Miehen tädin hautajaisten muistotilaisuus on meillä...

Ihmisistä puhutaan, järkevistä, organisointikykyisistä, normaaleista ihmisistä! Oletko sinä ja miehesi erottamaton kylkimyyrysyksikkö, esimerkiksi? Äitisikö ei ymmärrä, että vävy hoitaa hautajaiskuvioita siihen asti, että pääsee juhlimaan teidän muiden kanssa? Jos kirkko on kaukana, voi ihminen olla lähellä. Kuka? Otapa puhelin käteen ja kysele, kuka voi heittää kenetkin ja minne ja mihin aikaan. Aika avutonta.

ja 70-v syntymäpäivistä samana päivänä? Oletko ollut järjestämässä 100 hengen juhlia ja samaan syssyyn yllättäen myös 30 hengen kahvitteluja - olettaen, että et ole pitopalvelunpitäjä.

Minä ja mieheni kykenemme varsin hyvin olemaan erossa toisistamme, mutta jos kotonani järjestetään jonkun perheen ulkopuolisen juhlat, katson velvollisuudekseni emäntänä olla paikalla. Muistotilaisuus ja hautajaiset vievät aikaa reilusti enemmän kuin hetken, ja mielestäni on täysin järjetöntä ajella kymmeniä kilometrejä edestakaisin vain siksi, että hautajaisjärjestelyjen vastaavat eivät kykene kuulemaan, mitä heille sanotaan (tai siis eivät halua kuulla, he omasta mielestään voivat tulla meille, vaikka kukaan talonväestä ei olisikaan paikalla).

Voin tietysti soitella kyytejä sinne ja tänne, mutta kerropa minulle, miksi maksaisin satoja euroja vain siksi, että joku toinen ei halua organisoida.

Äitini mielestä myös vävyn paikka on illalla hänen juhlissaan. Kuolleet eivät siitä kärsi, että hautajaisia siirretään tunnilla, mutta miksi turhaan pahoittaa elävien mieltä?

ap

No voisiko ap:n hautajaisvieraat tulla teille? Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne. Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.

Toivotan hautajaisvieraat meille sydämellisesti tervetulleiksi. Luonnollisesti siinä tapauksessa, että he ovat jomman kumman, mieheni tai minun, sukulaisia tai heillä on jonkinlainen vahva side vainajan kautta taloomme. Tilallamme on vietetty esim. pitkäaikaisten renkien ja piikojen (silloin kun heitä vielä oli) hautajaisia ja hautajaiskulujen maksaminen on kuulunut talollisten tehtäviin olennaisesti. Alkuperäisen kirjoittajanhan ei käsittääkseni oleteta maksavan näistä(kään) kekkereistä mitään? Talomme on huomattavasti vanhempi kuin ilmeisesti oletat. Ja totta, meillä on varsin mittava perintöastiasto, jonka arvo on mittava sekä rahallisesti mutta ennen kaikkea tunteellisesti. Astiastoa ovat useat sukupolvet ennen meitä keränneet, osia on hajonnut ja astiastoa on täydennetty. Itsekin yritän ehtiessäni löytää lisäosia: on muuten vaikeaa! Astiaston vaaliminen on minulle suorastaan kunniatehtävä ja sen käyttäminen tärkeimmissä sukumme juhlissa on arvokas lisä. Tuota astiastoa ovat aiemmat sukupolvet käyttäneet merkittävissä juhlatilaisuuksissa, häissä ja hautajaisissa. En voisi kuvitellakaan omivani sitä pelkästään itselleni ja vain omaan käyttööni, vaikka meidänhän se teoriassa ja virallisesti onkin. Pikkumaista ap:lta jäädä kiinni johonkin muodollisuuksiin ja pikkuasioihin. Jokainenhan tietysti tekee ne omat ratkaisunsa, mutta ap:na en voisi nukkua öitäni kovinkaan hyvällä omallatunnolla tuollaisen käytöksen ja ajatusketjun jälkeen.

Sinulleko täti on sama asia kuin piika? Siinähän se jo tulikin sitten esille eli oli sukua tai ei niin armollisesti kyllä kahvitellaan.

Miksi ap:n pitäisi osallistua miehen tädin hautajaiskuluihin, nehän maksetaan kuolinpesän varoista. Antaahan ap:n perhe jo nyt huomattavan taloudellisen panoksen luovuttaessaan kotinsa vieraiden käyttöön. Vapailla markkinoilla jo pelkkä tilavuokra olisi noin 400 e eli ei ihan pieni summa.

Piikojen ja renkien hautajaiskulut ovat olleet luonnollisesti talon maksettavia, maksoihan talo heidän eläkkeensäkin eli elätti, vaikka ei saanut työpanosta. Paljonkohan se täti mahtoi niinä muutamana asuinvuotenaan panostaa ko. tilaan?

Mikäli useat sukupolvet ennen sinua ovat astiastoanne keränneet, niin se tuskin on enää kovin käyttökuntoinen, enemmänkin näyttelyesine. Ja eikös ne kahvittelut yleensä ole tapahtuneet ruokasalissa tai salongissa, salissa on tanssittu ja seurusteltu.

En ymmärrä ajatteluketjuasi ollenkaan. Minulleko täti on sama asia kuin piika? Ei tietenkään ole. Yritin vain viestilläni kertoa, että esimerkiksi sukulaisten juhlatilaisuuksien järjestäminen perinteikkäällä sukutilalla on ainakin meille isäntäparina jopa itsestäänselvyys. Se on suoranainen kunnia-asia, eikä siitä ole kohteliasta saati soveliasta kieltäytyä jos joku asiaa (erityisesti sukulainen) kysyy. Tätä kun kuitenkin tapahtuu nykypäivänä niin harvoin. Ja mitä kuluja esimerkiksi ap:lle hautajaiskahveista koituisi? Ei ainakaan mitään rahallisia, koska pitopalvelu hoitaa kaiken alusta loppuun saakka.

Tädin yhteydessä työpanos on epäolennainen asia: tädin verisukulaisuus taas on. Piioista ja rengeistä puhuin ainoastaan ottaakseni esiin sen, että hautajaisten järjestäminen tai tilojen tarjoaminen on inhimillistä ja viimeinen palvelus vainajalle. Eli se tarjoaa tilat, jolla siihen suvussa tai lähipiirissä mahdollisuus kulloinkin on ollut. Meillä on tilat (kuten ilmeisesti myös ap:lla miehensä kautta) ja olisi suoranaista itsekkyyttä ja sukulaisten kiusaamista kieltää heiltä poisnukkuneen viimeinen muisteluhetki.

Vaikka tila (ja ne kahviastiat, edelleen muuten erittäin hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset, usko tai älä!) ovatkin nimellisesti minun ja mieheni tällä hetkellä, ne ovat sitä meidän vain hetkisen. Me emme ole sen tärkeämpiä tässä sukupolvien ketjussa kuin meitä edeltäneet tai meitä seuraavatkaan. Seuraava sukupolvi tarttuu toimeen muutamien vuosien/vuosikymmenten päästä ja tahdon omalla toiminnallani ja esimerkilläni näyttää myös heille, miten aiempia sukupolvia kohdellaan ja kunnioitetaan. Ajattelen sitä eräänlaiseksi todelliseksi perinnöksi: tila on vain maallista, perinteet, juuret ja historia ikuista.

Ihmettelen suuresti ap:n asiasta kehittämää hälyä ja ongelmaa. Hänellä on tila, mutta ei ilmeisesti hajuakaan perinteistä tai edellisen sukupolven kunnioittamisesta. Etkö voisi ottaa hautajaiskahveja vaikka eräänlaisena oppimiskokemuksena: samallahan voit oppia jotakin olennaista suvusta, johon olet naitu, ja tarjoat samalla myös omille jälkeläisillesi edes pienen mahdollisuuden oppia jotakin juuristaan ja historiastaan? Tuo kuollut tätikin on osa sitä, halusit sinä sitä tai et.

toisten kotiin vaan mennä pitämään juhlia kysymättä ja sopimatta asioista. Oli se sitten tädin vanha kotitalo tai ei. On se nyt hiukan outoa, ettei ihmisellä ole mitään oikeuksia omaan kotiinsa. Lue oma viestisi ja huomaat kuinka typerä se on, helkatinmoista paatosta. Ja menee täysin asian vierestä. Et edes tajunnut ap:n pointtia, kunhan korostat omaa hyvyyttäsi ja paremmuuttasi. Tosin epäilen kyllä, että se sun vanha sukutilasi taitaa olla kaksio jakomäessä.

Siis voiko uskomattomampaa lukutaidottomuutta olla? AP:han sanoi, että kaikki muuten on ok, mutta AJANKOHTA (jonka voisi helposti kuulemma muuttaa) EI KÄY. TAJUATKO?

Mistäköhän se AP muka tietää että hautajaisjärjestelyt ja esim. kirkkoaika on niin helppo muuttaa? Onko hän siunaava pappi? Töissä seurakunnassa? Onko hänellä kristallipallo ja ennustajan lahjoja? Vai olettaako hän vain vai oletatko sinä?

Eiköhän helpointa olis AP:lle että nielisi nyt sen ylpeytensä, tiedostaisi paikkansa ja menisi bilettämään mammansa 70-vuotispäiville tunnin myöhässä. Kokemuksesta voin kertoa, että hautajaisten siirtäminen on vaikeampaa kuin osallistuminen 70-v.bileisiin. Aika nipottamista on, jos aikataulu on muka ainoa ongelma. AP:n tekstistä käy hyvin ilmi, että ongelmana on se, että täti on miehen sukulainen eivätkä tädin lapset ole tarjonneet rahanahneelle sukutilan emännälle rahapalkkaa sukutilan käytöstä. AP:n suurin ongelma löytyy peiliin katsomalla, siinä ei aikatauluilla ole mitään tekemistä...

a) Minusta on yleensäkin outoa, että tällainen tilaisuus järjestetään TOISTEN kotiin, vain sillä perusteella, että vainaja on joskus asunut siellä. Ei tulisi mieleenkään automaattisesti järjestää vaikkapa isäni hautajaisia veljeni kotona, vaikka veljeni asuukin isämme kotitilalla. Saati että isän SISARUKSEN muistotilaisuus siellä pidettäisiin?!

Se tila ja talo on nyt ihan muussa käytössä, ja voisi olla jopa ihan jonkun muunkin kun oman suvun hallussa, miten sitten meneteltäisiin..?



b) Ymmärrän kyllä, että sukulaisia kiinnostaa vanha tila ja talo ja miten se on laitettu ym, mutta ehkä sitä voisi tutkia muussa yhteydessä? Ja en tod. usko että tässä on kustannuksista juurikaan kyse, vaan uteliaisuudesta taloa kohtaan ja toki siitä, että vaiva on sukulaisilla pienempi, jos vastuu tilaisuuden käytännön järjestelyistä menee automaattisesti emännälle. Sinnehän pitää laittaa muistopöydät, kukat pöytiin ym.



c) Ap:n miehen sukulaiset ovat nyt hiukan tökeröitä, mutta näitä on. Sitäkin on nähty, että vanhat tädit ja sedät tulevat vanhaan lapsuudenkotiinsa edelleen kuin omaansa, vaikka siinä asuisi jo toinen tai kolmas sukupolvi. Aittoihin ja vintille mennään penkomaan tavaroita, ja jos jotain kiinnostavaa löytyy, se on heti heidän omaansa. Ei se nyt ihan noin mene.



d) Jos ap edelleen haluaa järjestää muistotilaisuuden kotonaan, eikö pitopalvelu voi hakea avaimen etukäteen (niitä on enemmän kuin yksi varmaankin?) ja pitäähän pitopalvelun katsoa paikat ennalta, aika outoa jos näin eivät tee! Tai sitten jätätte avaimen sovittuun paikkaan, mistä pitopalvelu sen löytää. Tämä lienee ongelmista pienin!

ja vaihto vaatisi vain yhtä puhelinsoittoa. Tädin lapset eivät tähän suostu, koska jollain lapsenlapsella on futispeli.

Siis voiko uskomattomampaa lukutaidottomuutta olla? AP:han sanoi, että kaikki muuten on ok, mutta AJANKOHTA (jonka voisi helposti kuulemma muuttaa) EI KÄY. TAJUATKO?

Mistäköhän se AP muka tietää että hautajaisjärjestelyt ja esim. kirkkoaika on niin helppo muuttaa? Onko hän siunaava pappi? Töissä seurakunnassa? Onko hänellä kristallipallo ja ennustajan lahjoja? Vai olettaako hän vain vai oletatko sinä?

Eiköhän helpointa olis AP:lle että nielisi nyt sen ylpeytensä, tiedostaisi paikkansa ja menisi bilettämään mammansa 70-vuotispäiville tunnin myöhässä. Kokemuksesta voin kertoa, että hautajaisten siirtäminen on vaikeampaa kuin osallistuminen 70-v.bileisiin. Aika nipottamista on, jos aikataulu on muka ainoa ongelma. AP:n tekstistä käy hyvin ilmi, että ongelmana on se, että täti on miehen sukulainen eivätkä tädin lapset ole tarjonneet rahanahneelle sukutilan emännälle rahapalkkaa sukutilan käytöstä. AP:n suurin ongelma löytyy peiliin katsomalla, siinä ei aikatauluilla ole mitään tekemistä...

En ymmärrä ajatteluketjuasi ollenkaan. Minulleko täti on sama asia kuin piika? Ei tietenkään ole. Yritin vain viestilläni kertoa, että esimerkiksi sukulaisten juhlatilaisuuksien järjestäminen perinteikkäällä sukutilalla on ainakin meille isäntäparina jopa itsestäänselvyys. Se on suoranainen kunnia-asia, eikä siitä ole kohteliasta saati soveliasta kieltäytyä jos joku asiaa (erityisesti sukulainen) kysyy. Tätä kun kuitenkin tapahtuu nykypäivänä niin harvoin. Ja mitä kuluja esimerkiksi ap:lle hautajaiskahveista koituisi? Ei ainakaan mitään rahallisia, koska pitopalvelu hoitaa kaiken alusta loppuun saakka.

Tädin yhteydessä työpanos on epäolennainen asia: tädin verisukulaisuus taas on. Piioista ja rengeistä puhuin ainoastaan ottaakseni esiin sen, että hautajaisten järjestäminen tai tilojen tarjoaminen on inhimillistä ja viimeinen palvelus vainajalle. Eli se tarjoaa tilat, jolla siihen suvussa tai lähipiirissä mahdollisuus kulloinkin on ollut. Meillä on tilat (kuten ilmeisesti myös ap:lla miehensä kautta) ja olisi suoranaista itsekkyyttä ja sukulaisten kiusaamista kieltää heiltä poisnukkuneen viimeinen muisteluhetki.

Vaikka tila (ja ne kahviastiat, edelleen muuten erittäin hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset, usko tai älä!) ovatkin nimellisesti minun ja mieheni tällä hetkellä, ne ovat sitä meidän vain hetkisen. Me emme ole sen tärkeämpiä tässä sukupolvien ketjussa kuin meitä edeltäneet tai meitä seuraavatkaan. Seuraava sukupolvi tarttuu toimeen muutamien vuosien/vuosikymmenten päästä ja tahdon omalla toiminnallani ja esimerkilläni näyttää myös heille, miten aiempia sukupolvia kohdellaan ja kunnioitetaan. Ajattelen sitä eräänlaiseksi todelliseksi perinnöksi: tila on vain maallista, perinteet, juuret ja historia ikuista.

Ihmettelen suuresti ap:n asiasta kehittämää hälyä ja ongelmaa. Hänellä on tila, mutta ei ilmeisesti hajuakaan perinteistä tai edellisen sukupolven kunnioittamisesta. Etkö voisi ottaa hautajaiskahveja vaikka eräänlaisena oppimiskokemuksena: samallahan voit oppia jotakin olennaista suvusta, johon olet naitu, ja tarjoat samalla myös omille jälkeläisillesi edes pienen mahdollisuuden oppia jotakin juuristaan ja historiastaan? Tuo kuollut tätikin on osa sitä, halusit sinä sitä tai et.

tässä meillä on sitten hieno ihminen :) tosi asia nyt vaan on, ettei toisten kotiin vaan mennä pitämään juhlia kysymättä ja sopimatta asioista. Oli se sitten tädin vanha kotitalo tai ei. On se nyt hiukan outoa, ettei ihmisellä ole mitään oikeuksia omaan kotiinsa. Lue oma viestisi ja huomaat kuinka typerä se on, helkatinmoista paatosta. Ja menee täysin asian vierestä. Et edes tajunnut ap:n pointtia, kunhan korostat omaa hyvyyttäsi ja paremmuuttasi. Tosin epäilen kyllä, että se sun vanha sukutilasi taitaa olla kaksio jakomäessä.

Sisälukutaidoissasi taitaa nyt olla jotakin todella pahasti pielessä. Lainaat ap:n tekstejä ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa. Siis tässä tapauksessahan ei kukaan ole "vain menemässä kysymättä toisten kotiin juhlia pitämään". Tädin lähisukulaiset ovat surunsa keskellä kysyneet ap:lta ja tämän mieheltä lupaa hautajaiskahvien järjestämiseen ja lupa on saatu. Pitopalvelu on sukulaisten toimesta varattu ja ap:lle ei tule minkäänlaisia kuluja juhlien järjestämisestä. Ainoat kulut ovat henkisiä ja ilmeisesti liian kalliita ap:n maksettaviksi kirjoituksista päätellen. Nyt on turha narista ja nurista. Olisi varmaan kannattanut kieltäytyä jos asia on ap:lle todella noin vaikea ja toteuttamiskelvoton.

Jospa ap vain ilmoittaa äidilleen, että myöhästyy tunnilla. Eiköhän siellä joku vähintään ap:n tasoinen organisaattori pysty tunnin ajan yksiä syntämäpäiväjuhlia organisoimaan. Ei liene mikään maailman vaikein tehtävä. Paitsi jos ap on aina absoluuttisesti oikeassa ja ainoa, joka osaa tehdä asiat aina oikealla tavalla.

Ja ihan vaan tiedoksi aiemmalle kirjoittajalle: tosiasia on muuten yhdyssana, sitä ei kirjoiteta erikseen. Taidatkin itse olla kirjoitustaidostasi (ja olemattomasta sisälukutaidostasi) päätellen sieltä Jakomäen suunnalta?

a) Minusta on yleensäkin outoa, että tällainen tilaisuus järjestetään TOISTEN kotiin, vain sillä perusteella, että vainaja on joskus asunut siellä. Ei tulisi mieleenkään automaattisesti järjestää vaikkapa isäni hautajaisia veljeni kotona, vaikka veljeni asuukin isämme kotitilalla. Saati että isän SISARUKSEN muistotilaisuus siellä pidettäisiin?!

Se tila ja talo on nyt ihan muussa käytössä, ja voisi olla jopa ihan jonkun muunkin kun oman suvun hallussa, miten sitten meneteltäisiin..?

b) Ymmärrän kyllä, että sukulaisia kiinnostaa vanha tila ja talo ja miten se on laitettu ym, mutta ehkä sitä voisi tutkia muussa yhteydessä? Ja en tod. usko että tässä on kustannuksista juurikaan kyse, vaan uteliaisuudesta taloa kohtaan ja toki siitä, että vaiva on sukulaisilla pienempi, jos vastuu tilaisuuden käytännön järjestelyistä menee automaattisesti emännälle. Sinnehän pitää laittaa muistopöydät, kukat pöytiin ym.

c) Ap:n miehen sukulaiset ovat nyt hiukan tökeröitä, mutta näitä on. Sitäkin on nähty, että vanhat tädit ja sedät tulevat vanhaan lapsuudenkotiinsa edelleen kuin omaansa, vaikka siinä asuisi jo toinen tai kolmas sukupolvi. Aittoihin ja vintille mennään penkomaan tavaroita, ja jos jotain kiinnostavaa löytyy, se on heti heidän omaansa. Ei se nyt ihan noin mene.

d) Jos ap edelleen haluaa järjestää muistotilaisuuden kotonaan, eikö pitopalvelu voi hakea avaimen etukäteen (niitä on enemmän kuin yksi varmaankin?) ja pitäähän pitopalvelun katsoa paikat ennalta, aika outoa jos näin eivät tee! Tai sitten jätätte avaimen sovittuun paikkaan, mistä pitopalvelu sen löytää. Tämä lienee ongelmista pienin!

Tuo ehdottamasi d-vaihtoehto ei ole mahdollista, koska AP kuulemma pelkää pitopalveluväen varastavan ja tiiraavaan hänen kaappejaan. Ihan uskomaton selitys! Täällä on ehdotettu esim sitä, että hän laittaisi kaiken arvokkaan lukkojen taakse esim. makuuhuoneeseen tai vaihtoehtoisesti antaisi avaimen jollekin luotettavalle tuttavalleen, joka avaimen luovuttaisi pitopalvelulle ja tarvittaessa katsoisi myös vähän porukan perään ennen juhlien alkamista... Ei onnistu. Heillä ei ilmeisesti ole luotettavia ystäviä tai naapureita saati tuttavia suvun ulkopuolelta, mistäköhän lie johtuu? ;)

En ymmärrä ajatteluketjuasi ollenkaan. Minulleko täti on sama asia kuin piika? Ei tietenkään ole. Yritin vain viestilläni kertoa, että esimerkiksi sukulaisten juhlatilaisuuksien järjestäminen perinteikkäällä sukutilalla on ainakin meille isäntäparina jopa itsestäänselvyys. Se on suoranainen kunnia-asia, eikä siitä ole kohteliasta saati soveliasta kieltäytyä jos joku asiaa (erityisesti sukulainen) kysyy. Tätä kun kuitenkin tapahtuu nykypäivänä niin harvoin. Ja mitä kuluja esimerkiksi ap:lle hautajaiskahveista koituisi? Ei ainakaan mitään rahallisia, koska pitopalvelu hoitaa kaiken alusta loppuun saakka.

Tädin yhteydessä työpanos on epäolennainen asia: tädin verisukulaisuus taas on. Piioista ja rengeistä puhuin ainoastaan ottaakseni esiin sen, että hautajaisten järjestäminen tai tilojen tarjoaminen on inhimillistä ja viimeinen palvelus vainajalle. Eli se tarjoaa tilat, jolla siihen suvussa tai lähipiirissä mahdollisuus kulloinkin on ollut. Meillä on tilat (kuten ilmeisesti myös ap:lla miehensä kautta) ja olisi suoranaista itsekkyyttä ja sukulaisten kiusaamista kieltää heiltä poisnukkuneen viimeinen muisteluhetki.

Vaikka tila (ja ne kahviastiat, edelleen muuten erittäin hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset, usko tai älä!) ovatkin nimellisesti minun ja mieheni tällä hetkellä, ne ovat sitä meidän vain hetkisen. Me emme ole sen tärkeämpiä tässä sukupolvien ketjussa kuin meitä edeltäneet tai meitä seuraavatkaan. Seuraava sukupolvi tarttuu toimeen muutamien vuosien/vuosikymmenten päästä ja tahdon omalla toiminnallani ja esimerkilläni näyttää myös heille, miten aiempia sukupolvia kohdellaan ja kunnioitetaan. Ajattelen sitä eräänlaiseksi todelliseksi perinnöksi: tila on vain maallista, perinteet, juuret ja historia ikuista.

Ihmettelen suuresti ap:n asiasta kehittämää hälyä ja ongelmaa. Hänellä on tila, mutta ei ilmeisesti hajuakaan perinteistä tai edellisen sukupolven kunnioittamisesta. Etkö voisi ottaa hautajaiskahveja vaikka eräänlaisena oppimiskokemuksena: samallahan voit oppia jotakin olennaista suvusta, johon olet naitu, ja tarjoat samalla myös omille jälkeläisillesi edes pienen mahdollisuuden oppia jotakin juuristaan ja historiastaan? Tuo kuollut tätikin on osa sitä, halusit sinä sitä tai et.

Luin pitkän kirjoituksesi ja täytyypä sanoa, että harvinaisen hienosti ajateltu! Melkein jopa toivon, että kuollut täti olisi sun miehesi sukulainen eikä ap:n, niin saataisiin tämäkin asia tyylikkäästi hoidettua ilman turhia hampaiden kiristelyjä ja katkeruuksia.

En ymmärrä ajatteluketjuasi ollenkaan. Minulleko täti on sama asia kuin piika? Ei tietenkään ole. Yritin vain viestilläni kertoa, että esimerkiksi sukulaisten juhlatilaisuuksien järjestäminen perinteikkäällä sukutilalla on ainakin meille isäntäparina jopa itsestäänselvyys. Se on suoranainen kunnia-asia, eikä siitä ole kohteliasta saati soveliasta kieltäytyä jos joku asiaa (erityisesti sukulainen) kysyy. Tätä kun kuitenkin tapahtuu nykypäivänä niin harvoin. Ja mitä kuluja esimerkiksi ap:lle hautajaiskahveista koituisi? Ei ainakaan mitään rahallisia, koska pitopalvelu hoitaa kaiken alusta loppuun saakka.

Tädin yhteydessä työpanos on epäolennainen asia: tädin verisukulaisuus taas on. Piioista ja rengeistä puhuin ainoastaan ottaakseni esiin sen, että hautajaisten järjestäminen tai tilojen tarjoaminen on inhimillistä ja viimeinen palvelus vainajalle. Eli se tarjoaa tilat, jolla siihen suvussa tai lähipiirissä mahdollisuus kulloinkin on ollut. Meillä on tilat (kuten ilmeisesti myös ap:lla miehensä kautta) ja olisi suoranaista itsekkyyttä ja sukulaisten kiusaamista kieltää heiltä poisnukkuneen viimeinen muisteluhetki.

Vaikka tila (ja ne kahviastiat, edelleen muuten erittäin hyväkuntoiset ja käyttökelpoiset, usko tai älä!) ovatkin nimellisesti minun ja mieheni tällä hetkellä, ne ovat sitä meidän vain hetkisen. Me emme ole sen tärkeämpiä tässä sukupolvien ketjussa kuin meitä edeltäneet tai meitä seuraavatkaan. Seuraava sukupolvi tarttuu toimeen muutamien vuosien/vuosikymmenten päästä ja tahdon omalla toiminnallani ja esimerkilläni näyttää myös heille, miten aiempia sukupolvia kohdellaan ja kunnioitetaan. Ajattelen sitä eräänlaiseksi todelliseksi perinnöksi: tila on vain maallista, perinteet, juuret ja historia ikuista.

Ihmettelen suuresti ap:n asiasta kehittämää hälyä ja ongelmaa. Hänellä on tila, mutta ei ilmeisesti hajuakaan perinteistä tai edellisen sukupolven kunnioittamisesta. Etkö voisi ottaa hautajaiskahveja vaikka eräänlaisena oppimiskokemuksena: samallahan voit oppia jotakin olennaista suvusta, johon olet naitu, ja tarjoat samalla myös omille jälkeläisillesi edes pienen mahdollisuuden oppia jotakin juuristaan ja historiastaan? Tuo kuollut tätikin on osa sitä, halusit sinä sitä tai et.

tässä meillä on sitten hieno ihminen :) tosi asia nyt vaan on, ettei toisten kotiin vaan mennä pitämään juhlia kysymättä ja sopimatta asioista. Oli se sitten tädin vanha kotitalo tai ei. On se nyt hiukan outoa, ettei ihmisellä ole mitään oikeuksia omaan kotiinsa. Lue oma viestisi ja huomaat kuinka typerä se on, helkatinmoista paatosta. Ja menee täysin asian vierestä. Et edes tajunnut ap:n pointtia, kunhan korostat omaa hyvyyttäsi ja paremmuuttasi. Tosin epäilen kyllä, että se sun vanha sukutilasi taitaa olla kaksio jakomäessä.

Sisälukutaidoissasi taitaa nyt olla jotakin todella pahasti pielessä. Lainaat ap:n tekstejä ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa. Siis tässä tapauksessahan ei kukaan ole "vain menemässä kysymättä toisten kotiin juhlia pitämään". Tädin lähisukulaiset ovat surunsa keskellä kysyneet ap:lta ja tämän mieheltä lupaa hautajaiskahvien järjestämiseen ja lupa on saatu. Pitopalvelu on sukulaisten toimesta varattu ja ap:lle ei tule minkäänlaisia kuluja juhlien järjestämisestä. Ainoat kulut ovat henkisiä ja ilmeisesti liian kalliita ap:n maksettaviksi kirjoituksista päätellen. Nyt on turha narista ja nurista. Olisi varmaan kannattanut kieltäytyä jos asia on ap:lle todella noin vaikea ja toteuttamiskelvoton.

Jospa ap vain ilmoittaa äidilleen, että myöhästyy tunnilla. Eiköhän siellä joku vähintään ap:n tasoinen organisaattori pysty tunnin ajan yksiä syntämäpäiväjuhlia organisoimaan. Ei liene mikään maailman vaikein tehtävä. Paitsi jos ap on aina absoluuttisesti oikeassa ja ainoa, joka osaa tehdä asiat aina oikealla tavalla.

Ja ihan vaan tiedoksi aiemmalle kirjoittajalle: tosiasia on muuten yhdyssana, sitä ei kirjoiteta erikseen. Taidatkin itse olla kirjoitustaidostasi (ja olemattomasta sisälukutaidostasi) päätellen sieltä Jakomäen suunnalta?

saanko tulla kotiisi viettämään hautajaisia tässä joku viikonloppu? Sen koomin ei muusta tarvi enää sopia? Ei tarvi kysyä että sopisiko se ja se lauantai? Ei että onko teillä kenties jotain muuta sinä päivänä? Riittää kun kysyy että saako tulla, lopun voikin sitten päättää ihan itse? Saako sitä seurakuntatalolle mennä pitämään hautajaisia ihan milloin tahansa, kunhan vaan ilmoittaa että olen ajatellut ne siellä pitää? Eikö se nyt kuulu ihan alkeellisiin käytöstapoihin sopia päivästä ja kellonajasta talonväen kanssa? En ihmettele, että nuorilla on käytöstavat hukassa, kun aikuisetkin tuntuu kuvittelevan, että toisen kotiin voi tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Ei toisen kodilla ole mitään väliä, miniät varsinkin on ikäviä ihmisiä jos uskaltavat marista kun serkut hiukan järjestelee asioita keneltäkään mitään kyselemättä. Riittää kun ilmoittaa että tädin hautajaiset nyt sitten pidetään teillä, kun täti siinä talossa asui 60v. sitten.

Aikuisten oikeasti, ei edes omaisten suuri suru ole mikään syy siihen ettei paskaakaan piitata muista ihmisistä vaan kuvitellaan, että surevina omaisina me saadaan tehdä miten itse haluamme, talonväki muuttakoon suunnitelmiaan meidän takiamme. Vainajaa pitää kunnioittaa, mutta ei se silti oikeuta kohtelemaan muita miten haluaa. Mun mielestä, jos mennään toisen kotiin niin sinne mennään sen talonväen ehdoilla, eli silloin kun se heille sopii ja kun siitä on heille mahdollisimman vähän vaivaa ja haittaa. Se vainaja kyllä jaksaa odottaa esim. seuraavaan päivään. Jopa se lapsenlapsi vois enemmän kunnioittaa mummiaan ja jättää yhden pallopelin väliin hautajaisten takia jos tarvis on. Aikamoista touhua, että oletetaan vieraan ihmisen (ap:n äidin) siirtävän juhliaan, mutta lapsenlapsen ei tarvi siirtää omiaan, ei edes kunnioittaakseen omaa mummiaan hänen hautajaispäivänään.

Aikamoista touhua, että oletetaan vieraan ihmisen (ap:n äidin) siirtävän juhliaan, mutta lapsenlapsen ei tarvi siirtää omiaan, ei edes kunnioittaakseen omaa mummiaan hänen hautajaispäivänään.

Siunaustilaisuuden aikataulua ei välttämättä voi itse valita. eikä viikonpäivääkään

Ehdotuksia voi antaa mutta eivät välttämättä voi toteuttaa.



Esim. hautajaisten kirkkosiunaustilaisuus voi olla vaikka klo 12.00.

Eihän siinä nyt hyvänen aika voi kukaan kahta tuntia odotella että pääsis muistotilaisuuteen.



T: eräs joka oli juuri perjantaina hautajaisissa.

juuri puhuttiin näistä ajoista. Ehdotus oli annettu että olis lauantaina mutta sille päivälle ei saatu vaan ne olivat sitten perjantaina.

Siunaustilaisuuden aikataulua ei välttämättä voi itse valita. eikä viikonpäivääkään Ehdotuksia voi antaa mutta eivät välttämättä voi toteuttaa. Esim. hautajaisten kirkkosiunaustilaisuus voi olla vaikka klo 12.00. Eihän siinä nyt hyvänen aika voi kukaan kahta tuntia odotella että pääsis muistotilaisuuteen. T: eräs joka oli juuri perjantaina hautajaisissa. juuri puhuttiin näistä ajoista. Ehdotus oli annettu että olis lauantaina mutta sille päivälle ei saatu vaan ne olivat sitten perjantaina.

Maalla pienissä seurakunnissa voi useinkin sopia tismalleen itselleen sopivan ajan. T. eräs, joka on järjestänyt viime vuosina 5 hautajaiset ja joka kerta voinut sopia ajan juuri niin kuin haluaa, koska muita tilaisuuksia ei ole ollut

saanko tulla kotiisi viettämään hautajaisia tässä joku viikonloppu? Sen koomin ei muusta tarvi enää sopia? Ei tarvi kysyä että sopisiko se ja se lauantai? Ei että onko teillä kenties jotain muuta sinä päivänä? Riittää kun kysyy että saako tulla, lopun voikin sitten päättää ihan itse? Saako sitä seurakuntatalolle mennä pitämään hautajaisia ihan milloin tahansa, kunhan vaan ilmoittaa että olen ajatellut ne siellä pitää? Eikö se nyt kuulu ihan alkeellisiin käytöstapoihin sopia päivästä ja kellonajasta talonväen kanssa? En ihmettele, että nuorilla on käytöstavat hukassa, kun aikuisetkin tuntuu kuvittelevan, että toisen kotiin voi tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Ei toisen kodilla ole mitään väliä, miniät varsinkin on ikäviä ihmisiä jos uskaltavat marista kun serkut hiukan järjestelee asioita keneltäkään mitään kyselemättä. Riittää kun ilmoittaa että tädin hautajaiset nyt sitten pidetään teillä, kun täti siinä talossa asui 60v. sitten.

Aikuisten oikeasti, ei edes omaisten suuri suru ole mikään syy siihen ettei paskaakaan piitata muista ihmisistä vaan kuvitellaan, että surevina omaisina me saadaan tehdä miten itse haluamme, talonväki muuttakoon suunnitelmiaan meidän takiamme. Vainajaa pitää kunnioittaa, mutta ei se silti oikeuta kohtelemaan muita miten haluaa. Mun mielestä, jos mennään toisen kotiin niin sinne mennään sen talonväen ehdoilla, eli silloin kun se heille sopii ja kun siitä on heille mahdollisimman vähän vaivaa ja haittaa. Se vainaja kyllä jaksaa odottaa esim. seuraavaan päivään. Jopa se lapsenlapsi vois enemmän kunnioittaa mummiaan ja jättää yhden pallopelin väliin hautajaisten takia jos tarvis on. Aikamoista touhua, että oletetaan vieraan ihmisen (ap:n äidin) siirtävän juhliaan, mutta lapsenlapsen ei tarvi siirtää omiaan, ei edes kunnioittaakseen omaa mummiaan hänen hautajaispäivänään.

Ja taas on sisälukutaito kateissa, voi sinua hellyttävää reppanaa! ;)

Tässä vain muutama alkeellisista väärinymmärryksistäsi ja niiden korjaukset:

Sukulaiset ovat kirjoituksestasi täysin poiketen kysyneet talonväeltä ja saaneet luvan pienen muistotilaisuuden järjestämiseen. Myös viikonloppu ja tarkka päivä on ollut alusta asti ap:lla ja miehellään selvillä. Eli "se ja se päivä" on tiedostettu jo varhaisessa vaiheessa, kukaan EI ole vain sanonut tulevansa ja jättänyt ajankohtaa auki kuten väität. Voit siis vetää henkeä ja rauhoittua.

Lisäksi lähiomaiset ovat tilanneet pitopalvelun. Juhlat eivät aiheuta ap:lle tai miehelleen taloudellisia kuluja, pitopalvelu siivoaa ennen ja jälkeen juhlien. Ainoana toiveena on kahvikuppien ja lautasten lainaaminen, joiden olemassaolo isolla sukutilalla on oletus. Jos astioita ei ole, miksei ap ja miehensä sano sukulaisille suoraan, ettei astioita ole tarpeeksi, jotta sukulaiset voivat astiat ostaa tai muuten järjestää? Vai eikö pohjalainen ylpeys anna myöden myöntää ettei kahviastiasto olekaan tarpeeksi mittava ja parempi kuin naapureilla yhteensä? Onko kommunikointi toisten ihmisten, erityisesti miehen sukulaisten, kanssa niin ylitsepääsemättömän vaikeaa? Tänne kuitenkin tulee tulikivenkatkuista tekstiä aiheesta enemmän kuin tarpeeksi...

Eihän kukaan ole missään vaiheessa olettanut ap:n äidin siirtävän juhliaan, sitähän ei ole edes ehdotettu: ainoastaan on ehdotettu, josko ap voisi siirtyä juhlapaikkaan vasta tunnin aiemmin suunniteltua myöhemmin. Hautajaisten ajoituksen vaihtaminen 70-vuotisjuhlien vuoksi on ajatuksena absurdi. Ja sanotaan mitä sanotaan, hautajaisia ei vaan aina voi "tilata" omien mieltymyksiensä mukaan. Toki eroja paikkakuntien välillä on esim. joustavuudessa. Täällä on myös avoimesti ehdotettu sitä, että ap jättäisi suosiolla koko hautajaiset väliin ja antaisi miehensä edustaa, jotta ap itse voisi täysin rinnoin nauttia maallisemmista ilon juhlista äitinsä seurassa. Sitähän hän kuitenkin sydämestään aidosti tahtoo, hällä väliä onko miehen lähiomainen kuollut vai ei. Kai nyt aikuinen mies osaa itsekin olla tätinsä hautajaisissa ilman vaimoaan esiliinana? Omituinen lapatossu jos ei osaa. Tuskin siellä ap:n kyräilevän katkeraa ja hapanta naamaa kukaan edes tahtoo katsella?

Kannattaa lukea, kun näyttää osalta menneen kokonaan ohi, mikä tässä häiritsee ap:tä.

Eli se huomaavainen suku olettaa kyllä ap:n ja hänen miehensä tekevän yhtä sun toista näiden hautajaisten eteen.

Miehen täti kuoli, lapsensa asuvat kaukana ja hautajaisjärjestelyt kuulemma hankalia. Ehdottivat, että koska paikalle tulee vain muutamia sukulaisia, pidettäisiin ne hautajaiset meillä (miehen sukutalo).

Hienoa. Nyt ovat sitten sopineet hautajaisajan (mahdollisimman hankalan meille), pitopalvelun (minulle tuntematonta väkeä) ja muutkin järjestelyt. Meidän tulisi vain laittaa talo ja piha kuntoon. He ottaisivat mielellään vieraat vastaan, lähiomaisia kun ovat.

Minulla tökkii nyt pahasti! On ihan OK järjestää se 30 hengen muistotilaisuus meillä, mutta olisi ehkä voinut etukäteen kysyä, mikä ajankohta on sopivin tai ei sovi lainkaan. Ja ehkä olisi kohteliasta kysyä, onko meillä pöytäliinoja ja astioita. Pitopalvelu kun on kuulemma niin paljon halvempi, jos on omat kahvikupit jne. eli oletuksena on, että meiltä tulee kaikki kakkulapioita myöten.

Ja kyllä, olen saanut suuni auki ja huomauttanut asiasta, mutta surevat omaiset kuulivat vain sen, että meillä voi muistotilaisuus olla. Siitä eteenpäin he ovat päätelleet, että pääosa järjestelyistä hoituu meidän toimestamme. Argh.

On totta, etteivät miehen sukulaiset ole olleet korrekteja ja huomaavaisia (ja nöyriä ja kiitollisia sinua kohtaan), mutta heidän ajattelutavassaa on havaittavissa jotain humaania, nimittäin kunnioitusta ja hyvää tahtoa vainajaa kohtaan, joka ap:lta tuntuu täysin puuttuvan. Kyllä asiat ja aikataulut on soviteltavissa, jos niin todella haluaa.

huomioidaan enemmän kuin elossa olevia. Kyse on ihmisten kodista, voiko sen pyhempää ja intiimimpää paikkaa ollakaan? Humaania on kunnioittaa toisten ihmisten kotia ja yksityisyyttä, eikä todelliseen kunnioittamiseen tarvita taloa tai edes seurakuntasalia. Kunnioitus on ihmisten päässä ja sydämissä ja niissä teoissa jotka on vainajaaa kohtaan tehty tämän eläessä.

Jos aikataulu (eli 1 tunti) on se todellinen ongelma, tarviiko ap:n edes mennä koko hautajaisiin? Miksei mies hoida oman sukunsa juhlat ja ap oman? Tuskin tädin lähiomaiset pitävät pahana, että ap on velvoitettu menemään äitinsä syntymäpäiväjuhliin jotka nyt sattuvat olemaan samaan aikaan. Miksi ihmeessä tehdä näin olemattomasta asiasta näin mieletön ongelma? Kyllähän miehen luulisi osaavan hoitaa homman kotiin ja edustavan isännän ominaisuudessa...

saanko tulla kotiisi viettämään hautajaisia tässä joku viikonloppu? Sen koomin ei muusta tarvi enää sopia? Ei tarvi kysyä että sopisiko se ja se lauantai? Ei että onko teillä kenties jotain muuta sinä päivänä? Riittää kun kysyy että saako tulla, lopun voikin sitten päättää ihan itse? Saako sitä seurakuntatalolle mennä pitämään hautajaisia ihan milloin tahansa, kunhan vaan ilmoittaa että olen ajatellut ne siellä pitää? Eikö se nyt kuulu ihan alkeellisiin käytöstapoihin sopia päivästä ja kellonajasta talonväen kanssa? En ihmettele, että nuorilla on käytöstavat hukassa, kun aikuisetkin tuntuu kuvittelevan, että toisen kotiin voi tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Ei toisen kodilla ole mitään väliä, miniät varsinkin on ikäviä ihmisiä jos uskaltavat marista kun serkut hiukan järjestelee asioita keneltäkään mitään kyselemättä. Riittää kun ilmoittaa että tädin hautajaiset nyt sitten pidetään teillä, kun täti siinä talossa asui 60v. sitten.

Aikuisten oikeasti, ei edes omaisten suuri suru ole mikään syy siihen ettei paskaakaan piitata muista ihmisistä vaan kuvitellaan, että surevina omaisina me saadaan tehdä miten itse haluamme, talonväki muuttakoon suunnitelmiaan meidän takiamme. Vainajaa pitää kunnioittaa, mutta ei se silti oikeuta kohtelemaan muita miten haluaa. Mun mielestä, jos mennään toisen kotiin niin sinne mennään sen talonväen ehdoilla, eli silloin kun se heille sopii ja kun siitä on heille mahdollisimman vähän vaivaa ja haittaa. Se vainaja kyllä jaksaa odottaa esim. seuraavaan päivään. Jopa se lapsenlapsi vois enemmän kunnioittaa mummiaan ja jättää yhden pallopelin väliin hautajaisten takia jos tarvis on. Aikamoista touhua, että oletetaan vieraan ihmisen (ap:n äidin) siirtävän juhliaan, mutta lapsenlapsen ei tarvi siirtää omiaan, ei edes kunnioittaakseen omaa mummiaan hänen hautajaispäivänään.

Ja taas on sisälukutaito kateissa, voi sinua hellyttävää reppanaa! ;)

Tässä vain muutama alkeellisista väärinymmärryksistäsi ja niiden korjaukset:

Sukulaiset ovat kirjoituksestasi täysin poiketen kysyneet talonväeltä ja saaneet luvan pienen muistotilaisuuden järjestämiseen. Myös viikonloppu ja tarkka päivä on ollut alusta asti ap:lla ja miehellään selvillä. Eli "se ja se päivä" on tiedostettu jo varhaisessa vaiheessa, kukaan EI ole vain sanonut tulevansa ja jättänyt ajankohtaa auki kuten väität. Voit siis vetää henkeä ja rauhoittua.

Lisäksi lähiomaiset ovat tilanneet pitopalvelun. Juhlat eivät aiheuta ap:lle tai miehelleen taloudellisia kuluja, pitopalvelu siivoaa ennen ja jälkeen juhlien. Ainoana toiveena on kahvikuppien ja lautasten lainaaminen, joiden olemassaolo isolla sukutilalla on oletus. Jos astioita ei ole, miksei ap ja miehensä sano sukulaisille suoraan, ettei astioita ole tarpeeksi, jotta sukulaiset voivat astiat ostaa tai muuten järjestää? Vai eikö pohjalainen ylpeys anna myöden myöntää ettei kahviastiasto olekaan tarpeeksi mittava ja parempi kuin naapureilla yhteensä? Onko kommunikointi toisten ihmisten, erityisesti miehen sukulaisten, kanssa niin ylitsepääsemättömän vaikeaa? Tänne kuitenkin tulee tulikivenkatkuista tekstiä aiheesta enemmän kuin tarpeeksi...

Eihän kukaan ole missään vaiheessa olettanut ap:n äidin siirtävän juhliaan, sitähän ei ole edes ehdotettu: ainoastaan on ehdotettu, josko ap voisi siirtyä juhlapaikkaan vasta tunnin aiemmin suunniteltua myöhemmin. Hautajaisten ajoituksen vaihtaminen 70-vuotisjuhlien vuoksi on ajatuksena absurdi. Ja sanotaan mitä sanotaan, hautajaisia ei vaan aina voi "tilata" omien mieltymyksiensä mukaan. Toki eroja paikkakuntien välillä on esim. joustavuudessa. Täällä on myös avoimesti ehdotettu sitä, että ap jättäisi suosiolla koko hautajaiset väliin ja antaisi miehensä edustaa, jotta ap itse voisi täysin rinnoin nauttia maallisemmista ilon juhlista äitinsä seurassa. Sitähän hän kuitenkin sydämestään aidosti tahtoo, hällä väliä onko miehen lähiomainen kuollut vai ei. Kai nyt aikuinen mies osaa itsekin olla tätinsä hautajaisissa ilman vaimoaan esiliinana? Omituinen lapatossu jos ei osaa. Tuskin siellä ap:n kyräilevän katkeraa ja hapanta naamaa kukaan edes tahtoo katsella?

On totta, etteivät miehen sukulaiset ole olleet korrekteja ja huomaavaisia (ja nöyriä ja kiitollisia sinua kohtaan), mutta heidän ajattelutavassaa on havaittavissa jotain humaania, nimittäin kunnioitusta ja hyvää tahtoa vainajaa kohtaan, joka ap:lta tuntuu täysin puuttuvan. Kyllä asiat ja aikataulut on soviteltavissa, jos niin todella haluaa.

huomioidaan enemmän kuin elossa olevia. Kyse on ihmisten kodista, voiko sen pyhempää ja intiimimpää paikkaa ollakaan? Humaania on kunnioittaa toisten ihmisten kotia ja yksityisyyttä, eikä todelliseen kunnioittamiseen tarvita taloa tai edes seurakuntasalia. Kunnioitus on ihmisten päässä ja sydämissä ja niissä teoissa jotka on vainajaaa kohtaan tehty tämän eläessä.

Jep, kyse on ihmisten kodista, joka vain sattuu olemaan suvun kantatila. Siis ei mikään 85 neliöinen velkainen rivarinpätkä jossakin Tikkurilan nurkilla vaan ihan oikea maalaistalo isoine huoneineen. Tilalla on asunut monta sukupolvea ennen miniäksi tullutta ap:ta ja ilmeisesti tämä nyt kuollut täti on viimeinen tästä vanhasta sukupolvesta. Olisi ihan kohtuullista, että muistotilaisuus olisi nostalgisessa paikassa - paikassa, joka yhdistää ihmisiä. Eihän tässä ole kyse kuin muutamasta tunnista ja maksimissaan kahdesta (ehkäpä vain yhdestä) huoneesta. Lieneekö se tosiaan ap:lta liikaa vaadittu? Voisiko vaikka vainajan kunniaksi niellä ylpeytensä, nuolla itsetuntoon tulleet haavat ("kun ne eivät tehneetkään niin kuin minä tahdoin!!") ja lopettaa sen järjettömän oman kunnian tavoittelun? Tai menköön ap synttäreille ja antaa miehen mennä hautajsiin, tasajako.

mikä näistä viesteistä välittyy.



Vainajan kunnioituksesta paasataan ääni väristen ja paatoksella mutta elävän ihmisen päälle saa vaikka sylkeä. Ai niin, ja jättää mojumaan vanhainkotiin vuosikausiksi. Voihan kaiken sitten korvata "kunnioittamalla vainajaa" "surusta sekopäisenä", koska "kuollut ei koskaan enää ole olemassa", muutamia falskeja hurskasteluja ketjusta poimiakseni.

Ihan alkuun kiitos kaikille niille, jotka ymmräsvitä pointtini eli koska me olemme valmiita antamaan kotimme muistotilaisuuden pitopaikaksi, niin vainajan läheiset voisivat kunnioittaa meitä hyväksymällä heille kerrotut reunaehdot.



Ja sitten hieman tarkennusta niille (tai siis vain yhdelle), jonka mielestä tarkastiottaen 2 vuotta asumista tässä talossa tekee tästä miehen tädille lapsuudenkodin, jonka "jo pelkkä historia vaatii, että perinteitä kunnioitetaan ja muitsotilaisuus järjestetään täällä, jotta kahvit voidaan juoda perintökupeista, jotka hankittiin 1700-luvulla".



Miehen tädin lapsille kerrottiin, että tietty päivä ei sovi muistotilaisuudelle. He päättivät kuitenkin, että heille se sopii erinomaisesti. Hautajaisia voitaisiin edelleenkin siirtää, koska ko. päivänä papilla ei ole muita tilaisuuksia (tarkistettu seurakunnasta ja suntiolta, mikä on kirkon varaustilanne). Kyse ei siis ole pakosta vaan valinnasta, joka sopii vainajan lapsille ja lastenlapsille parhaiten. Muistotilaisuudesta ehtii kuulemma vielä kivasti Ikeaan...



Tilakauppojen yhteydessä ei ole myyty irtaimistoa. Suurin osa talon muinaisesta kahvikalustosta on ko. tädillä, joka lienee jo antanut sen lapsilleen. Nämä eivät kuitenkaan käsittääkseni ole sitä ottamassa muistotilaisuuteen mukaan edes vainajaa kunnioittaakseen. Outoa, eikö totta. Täti ei kuulu tähän seurakuntaan, joten omaiset joutuisivat maksamaan muodollisen korvauksen seurakuntatalon käytöstä. Hautapaikka miehensä vieressä on täällä, siksi moinen järjestely.



Joku kirjoitti, että miniänä en kunnioita suvun historiaa ja perinteitä, koska en halua muistotilaisuutta kotiini. Moneenkohan kertaan täällä on toistettu, että vaadittu ajankohta on väärä, tilaisuus OK. Lasteni ei tarvitse osallistua hautajaisiin oppiakseen suvusta, heille kun riittää historian oppikirjan avaaminen oikeasta kohdasta. Ja mitä kyseisen tädin elämään tulee, niin uskon, että lapset kolmesta eri liitosta eivät mitenkään erityisesti halua tuoda yksityiskohtia julki, niin suvun historiaa kuin ne ovatkin.



Pitopalvelut eivät siivoa kuin omat jälkensä. Jos joku käyttää siivoavaa pitopalvelua, niin sille ehkä löytyy nimikin eli perhetyöntekijä, jollaisia palstalla monet ovat kotiinsa saaneet avukseen. Pitopalvelu saapuu paikalle laittamaan tarjottavat pöytään, ei imuroimaan jalkalistoja.



Edelleenkin priorisoin äitini syntymäpäivät miehen tädin hautajaisia korkeammalle. Palstalaisten harmiksi mieheni siskot, tulevat "sukutalon tädit" ovat alhaisella tavalla asettuneet puolelleni todeten, että heidän lapsuudenkotinsa ei ole pitokartano.

Äitinsä iloluonteisia 70-v päiviä hän on valmis viettämään eikä tahdo tinkiä ajasta minuuttiakaan, mutta annas olla kun miehen täti (joka ei ilmeisesti ole eläessään saati nyt kuoltuaan merkinnyt AP:lle pätkääkään) on kuollut ja pitäisi löytää aikaa hautajaisille! Eihän se sellainen käy tietysti ollenkaan.



Mun arvomaailmassani hautajaiset menevät AINA syntymäpäiväjuhlien ohi tärkeysjärjestyksessä. Ne on kuolleen ihmisen VIIMEISET juhlat, syntymäpäiväsankari voi viettää vielä muita juhlia tulevaisuudessaan.

Jos AP:n elämä tosiaan on tunnista (!) kiinni, voit varmasti joustaa halutessasi myös siihen toiseen suuntaan. Äitisi varmaan pystyy juhlimaan muiden ihmisten seurassa sen ajan.



Ne tädin hautajaiset on 100 kertaa tärkeämmät, vai johtuuko tämä vain siitä, ettei hän ole verisukulainen sun kanssasi vaan miehesi? Kaiva nyt hyvä ihminen jonkinlainen moraali sieltä tiukan piposi alta ja mieti asioita objektiivisesti!