Miehen tädin hautajaisten muistotilaisuus on meillä...

Eiköhän nuo talot yleensä siirry sukupolvenvaihdoksella ja tilasta maksetaan markkinahintaan nähden vain nimellinen summa. Tuohon usein liittyy oletuksena että suvulla säilyy tiettyjä käyttöoikeuksia.

esi-isien jälkeläisillä ei enää ole oikeuksia? Tämä tila on nyt maksettu kahdesti sen jälkeen, kun täti täältä aikanaan pois muutti. Toisella kerralla (kun tämä ostettiin miehen isältä) ei kukaan muu kuin omistaja vaatinut kauppasummaa itselleen. Olisiko silloin pitänyt uudestaan maksaa mieheni sedille ja tädeille, jotka jo kerran olivat osuutensa saaneet miehen isältä?

En ole ikinä kuullut, että suvulla syntyisi käyttöoikeutta toisen kotiin, eli missä päin Suomea on moinen käytäntö? Pitääkö meidän antaa myös kesämökkini suvun käyttöön, jos joku on sattunut siellä joskus yöpymään?

ap

Tässä jutussahan on kyse viimeisestä palveluksesta vainajalle ja jonkinlaisesta kunnianosoituksesta, jota AP ei, syystä tai toisesta, tahdo vain tehdä. Hän kokee kunniaansa loukatun, kun häneltä ei olla osattu kysyä kaikkia maailman asioita juuri sillä oikealla tavalla kuten hän olisi itse tahtonut. Onhan hänen kunniansa tietysti paljon tärkeämpi asia kuin joku miehen kuollut vanha täti, joka on joskus lapsuudessaan asunut ap:n nykyisin emännöimässä talossa. Lisäksi sanoisin, että ap on on rahanahne, peruskateellinen suomalainen, joka on kykenemätön tekemään palveluksia muille riippumatta siitä, ovatko nämä muut sukulaisia vai eivät. Tai ainakin palveluksista pitäisi aina saada rahallisesti merkittävä korvaus. Jos vainajan lapset olisivat tarjonneet rahaa vainajan lapsuudenkodin salin käytöstä kahvitilaisuutta varten, luuletteko että ap täällä perustelisi ketjuja aiheesta? Niinpä...

Kuolleilla ei ole enää kiire mihinkään, elävillä voi sen sijaan olla muutakn elämää.

Jos näin on, eikö sinusta olisi hienoa näyttää esim. vainajan lastenlastenlapsille isomummin vanhaa lapsuudenkotia? Lyhyen kahvihetken aikana kertoa lapsille, että tämä paikka on osa meidän historiaamme ja menneisyyttämme? Sehän on osa suvun kulttuuriperintöä ja todellinen juurien ilmentymä. Kyse on kunnianosoituksesta ei ainoastaan suvusta poistunutta vainajaa kohtaan, vaan koko sukua ja suvunjatkumista kohtaan. Ilmeisesti miehen suku ei ap:lle juurikaan mitään merkitse... Onkohan ap:n emännöimässä talossa totuttu aiemmin pitämään juhlia? Jotkut tilat kun ovat nimittäin sellaisia, että ne ovat olleet vanhaan aikaan tunnettuja sukujen juhlapaikkoina? Ehkäpä vainajan omaiset muistavat tädin kertoneen aiemmista sukujuhlista (häistä, hautajaisista tms), jotka talossa on pidetty ja monesti näissä taloissa on tarpeeksi astioitakin valmiina. Toivottavasti miniä ei ole vain ahneuksissaan mennyt huuto.netissä myymään talon mukana tullutta arvoastiastoa alennettuun hintaan. Nythän se paljastuisi miehen sukulaisille...

Ja jos niitä sieltä 50 vuoden takaa olisi säästössä niin tuskin niitä ilman hellävaraista käsinpesua ja tarkistusta noin vain muistotilaisuuden vieraille esille otetaan. Uskoisin, että joku ehjä sarja kahvikuppeja 50 vuoden takaa on sen verran arvokas, että sitä säilytetään vitriinissä - ja todennäköisesti nimenomaan tädin ja sisarustensa kotona, ei ap:lla.

Tilakaupassa harvoin myydään astioita.

on juuri mitään maksanut jos kyse vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta tilan siirrosta.

Ei ole ollut tapana ottaa tilanjatkajilta mitään oikeita rahoja pois.

kuin hautajaisissa? Ja mikä myssy se miehesi on, olettaako hän, että sinä sanot, ei hän? Ihan uteliaisuudesta kysyn kuitenkin, mikä sinulle on mahdotonta aikataulussa? Oletko menossa synnyttämään? Mahtaako sinulla olla työpäivä? Olitko likkakaverisi kanssa laivalle menossa? Jotain kunnioitusta kuolevaa kohtaa olettaisi olevan, mutta sinulla tuntuu olevan suuremmat murheet.

Myös mies on selkeästi kertonut, että ilmoitettu aikataulu on käytännössä mahdoton. Hän on myös tehnyt hyvin selväksi, että vaikka tilat annamme käyttöön, niin mitään muita velvollisuuksia emme ota vastuullemme.

Aikataulu on hankala, koska kyseisenä päivänä on äitini 70-vuotisjuhlat, joissa ole "pääjärjestäjänä". En voi vaatia äitiäni siirtämään synttäreitään siksi, että miehen sukulaiset valtaavat meidän kotimme. Tunnin siirto muistotilaisuudessa / siunaamisessa olisi antanut minulle tarvittavaa väljyyttä päivään. Ko. hautajaiset ovat toistaiseksi ainoat päivälle sovitut, joten niitä voisi varsin hyvin siirtää.

ap

on juuri mitään maksanut jos kyse vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta tilan siirrosta. Ei ole ollut tapana ottaa tilanjatkajilta mitään oikeita rahoja pois.

heille kun on talosta maksettu opinnot ja ensiasunnot ilman, että mitään on tarvinnut tehdä. Sitten kateellisina ollaan mankumassa taloa omaan käyttöön.

Eiköhän sillä miehellä ole suurempi oikeus ja velvollisuus olla päättämässä tuollaisesta asiasta.

Ap:lla ei ole mitään sanomista siihen, mitä joskus kymmeniä vuosia sitten talossa asuneen ihmisen lapset haluavat tehdä. Jos ne tahtoo muuttaa sinne, niin ap on hyvä ja kantaa tavaransa pois.



Sukutalossa saa kuka tahansa siellä joskus asuneen jälkeläinen koska tahansa tehdä mitä tahansa, niin sanoo jo perintökaarikin. Siksi ne sukutalot myydään niin halvalla, koska siellä on rasitteena lupa pitää juhlia asukkaista piittaamatta.

on juuri mitään maksanut jos kyse vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta tilan siirrosta. Ei ole ollut tapana ottaa tilanjatkajilta mitään oikeita rahoja pois.

heille kun on talosta maksettu opinnot ja ensiasunnot ilman, että mitään on tarvinnut tehdä. Sitten kateellisina ollaan mankumassa taloa omaan käyttöön.

jatkaja on saanut kaiken ilmaiseksi maksamatta mitään. Sitten keksitään, että koko suku saakin tulla ja mennä toisten kodissa miten haluaa. Höpö höpö, se tila ja talo on toisten koti, eikä siellä ole mitään sukuoikeuksia, jollei niitä ole selkeästi paperille merkitty.

Eiköhän sillä miehellä ole suurempi oikeus ja velvollisuus olla päättämässä tuollaisesta asiasta.

eiköhän siinä ole silloin jotain oikeuksiakin? Ja hautajaisten järjestelyvelvollisuus on tädin perikunnalla, ei muilla sukulaisilla.

pitopalvelun tietoja, jotta voisit soittaa ja kysyä noita käytännön asioita?



Ja tunnin ongelma aikataulussa onnistuu, kun jakaannutte. Miehesi hoitaa hautajaiset, sinä synttärit. Menet tunnin myöhässä paikalle. Jos hautajaiset jäävät osaltasi väliin, niin se on miehen sukulaisten häpeä, kun kerta sooloilevat teiltä mitään tarkistamatta.

Pitääpä muistella se osoite ja mennä sitten Helsingin reissuilla aina sinne asuntoon majailemaan. Turhaan mä enää hotellista maksan, tää vanha sukuoikeushan ratkaisi asian. Täti syntyi siinä talossa ja asui siinä liki koko elämänsä. Asunto toki myytiin tädin kuoltua, mutta sukulaiselle, joten kyllähän tää sukuoikeus siis pysyi voimassa.

Hienoa, nyt säästän monta euroa. Kiitos palsta!

Ap:lla ei ole mitään sanomista siihen, mitä joskus kymmeniä vuosia sitten talossa asuneen ihmisen lapset haluavat tehdä. Jos ne tahtoo muuttaa sinne, niin ap on hyvä ja kantaa tavaransa pois.

Sukutalossa saa kuka tahansa siellä joskus asuneen jälkeläinen koska tahansa tehdä mitä tahansa, niin sanoo jo perintökaarikin. Siksi ne sukutalot myydään niin halvalla, koska siellä on rasitteena lupa pitää juhlia asukkaista piittaamatta.

vittu että osaa olla tyhmä ihminen.

olisi suostunut. Riippuu tietenkin siitä miten läheinen kuollut olisi minulle ollut. Olet kuitenkin jo mennyt lupaamaan, joten asiat vaan täytyy järjestää jotenkin. En kyllä hirveästi siivoaisi ennen hautajaisia, vaan niiden jälkeen. Perus siisti koti saisi riittää, koska kotiin haluavat. Liinoista ja astioista on tietenkin hyvä ilmoittaa, jotta tietävät itse hommata tarpeen vaatiessa.

on juuri mitään maksanut jos kyse vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta tilan siirrosta. Ei ole ollut tapana ottaa tilanjatkajilta mitään oikeita rahoja pois.

heille kun on talosta maksettu opinnot ja ensiasunnot ilman, että mitään on tarvinnut tehdä. Sitten kateellisina ollaan mankumassa taloa omaan käyttöön.

jatkaja on saanut kaiken ilmaiseksi maksamatta mitään. Sitten keksitään, että koko suku saakin tulla ja mennä toisten kodissa miten haluaa. Höpö höpö, se tila ja talo on toisten koti, eikä siellä ole mitään sukuoikeuksia, jollei niitä ole selkeästi paperille merkitty.

aikoinaan isolla maatilalla jossa nykyään pyörii Atrian jalostamo pitänee varmaan vaatia itselleen sitä puljua ja heittää pikkupikkuserkut helvettiin sieltä:)

Raha ongelma ratkesi hetkessä kyllä täällä av:lla on sitten fiksuja ihmisiä:O

siinä on niin vaikeaa olla isäntä/emäntä omassa talossaan?

Meillä eletään kuten minä sanon ja se on tullut kaikille selväksi.

Tässä jutussahan on kyse viimeisestä palveluksesta vainajalle ja jonkinlaisesta kunnianosoituksesta, jota AP ei, syystä tai toisesta, tahdo vain tehdä. Hän kokee kunniaansa loukatun, kun häneltä ei olla osattu kysyä kaikkia maailman asioita juuri sillä oikealla tavalla kuten hän olisi itse tahtonut. Onhan hänen kunniansa tietysti paljon tärkeämpi asia kuin joku miehen kuollut vanha täti, joka on joskus lapsuudessaan asunut ap:n nykyisin emännöimässä talossa. Lisäksi sanoisin, että ap on on rahanahne, peruskateellinen suomalainen, joka on kykenemätön tekemään palveluksia muille riippumatta siitä, ovatko nämä muut sukulaisia vai eivät. Tai ainakin palveluksista pitäisi aina saada rahallisesti merkittävä korvaus. Jos vainajan lapset olisivat tarjonneet rahaa vainajan lapsuudenkodin salin käytöstä kahvitilaisuutta varten, luuletteko että ap täällä perustelisi ketjuja aiheesta? Niinpä...

Kuolleilla ei ole enää kiire mihinkään, elävillä voi sen sijaan olla muutakn elämää.

Jos näin on, eikö sinusta olisi hienoa näyttää esim. vainajan lastenlastenlapsille isomummin vanhaa lapsuudenkotia? Lyhyen kahvihetken aikana kertoa lapsille, että tämä paikka on osa meidän historiaamme ja menneisyyttämme? Sehän on osa suvun kulttuuriperintöä ja todellinen juurien ilmentymä. Kyse on kunnianosoituksesta ei ainoastaan suvusta poistunutta vainajaa kohtaan, vaan koko sukua ja suvunjatkumista kohtaan. Ilmeisesti miehen suku ei ap:lle juurikaan mitään merkitse... Onkohan ap:n emännöimässä talossa totuttu aiemmin pitämään juhlia? Jotkut tilat kun ovat nimittäin sellaisia, että ne ovat olleet vanhaan aikaan tunnettuja sukujen juhlapaikkoina? Ehkäpä vainajan omaiset muistavat tädin kertoneen aiemmista sukujuhlista (häistä, hautajaisista tms), jotka talossa on pidetty ja monesti näissä taloissa on tarpeeksi astioitakin valmiina. Toivottavasti miniä ei ole vain ahneuksissaan mennyt huuto.netissä myymään talon mukana tullutta arvoastiastoa alennettuun hintaan. Nythän se paljastuisi miehen sukulaisille...

Ja jos niitä sieltä 50 vuoden takaa olisi säästössä niin tuskin niitä ilman hellävaraista käsinpesua ja tarkistusta noin vain muistotilaisuuden vieraille esille otetaan. Uskoisin, että joku ehjä sarja kahvikuppeja 50 vuoden takaa on sen verran arvokas, että sitä säilytetään vitriinissä - ja todennäköisesti nimenomaan tädin ja sisarustensa kotona, ei ap:lla.

Tilakaupassa harvoin myydään astioita.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon.

Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta.

terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

Toivotaan, ettei sitä taloasi ole myyty, kun sinun aikasi manan maille koittaa. Toivotaan, että lapsillasi ja miniöilläsi ja koko jälkisuvullasi riittää ymmärrystä, että jotenkin kohteliaasti sinutkin on hautaan saatettava, mielellään jotenkin sinunkin muistoasi kunnioittaen. Jos he ovat eri mieltä, toivottavasti he osaavat avata suunsa ja sanoa asiansa niin painokkaasti, että tyhminkin täti perikunnassa sen ymmärtää.

Toivotaan, ettei sitä taloasi ole myyty, kun sinun aikasi manan maille koittaa. Toivotaan, että lapsillasi ja miniöilläsi ja koko jälkisuvullasi riittää ymmärrystä, että jotenkin kohteliaasti sinutkin on hautaan saatettava, mielellään jotenkin sinunkin muistoasi kunnioittaen. Jos he ovat eri mieltä, toivottavasti he osaavat avata suunsa ja sanoa asiansa niin painokkaasti, että tyhminkin täti perikunnassa sen ymmärtää.

Kun jo on kerrottu selkeästi, että meille ei sovi siihen aikaan, koska on muuta menoa. Ja on sanottu, että tunnin siirtäminen muuttaisi asian. Ja on sanottu, että emme halua kotiimme tuntemattomia, kun olemme poissa. Ja on sanottu, että täällä ei ole ketään antamassa avainta pitopalvelun tullessa. Ja on pyydetty pitopalvelun yhteystietoja. Ja on sanottu, että annamme tilat, emme astioita.

Miten sureville (?) omaisille voi vielä selkeämmin kertoa, että kiitos mutta ei kiitos?

ap

löydä yhteyshenkilöä, joka järjestäisi avaimet, pitohoidot ja muut käytännön asiat, vaikka sinä olisit hetken poissa. Ongelma taitaa olla se, että olet vikissit tähän asti ja nyt on myöhäistä katua, kaikki olettavat, että käyhän se, vaikka ei se niin mielissään ollu, mutta kun on se tuttu talokin ja näinhän se pitää mennä.



Mitä ajantuhlausta. Rotia, nainen! Määrää vastuuhenkilö, joka huolehtii asioista (pienenä vinkkinä, esimerkiksi miehesi, jonka tädistä on kyse), koska sinua tarvitaan toisaallakin.

Tässä jutussahan on kyse viimeisestä palveluksesta vainajalle ja jonkinlaisesta kunnianosoituksesta, jota AP ei, syystä tai toisesta, tahdo vain tehdä. Hän kokee kunniaansa loukatun, kun häneltä ei olla osattu kysyä kaikkia maailman asioita juuri sillä oikealla tavalla kuten hän olisi itse tahtonut. Onhan hänen kunniansa tietysti paljon tärkeämpi asia kuin joku miehen kuollut vanha täti, joka on joskus lapsuudessaan asunut ap:n nykyisin emännöimässä talossa. Lisäksi sanoisin, että ap on on rahanahne, peruskateellinen suomalainen, joka on kykenemätön tekemään palveluksia muille riippumatta siitä, ovatko nämä muut sukulaisia vai eivät. Tai ainakin palveluksista pitäisi aina saada rahallisesti merkittävä korvaus. Jos vainajan lapset olisivat tarjonneet rahaa vainajan lapsuudenkodin salin käytöstä kahvitilaisuutta varten, luuletteko että ap täällä perustelisi ketjuja aiheesta? Niinpä...

Kuolleilla ei ole enää kiire mihinkään, elävillä voi sen sijaan olla muutakn elämää.

Jos näin on, eikö sinusta olisi hienoa näyttää esim. vainajan lastenlastenlapsille isomummin vanhaa lapsuudenkotia? Lyhyen kahvihetken aikana kertoa lapsille, että tämä paikka on osa meidän historiaamme ja menneisyyttämme? Sehän on osa suvun kulttuuriperintöä ja todellinen juurien ilmentymä. Kyse on kunnianosoituksesta ei ainoastaan suvusta poistunutta vainajaa kohtaan, vaan koko sukua ja suvunjatkumista kohtaan. Ilmeisesti miehen suku ei ap:lle juurikaan mitään merkitse... Onkohan ap:n emännöimässä talossa totuttu aiemmin pitämään juhlia? Jotkut tilat kun ovat nimittäin sellaisia, että ne ovat olleet vanhaan aikaan tunnettuja sukujen juhlapaikkoina? Ehkäpä vainajan omaiset muistavat tädin kertoneen aiemmista sukujuhlista (häistä, hautajaisista tms), jotka talossa on pidetty ja monesti näissä taloissa on tarpeeksi astioitakin valmiina. Toivottavasti miniä ei ole vain ahneuksissaan mennyt huuto.netissä myymään talon mukana tullutta arvoastiastoa alennettuun hintaan. Nythän se paljastuisi miehen sukulaisille...

Ja jos niitä sieltä 50 vuoden takaa olisi säästössä niin tuskin niitä ilman hellävaraista käsinpesua ja tarkistusta noin vain muistotilaisuuden vieraille esille otetaan. Uskoisin, että joku ehjä sarja kahvikuppeja 50 vuoden takaa on sen verran arvokas, että sitä säilytetään vitriinissä - ja todennäköisesti nimenomaan tädin ja sisarustensa kotona, ei ap:lla. Tilakaupassa harvoin myydään astioita.

Meillä ainakin astiat ja muu sisustus (ihan muutamia huonekaluja lukuunottamatta) tuli sukupolvenvaihdoksessa ostohintaan mukaan. Ne koettiin kuuluvan kiinteästi talon historiaan ja olevan oikeilla paikoillaan vain ja ainoastaan täällä. Esim. salissa käytetty iso kahvikalusto kuului joukkoon. Itse miniänä ja taloon ulkopuolelta tulleena koetan parhaimpani mukaan ymmärtää talon historiaa ja sen alkuperäisiä, aiempia asukkaita. Ihmettelen ap:n asennetta. Kyllä vähän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa, jos ei miehen sukua ja aiempia sukupolvia, niin ainakin poisnukkunutta. terv. vanhan sukutilan uusi emäntä, joka varmasti tarjoaisi miehen sukulaisille salin ja kahvikupit hautajaiskahvituksia varten käyttöön

Sama kai se, mikä suku ja mitkä perinteet. Meillä ainakin ne tädit osasivat aikanaan viedä niin salista flyygelin kuin parhaat kahvikalustotkin perinnönjaossa, joten luulen, että ap:lla sama tilanne.

Hienoa muuten, että teillä on 30 hengen kahvikalusto. Niitä ei yleensä 1950-luvulla ollut.