Miehen tädin hautajaisten muistotilaisuus on meillä...

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon.

Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta.

terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

Ehkäpä tää sama on tapahtunut myös ap:n tilalla? Ja siksi sukulaiset olettavat suvun "historiallisten" astioiden tarvittaessa löytyvän? Ehkä astioiden pitäisi olla ap:n hallussa, mutta jos hän onkin myynyt ne esim. rahastustarkoituksessa?

Itse en ainakaan saanut ap:n viesteistä sellaista vaikutelmaa, että kahvikuppien puute olisi se ongelma. Kupit ilmeisesti löytyvät ja isossa talossa on varmasti iso yhteinen tila, jossa kahvitus on mahdollista järjestää. Sellaisia tiloja ei ihan perus-omakotitaloissa nykypäivänä olekaan.

Suurin kynnyskysymys ap:lle tuntuu olevan hänen loukattu kunniansa. Miehen verisukulaiset eivät ole ymmärtäneet kysyä häneltä, tilan suurelta despootilta, kaikkia pienen pieniä yksityiskohtia ja juuri sillä tavalla kuin hän ITSE olisi tahtonut. Siinä ei paljon edellisten sukupolvien uurastus talon hyväksi merkitse mitään, kun hänen pienisieluinen luonteensa tuntee jääneensä paitsioon.

Ja luuletteko te tosiaan, että hautajaiset ja niiden aikataulu on helpompi siirtää tunnilla kuin vaikkapa vapaaluonteiset 70-vuotisjuhlat? Millä planeetalla te oikein elätte? Onko kukaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että ehkei sitä hautajaistilaisuutta ole edes mahdollista siirtää? Ehkäpä pappi/seurakunta on määrittänyt aikataulun, jonka puitteissa siunaaminen tulee toteuttaa eikä sukulaisilla ole vain ollut mahdollisuutta esittää toiveita?

Aika outoa vaati käyttöönsä jotain taloa, jossa vainaja asunut muutaman vuoden. Yleensä vainajan lapset järjestävät hautajaiset omassa kodissaan, jos ei seurakuntataloa ole käytettävissä. Miksi vaivata etäisiä sukulaisia sen sijaan että näkisi vähän vaivaa ja järjestäisi muistotilaisuuden kotonaan?

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

Ehkäpä tää sama on tapahtunut myös ap:n tilalla? Ja siksi sukulaiset olettavat suvun "historiallisten" astioiden tarvittaessa löytyvän? Ehkä astioiden pitäisi olla ap:n hallussa, mutta jos hän onkin myynyt ne esim. rahastustarkoituksessa? Itse en ainakaan saanut ap:n viesteistä sellaista vaikutelmaa, että kahvikuppien puute olisi se ongelma. Kupit ilmeisesti löytyvät ja isossa talossa on varmasti iso yhteinen tila, jossa kahvitus on mahdollista järjestää. Sellaisia tiloja ei ihan perus-omakotitaloissa nykypäivänä olekaan. Suurin kynnyskysymys ap:lle tuntuu olevan hänen loukattu kunniansa. Miehen verisukulaiset eivät ole ymmärtäneet kysyä häneltä, tilan suurelta despootilta, kaikkia pienen pieniä yksityiskohtia ja juuri sillä tavalla kuin hän ITSE olisi tahtonut. Siinä ei paljon edellisten sukupolvien uurastus talon hyväksi merkitse mitään, kun hänen pienisieluinen luonteensa tuntee jääneensä paitsioon. Ja luuletteko te tosiaan, että hautajaiset ja niiden aikataulu on helpompi siirtää tunnilla kuin vaikkapa vapaaluonteiset 70-vuotisjuhlat? Millä planeetalla te oikein elätte? Onko kukaan miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että ehkei sitä hautajaistilaisuutta ole edes mahdollista siirtää? Ehkäpä pappi/seurakunta on määrittänyt aikataulun, jonka puitteissa siunaaminen tulee toteuttaa eikä sukulaisilla ole vain ollut mahdollisuutta esittää toiveita?

mutta sukulaiset eivät siihen suostu, koska jollain vainajan lapsenlapsella on peli, johon sukulaiset haluavat ehtiä. Eli ainoa, jonka täytyy joustaa on perhe, jonka koti halutaan vallata.

löydä yhteyshenkilöä, joka järjestäisi avaimet, pitohoidot ja muut käytännön asiat, vaikka sinä olisit hetken poissa. Ongelma taitaa olla se, että olet vikissit tähän asti ja nyt on myöhäistä katua, kaikki olettavat, että käyhän se, vaikka ei se niin mielissään ollu, mutta kun on se tuttu talokin ja näinhän se pitää mennä. Mitä ajantuhlausta. Rotia, nainen! Määrää vastuuhenkilö, joka huolehtii asioista (pienenä vinkkinä, esimerkiksi miehesi, jonka tädistä on kyse), koska sinua tarvitaan toisaallakin.

Emme asu kirkon vieressä. Toistaiseksi meillä ei ole käytössä teleporttia, jonka kautta pääsee samantien kotoa kirkkoon.

Ap:lla ei ole mitään sanomista siihen, mitä joskus kymmeniä vuosia sitten talossa asuneen ihmisen lapset haluavat tehdä. Jos ne tahtoo muuttaa sinne, niin ap on hyvä ja kantaa tavaransa pois.

Sukutalossa saa kuka tahansa siellä joskus asuneen jälkeläinen koska tahansa tehdä mitä tahansa, niin sanoo jo perintökaarikin. Siksi ne sukutalot myydään niin halvalla, koska siellä on rasitteena lupa pitää juhlia asukkaista piittaamatta.

vittu että osaa olla tyhmä ihminen.

Ihmisistä puhutaan, järkevistä, organisointikykyisistä, normaaleista ihmisistä! Oletko sinä ja miehesi erottamaton kylkimyyrysyksikkö, esimerkiksi? Äitisikö ei ymmärrä, että vävy hoitaa hautajaiskuvioita siihen asti, että pääsee juhlimaan teidän muiden kanssa?



Jos kirkko on kaukana, voi ihminen olla lähellä. Kuka? Otapa puhelin käteen ja kysele, kuka voi heittää kenetkin ja minne ja mihin aikaan.



Aika avutonta.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne.

Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään?

Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin.

Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Ja toiseksi: mistä hemmetistä sinä tiedät, millä summalla talo on lunastettu?

Talohan on aikoinaan myyty tädin veljelle (ap:n apelle) ilmeisesti hyvin näennäisellä summalla. Ei osituksia ollut tapana tehdä realististen summien mukaan: tilalle jäänyt lunasti muut ulos suorastaan naurettavilla summille ja siksi muille jäikin tietty ns. kyläilyoikeus.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne.

Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään?

Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin.

Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne. Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään? Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin. Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Siinähän se jo tulikin sitten esille eli oli sukua tai ei niin armollisesti kyllä kahvitellaan.

Miksi ap:n pitäisi osallistua miehen tädin hautajaiskuluihin, nehän maksetaan kuolinpesän varoista. Antaahan ap:n perhe jo nyt huomattavan taloudellisen panoksen luovuttaessaan kotinsa vieraiden käyttöön. Vapailla markkinoilla jo pelkkä tilavuokra olisi noin 400 e eli ei ihan pieni summa.

Piikojen ja renkien hautajaiskulut ovat olleet luonnollisesti talon maksettavia, maksoihan talo heidän eläkkeensäkin eli elätti, vaikka ei saanut työpanosta. Paljonkohan se täti mahtoi niinä muutamana asuinvuotenaan panostaa ko. tilaan?

Mikäli useat sukupolvet ennen sinua ovat astiastoanne keränneet, niin se tuskin on enää kovin käyttökuntoinen, enemmänkin näyttelyesine. Ja eikös ne kahvittelut yleensä ole tapahtuneet ruokasalissa tai salongissa, salissa on tanssittu ja seurusteltu.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne.

Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään?

Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin.

Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Tässähän ei ollut kyse siitä etteikö ap antaisi ihmisten sinne tulla yms. Heillä on aikataulu ongelmia (sukulaiset eivät suostu joustamaan). Ja eikös ap jossakin kirjoittanut ettei heidän astiat riitä tms?

Tuskin kysymys oli sinun astioistasi :)

TÄYSIN VIERAITA IHMISIÄ NIIN, ETTET ITSE OLE PAIKALLA??? Tuliko nyt tarpeeksi selvästi sanottua tämän ongelman ydin?

Voihan pitopalvelun ihmisille antaa avaimen. Voi sopia naapurin kanssa, että he antavat avaimen pitopalvelun ihmisille. Voi sopia jonkun kummin kaiman serkun vastaanottamaan pitopalvelun sillä aikaa, kun sinä tai ainakin miehesi on hautajaisissa.

Pitääkö näin yksinkertaisesta asiasta todella tehdä noin vaikeaa?

on juuri mitään maksanut jos kyse vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta tilan siirrosta. Ei ole ollut tapana ottaa tilanjatkajilta mitään oikeita rahoja pois.

seuraavalle sukupolvelle =)

Me olemme omasta sukutilastamme maksaneet lähes käyvän hinnan.

tai hyviä tuttavia, jotka voisivat katsella niiden pitopalvelumafiosojen perään.

tai hyviä tuttavia, jotka voisivat katsella niiden pitopalvelumafiosojen perään.

Naisen suku on äidin 70v juhlissa ja miehen suku hautajaisissa ja kaverithan vaikka peruvat menonsa (jos sellaisia on).

Niin...

Ap:han on usemman kerran kertonut, ettei tämä kuollut täti eläessään ollut lapsilleen niin tärkeä, että häntä olisi käyty katsomassa. Nyt tädin kuoltua lapset yhtäkkiä suhtautuvat tätiin kunnioittavasti ja hyväntahtoisesti, niinkö? Vai olisikohan niin, että kunnioitus ja hyvä tahto ovat sinun mielikuvituksesi tuotetta..?

On totta, etteivät miehen sukulaiset ole olleet korrekteja ja huomaavaisia (ja nöyriä ja kiitollisia sinua kohtaan), mutta heidän ajattelutavassaa on havaittavissa jotain humaania, nimittäin kunnioitusta ja hyvää tahtoa vainajaa kohtaan, joka ap:lta tuntuu täysin puuttuvan. Kyllä asiat ja aikataulut on soviteltavissa, jos niin todella haluaa.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne. Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään? Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin. Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Kyllä se kuolinpesä maksaa ja seuraavaksi maksajana ovat vainajan lapset ja lapsenlapset. Ja jos on niin köyhä, ettei ole varaa kekkereihin niin suku yleensä tajuaa juhlia hyvin pienesti.

Aika ison summan joutuu tilasta maksamaan, jos pitäåä kestitä monen polven häät, hautajaiset ja ristiäiset syntymäpäivistä ja sukujuhlista puhumattakaan. 100 hengen juhlat maksavat helposti 5000 e eli tuon verran kun joka vuosi joutuu sukulaisia passaamaan niin tulee tilalle hintaa.

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne. Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään? Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin. Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Sinulleko täti on sama asia kuin piika? Siinähän se jo tulikin sitten esille eli oli sukua tai ei niin armollisesti kyllä kahvitellaan.

Miksi ap:n pitäisi osallistua miehen tädin hautajaiskuluihin, nehän maksetaan kuolinpesän varoista. Antaahan ap:n perhe jo nyt huomattavan taloudellisen panoksen luovuttaessaan kotinsa vieraiden käyttöön. Vapailla markkinoilla jo pelkkä tilavuokra olisi noin 400 e eli ei ihan pieni summa.

Piikojen ja renkien hautajaiskulut ovat olleet luonnollisesti talon maksettavia, maksoihan talo heidän eläkkeensäkin eli elätti, vaikka ei saanut työpanosta. Paljonkohan se täti mahtoi niinä muutamana asuinvuotenaan panostaa ko. tilaan?

Mikäli useat sukupolvet ennen sinua ovat astiastoanne keränneet, niin se tuskin on enää kovin käyttökuntoinen, enemmänkin näyttelyesine. Ja eikös ne kahvittelut yleensä ole tapahtuneet ruokasalissa tai salongissa, salissa on tanssittu ja seurusteltu.

En ymmärrä ajatteluketjuasi ollenkaan. Minulleko täti on sama asia kuin piika? Ei tietenkään ole. Yritin vain viestilläni kertoa, että esimerkiksi sukulaisten juhlatilaisuuksien järjestäminen perinteikkäällä sukutilalla on ainakin meille isäntäparina jopa itsestäänselvyys. Se on suoranainen kunnia-asia, eikä siitä ole kohteliasta saati soveliasta kieltäytyä jos joku asiaa (erityisesti sukulainen) kysyy. Tätä kun kuitenkin tapahtuu nykypäivänä niin harvoin. Ja mitä kuluja esimerkiksi ap:lle hautajaiskahveista koituisi? Ei ainakaan mitään rahallisia, koska pitopalvelu hoitaa kaiken alusta loppuun saakka.

Tädin yhteydessä työpanos on epäolennainen asia: tädin verisukulaisuus taas on. Piioista ja rengeistä puhuin ainoastaan ottaakseni esiin sen, että hautajaisten järjestäminen tai tilojen tarjoaminen on inhimillistä ja viimeinen palvelus vainajalle. Eli se tarjoaa tilat, jolla siihen suvussa tai lähipiirissä mahdollisuus kulloinkin on ollut. Meillä on tilat (kuten ilmeisesti myös ap:lla miehensä kautta) ja olisi suoranaista itsekkyyttä ja sukulaisten kiusaamista kieltää heiltä poisnukkuneen viimeinen muisteluhetki.

Vaikka tila (ja ne kahviastiat, edelleen muuten erittäin hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset, usko tai älä!) ovatkin nimellisesti minun ja mieheni tällä hetkellä, ne ovat sitä meidän vain hetkisen. Me emme ole sen tärkeämpiä tässä sukupolvien ketjussa kuin meitä edeltäneet tai meitä seuraavatkaan. Seuraava sukupolvi tarttuu toimeen muutamien vuosien/vuosikymmenten päästä ja tahdon omalla toiminnallani ja esimerkilläni näyttää myös heille, miten aiempia sukupolvia kohdellaan ja kunnioitetaan. Ajattelen sitä eräänlaiseksi todelliseksi perinnöksi: tila on vain maallista, perinteet, juuret ja historia ikuista.

Ihmettelen suuresti ap:n asiasta kehittämää hälyä ja ongelmaa. Hänellä on tila, mutta ei ilmeisesti hajuakaan perinteistä tai edellisen sukupolven kunnioittamisesta. Etkö voisi ottaa hautajaiskahveja vaikka eräänlaisena oppimiskokemuksena: samallahan voit oppia jotakin olennaista suvusta, johon olet naitu, ja tarjoat samalla myös omille jälkeläisillesi edes pienen mahdollisuuden oppia jotakin juuristaan ja historiastaan? Tuo kuollut tätikin on osa sitä, halusit sinä sitä tai et.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne. Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään? Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin. Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Paljonko itse olet maksanut tätisi hautajaisista? Kyllä se kuolinpesä maksaa ja seuraavaksi maksajana ovat vainajan lapset ja lapsenlapset. Ja jos on niin köyhä, ettei ole varaa kekkereihin niin suku yleensä tajuaa juhlia hyvin pienesti.

Aika ison summan joutuu tilasta maksamaan, jos pitäåä kestitä monen polven häät, hautajaiset ja ristiäiset syntymäpäivistä ja sukujuhlista puhumattakaan. 100 hengen juhlat maksavat helposti 5000 e eli tuon verran kun joka vuosi joutuu sukulaisia passaamaan niin tulee tilalle hintaa.

En ole maksanut tätini hautajaisista eikä toisaalta ole miehenikään omien tätiensä. Tilat ja astiat olemme silti tarvittaessa tarjonneet pitopalvelun ja lähiomaisten käyttöön hyväsydämisinä ja oikeudenmukaisina tottakai. Olisi suoranaista kiusaamista kieltäytyä jos joku sukuun kuuluva asiaa meiltä kysyy.

Eihän alkuperäinen kirjoittakaan ole joutumassa maksamaan senttiäkään kuluista, hän ei vain tahtoisi lainata miehensä sukutilan huoneita kahvitarjoiluja varten miehen sukulaisten ja pitopalvelun käyttöön muutamaksi tunniksi. Voiko uskomattomampaa olla?

AP:han sanoi, että kaikki muuten on ok, mutta AJANKOHTA (jonka voisi helposti kuulemma muuttaa) EI KÄY. TAJUATKO?

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne. Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään? Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin. Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Paljonko itse olet maksanut tätisi hautajaisista? Kyllä se kuolinpesä maksaa ja seuraavaksi maksajana ovat vainajan lapset ja lapsenlapset. Ja jos on niin köyhä, ettei ole varaa kekkereihin niin suku yleensä tajuaa juhlia hyvin pienesti.

Aika ison summan joutuu tilasta maksamaan, jos pitäåä kestitä monen polven häät, hautajaiset ja ristiäiset syntymäpäivistä ja sukujuhlista puhumattakaan. 100 hengen juhlat maksavat helposti 5000 e eli tuon verran kun joka vuosi joutuu sukulaisia passaamaan niin tulee tilalle hintaa.

En ole maksanut tätini hautajaisista eikä toisaalta ole miehenikään omien tätiensä. Tilat ja astiat olemme silti tarvittaessa tarjonneet pitopalvelun ja lähiomaisten käyttöön hyväsydämisinä ja oikeudenmukaisina tottakai. Olisi suoranaista kiusaamista kieltäytyä jos joku sukuun kuuluva asiaa meiltä kysyy.

Eihän alkuperäinen kirjoittakaan ole joutumassa maksamaan senttiäkään kuluista, hän ei vain tahtoisi lainata miehensä sukutilan huoneita kahvitarjoiluja varten miehen sukulaisten ja pitopalvelun käyttöön muutamaksi tunniksi. Voiko uskomattomampaa olla?