janssoninkiusausta tai tuoremaksaruokia. Kukaan ei meillä niitä syö.

Sitten iltapesu ja pyjama päälle. Ei iltasatua, ei hyvänyönpusua, eikä 'äiti rakastaa sinua'

Virheen teit. Lapsen tulee tietää, että vaikka et pidä hänen teoistaan, pidät hänestä; rakastat ehdoitta. Iltasadun oisin saattanut jättää väliin itsekin mutta pusu ja hyvän yön toivotus ei ole AIKUISELTA liikaa vaadittu missään olosuhteissa.

eikä huomenaamulla joulusukassa ole tontun tuomaa pikkulahjaa.

Ei lapsi 2-v hahmota ennen nukkumaanmenoa tehtyä ja huomisen kalenteriyllätyksen puuttumattomuuden yhteyttä. Ei mitään järkeä!

Ruoalla leikkiminen ja pelleily sekä huonosti syöminen siis ollut pitkäaikaista.

Jollei ruoka maistu ekan kehotuksen jälkeen, annatte varoituksen ja kolmannella temppuilulla pöydästä pois (ei omaan huoneeseen leikkimään/tv:n ääreen, vaan vaikka tuolille parin metrin päähän ruokapöydästä, opetelkaa kestämään huutoa ilman huomiota). EIKÄ enää millään konstilla takaisin, vaikka lapsi lupaisi mitä. Ei välipaloja yms (laittakaa ruokakaappi lukkoon, jollei muu auta). Selkeät ruoka-ajat. Älkää vaatiko aluksi muuta, kuin maistamista. Meillä ruokapöydästä ei kuitenkaan saa poistua ennen kuin kaikki ovat syöneet. Pöydässä istutaan kauniisti keskustellen, kunnes kaikki valmiita. Nää on toimineet meillä, en osaa sanoa toimiiko muilla.