Lue keskustelun säännöt.
Onko joulusi mennyt joskus pilalle-miten?
Kommentit (97)
Äitini oli silloisen miesystävänsä kanssa viikonlopun poissa, omien vanhempiensa luona. Aatto oli maanantaina. Sovimme, että laittelen ruokia aattoaamuna siihen saakka, kunnes äitini tulee kotiin. Tulihan se ja tuhannen kännissä. Olin juuri tekemässä tuoresalaattia, rosolli oli jo valmis. Tiskivedet altaassa, kun välillä tiskasin vähemmäksi sotkuja. Äitini mielestä en ollut tehnyt tarpeeksi valmista, joten hänpä haukkui ensin huoraksi ja vaikka miksi, sitten läppäsi päähän ja kaapaisi vielä keskeneräisen salaatin tiskiveteen. Eikä ollut eka känni eikä viimeinen... Nykyään se ihmettelee, miksi en halua häntä viettämään meille joulua lastenlastensa kanssa. Valittaa kaikille tutuillekin, kun joutuu niin yksin olemaan.
Oikeesti, itku tulee melkein. Ja sä niin koitit tehdä parhaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä yki kamala joulu,toinen on muutaman vuoden takaa kun äitini mies inostui ottamaan kirkkaita--tuli perheriita--lapset pelkäsivät
kun itselläni on samankaltaiset kokemukset lapsuuden juhlapäivistä.
Onko sinulla itselläsi nyt lapsia, jos, niin miltä nuo juhlapäivät tuntuvat?
Minulla on karsea pakkomielle järjestää "unelmien juhlapäivä", lopulta kun järjestelen ja laittelen, olen ihan puhki enkä osaa sitten nauttiakaan vaan stressaan koko ajan..
väkivaltaisen alkoholisti-isäni vuoksi. Joulun kunniaksi isäni veti kunnon kännit, pieksi äitini sinipunaiseksi (parina jouluna uhkaili myös aseella), uhkaili meitä lapsiakin, rikkoi meidän joululahjaksi saamiamme leluja jne. Pelkäsin joulua, juhannusta ja muitakin juhlapyhiä lapsena aivan hirveästi.
joka on vielä taaperoikäinen. Me ollaan mieheni kanssa molemmat jouduttu kärsimään alkoholinhuuruisista jouluista lapsena (mieheni ei onneksi ole joutunut väkivaltaa näkemään tai kokemaan), joten varmaan siitä syystä ei olla oikein jouluihmisiä. Heti ensimmäisestä joulusta, jonka yhdessä vietimme, olemme tehneet niin, että olemme lähteneet jouluksi reissuun (joskus Lappiin, useimmiten ulkomaille), emmekä ole viettäneet perinteistä perhejoulua kuusineen, laatikoineen, rosolleineen, kinkkuineen jne. Esim. tänä jouluna suunnataan mieheni, lapsemme, miehen siskon ja hänen lapsensa kanssa Kanarialle :)
Olen miettinyt, että kun lapsi kasvaa, alkaako hän kaivata samanlaisia jouluja, kuin kaverit viettävät ja pettyykö hän siihen, että jouluna ei ollakaan kotona. Jos kotijoulu tuntuu lapselle tärkeältä, niin voisihan sitä sitten ainakin kokeilla. Minä ja mieheni vaan odotamme aina joulureissua niin kovasti, se on meille kaikista paras tapa viettää joulua. Pidän kyllä vanhempiini yhteyttä ja olen heidän kanssaan tekemisissä, mutta joulua en suostu heidän kanssaan enää viettämään. Kun olin lapsi, niin äitini ei käyttänyt alkoholia, mutta myöhemmällä iällä hänkin on alkoholisoitunut. Isäni on jo niin raihnainen vuosikymmenten alkoholinkäytön seurauksena, ettei enää pärjää fyysisesti äidilleni, mutta en silti halua olla vanhempieni seurassa, jos he ovat juoneet yhdenkään annoksen alkoholia.
P.S. Emme me kaikki alkoholistien lapset luule, että jokaisessa kodissa, jossa käytetään alkoholia, on vedetty jouluna perskännit ja heitelty vaimoa ja lapsia pitkin seiniä (kun joku ilkeämielinen täällä sellaista kirjoitti). Kyllä minä tiedän, että monet ihmiset osaavat käyttää alkoholia fiksusti - itsekin kuulun heihin. Joulunviettoon meillä ei kyllä alkoholi kuulu - varmaankin noiden lapsuuden traumojen vuoksi - mutta ei se minulta ole pois, jos joku haluaa viinilasillisen joulupöydässään juoda.
meilläkin on vietetty viinanhuuruiset joulut, eikä niitä jouluja huvita muistella. Nyt olen onneksi tehnyt molemmille vanhemmille selväksi etten halua oman lapseni näkevän aikuisia humalassa, niinpä osaavat olla tulematta kylään kun on jäänyt ränni päälle.
Tavallaan helpottavaa (vaikkakin kamalaa) kuitenkin on lukea, että niin se on ollut monella muullakin. :)
Mutta kun just ME osataan ottaa vaan silleen vähän ja sivistyneesti ja MEIDÄN lapset ei siitä kärsi, kun äiti on pienessä hiprakassa. Päinvastoin, lapsellakin on NIIIIIIN hauskaa!!
Omat kokemukset ei näin hirveitä.. kerran lapsena olin oksennustaudissa, mutta herkut syötiin sitten parin päivän päästä äidin kanssa :)
ja toinen oli, kun miehen veli tuli kylään, juopotteli ja arvosteli meidän parisuhdetta.. ja meillä oli vieläpä 6kk ikäinen vauva tätä katsomassa vierestä. Mun joulumieli oli pilattu..
Äitini oli silloisen miesystävänsä kanssa viikonlopun poissa, omien vanhempiensa luona. Aatto oli maanantaina. Sovimme, että laittelen ruokia aattoaamuna siihen saakka, kunnes äitini tulee kotiin. Tulihan se ja tuhannen kännissä. Olin juuri tekemässä tuoresalaattia, rosolli oli jo valmis. Tiskivedet altaassa, kun välillä tiskasin vähemmäksi sotkuja. Äitini mielestä en ollut tehnyt tarpeeksi valmista, joten hänpä haukkui ensin huoraksi ja vaikka miksi, sitten läppäsi päähän ja kaapaisi vielä keskeneräisen salaatin tiskiveteen. Eikä ollut eka känni eikä viimeinen... Nykyään se ihmettelee, miksi en halua häntä viettämään meille joulua lastenlastensa kanssa. Valittaa kaikille tutuillekin, kun joutuu niin yksin olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulua vietettiin aina ex-anoppilassa, koska anoppi oli jouluhullu: jouluun valmistautuminen alkoi jo heinäkuussa.
Minä ja exäni menimme paikalle useimmiten pari päivää ennen aattoa, jotta ehdimme siivota koko talon. Anoppi kokkasi ruokia (ja jakoi minulle apuhommia), kaikki sortit ja laadut itse alusta asti tehtynä, tismalleen samalla tavalla joka joulu. Tunnelma kiristyi kiristymistään aaton lähestyessä. Joulurauhan julistukseen mennessä olisi pitänyt olla kaikki tehtynä mutta eihän niin koskaan ollut, kun hommaa oli niin paljon.
Muut vieraat (miehen sisarukset perheineen) saapuivat sitten aatonaattoiltana, tai vasta aattona valmiille. Miehen poikamies velipoika ei tehnyt kertakaikkiaan mitään, ei noussut useimmiten edes sängystä paitsi syömään (ei aina sitäkään). Exäni keksi aina jouluisin (ja myös muina juhlina) jonkin murjotuksenaiheen, ja sitä kesti parhaillaan sitten viikkoja joulun ylikin. Anoppi marttyroi, toinen miniä kiukutteli ja lähti lenkille, "luki tenttiin", "teki töitä" tms. Joulupukki ei saanut tulla ennenkuin jouluateria oli syöty, ja lapsiraukat olivat jo ihan hysteerisiä odotuksesta. Tarvinneeko mainitakaan että tämä "täydellinen" ateria valmistui lopulta yleensä n. klo 21-22. Lopulta kireätunnelmainen ja minuuttiaikataulutettu aatto päättyi siihen kun anoppi vetäisi pari pulloa viiniä keittiön pöydän ääressä murjottaen, kun kaikki muut olivat menneet nukkumaan. Jouluaamuna olin aina se, joka heräsin lasten kanssa. Muut vetivät sikeitä iltapäivään. Ihanaa ettei enää ikinä tarvitse osallistua tähän!
joulu vietettiin lapsen kanssa sairaalassa. Oikeastaan melkein koko se talvi. Aattona lastenosastoilla kiersi joulupukki, joka toi yllätyspaketteja - siinä oli äidillä tippa silmässä kun oli muutenkin tunteet aika pinnassa. Mutta voi miten paljon mieluummin sitä olisi viettänyt joulua lapsen kanssa kotona sen sijaan että istui siellä sairaalasängyn vieressä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri ennen joulua, rv 34, vauva kuoli kohtuun. Synnytys käynnistettiin heti joulun jälkeen. Se joulu meni itkiessä ja kuollutta vauvaa surressa.
Vaikka joulusta pidänkin, on se nykyään myös ahdistava juhla kaikkine ikävine muistoineen.
Meillä sama juttu, äitini etenkin kotona asuessani ryypiskeli muka salaa, myös jouluna. Huoneessaan avasi pulloa ja yskäisi aina päälle, ettei se sihahdus vain kuuluisi. Mutta kuuluihan se, joka kerta.
Jouluisin oli aina oltava sherryt sun muuta viinat esillä.
En ole enää jouluaattoa kotona viettänyt kun kotoa muutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jouluni olivat kaikesta huolimatta mukavia, näin ainakin muistelin kun olin n. 10 vuotias.
Sitten vanhempana, 16-18 vuotiaana muistan vain sen miten äitini ryyppäsi jouluisin, soitti musiikkia kovalla, riiteli isäni kanssa ym. Sain täysi-ikäiseksi tultuani yleensä sukulaisiltani jonkun viinipullon joululahjaksi, jota äitini tuli heti norkoilemaan.
Enpä ole enää jouluaattoiltoja vanhemmillani viettänyt, vaan vietän ne oman vaimoni ja lasteni kanssa.
En ole tekemisissä sukuni kanssa ollenkaan (juoppoja, kieroja ja osa jopa vaarallisia...pieni ihme, että minusta tuli kunnollinen!), joten ainoastaan miehen lähisuku tulee meille juhlimaan. Suku ei oikein pidä minusta, toki puheväleissä olemme, mutta tunnelma on aikuisten kesken vaivaantunut (onneksi lapset eivät huomaa mitään ja sukulaiset pitävätkin heistä kovasti!) ja minä saan lahjaksi aina jotain surkeaa. Lahjat eivät ole tärkein juttu maailmassa, mutta kun itse panostan muiden lahjoihin ihan kunnolla (en rahallisesti, enemmänkin osaan ostaa esim. keräilysarjaan sopivan osan tms.), niin tuntuu kamalalta saada euron mukeja tai paskalaatuista suklaata paketti toisensa jälkeen! Mitään henkilökohtaista en muista koskaan saaneeni...mieheni ei osaa ostaa lahjoja, joten emme osta toisillemme ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen papin tytär ja meillä ei perhejouluja vietetty koskaan, sillä isä oli joulupäivät aina töissä. Ensimmäinen kirkko alkoi klo 6, seuraava klo 8 ja viimeinen klo 10. Äiti laittoi joulua ja oli kireä valmisteluitten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.12.2010 klo 17:53"]
Olin kerran lapsena joulun vesirokossa ja tosi huonossa kunnossa, en pystynyt syömään herkkuja ja makasin vaan sohvalla toisten iloitessa..
[/quote]Anna? Olin kanssasi silloin....16v......?
Minun isäni oli selvinpäin, mutta hakkasi melkein joka joulu äitini ja raiskasikin pari kertaa.Kuulin äitini ei huudot huoneeseeni.Äitini sairastui vakavaan masennukseen, kun olin 13v.Siitä lähtien, minä järjestin perheen joulut.
[quote author="Vierailija" time="02.12.2010 klo 15:23"]Joulua vietettiin aina ex-anoppilassa, koska anoppi oli jouluhullu: jouluun valmistautuminen alkoi jo heinäkuussa.
Minä ja exäni menimme paikalle useimmiten pari päivää ennen aattoa, jotta ehdimme siivota koko talon. Anoppi kokkasi ruokia (ja jakoi minulle apuhommia), kaikki sortit ja laadut itse alusta asti tehtynä, tismalleen samalla tavalla joka joulu. Tunnelma kiristyi kiristymistään aaton lähestyessä. Joulurauhan julistukseen mennessä olisi pitänyt olla kaikki tehtynä mutta eihän niin koskaan ollut, kun hommaa oli niin paljon.
Muut vieraat (miehen sisarukset perheineen) saapuivat sitten aatonaattoiltana, tai vasta aattona valmiille. Miehen poikamies velipoika ei tehnyt kertakaikkiaan mitään, ei noussut useimmiten edes sängystä paitsi syömään
[/quote] Miksi ihmeessä menit sinne jouluksi?
Vein jo aikuisena vanhemmilleni joululahjan, jonka äiti tyrkkäsi saman tien jonnekin kaapin perukoille ja jatkoi Emmerdalen katsomista telkkarista. Ei kiitosta, ei mitään. Vähän meni maku koko jouluun sinä vuonna. Aika pientä tuo kuitenkin oli verrattuna monen muun kauhujouluihin.
Sain kuulla et en saa iphone 6 jouluks :(
mua vituuttaaaaaaaaa...
a.mummu ja pappa tulee meille joka päivä jäkättämää ja mäkättämää.
b.jään joka asiasssa viimeiseksi.
-se joka on koulukiusattu-
Mutta kun just ME osataan ottaa vaan silleen vähän ja sivistyneesti ja MEIDÄN lapset ei siitä kärsi, kun äiti on pienessä hiprakassa. Päinvastoin, lapsellakin on NIIIIIIN hauskaa!!