Miksei ihmisillä oo muka aikaa kuntoilla?
Kun se vie vain 5-6h viikossa sun elämästä. Mulla on kolme lasta ja ehdin silti ihan hyvin kuntoilla 1-1,5h/päivässä 4-5 krt viikossa. Ihmiset jotka väittää että laihduttaminen on vaikeaa eivät ole tainneet ikinä oikeasti edes yrittää. En näe nälkää enkä karsi nautinnoista ja silti olen aina alle kk synnytyksen jälkeen jo ollut iohan normaalimitoissa. Ja ikinä ei ole ollut jenkkakahvoja tai etureppua. Synnytysten jälkeenkin on ollut vain se "tyhjä" maha turvotus muutaman päivän mutta iho ollut aina kiinteä.
Joten miten muka ihmisillä ei ole aikaa kuntoilla? Mie ei ummarra... :(
Kommentit (203)
Tietenkään tämä ei sovi kaikille, mutta jospa joku saisi jotain ideoita. Meillä lapset 2 ja 6 v. Isä vie aamulla autolla päiväkotiin ja minä haen iltapäivällä. Tulen lasten kanssa kotiin kävellen, nuorempi rattaissa, isompi ajaa pyörällä. Matkaa reilu km joten liikuntaa saan joka päivä edes sen verran. Yhtenä iltana ja la tai su pääsen jumppaan, samoin mies pääsee yhtenä iltana ja la tai su liikuntaharrastukseen. Kesällä tulee liikuttua enemmän kun kuljetaan työmatkatkin pyörällä ja käydään lasten kanssa pyöräretkillä. Meillä on lasten kuljetuskärry pyörään - tosi kätevä! Lapset viihtyvät kyydissä max puoli tuntia kerrallaan, sitten pysähdytään vaikka johonkin leikkipuistoon ja jatketaan taas matkaa.
Eli mitään huimia määriä ei tässä elämäntilanteessa pysty liikkumaan mutta huomaan, että tämäkin jo auttaa jaksamaan.
Vale on, etteikö viikossa olisi YHTÄÄN aikaa liikkumiseen, jos kokee sen itselleen tarpeelliseksi.
onhan se varmasti kaikille tarpeellista, mutta kyllä minun mielestäni esim nukkuminen ja lasten kanssa ajan viettäminen on tarpeellisempaa tällä hetkellä. Eli aikaa löytyy aina, mutta jostain on siinä tapauksessa luovuttava. Minun tapauksessani se olisi yöunet, joista en kyllä mielelläni luopuisi. Voihan sen ajan nipistää vaikka ruoanlaitosta ja hakea joka päivä lenkillään grilliltä perheelle ruoat, tai käyttää perheen ainoa yhteinen hetki jumppatuntiin, mutta onko se sitten tosiaan parempi vaihtoehto.
Vale on, etteikö viikossa olisi YHTÄÄN aikaa liikkumiseen, jos kokee sen itselleen tarpeelliseksi.
onhan se varmasti kaikille tarpeellista, mutta kyllä minun mielestäni esim nukkuminen ja lasten kanssa ajan viettäminen on tarpeellisempaa tällä hetkellä. Eli aikaa löytyy aina, mutta jostain on siinä tapauksessa luovuttava. Minun tapauksessani se olisi yöunet, joista en kyllä mielelläni luopuisi. Voihan sen ajan nipistää vaikka ruoanlaitosta ja hakea joka päivä lenkillään grilliltä perheelle ruoat, tai käyttää perheen ainoa yhteinen hetki jumppatuntiin, mutta onko se sitten tosiaan parempi vaihtoehto.
ja aina on lämmin ruoka ajallaan pöydässä ihan kotonatehtyä sekä lasten kanssa vietän aikaa. Ei sen liikunnan tarvitse kestää tuntitolkulla.
Vale on, etteikö viikossa olisi YHTÄÄN aikaa liikkumiseen, jos kokee sen itselleen tarpeelliseksi.
onhan se varmasti kaikille tarpeellista, mutta kyllä minun mielestäni esim nukkuminen ja lasten kanssa ajan viettäminen on tarpeellisempaa tällä hetkellä. Eli aikaa löytyy aina, mutta jostain on siinä tapauksessa luovuttava. Minun tapauksessani se olisi yöunet, joista en kyllä mielelläni luopuisi. Voihan sen ajan nipistää vaikka ruoanlaitosta ja hakea joka päivä lenkillään grilliltä perheelle ruoat, tai käyttää perheen ainoa yhteinen hetki jumppatuntiin, mutta onko se sitten tosiaan parempi vaihtoehto.ja aina on lämmin ruoka ajallaan pöydässä ihan kotonatehtyä sekä lasten kanssa vietän aikaa. Ei sen liikunnan tarvitse kestää tuntitolkulla.
Vale on, etteikö viikossa olisi YHTÄÄN aikaa liikkumiseen, jos kokee sen itselleen tarpeelliseksi.
onhan se varmasti kaikille tarpeellista, mutta kyllä minun mielestäni esim nukkuminen ja lasten kanssa ajan viettäminen on tarpeellisempaa tällä hetkellä. Eli aikaa löytyy aina, mutta jostain on siinä tapauksessa luovuttava. Minun tapauksessani se olisi yöunet, joista en kyllä mielelläni luopuisi. Voihan sen ajan nipistää vaikka ruoanlaitosta ja hakea joka päivä lenkillään grilliltä perheelle ruoat, tai käyttää perheen ainoa yhteinen hetki jumppatuntiin, mutta onko se sitten tosiaan parempi vaihtoehto.ja aina on lämmin ruoka ajallaan pöydässä ihan kotonatehtyä sekä lasten kanssa vietän aikaa. Ei sen liikunnan tarvitse kestää tuntitolkulla.
ja silti ehdin liikkua.
Monella salilla on lapsiparkki, isommat lapset joilla on kavereita voi kiikuttaa leikkimään kavereille siksiajaksi. 28
mulla normi työ 8 h + työmatkan 1 h Suuntansa, ja tämän lapsen 10 h työpäivän päätteeksikö hänet pitäsi viedä lapsiparkkiin ... siis hoitoon siksi ajaksi kun äitikuntoilee. Kohtuutonta mielestäni.
Ite ihan normi paino . Bmi 20,5 ja syön terveellisesti , mutta liikunta jää ajanpuuutteessa vähiin.
Vale on, etteikö viikossa olisi YHTÄÄN aikaa liikkumiseen, jos kokee sen itselleen tarpeelliseksi.
onhan se varmasti kaikille tarpeellista, mutta kyllä minun mielestäni esim nukkuminen ja lasten kanssa ajan viettäminen on tarpeellisempaa tällä hetkellä. Eli aikaa löytyy aina, mutta jostain on siinä tapauksessa luovuttava. Minun tapauksessani se olisi yöunet, joista en kyllä mielelläni luopuisi. Voihan sen ajan nipistää vaikka ruoanlaitosta ja hakea joka päivä lenkillään grilliltä perheelle ruoat, tai käyttää perheen ainoa yhteinen hetki jumppatuntiin, mutta onko se sitten tosiaan parempi vaihtoehto.
ja aina on lämmin ruoka ajallaan pöydässä ihan kotonatehtyä sekä lasten kanssa vietän aikaa. Ei sen liikunnan tarvitse kestää tuntitolkulla.
tuohan nyt oli esimerkki, en väittänytkään, että kaikki kuntoilemassa käyvät syövät pelkästään grilliruokaa.
Käytkö muuten töissä, ovatko lapsesi hoidossa? Onko miehesi lasten kanssa kun olet liikkumassa? Tiedätkö, että kaikilla se ei mene samalla tavalla kuin sinulla? Minä esimerkiksi menen illalla töihin kun mies tulee kotiin? Olen siis päivät lasten kanssa ja illalla töissä. Toki iltakymmeneltä voisin lähteä lenkille mutta se olisi siis pois yöunistani.
tulee liikkuvia lapsia ja nuoria.
En yhtään ihmettele nykyisiä ylipainoisia lapsia kun lukee tätäkin ketjua.
Hyvät ideat herättävät kamalan puolustelun, ettei vain tarvitsisi harrastaa liikuntaa.
Syöminen on paljon kivempaa.
Tietenkään tämä ei sovi kaikille, mutta jospa joku saisi jotain ideoita. Meillä lapset 2 ja 6 v. Isä vie aamulla autolla päiväkotiin ja minä haen iltapäivällä. Tulen lasten kanssa kotiin kävellen, nuorempi rattaissa, isompi ajaa pyörällä. Matkaa reilu km joten liikuntaa saan joka päivä edes sen verran. Yhtenä iltana ja la tai su pääsen jumppaan, samoin mies pääsee yhtenä iltana ja la tai su liikuntaharrastukseen. Kesällä tulee liikuttua enemmän kun kuljetaan työmatkatkin pyörällä ja käydään lasten kanssa pyöräretkillä. Meillä on lasten kuljetuskärry pyörään - tosi kätevä! Lapset viihtyvät kyydissä max puoli tuntia kerrallaan, sitten pysähdytään vaikka johonkin leikkipuistoon ja jatketaan taas matkaa.
Eli mitään huimia määriä ei tässä elämäntilanteessa pysty liikkumaan mutta huomaan, että tämäkin jo auttaa jaksamaan.
Juoksen noin tunnin. Sitten haen jääkaapista kylmän tölkin olutta ja juon sen janooni. Käy sopivasti päähänkin.
Eikä tässä vielä kaikki. Sitten käyn savukkeella.
Teen tämän joka ikinen päivä. Olut ja tupakka maistuu parhaimmalta iltalenkin jälkeen.
tuntuu olevan aikaa selitellä, miksi eivät ehdi kuntoilla. No, jokainen tavallaan. Jos notkuisi vähemmän av:llä, voisi senkin ajan tehdä vaikka vatsalihasliikkeitä. Eihän se kuntoilu aina tarvitse kestää yli tuntia, pikku hetkikin on plussaa.
Mä olen itse valinnut kuntoilun telkkarin sijaan. Mulla on ehkä 6 tuntia viikossa "lapsivapaata omaa aikaa". Siitä 1 tunnin katson telkkaria (Täydelliset naiset). Muut 5 tuntia käytän liikuntaan (ja siirtymisiin liikuntapaikoille). Siinä saa 3 treenikertaa viikkoon, ihan ok. Kaikista tv-sarjoista olen sitten ihan kuutamolla.
iltaisin lenkillä. Joko yksinään, tai yhdessä.
Lisäksi usein talvisin mentiin yhdessä hiihtämään. Äiti ja isä vuorottelivat lasten kanssa, ja kävivät siinä sivussa hiihtämässä 10 km.
Liikunnallisuuteen oppii.
että aikuisina tajusivat, että on heidän syynsä kun vanhemmat sairastavat elintasosairauksia, eivätkä ehtineet itse harrastamaan liikuntaa kun kaikki aika meni teinien takia uhrautuessa. Vaativat teinit eivät päästä äitiään kolmea kertaa viikossa käymään 40 minuutin juoksulenkillä. Aikamoisen taakan te lastenne niskaan asetatte. Uskon, että lapsenne olisivat onnellisempia jos hiukan pitäisitte itsestänne huolta, ettekä marttyyrimaisesti uhrautuisi teinien puolesta ja antaisi kuntonne romahtaa. Luuletteko, että nuorenne ovat tyytyväisiä kun sanotte, että äiskällä tällä on osteoporoosi ja välilevyt romahtaneet kun en päässyt liikuntaa harrastamaan teidän takianne.
päälle eikä niillä ole mitään romahtamisia tai elintasosairauksia. Mä muistelen hyvällä yhteistä aikaa, sitä että vanhemmat olivat läsnä mahdollisuuksien mukaan töiden jälkeen.
viikonloppuisin olisi aikaa kuntoilla vaan ei saa aikaiseksi,viikolla en ehdi
ja lapsilleen kun ovat iltaisin ja viikonloppuisin kotona.
Mutta kuinka moni on oikeasti läsnä. Hirvittää, kuinka jotkut saa pyykinpesuun ja kattaukseen menemään koko illan, eivätkä opeta nuoriaan tekemään kotitöitä.
Ovatko he aidosti läsnä jos katsovat telkkaria tai roikkuvat koneella tai tekevät äärimmäisen paljon kotitöitä?
Minun vanhempani harrastivat liikuntaa ja heillä oli muitakin yhteisiä harrastuksia. Kyllä osasin olla viikonloppuisin yksin aamupäivällä teininä pari tuntia kun kävivät omissa harrastuksissaan. Se oli minusta hienoa kun luottivat minuun. Olisin ahdistunut sellaisista vanhemmista, jotka eivät olisi uskaltaneet ovesta astua ulos kun olin kotona.
Entä eikö teidän lapsenne ja nuorenna käy koskaan missään? Eikö nuorenne ole kavereilla kylässä, koska niitä täytyy vahtia koko ajan kotona ja olla "läsnä".
Tuo on tosi, että liikunnallisuuteen kasvetaan. Jos vanhemmat on sohvaperunoita niin lapsista tulee sellaisia myös.
Onko sillä vangilla vaihtoehtoja?
Lukea kirjoja päivät pitkät. Tai käydä kuviteltuja keskusteluja päänsä sisässä. Ratkoa matematiikkaa tai piirtää seinälle kuvia sormellaan. Säveltää musiikkia mielessään. Hän harrastaa liikuntaa koska se on luonnollista. Siitä tulee hyvä mieli ja se inspiroi häntä monessa muussa asiassa. On älykästä liikkua. Liikunnan on todettu olevan terveellistä. Olisi imbesilliä jättää liikunta väliin. Se on todistettu tieteellisesti.
vaihtoehtona tehdä asioita, joita voi tehdä sellin ulkopuolella ja joita ei tarvitse tehdä yksin. Onko mahdollista lähteä muiden ihmisten pariin, konserttiin, teatteriin, ystävien kanssa lasilliselle. Ei ole. Todennäköisesti hän liikunnan lisäksi yksinäisyydessään myös lukee, käy pään sisäistä keskustelua ym ei-imbesilliä toimintaa. Aikaa kun on ihan loputtomasti, toisin kuin työssä käyvällä pienten lasten äidillä. Tuon oman älysi korostamisen sijaan voisit osoittaa sitä vaikkapa ymmärtämällä lukemasi.
niin tietysti voisin tämän ajan käyttää kuntoiluun. Tosin silloin luopuisin palstailun lisäksi päiväkahvista ja ruoanlaitosta.
Sinä olet siis valinnut kuntoilun telkkarin sijaan. Minulle telkkarin katsomiseen liittyy iltapala, sitä tuskin voi liittää kuntoiluun. Sinulla on 6 tuntia lapsivapaata omaa aikaa. Minulla on yöunien aika omaa aikaa ja viikonloppuna saattaa muutama tunti jossain välissä olla (ja näihin sisältyy yleensä kotitöitä, kyläilyjä tms).
Mikä siinä on selittelyä, kun kertoo miten asiat ovat? Miten on niin mahdotonta ymmärtää, että jos sinulla on 6 tuntia lapsivapaata omaa aikaa viikossa, kaikilla ei näin ole?
ja lapsilleen kun ovat iltaisin ja viikonloppuisin kotona. Mutta kuinka moni on oikeasti läsnä. Hirvittää, kuinka jotkut saa pyykinpesuun ja kattaukseen menemään koko illan, eivätkä opeta nuoriaan tekemään kotitöitä. Ovatko he aidosti läsnä jos katsovat telkkaria tai roikkuvat koneella tai tekevät äärimmäisen paljon kotitöitä? Minun vanhempani harrastivat liikuntaa ja heillä oli muitakin yhteisiä harrastuksia. Kyllä osasin olla viikonloppuisin yksin aamupäivällä teininä pari tuntia kun kävivät omissa harrastuksissaan. Se oli minusta hienoa kun luottivat minuun. Olisin ahdistunut sellaisista vanhemmista, jotka eivät olisi uskaltaneet ovesta astua ulos kun olin kotona. Entä eikö teidän lapsenne ja nuorenna käy koskaan missään? Eikö nuorenne ole kavereilla kylässä, koska niitä täytyy vahtia koko ajan kotona ja olla "läsnä". Tuo on tosi, että liikunnallisuuteen kasvetaan. Jos vanhemmat on sohvaperunoita niin lapsista tulee sellaisia myös.
aikaa telkkarin katsomiseen? Ja jos astuu ovesta ulos tai teinit eivät ole kotona, niin joku voi haluta lukea, skräpätä tai ommella esimerkiksi.
tuntuu olevan aikaa selitellä, miksi eivät ehdi kuntoilla. No, jokainen tavallaan. Jos notkuisi vähemmän av:llä, voisi senkin ajan tehdä vaikka vatsalihasliikkeitä. Eihän se kuntoilu aina tarvitse kestää yli tuntia, pikku hetkikin on plussaa. Mä olen itse valinnut kuntoilun telkkarin sijaan. Mulla on ehkä 6 tuntia viikossa "lapsivapaata omaa aikaa". Siitä 1 tunnin katson telkkaria (Täydelliset naiset). Muut 5 tuntia käytän liikuntaan (ja siirtymisiin liikuntapaikoille). Siinä saa 3 treenikertaa viikkoon, ihan ok. Kaikista tv-sarjoista olen sitten ihan kuutamolla.
mahdollisuutta nähdä naamatusten ketään, niin silloin on luonnollista "roikkua" av:lla, mitä pahaa siinä on? Jollekin sosiaalinen kanssakäyminen on yhtä tärkeää kuin toiselle vatsajumppa.
No hyökkäävällä tyylilläsi näyt saaneen paljon vastauksiakin. Niitä nyt lukematta vastaan: ihmisen aika on rajallinen. Sanan kuntoilu tilalle voitaisiin laittaa mikä tahansa muu asia. Kyse on siitä, mitä ihmisen on PAKKO ehtiä ja mitä hän sen lisäksi ENITEN haluaa vapaa-aikanaan tehdä. Ja jenkkakahvat ovat muuten perinnöllinen ruumiinrakenteellinen juttu, niitä näkyy myös normaalipainoisilla.
Eihän siellä edes näe mitään jos katuvaloissakin säästellään kuten meilläpäin, eikä lenkki tuossa säässä ole edes kivaa. Voi jopa vahingossa katkaista nilkkansakin kun ei näe mihin astuu. (tutulle kävi näin lenkillä syyspimeässä)
Onneksi kaikki ei asu niin syrjässä kuin sinä, meillä on katuvalot ja hyvät luistinjäät :)
Ja tosiaan, voihan sitä tippua vaikka olohuoneessa kuntopyörän penkiltä ja satuttaa itsensä :/ parempi unohtaa koko juttu jos ei löydy mieleistä urheilulajia, edes kesällä kun on valoisaa!