Onko joulusi mennyt joskus pilalle-miten?

kiukutteli joululahjasta tyyliin, etten halunnut tai tarvitse tällaista. Isä oli ostanut äidille arvokkaan lahjan, joka ei siis miellyttänyt. Olipa mukava tunnelma.

Jouluaamuna äiti otti pari siideriä.

Syötiin ja äiti otti lasin punaviiniä.

Avattiin lahjoja ja äiti kumosi pari tölkkiä kaljaa.

Käytiin saunassa ja äiti ei enää pysynyt kunnolla pystyssä.

Joi koko illan. Ja jouluaaton päätteeksi kannettiin siskon kanssa äiti sänkyyn. (oltiin sillon 7 ja 11v.)

Aika monella tainnut olla viinanhuuruinen lapsuus.

vastustuskykykin oli tietty heikko, ja sain joulun kunniaksi vielä hirveän mahataudin, ruokahalu oli nolla muutenkin. Keskuslämmitys lakkasi toimimasta, niin sitten oltiin takkatulen edessä, tai jääkylmässä veskissä. Ei ole ihan parhaat muistot siitä joulusta.



Viime jouluna minä ja yksi lapsista alettiin oksentamaan jouluaattona, lapsiressu ei jaksanut edes paketteja availla.

että itse ei tarjoa lapsilleen samaa viinanhuuruisuutta.

Eikä meillä "kaunistella" asiaa niin, että pitää se yksi jouluolut saunan jälkeen, viinilasi tai pari aterialla kuuluu "hienoon" jouluateriaan, konjakki aterian jälkeen sulatteluun ja parit pienet sitten illan aikana... Näitäkin perheitä on yllättävän paljon, jotka ns. hienosti nauttivat kallista juomaa, heh, heh. Tuollaistenkin annosten jälkeen ollaan humalassa ja sekään ei taatusti lapsistanne ole kiva, vaikka mitä selittäisitte!

Aika monella tainnut olla viinanhuuruinen lapsuus.

kun vanhempani ryyppäsivät ja sitten tappelivat hulluna. Vieläkin joulu ahdistaa.

ja olin pyytänyt vanhempiani monta kertaa viettämään aattoa meille ja he vain jankkasivat, että tulette sitten joulupäivänä, ei viitsitä ajella aattona jne. Jouluviikolla sitten mainitsin, että ruoka on klo 16 ja pukki tulee klo 18, että tervetuloa ja äitini sitten, että no voitaishan me käydä haudoilla ja tulla sitten kuudeksi ja iltakahville. Olin ihan onnessani, esikoinen oli meille tosi iso ja kauan odotettu haave!



Sitten kesken ruoan äitini soitti ja sanoi, että käytiinkin jo haudoilla, että nähdään sitten huomenna. Kyselin, että miksi eivät olleet tulleet syömään tai edes piipahtamaan, niin eivät olleet viitsineet ajella, kun lunta oli satanut ja keli huono. No en vielä silloin edes loukkaantunut, vaan jatkoimme miehen vanhempien kanssa aatonviettoa.



Joulupäivänä olimme sitten yhdessä veljeni perheen kanssa syömässä, kun veljenpoikani yhtäkkiä alkoi selittämään aatosta ja pukista ja mummosta. Ja kävikin ilmi, että vanhempani olivat sitten ajelleet iltasella veljeni luokse, jonne tasan sama matka kuin meille, katsomaan, kun lapset saavat lahjoja jne. Äitini katsoi minua kauhusta kankeana ja sopersi jotain, no päätettiinkin sitten blaa blaa blaa. Loukkaannuin ja olen vieläkin katkera. Minulle on ihan turha tulla väittämään, että kaikki lapset ja lapsenlapset ovat samanarvoisia. Vanhimman sisarukseni ekoja jouluja on köyty jopa ulkomailla ihastelemassa, mutta minun esikoiseni ei ilmeisesti sitten ollut niin tärkeä.



Tämän jälkeen en ole vanhempiani pyytänyt aattona meille, joulupäivänä olemme edelleen käyneet syömässä, mutta jouluna tunnelma on todella jäykkä. Olen päättänyt, että jos äitini ei halua nostaa kissaa pöydälle, en nosta minäkään. Mieheni vanhemmat ovat vuorojouluina olleet meillä, muuten olemme olleet perheen kesken.



Jonkun mielestä tämä voi olla lapsellista katkeruutta ja pitkävihaista ikävää touhua, ja sitä se varmaan onkin. Mutta jossain vaiheessa elämää tulee se kohta, kun joudut todella punnitsemaan vanhempiesi tekoja, voin kertoa, että tämä on vain yksi esimerkki lasten eriarvoisesta kohtelusta, ja päättämään siedätkö sitä vai et. Minä valitsen jälkimmäisen. Katsotaan missä vaiheessa vanhempani tajuavat, että veljeni ei todellakaan ole se joka kävisi kaupassa tai veisi lääkäriin jne. En tiedä vienkö minäkään.

väkivaltaisen alkoholisti-isäni vuoksi. Joulun kunniaksi isäni veti kunnon kännit, pieksi äitini sinipunaiseksi (parina jouluna uhkaili myös aseella), uhkaili meitä lapsiakin, rikkoi meidän joululahjaksi saamiamme leluja jne. Pelkäsin joulua, juhannusta ja muitakin juhlapyhiä lapsena aivan hirveästi.

pilalle, mutta kahtena jouluyönä (siis aaton ja joulupäivän välinen yö) olen joutunut eri lapsen takia lähtemään sairaalan ensiapuun taksilla, yksinhuoltajana eli yksin. Eka kerran 3-vuotiaalla oli rankka infektio, 40 asteen kuume, korvatulehdus ym ja toisen kerran puolivuotias sai kurkunpäähän sen ns valekuristustaudin ja hengitys oli tosi huonoa. Vaikka asia muutenkin on rankka, voitte myös kuvitella miten hunajaiset hinnat tuolloin takseilla on.

kun itselläni on samankaltaiset kokemukset lapsuuden juhlapäivistä.

Onko sinulla itselläsi nyt lapsia, jos, niin miltä nuo juhlapäivät tuntuvat?

Minulla on karsea pakkomielle järjestää "unelmien juhlapäivä", lopulta kun järjestelen ja laittelen, olen ihan puhki enkä osaa sitten nauttiakaan vaan stressaan koko ajan..

väkivaltaisen alkoholisti-isäni vuoksi. Joulun kunniaksi isäni veti kunnon kännit, pieksi äitini sinipunaiseksi (parina jouluna uhkaili myös aseella), uhkaili meitä lapsiakin, rikkoi meidän joululahjaksi saamiamme leluja jne. Pelkäsin joulua, juhannusta ja muitakin juhlapyhiä lapsena aivan hirveästi.

Miten olisi pitänyt joulu viettää? Hipihiljaa kun oli "teidän rahoilla", silloin ei ole "laiska"? Ah joulun sanoma...

MIniä tuli "joulukylään" ja halusi määrätä, miten tehdään. Ja kun sille sanoi, että ei käy, pillahti itkuun ja ulvoi, että appi ja anoppi vihaavat häntä, hän ei saa edes ihanaa haaveilemaansa joulua. Hymyilimme toisillemme todeten, että ei meidän rahoillamme laiskoille juhlia tehdä.

pyssyllä uhakili ja puukkokin nähtiin

vatsataudissa 2 joulua, mutta se nyt on vaan elämää.



Kaksi kamalinta tapausta liittyy faijaani. Kerran hän alkoi räyhäämään mulle jouluaattona kesken koko perheen seurapelin, että OLE HILJAA, SINÄ ET TIEDÄ MITÄÄN! Olin hänen parinsa Trivial Pursuitissa ja ikää jotain 13 v. Faija kännissä kuin käki. Juoksin itkien omaan huoneeseen.



Toinen joulu on jäänyt mieleen siitä, että faija alkoi keskellä jouluyötä tilittää mulle jotain käsittämättömiä juttuja, mm. että taivas putoaa niskaan. Olin varmaan 10 v. Jonkin ajan päästä ilmeni, että oli mennyt pettämään mun äitiä ym.

Yhdellä joululomalla kouluvuosina oli kova yskä, johon liittyi hinkuva hengitys. Se on jäänyt mieleen, kun kylmä sai aina yskimään. Oli se sitten kylmää maitoa tai kylmää ulkoilmaa, sain aina kovan yskänkohtauksen.



Pari jouluaattoa on mennyt myös kuukautiskivuista kärsiessä nuorempana.



Sitten on ollut muutama joulu, jolloin isä on ollut aattona kännissä. Yhtenä vuonna aatto meni häneltä tokkurassa niin, ettei hän muistanut siitä mitään. Äiti hermostui, kun isä meni kännipäissään aattoaamuna leikkaamaan kinkusta maistiaisia. Äiti olisi halunnut säästää koko kinkun juhlapöytään.



Sitten oli yksi erikoinen joulu, kun olin juuri päässyt kotiin vauvan kanssa. Olin uusi äiti ja piti opetella imettämään. Se joulu nyt ei tietenkään mennyt pilalle, mutta oli hyvin erilainen. Meikäläinen imetti ja imetti ja muut istuivat olkkarissa jutellen ja tv:tä katsellen.

yhtenä jouluna vatsatauti, ekaksi isä, sitten äiti ja isosisko lopuksi minä...Siinä sitten vuorotellen toisiamme hoidettiin. Saimme taudin kolmannen siskon perheeltä, jotka tulivat käymään aatonaattona, kiitos vain. Oli ikävää kun ei voinut syödä jouluruokien tähteitä!

Mutta jälkikäteen ajateltuna aika hupaisa joulu oli!

Pari päivää ennen jouluaattoa alkoivat ekat kuukautisen. olin siis 13 v. Menkat oli tosi runsaat ja kivuliaat, jouduin käyttämään paksuimpia yösiteitä päivisinkin ja vaihtamaan parin tunnin välein. Ja lisäksi vaan sattui aika huolella. Se oli ihan kamalaa, itketti vaan koko joulun että tällästäkö tää on kerran kuussa seuraavat neljäkymmentä vuotta.

Isäni juopotteli ja riehui.

Sitten alkoi tulemaan mukavia jouluja kun en kotona niitä viettänyt. Eli 16v+

tätä ketjua lukiessa. Olenpa saanut onnellisen lapsuuden ja elämän yleensäkin.



Pahin jouluni on varmaan se, kun söin nuukan anopin hapantunutta joulupuuroa ja juoksin joulupöydästä oksentamaan, samoin kaikki muut. Mutta noihin viinanhuuruisiin joulumuistoihin minulla ei ole mitään lisättävää.



Minun lapsuuskodissani ja nyt omassa perheessäni ei alkoholia tarvitse pelätä, vaan sitä osataan käyttää kohtuudella. Ihan totta.

tuntuipas tyhmältä tuo oma "pilalle mennyt" joulu vatsataudissa..!

Luin muut viestit ja tosiaan käänniset vanhemmat ovat pilanneet mooonta joulua lapsiltaan, eikä se riitä että tunnelma olis pilalla, vaan että lapsen pitää oikeasti pelätä tulevia juhlapyhiä...ihan kauheeta!



Nyt kun rupesin miettimään lapsuuden jouluja, niin ne oli enimmäkseen onnellisia, mutta meilläkin äiti teki melkein kaiken yksin. Hän väsyi saaden sairauskohtauksia...hän oli myös silloin tosi kiukkuinen marttyyri... Ihan ymmärrettävää, mutta ahdistavaa.

Appeni oli siis aina hyvin kiukkuinen ja stressaantunut jouluna, yhtään lahjaa ei ostanut yms. Miehelläni oli samanlainen asenne, vaikkei näkynyt aivan noin selvästi, mutta tietynlaista kireyttä oli usein ilmassa jouluna. Sitten appi kuoli jouluaatonaattoiltana. Se joulu meni luonnollisesti aika vaisuissa tunnelmissa, kun anoppikin oli meillä. Lasten takia kuitenkin vietimme "normaalin" joulun. Tämän jälkeen muutama joulu olivat aika vaikeita miehelleni ja sitä kautta myös mulle, kun yritin silti järkätä lapsille kivan joulun.



Kammottavin joulu oli pari vuotta appiukon kuoleman jälkeen. Mieheni oli mokannut pahasti ja kärsi pahoista morkkiksista, kiukutteli ja riiteli. Olin aivan ihmeissäni ja yritin pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Jälkikäteen selvisi miehen tekoset ja mulle syy, miksi oli niin inhottava meille.



Nykyään meillä sujuu joulut jo tosi kivasti. Tehdään koko perhe jouluvalmisteluja ja mieskin on mukana kunnolla hommissa. Jouluna on mukava ja rauhallinen tunnelma ja nautitaan kaikki yhdessäolosta.