Kyllä nyt naimisissa olevia harmittaa
kun me avoliitossa osijatkin olemme samalla tasolla kohta avioliittolaisten kanssa eron tullessa.
Avioliitolla ei ole kohta muuta arvoa kuin prinsessajuhla.
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Avoerojen+pes%C3%A4nselvitys+repi…
Kommentit (120)
jos omat tulosi ovat hyvät tai oma eläkkeesi hyvä, et saa edes leskeneläkettä. Eli sen varaan ei kannata elämää laskea. Kannattaa käydä töissä.
Toiseksi, moni pitkän linjan avopari on hoitanut omaisuusasiansa kuntoon, sekä testamenttinsä. Heillä on omat syynsä, miksi eivät halua naimisiin ja minusta heidän ei tarvitse sitä perustella minulle.
Kuten ei minunkaan tarvitse perustella heille, miksi menin naimisiin. Kieltämättä syy onkin vähän naivi. Halusin perheelle saman sukunimen. Sen suurempaa ideologiaa ei minulla ollut kun painuimme maistraattiin.
ja olen kyllä ihan vilpittömästi luullut että kaikki muutkin ajattelee kuin minä! Ilmeisesti ei. Mitä, pitääkö muut yhteen muuttavat parit jotain "avoliittovaloja" sitten muuttopäivänä vai?!
avoliittoon muutetaan käytännön syistä (säästyy rahaa, tavarat samassa paikassa) niin eikö sitten avioliittoonkin mennä ihan käytännön syistä? Jos kerran yhdessä ei asuta rakkaudesta, vaan vain siksi, kun se on halvempaa ja kätevämpää.
ja olen kyllä ihan vilpittömästi luullut että kaikki muutkin ajattelee kuin minä! Ilmeisesti ei. Mitä, pitääkö muut yhteen muuttavat parit jotain "avoliittovaloja" sitten muuttopäivänä vai?!
avoliittoon muutetaan käytännön syistä (säästyy rahaa, tavarat samassa paikassa) niin eikö sitten avioliittoonkin mennä ihan käytännön syistä? Jos kerran yhdessä ei asuta rakkaudesta, vaan vain siksi, kun se on halvempaa ja kätevämpää.
ja varmasti ihan yhtä lailla rakastaisin miestäni vaikka en vaimoksi olisi ryhtynytkään. Lapsia meillä tuskin olisi, tuskin asuntovelkaakaan. Mutta tekeehän ne toiset lapsiakin nykyään ihan surutta, sinne tänne, itseasiassa aika monetkin. Minulle avioliitto on ollut nimenomaan sitä sitoutumista, että nyt voidaan perustaa perhe ja rakentaa omaa. Ja en siis kuulu edes kirkkoon vaikka ajattelen näin.
Mutta en siis ole avioliittoon mennyt taloudellisista syistä (vuokrarahojen ja matkakustannusten säästössä) mutta avoliittoon olen mennyt ja moneen sellaiseen! Mut ei teidän muiden tarvi ;)
Kyllä kun ihminen kuolee, hänen omaisuus jaetaan. Mitä sinä hourit?
Rintaperilliset saa tässä maassa osuutensa, lapsille rahat menee viimeistään kun toinenkin vanhemmista kuolee mutta näistä tarttee taas olla testamentteja.
Lapset perivät vanhempansa, mutta aviopuoliso ei peri puolisoaan. Omaisuus lasketaan yhteen ja leski saa osinkoa jos on köyhempi. Mutta hän ei siis peri puolisoaan.
Eli yhteinen omaisuus jaetaan kahtia ja toisen puolen perivät lapset, toinen puoli menee leskelle eli ns. hänen osuus. Jos leski on rikkaampi niin hän periaatteessa häviää tässä.
Leskelle jää asumisoikeus pariskunnan asuntoon.
Tämä ero on avo-ja avioliitossa. Avokuolemantapauksessa avoleski saa pesästä oman omaisuutensa ja lapset perivät kuolleen vanhempansa.
Avoleski voi periä puolisonsa jos hänelle on tehty testamentti.
Mutta korjasin vain sen virheen, mitä moni hokee, että avioliitto takaa lapsille ja puolisolle perintöoikeuden. Avioliitto ei takaa mitään perintöoikeutta. Ilman sitäkin lapset perivät vanhempansa. AVIOleski ei peri kuolluttta puolisoaan.
jos leski on se varakkaampi niin hänen ei tarvitse maksaa osinkoa kuolinpesälle. Eli rikkaampi leski ei suinkaan häviä mitään, hän on aina saamapuolella ei maksajana.
Mutta en siis ole avioliittoon mennyt taloudellisista syistä (vuokrarahojen ja matkakustannusten säästössä) mutta avoliittoon olen mennyt ja moneen sellaiseen! Mut ei teidän muiden tarvi ;)
siis miehesi kanssa naimisiin ennen yhdessäasumista?
avoliitossa on kai ollut noi samat edut aina...
Me mentiin naimisiin kaikessa hiljaisuudessa ja rakkaudesta sekä siksikin että saisin saman sukunimen kun muillakin tässä perheessä. Kyllä se lapsi sitoo paljon enempi yhmisiä iäksi yhteen kun mitkään liitot.
Täällä on tietysti vain yksi mustavalkoinen maailma, joten turha yrittää vääntää rautalankaa. Väännän silti. KAIKKI kotiäidit eivät ole loisia, vaan on kylmä totuus, että suomalaisessa asenneilmapiirissä lastenhoito esimerkiksi ensimmäisen elinvuoden aikana napsahtaa lähes aina äidille. En tunne yhtäkään perhettä, jossa isä olisi suostunut pitämään VANHEMPAINVAPAATA, saati sitten hoitovapaata. Itse esimerkiksi pyysin miestäni pitämään vanhempainvapaan. Lupaili, vaan otti takaisin. Juu, voisihan sitä jättää lapset tekemättä selliasten miesten kanssa, mutta aika moni saisi silloin jättää lisääntymättä.
Meillä miehen kanssa sovittiin, että lapset hoidetaan puoliksi. Eisiltä kysytty, että jääkö vanhempainvapaalle vai ei. Oli pakko olla puoli vuotta.
Ei mulla mitään erityisiä juridisia perusteita ollut aviolle. Se oli vaan tapa sitoutua, sellainen perinteinen riitti ja hiton kiva juhla. Ei tässä nyt jokapäivä mieti että minä olen naimisissa ja joku toinen ei. Miksi minua siis valintani harmittaisi?
En etsi enää parempaa, vaan tämä on minulle paras ihminen. Onneksi hän koki samoin.
Avoliitossa olevat eivät minusta ole tästä varmoja, vaan edelleen pitävät portin auki sitä parempaa varten. Ajatuksella "olen tämän kanssa kunnes parempi tulee vastaan ja ehkä jopa niin hyvä, että sen kanssa menen naimisiin".
Omaisuudella eikä muulla ollut meidän naimisiinmenon kanssa mitään merkitystä. Vain sillä, että tämä on tässä, haku on loppunut, paras on löytynyt. Ja naimisissa ollaan oltu kymmenisen vuotta, sitä ennen yhdessä lähes saman verran. Lapset tehtiin naimisiinmenon jälkeen, ei siis tarvinnut mitään isyydentunnustuksiakaan, kuten (minun mielestäni epävarmoissa) avoliitoissa.
Mutta en siis ole avioliittoon mennyt taloudellisista syistä (vuokrarahojen ja matkakustannusten säästössä) mutta avoliittoon olen mennyt ja moneen sellaiseen! Mut ei teidän muiden tarvi ;)siis miehesi kanssa naimisiin ennen yhdessäasumista?
kyllä asuin mieheni kanssa avopuolisoina ennen kuin meistä tuli aviopuolisot, kiitos kysymästä!
kun me avoliitossa osijatkin olemme samalla tasolla kohta avioliittolaisten kanssa eron tullessa.
Avioliitolla ei ole kohta muuta arvoa kuin prinsessajuhla.
<a href="http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Avoerojen+pes%C3%A4nselvitys+repi…" alt="http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Avoerojen+pes%C3%A4nselvitys+repi…">http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Avoerojen+pes%C3%A4nselvitys+repi…;
Me tosiaan mentiin miehen kanssa naimisiin vain sen takia, että saatais tuntea olevamme avoliitossa olevia ylempänä. Onneksi saatiin edes se prinsessajuhla - munkkikahvit viereisessä kahvilassa.
että uuden lain myötä ei tarvitse kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, että kosiiko mies. Ei tarvitse painostaa ja kysellä ja riidellä ja lopulta uhkailla erolla, että mies menee naimisiin.
Voi keskittyä siihen parisuhteen hoitoon ja rakkauteen kun ei tarvitse taistella siitä, SUOSTUUKO mies menemään naimisiin.
Avoliitto on aikuisten ja tasa-arvoisten ihmisten ratkaisu. Ei tarvitse itku kurkussa kiristää miestä, että suostuuko mies sopimaan hääpäivää.
ei avioliitto mikään kuolemantuomio ole koskaan ollut
Lakiehdotuksessa ei kuitenkaan taideta olla menossa avio-oikeuden tasolle.
että uuden lain myötä ei tarvitse kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, että kosiiko mies. Ei tarvitse painostaa ja kysellä ja riidellä ja lopulta uhkailla erolla, että mies menee naimisiin.
Voi keskittyä siihen parisuhteen hoitoon ja rakkauteen kun ei tarvitse taistella siitä, SUOSTUUKO mies menemään naimisiin.
Avoliitto on aikuisten ja tasa-arvoisten ihmisten ratkaisu. Ei tarvitse itku kurkussa kiristää miestä, että suostuuko mies sopimaan hääpäivää.
ja ylipäätään siitä, mihin iso osa naisia miehiä haluaa:elättäjikseen.
Me ollaan oltu kihloissa 8 vuotta, aina aika ajoin mies kyselee, että mennäänkö jo naimisiin. Mä sanon, että ok, jos se järkkää juhlat. Ei olla vielä ehditty siihen asti, ei ole ollut energiaa pienten lasten kanssa moiseen.
Mutta mä en ikinä IKINÄ edes eläisi miehen kanssa, joka ei haluaisi mun kanssani naimisiin. Ja mikään ei olisi nöyryyttävämpää kuin anella miestä naimisiin. onneksi olen hoitanut asiani niin, etten koskaan tarvitse miestä elättämään itseäni, pystyn siihen oikein hyvin itsekin.
ja olen kyllä ihan vilpittömästi luullut että kaikki muutkin ajattelee kuin minä! Ilmeisesti ei. Mitä, pitääkö muut yhteen muuttavat parit jotain "avoliittovaloja" sitten muuttopäivänä vai?!
avoliittoon muutetaan käytännön syistä (säästyy rahaa, tavarat samassa paikassa) niin eikö sitten avioliittoonkin mennä ihan käytännön syistä? Jos kerran yhdessä ei asuta rakkaudesta, vaan vain siksi, kun se on halvempaa ja kätevämpää.
ja varmasti ihan yhtä lailla rakastaisin miestäni vaikka en vaimoksi olisi ryhtynytkään. Lapsia meillä tuskin olisi, tuskin asuntovelkaakaan. Mutta tekeehän ne toiset lapsiakin nykyään ihan surutta, sinne tänne, itseasiassa aika monetkin. Minulle avioliitto on ollut nimenomaan sitä sitoutumista, että nyt voidaan perustaa perhe ja rakentaa omaa. Ja en siis kuulu edes kirkkoon vaikka ajattelen näin.
Mutta en siis ole avioliittoon mennyt taloudellisista syistä (vuokrarahojen ja matkakustannusten säästössä) mutta avoliittoon olen mennyt ja moneen sellaiseen! Mut ei teidän muiden tarvi ;)
Ja jotkut menee vaikka 4 kertaa naimisiin ja perustaa uusperhettä uusperheen perään, mutta se on ikään kuin ok, koska ollaanhan sentään naimisissa, mikä joidenkin mielestä takaa jotenkin paremman parisuhteen ja perhe-elämän.
Ja sitten on meitä avoliittolaisia, jotka ollaan oltu yhdessä pieni ikuisuus, ja eletään ydinperheenä.
Kas kun se liiton muoto ei millään lailla takaa kenellekään onnea ja auvoisuutta.
ja olen kyllä ihan vilpittömästi luullut että kaikki muutkin ajattelee kuin minä! Ilmeisesti ei. Mitä, pitääkö muut yhteen muuttavat parit jotain "avoliittovaloja" sitten muuttopäivänä vai?!
avoliittoon muutetaan käytännön syistä (säästyy rahaa, tavarat samassa paikassa) niin eikö sitten avioliittoonkin mennä ihan käytännön syistä? Jos kerran yhdessä ei asuta rakkaudesta, vaan vain siksi, kun se on halvempaa ja kätevämpää.
ja varmasti ihan yhtä lailla rakastaisin miestäni vaikka en vaimoksi olisi ryhtynytkään. Lapsia meillä tuskin olisi, tuskin asuntovelkaakaan. Mutta tekeehän ne toiset lapsiakin nykyään ihan surutta, sinne tänne, itseasiassa aika monetkin. Minulle avioliitto on ollut nimenomaan sitä sitoutumista, että nyt voidaan perustaa perhe ja rakentaa omaa. Ja en siis kuulu edes kirkkoon vaikka ajattelen näin.
Mutta en siis ole avioliittoon mennyt taloudellisista syistä (vuokrarahojen ja matkakustannusten säästössä) mutta avoliittoon olen mennyt ja moneen sellaiseen! Mut ei teidän muiden tarvi ;)Ja jotkut menee vaikka 4 kertaa naimisiin ja perustaa uusperhettä uusperheen perään, mutta se on ikään kuin ok, koska ollaanhan sentään naimisissa, mikä joidenkin mielestä takaa jotenkin paremman parisuhteen ja perhe-elämän.
Ja sitten on meitä avoliittolaisia, jotka ollaan oltu yhdessä pieni ikuisuus, ja eletään ydinperheenä.
Kas kun se liiton muoto ei millään lailla takaa kenellekään onnea ja auvoisuutta.
mutta ei muuten takaa rahakaan
- ja rahasyistähän (avopuolisoiden) tämä lakialoitus on nimen omaan tehty!
Meidän avioliittomme on täysin tasa-arvoinen, yhteinen liitto, joka on haluttu YHDESSÄ solmia.
En arvosta avoliitossa eläviä tämän aloituksen jälkeen ainakaan entistä enempää :D
No antaa palsta mammulin uskoa, ettei eroa ikinä. Ikävä vain että mies ei todennäköisesti usko.
Ihanan sinisilmäistä touhua
Toivottavasti sinäkin löydät vielä itsellesi miehen ja rakkautta elämääsi!
välillä on seuraava.
Avoliitossa oleva mies jos ihastuu, pakkaa vain tavarat ja muuttaa uuden luo kokeilemaan onneaan.
Avioliitossa oleva laskee, paljonko hän menettäisi erossa ja toteaa, että rahallisesti liian paljon ja pitää salarakasta ja vaimoa yhtä aikaa.
Minä menin naimisiin ihan silkasta rakkaudesta ;-)
ja olen kyllä ihan vilpittömästi luullut että kaikki muutkin ajattelee kuin minä! Ilmeisesti ei. Mitä, pitääkö muut yhteen muuttavat parit jotain "avoliittovaloja" sitten muuttopäivänä vai?!