Onko joulusi mennyt joskus pilalle-miten?

keskimmäinen lapsi sairastui kovaan kuumeeseen, huolta oli hänestä.



Parina jouluna sukulaisia tuli käymään vatsatautitoipilaina..uskomatonta, vauvaperheeseen tullaan! Harmitti kovasti.

joulut ovat varmasti kamalia muistoja!

Niistä ei kokemusta ole ja liikkuvat takuulla ihan eri sarjassa kuin virustaudit.

Samoin väkivallan näkeminen tai kokeminen. Ei mikään ihme, että joulut aiheuttavat ahdistusta monelle ja siitä (joulusta) yritetään tehdä jotenkin täydellistä.

Ihan pahaa tekee lukea noita kertomuksia.

ja olikin sitten monta seuraavaakin joulua pilalla.

Isäni kuoli jouluyönä kun olin varhaisteini :(



Vasta omien lasten myötä olen uudestaan alkanut viettämään joulua.

ja olin pyytänyt vanhempiani monta kertaa viettämään aattoa meille ja he vain jankkasivat, että tulette sitten joulupäivänä, ei viitsitä ajella aattona jne. Jouluviikolla sitten mainitsin, että ruoka on klo 16 ja pukki tulee klo 18, että tervetuloa ja äitini sitten, että no voitaishan me käydä haudoilla ja tulla sitten kuudeksi ja iltakahville. Olin ihan onnessani, esikoinen oli meille tosi iso ja kauan odotettu haave!

Sitten kesken ruoan äitini soitti ja sanoi, että käytiinkin jo haudoilla, että nähdään sitten huomenna. Kyselin, että miksi eivät olleet tulleet syömään tai edes piipahtamaan, niin eivät olleet viitsineet ajella, kun lunta oli satanut ja keli huono. No en vielä silloin edes loukkaantunut, vaan jatkoimme miehen vanhempien kanssa aatonviettoa.

Joulupäivänä olimme sitten yhdessä veljeni perheen kanssa syömässä, kun veljenpoikani yhtäkkiä alkoi selittämään aatosta ja pukista ja mummosta. Ja kävikin ilmi, että vanhempani olivat sitten ajelleet iltasella veljeni luokse, jonne tasan sama matka kuin meille, katsomaan, kun lapset saavat lahjoja jne. Äitini katsoi minua kauhusta kankeana ja sopersi jotain, no päätettiinkin sitten blaa blaa blaa. Loukkaannuin ja olen vieläkin katkera. Minulle on ihan turha tulla väittämään, että kaikki lapset ja lapsenlapset ovat samanarvoisia. Vanhimman sisarukseni ekoja jouluja on köyty jopa ulkomailla ihastelemassa, mutta minun esikoiseni ei ilmeisesti sitten ollut niin tärkeä.

Tämän jälkeen en ole vanhempiani pyytänyt aattona meille, joulupäivänä olemme edelleen käyneet syömässä, mutta jouluna tunnelma on todella jäykkä. Olen päättänyt, että jos äitini ei halua nostaa kissaa pöydälle, en nosta minäkään. Mieheni vanhemmat ovat vuorojouluina olleet meillä, muuten olemme olleet perheen kesken.

Jonkun mielestä tämä voi olla lapsellista katkeruutta ja pitkävihaista ikävää touhua, ja sitä se varmaan onkin. Mutta jossain vaiheessa elämää tulee se kohta, kun joudut todella punnitsemaan vanhempiesi tekoja, voin kertoa, että tämä on vain yksi esimerkki lasten eriarvoisesta kohtelusta, ja päättämään siedätkö sitä vai et. Minä valitsen jälkimmäisen. Katsotaan missä vaiheessa vanhempani tajuavat, että veljeni ei todellakaan ole se joka kävisi kaupassa tai veisi lääkäriin jne. En tiedä vienkö minäkään.

Ihan oikein toimit, ei se mitään katkeruutta tarkoita, jos ei koko ikäänsä raasta itseään rikki hakemalla rakkautta ja hyväksyntää ja tasa-arvoa sieltä, missä sitä ei ole.

Meillä ei onneksi ole tuollaisia ongelmia, veljelläni ei ole lapsia vielä, ja miehen vanhemmat ovat äärimmäisen tasapuolisia.

Mutta jouluja on kyllä mennyt pilalle aikanaan, 12-vuotiaana mummoni kuoli jouluaattona, vaarini oli kuollut vajaa kaksi viikkoa aiemmin. Molemmat äitini vanhemmat siis.

Ja pari vuotta myöhemmin äitini eläessä keski-iän kriisiään raahasi mut jouluksi siskolleen, jonne tuli hänen "salarakkaansa" myös, paneskeli mun kuullen sen kanssa. Sen lisäksi tuo äijä oli täysi juoppo, ja mm. joulukirkossa hällä oli kossupullo mukana. Joulua vietettiin kiljupöntön äärellä, ja äijä sai vielä sellaisen puheripulin, että puolen yötä mölistyään menin keittiöön uunin eteen lattialle nukkumaan.

meilläkin on vietetty viinanhuuruiset joulut, eikä niitä jouluja huvita muistella. Nyt olen onneksi tehnyt molemmille vanhemmille selväksi etten halua oman lapseni näkevän aikuisia humalassa, niinpä osaavat olla tulematta kylään kun on jäänyt ränni päälle.



Tavallaan helpottavaa (vaikkakin kamalaa) kuitenkin on lukea, että niin se on ollut monella muullakin. :)

eli eka ja vika joulu anoppilassa. Anoppi oli suunnitellut kaiken valmiiksi eli työlistat pojilleen ja miniöille. Pojilla ja toisella miniällä oli yksi homma kuten toisella miniällä joulukuusen koristelu ja miehelläni joulupukkina olo. Minulla taasen enemmän hommia kuin muilla kuten rosollin ja jäälyhtyjen teko. Olin raskaana, laskettuun aikaan 2,5kk ja lääkäri määrännyt lepoa ylimääräisten supistusten takia ja minulle laitettu raskaimmat hommat, ei ees noille miehille vaan minun olisi pitänyt jotain vesiämpäreitä kanniskella eikä ollut edes mitään hajua jostain jäälyhdyistä joita en ollut ikinä tehnyt.

Tämä joulu huipentui sitten anopin vihanpurkauksiin kun haukkui pienessä viinimaistissa jouluyönä minut ja minun nimeni(!) ja esitteli tekemänsä listan tulevan lapsemme nimistä joista saisimme (pitäisi)valita jolle tietysti nauroimme mutta anoppi oli tosissaan mistä tuli hirveä riita jossa anoppi meni henkilökohtaisuuksiin ja esitti omia olettamuksiaan minusta ja lapsuudestani. Häntä ei edes hillinnyt minun lapseni jotka olivat mukana, lähdettiin seuraavana päivänä pois, ei huvittanut jäädä.

Lapseni olivat ainoita lapsia siellä joulunvietossa mutta suurin osa heidän lahjoistaan olisi pitänyt kuulemma jättää kotiin ja avata vasta joulupyhien jälkeen kotona koska heidän aikuisten jouluun kuului vain 1-2 pakettia per henkilö.

Joulusta jäi ikävä olo ja anoppi suhtautui meihin muihin aikuisiin kuin teini-ikäisiin käskytettäviin, halusi luoda jonkun yhteisen joulutradition mutta muilla ei ollut mitään sanomista mihinkään vaan toimimme lähinnä hänen visioidensa toimeenpanijana.

ja halusi määrätä, miten tehdään. Ja kun sille sanoi, että ei käy, pillahti itkuun ja ulvoi, että appi ja anoppi vihaavat häntä, hän ei saa edes ihanaa haaveilemaansa joulua.

Hymyilimme toisillemme todeten, että ei meidän rahoillamme laiskoille juhlia tehdä.

kutsua suuri lapsikatraansa jouluksi luokseen perheitä myöten. Valitti jo kuukausi ennen joulua työmäärästä ja väsystä.Kävin itse töissä ja odotin kolmatta lasta. Ehdotin, että vieraat tulevat minun luo joulukahville, kun anoppi laittaa ruuan. Asuimme aika lähekkäin.

Laitoin runsaat tarjoilut, kun odotin väkeä paikalle,tarjolla yli sen 7 sorttia. Vieraat tulivat, mutta kertoivat juuri kahvitelleensa anopin luona. Kyllä suututti. Sen jälkeen loppui sopimukset anopin kanssa. Valitti vielä pitkään joulun jälkeen vierasmäärää. Itsehän kutsui. Ja muut miniät siis aina tulivat valmiille.

Lapsuuden perheessäni on viina maistunut aina; äitistä on tosin vasta myöhemmällä iällä sukeutunut ihan alkkis, isä on juopotellut enimmäkseen juhlien yhteydessä tai seuran vuoksi. Lapsuuden joulut ovat jääneet mieleen enimmäkseen onnellisina ja mukavina tapahtumina.



MUTTA kun olin nuori aikuinen alkoivat joulutkin muuttua tosi ahdistaviksi. Jostakin ihmeen ja kumman syystä ainakin osa joulusta on tullut vietettyä lapsuudenperheessäni ja meno on muuttunut vuosi vuodelta ankeammaksi.



"Huippukohta" oli jokunen vuosi sitten, kun äiti häipyi kesken aattoillan kaatokännissä naapuriin, jossa asui nuori mies johon hänellä oli ollut suhde pitkän aikaa mutta suhteen piti olla ohi jo. Koko perhe tiesi siitä, joten tiesimme mistä lähteä äitiä etsimään.Sieltä se sitten löytyikin, toisen miehen sylistä, ja raahattiin väkipakolla takaisin kotiin. Mahtoi tuntua kivalle isästä - joka tosin oli niin umpikännissä ettei onneksi tainnut tajuta mistään mitään, eikä kaiketi kukaan ole asiasta hänelle jälkikäteenkään hiiskunut.



Kiva kun äiti on heikkomoraalinen alkkis. Epäilemättä kaikkiin tuleviin jouluihinkin kuuluu juopottelu, eivätkä vanhempani lainkaan ymmärrä kun sanon, että minä en halua lasten näkevän sellaista menoa. Loukkaantuvat kun emme halua olla joulua heidän kanssaan.

mennyt joulu kalpenee näiden rinnalla mutta kyllä se lapsesta tuntui silloin pahalta.

Eli, oltiin tulossa hautausmaalta jouluaattona ja kotiin päästyämme tajuttiin ettei kelläkään meistä ole kotiavainta mukana (meitä oli kolme lasta ja kaksi aikuista). Kaikki olivat kuvitelleet, että joku toinen on sen mukaan ottanut.



Loppujen lopuksi isä joutui sorkkaraudan kanssa kirjaimellisesti hajottamaan ulko-oven (asuimme siis ok-talossa), jotta pääsimme sisälle. Loppuilta meni hiton kireissä tunnelmissa kun isä ja äiti tappelivat siitä, kenen vika avainten kotiin jättäminen oli. Me lapset saimme siitäkin osamme. Muistaakseni isä sitten suutuspäissään lukittautui suuliin loppuehtooksi viinapullon kanssa.



Eipä tuosta nyt mitään traumoja jäänyt, mutta toisaalta muistaa, kuinka itku kurkussa yritti saada joulutunnelman nousemaan.

Täälläkin on näitä juoppojen jälkeläisiä, jotka luulevat että kaikkien vanhemmat ovat pyörineet kännissä lattialla, hakanneet toisiaan ja oksennelleet nurkkiin muutaman lasin jälkeen.



Omat vanhempani ottivat aina alkoholia jouluruualla ja myöhemmin illalla enkä ole rekisteröinyt heidän olevan kännisiä tai käyttäytyvän oudosti. Ihania perhejouluja vietettiin sukulaisten kesken.



Alkoholista ei tosiaan ole mitään haittaa jos sitä osaa käyttää.

vietettiin sairaalassa, koska isäni oli vakavassa auto-onnettomuudessa pari viikkoa ennen joulua. Rattijuoppo ajoi keulaan. Onneksi isä jäi henkiin, vaikka koko perheen elämä muuttuikin pysyvästi onnettomuuden jälkeen.



Tuokaan joulu ei varsinaisesti pilalle mennyt, mutta voin kuvitella kuinka raskasta se oli äidilleni joka yritti pysyä itse kasassa ja pitää huolen että meillä lapsilla on hyvä olo.

up!

Exäni vaati, että joulun pitää olla täydellinen. Siis todella täydellinen  ulkovalaistusta myöten. Olisihan se onnistunut  jos ei muuta olisi ollut elämässä kuin joulun laittaminen, mutta yleensä oli vielä lehmien sairastelua ja poikimisia, töissäkin olisi pitänyt ehtiä käydä ja lasten joulujuhlat käydä läpi. Pinna kiristyi ja sitten jouluaattona viimeistään yksi poikkipuolinen sana ja helvetti oli irti. Aika monta kertaa vietin joulua mustansilmän kera. En kaipaa noita jouluja, enkä laita joulua kuin viime kädessä.

Lapset eivät myöskään ole oikein jouluihmisiä, mistähän tuokin johtuu.. Exä vaahtoaa edelleen, mutta onneksi niin kaukana, ettei meidän elämäämme sotkeudu.

Ei siis joulua 24 vuoteen, mikä olisi hymyssä suin vietetty..aina siitä sanomista löytyi.

Joulut anoppilassa 20+ kappaletta. Anoppi päsmäsi kaikki siivoamaan huushollinsa pitkälle aattopäivään asti. Kaikki oli pestävä. Appiukko ja pojat saivat sen jälkeen levätä, miniät jatkoivat urakkaa keittiön puolella. Kaikki tehtiin alusta asti, kuunnellen anopin vähättelyä, niinno eihän tätäkään nyt tehdä vanhanaikaisesti, kun ei tarvinnut teurastaa lehmää maksapateeseen.

Kun jouluyö koitti, anoppi istui yksin keittiössä kittaamassa viiniä ja valittamassa kuinka väsynyt hän oli.

Kunpa edes liiottelisin.

Olin tuberkuloosissa koko joulun.

Synkkä tapaus...

Jouluni on pilalla! Meidän perhe on viettänyt jo kolme vuotta joulun mummolassa. Ollaan menty sinne aina päivää ennen aattoa. Paitsi tänä vuonna. Se jos joku harmittaa minua valtavasti. Ajatuskin herätä täällä kotosalla aattona ei tunnu yhtään mukavalta. Mennään toki aattona mummolaan. Tämä kuulostaa varmasti erittäin pieneltä ongelmalta, mutta minulle mummolaan meno joka vuosi päivää ennen aattoa on tärkeää. Eikä tähän ole edes mitään syytä sille, miksi ei voitaisi mennä, mutta sieltä sanottiin, että parempi kun tulette aattona. Nyt joulun odottaminen ei tunnu enää läheskään niin hyvältä kuin ennen. Rakastan joulua, joten siksi asia on niin tärkeä.