Kyllä nyt naimisissa olevia harmittaa

Kaverini ovat alkaneet kihlautua ja olen yrittänyt miehelleni vihjailla, että hänkin voisi kosia minua. Mutta ei mies tajua. Naureskelee vain, että mikä hätä tässä. Olen ensi kesänä kaasona parhaalle kaverilleni. Olen odottanut juhannukset ja joulut ja vaput ja muut, että mies kosisi. 10.10.10 olisi ollut niin hyvä päivä, mutta mies ei ymmärtänyt. Miten saan miehen kosimaan. Minua ahdistaa jo mennä kavereideni kihlajaisiin ja irvistellä kuin irvikissa muka onnellisena heidän kihlauksestaan. Pleeeeeeeeese, voisko joku auttaa.

Jos tää on provo, onneksi olkoon, kyllä nauratti ja jos olet rassu tosissasi, hanki elämä vaikka joltain keskustelupalstalta.

Siis miksi avioliitossa olevia nyt pitäisi harmittaa, ap? Voisitko kertoa? Siis että miksi meitä pitäisi tuo asia kiinnostaa, vaikka se ei meitä koske? Mua kiinnostaa ainakin ihan vaan omat asiat, ja oon täysin tyytyväinen tilanteeseeni vaimona. Eipä oo tullu ees mieleen lukee mitään avoliittoon liittyviä uutisia, kun ne ei mua koske eikä kiinnosta.



Eikö sun pitäisi olla nyt vaan iloinen, eikä murehtia avioliitossa olevien puolesta? Kuulostat todella katkeralta! Oliskohan sulla jotain keskusteltavaa avomiehesi kanssa..?

http://www.laki24.fi/pepe-perimysleski-puoliso.html



Jos parilla ei lapsia, avioleski perii puolisonsa. Mutta jos puoliso haluaa testamentata omaisuutensa kokonaan pois, ei avioleskellä ole siihen mitään sanomista. Hänelle jää kuitenkin asumisoikeus asuntoon.



http://users.utu.fi/pertkoiv/Miten%20perunkirjoitus%20ja%20perinnonjako…



Leski ei siis peri vaan hänelle jää puolet omaisuudesta ja asumisoikeus asuntoon.

en halua avioliiton oikeuksia, enkä velvollisuuksia. Minulla on hyvät tulot, enkä tarvitse miehen omaisuutta hänen kuoltua tai jos eroamme. Samoin minulle on tulossa perintöjä, joten en ole riippuvainen miehen omaisuudesta.

Asuntomme olemme ostaneet puoliksi ja kummallakin on auto omissa nimissä, kuten myös olisi järkevää avioliitossa olevienkin tehdä. Jos antaa omaisuuden aviomiehen nimiin, voi käydä jopa niin, että mies sen salaa siirtää tulevan vaimonsa nimiin väliaikaisesti ja siinäpäs jäät avioerossa nuolemaan näppejäsi, vaikka kuvittelit, ettei sinun tarvitse mennä töihin. Kunhan vain olet kotiäitinä ja voit elää miehen rahoilla miehen kuoltua ja erottuasi miehestä.

Oppikaa ottamaan vastuu omasta elämästänne, älkääkä ajatelko niin, että riittää kun pääsette naimisiin ja sitten voitte heittäytyä laakereille, kyllä mies elättää ja jos ero tulee niin kuppaatte miehenne tyhjäksi.

"Mutta ku se ei oo niinku ihquu ku pitäisi ihan oikeesti päättää sitoutuu ton kanssa ihan virallisesti. Me vaan niinqu mieluummi hengataan, pidetään kivaa ja kämpätään yhdessä mut halutaa samat oikeudet koska mulle KUULUU kaikki oikeudet."

Avoliittolaiset haluaisivat kaikki oikeudet muttei velvollisuuksia. Mikä juridisten oikeuksen kohdalla tarkoittaisi mustaa valkoisella. Ei taloudellisia ja juridisia asioita voi perustaa kovin pitkälle vietynä vain sille, että asutaan yhdessä. Niistä pitää olla mustaa valkoisella ja avioliitto on yksi tapa hoitaa monet juridiset ja taloudelliset asiat kertaheitolla. Jos sellaisia sidoksia välilleen haluaa, niin sitten naimisiin tai muuten hoitaa sopimuksilla vataavia asioita.

Olen kanssasi ihan samaa mieltä, että kannattaa itse ottaa vastuu elämästään. On sitten avo- tai avioliitossa. Asiat voi tosiaan hoitaa sopimuksilla ilman avioliittoa eikä kaikkien ole pakko mennä naimisiin. Mutta se mitä en ymmärrä on se, että jotkut avoliitossa elävät eivät halua tehdä sopimuksia, mutta eivät myöskään mennä naimisiin - mutta SILTI parkuvat samojen oikeuksien perään kuin mitä avioliittoon sisältyy. Onko niin vaikeaa päättää aikuisen tavoin mitä haluaa. Kaikki eivät edes halua taloudellisia ja juridisia sidoksia välilleen ja senkin pitäisi minusta antaa olla sellaisenaan. Eihän siinäkään ole mitään järkeä, että ihmiset eivät voi "vain" asua yhdessä. Joidenkin pitää pian muuttaa erilleen, ettei suhteeseen ala automaattisesti tulla jos jonkinmoista virallista velvoitetta.

Sinun asenteesi on juuri ok. Tekee selkeän valinnan ja sillä selvä.

mitä sellaisia velvollisuuksia avioparilla käytännössä on, mitä avoparilla ei ole? Velvollisuushan on asia, jota ei halua tehdä, mutta on vaan pakko. Mitä tällaisia on naimisissa olevilla enemmän kuin niillä jotka eivät ole?

Monille avioliiton syyt liittyvät omaan uskontoon ja satojen vuosien perinteisiin, luulen että heitä ei paljon ap:n kaltasten mielipiteet tai jotkut perimysjärjestykset (varsinkaan avoparien) hetkauta.

Me ollaan naimisissa ja aiotaan olla

kuolemaan asti. Eikä tarvi muutenkaan omaisuuksista riidellä. Jos toinen kuolee ennen toista, niin omaisuus menee lapsille. Ihmiset voi katsos tehdä paperit valmiiksi sen pahimman varalle. JA eroas voi puhua sovussakin.

Eläköön kaikki miten parhaaksi näkee. Jos ei ole sitoutunut niin ei ole sitoutunut! Sitähän on vain avioliitto.

mitä sellaisia velvollisuuksia avioparilla käytännössä on, mitä avoparilla ei ole? Velvollisuushan on asia, jota ei halua tehdä, mutta on vaan pakko. Mitä tällaisia on naimisissa olevilla enemmän kuin niillä jotka eivät ole?

Ei velvollisuus ole aina vain negatiivinen asia, mutta sellaisia pitää hoitaa, jotta saa esim tässä tapauksessa tiettyjä laillisia oikeuksia. Velvollisuus on esimerkiksi sinetöidä suhde virallisesti, tehdä tämä kauaskantoinen päätös yhdessä ja laittaa siitä mustaa valkoiselle. Velvollisuutena on eron sattuessa hoitaa sekin virallista tietä. Ei voi vain lähteä ja sulkea ovea perässään.

Arkiset velvollisuudet ovat varmaan suht samoja, mutta tällä virallisella puolella on tehtävä virallinen sitoumus, jotta voi saada virallisia lainmukaisia oikeuksia. Ei voi saada kirjalliseen sopimukseen perustuvia oikeuksia, ellei ole hoitanut velvollisuutta allekirjoittaa sopimus (= avioliitto tai muuten). Ei rahaan ym liittyviä oikeuksia voi perustaa millekään, mitä ei ole virallisesti paperilla olemassa.

Me ollaan naimisissa ja aiotaan olla

kuolemaan asti. Eikä tarvi muutenkaan omaisuuksista riidellä. Jos toinen kuolee ennen toista, niin omaisuus menee lapsille. Ihmiset voi katsos tehdä paperit valmiiksi sen pahimman varalle. JA eroas voi puhua sovussakin.

Eläköön kaikki miten parhaaksi näkee. Jos ei ole sitoutunut niin ei ole sitoutunut! Sitähän on vain avioliitto.

sitä epävarmoja omasta suhteesta.

Ei velvollisuus ole aina vain negatiivinen asia, mutta sellaisia pitää hoitaa, jotta saa esim tässä tapauksessa tiettyjä laillisia oikeuksia. Velvollisuus on esimerkiksi sinetöidä suhde virallisesti, tehdä tämä kauaskantoinen päätös yhdessä ja laittaa siitä mustaa valkoiselle. Velvollisuutena on eron sattuessa hoitaa sekin virallista tietä. Ei voi vain lähteä ja sulkea ovea perässään.

Arkiset velvollisuudet ovat varmaan suht samoja, mutta tällä virallisella puolella on tehtävä virallinen sitoumus, jotta voi saada virallisia lainmukaisia oikeuksia. Ei voi saada kirjalliseen sopimukseen perustuvia oikeuksia, ellei ole hoitanut velvollisuutta allekirjoittaa sopimus (= avioliitto tai muuten). Ei rahaan ym liittyviä oikeuksia voi perustaa millekään, mitä ei ole virallisesti paperilla olemassa.

onhan se tosi rankkaa nostaa kynä ja kirjoittaa nimi pariin paperiin. Ei ihme, että niin monet väsyvät jo matkalla penaaliin eivätkä kykene tätä velvollisuutta suorittamaan.

mutta ko lakimuutoksesta olen kuullut ja minua ihmetyttää kovasti miten tämä tulee olemaan mahdollista/järjellistä; itse olen asustellut aika monen niin naisen kuin miehen kanssa niin kämppismielessä kuin suhdemielessä ennen avioliittoani. En kyllä avioitunut olisi yhdenkään heistä kanssa keiden kanssa asuin virallisesti samassa osoitteessa. Nuorena se oli järkevää ihan taloudellisista syistä.

Uusi laki tulee yhteiskunnalle kalliiksi koska sehän on selvää että yksin asuvien taloudet tulevat lisääntymään hurjasti. Kärjistetysti: naimisiin ei kannata enää mennä, mutta ei kyllä avoliittoonkaan!

hei, ei avoliitosta voi lähteä "vain sulkemalla ovea perässään" yhtään sen enempää kuin avioliitostakaan. Molemmissa tapauksissa yleensä ensin ilmoitetaan toiselle osapuolelle, että halutaan erota, jonka jälkeen riidellään ym, sitten pitää hommata itselleen asunto, jakaa tavarat, muuttaa..ainoa ero on muutaman paperilappusen allekirjoittamisessa.

hei, ei avoliitosta voi lähteä "vain sulkemalla ovea perässään" yhtään sen enempää kuin avioliitostakaan. Molemmissa tapauksissa yleensä ensin ilmoitetaan toiselle osapuolelle, että halutaan erota, jonka jälkeen riidellään ym, sitten pitää hommata itselleen asunto, jakaa tavarat, muuttaa..ainoa ero on muutaman paperilappusen allekirjoittamisessa.

todellakin olen vain sulkenut oven kiinni perässäni. Ihan eri sitoutuminen tässä aviossa on kyseessä, mutta niin, se olen vain minä, riippuu toki ihmisestä; saahan täälläkin lukea niistä aviopuolisoista jotka hyppii sinne tänne..

t. se joka kirjoitti äsken ettei lukenut koko ketjua..

että uuden lain myötä ei tarvitse kiertää kuin kissa kuumaa puuroa, että kosiiko mies. Ei tarvitse painostaa ja kysellä ja riidellä ja lopulta uhkailla erolla, että mies menee naimisiin. Voi keskittyä siihen parisuhteen hoitoon ja rakkauteen kun ei tarvitse taistella siitä, SUOSTUUKO mies menemään naimisiin. Avoliitto on aikuisten ja tasa-arvoisten ihmisten ratkaisu. Ei tarvitse itku kurkussa kiristää miestä, että suostuuko mies sopimaan hääpäivää.

Enkä kyllä ihmettele miksi sä olet joutunut toimimaan kuvaamallasi tavalla.

hei, ei avoliitosta voi lähteä "vain sulkemalla ovea perässään" yhtään sen enempää kuin avioliitostakaan. Molemmissa tapauksissa yleensä ensin ilmoitetaan toiselle osapuolelle, että halutaan erota, jonka jälkeen riidellään ym, sitten pitää hommata itselleen asunto, jakaa tavarat, muuttaa..ainoa ero on muutaman paperilappusen allekirjoittamisessa.

Mutta se "muutaman paperilappusen allekirjoittaminenkin" on taas hyvin suuri asia. Ihan samoin kuin alunperin sen avioliittopaperin allekirjoittaminen. Ja sen moni avoliitossa eläväkin tietää, koska ei ole halunnut sitä avioliiton "paperilappusta" allekirjoittaa. Eihän tästä edes keskusteltaisi, ellei ne "muutamat paperilaput" olisi hyvin suuri juttu. Niin virallisten ja sopimusasioiden kannalta kuin "henkisestikin".

Toki ero on aina ero ja avoerokin voi mennä monimutkaiseksi. Keskimäärin kuitenkin se on simppelimpi kuvio kuin avioero.

todellakin olen vain sulkenut oven kiinni perässäni. Ihan eri sitoutuminen tässä aviossa on kyseessä, mutta niin, se olen vain minä, riippuu toki ihmisestä; saahan täälläkin lukea niistä aviopuolisoista jotka hyppii sinne tänne..

t. se joka kirjoitti äsken ettei lukenut koko ketjua..

sä oletkin varmaan niitä, jotka muuttaa miehen kämppään viikon päästä tapaamisesta säästääksesi vuokrakuluissa. Jätitkö hänelle kaikki huonekalusi vai, et joutunut etsimään asuntoa ennen häipymistä, teillä ei ollut esim. yhteistä tiliä, ei lemmikkieläimiä jne?

Mutta se "muutaman paperilappusen allekirjoittaminenkin" on taas hyvin suuri asia. Ihan samoin kuin alunperin sen avioliittopaperin allekirjoittaminen. Ja sen moni avoliitossa eläväkin tietää, koska ei ole halunnut sitä avioliiton "paperilappusta" allekirjoittaa. Eihän tästä edes keskusteltaisi, ellei ne "muutamat paperilaput" olisi hyvin suuri juttu. Niin virallisten ja sopimusasioiden kannalta kuin "henkisestikin".

Toki ero on aina ero ja avoerokin voi mennä monimutkaiseksi. Keskimäärin kuitenkin se on simppelimpi kuvio kuin avioero.

jotkut voi olla menemättä naimisiin, koska haluavat vielä katsella, että toimiiko yhteiselo, mutta näissä ketjuissa on kai kyse sellaisista, jotka ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa, mutta eivät jostain syystä halua allekirjoittaa niitä lappusia. Esim. minulla on naispuolinen tuttu, jolla on miehen kanssa pari lasta ja talo, mutta ei halua mennä naimisiin, koska häntä ärsyttää, että se on sellainen normi jota kaikkien pitäisi noudattaa. En sanoisi, että hän ei vaan uskalla vielä virallistaa suhdetta..jos avioliiton solmiminen olisi niin suuri juttu kuin annat ymmärtää, niin miksi niitä eroja sitten on niin paljon? Monet eroaa vieläpä pariin kertaan, luulisi, että sellaisesta isosta jutusta ei erota?

Asunto piti panna myyntiin ja kummankin hankkia uusi. Omaisuuden jako ja lisäksi paljon puhumista ja surutyötä kummallakin.

Ja miksi emme olleet menneet naimisiin? Siksi, että olimme nuoria ja asia ei tuntunut tärkeältä, vaikka toinen tuntuikin. Ero tuli siksi, että kävin itse eräänlaisen kasvuprosessin läpi ja halusin vielä nähdä ja kokea maailmaa, ennen kuin asetun aloilleni. Olin niin nuori kun muutimme yhteen. Mies olisi halunnut naimisiin ja minä lapsia. Minulle iski paniikki ja halusin eroon.

Ei ero ollut helppo meille kummallekaan.

Myöhemmin menin sitten naimisiin, mutta olen kyllä monesti miettinyt jälkeen päin, että teinkö oikein. Olisin ollut tyytyväinen vallitsevassa tilanteessa, mutta koin ahdistavaksi ajatuksen naimisiinmenosta ja lapsista ja tuli sellainen olo, että pitää erota ja nähdä vielä maailmaa.

hei, ei avoliitosta voi lähteä "vain sulkemalla ovea perässään" yhtään sen enempää kuin avioliitostakaan. Molemmissa tapauksissa yleensä ensin ilmoitetaan toiselle osapuolelle, että halutaan erota, jonka jälkeen riidellään ym, sitten pitää hommata itselleen asunto, jakaa tavarat, muuttaa..ainoa ero on muutaman paperilappusen allekirjoittamisessa.

todellakin olen vain sulkenut oven kiinni perässäni. Ihan eri sitoutuminen tässä aviossa on kyseessä, mutta niin, se olen vain minä, riippuu toki ihmisestä; saahan täälläkin lukea niistä aviopuolisoista jotka hyppii sinne tänne..

t. se joka kirjoitti äsken ettei lukenut koko ketjua..

todellakin olen vain sulkenut oven kiinni perässäni. Ihan eri sitoutuminen tässä aviossa on kyseessä, mutta niin, se olen vain minä, riippuu toki ihmisestä; saahan täälläkin lukea niistä aviopuolisoista jotka hyppii sinne tänne..

t. se joka kirjoitti äsken ettei lukenut koko ketjua..

sä oletkin varmaan niitä, jotka muuttaa miehen kämppään viikon päästä tapaamisesta säästääksesi vuokrakuluissa. Jätitkö hänelle kaikki huonekalusi vai, et joutunut etsimään asuntoa ennen häipymistä, teillä ei ollut esim. yhteistä tiliä, ei lemmikkieläimiä jne?

ja täytyy myöntää että ei todellakaan ollut lemmikkieläimiä, tiliä (hyvä jos oli rahaakaan!), huonekaluja tai muutakaan irtaimistoa. Yhden jos toidenkin mukavan jannun luo tuli muutettua kieltämättä yhtään sen enempää miettimättä ;)

Yhden miehen ja yhden naisen kanssa asuin kotimaassa, alle 3-kymppisenä. Ei tullut irtaimistoista kinaa kun yhdessä ei hankittu mitään, tuotiin vain kumpikin omamme yhteiseen pesään. Lemmikkieläimiä ei luonnollisestikaan ollut, hyvänen aika, eihän sellaiselle siinä elämässä ollut tilaa!

Nyt olen 35-vuotias vaimo, kolme lasta, mies ja koira.

Mutta se "muutaman paperilappusen allekirjoittaminenkin" on taas hyvin suuri asia. Ihan samoin kuin alunperin sen avioliittopaperin allekirjoittaminen. Ja sen moni avoliitossa eläväkin tietää, koska ei ole halunnut sitä avioliiton "paperilappusta" allekirjoittaa. Eihän tästä edes keskusteltaisi, ellei ne "muutamat paperilaput" olisi hyvin suuri juttu. Niin virallisten ja sopimusasioiden kannalta kuin "henkisestikin".

Toki ero on aina ero ja avoerokin voi mennä monimutkaiseksi. Keskimäärin kuitenkin se on simppelimpi kuvio kuin avioero.

jotkut voi olla menemättä naimisiin, koska haluavat vielä katsella, että toimiiko yhteiselo, mutta näissä ketjuissa on kai kyse sellaisista, jotka ovat ihan yhtä sitoutuneita toisiinsa, mutta eivät jostain syystä halua allekirjoittaa niitä lappusia. Esim. minulla on naispuolinen tuttu, jolla on miehen kanssa pari lasta ja talo, mutta ei halua mennä naimisiin, koska häntä ärsyttää, että se on sellainen normi jota kaikkien pitäisi noudattaa. En sanoisi, että hän ei vaan uskalla vielä virallistaa suhdetta..jos avioliiton solmiminen olisi niin suuri juttu kuin annat ymmärtää, niin miksi niitä eroja sitten on niin paljon? Monet eroaa vieläpä pariin kertaan, luulisi, että sellaisesta isosta jutusta ei erota?

Vielä useammasta avoliitosta erotaan. Ja vaikka avioeroja on paljon, on se virallisen sitoutumisen tekeminen kuitenkin iso juttu verrattuna siihen, että asutaan yhdessä.

"koska häntä ärsyttää, että se on sellainen normi jota kaikkien pitäisi noudattaa. "

Tämä on minusta aika naiivia. Ymmärrän, että joitakin ärsyttää prinsessahää ym jutut (niin minuakin!), mutta kun kyse on kuitenkin juridisesta sopimuksesta eikä häistä. Ei naimisiin ole pakko mennä ja useimmat juridiset asiat saa hoidettua muutenkin kuin avioliitolla. JOLLAIN tavalla ainakin itse hoitaisin ne ja varmistaisin esim turvan molemmille tulevaisuuteen jos vaikka jotain sattuu. Tässä kohtaa esim. leskeneläke (avioliitto) ja/tai henkivakuutus.

Mutta kaikkia ei kiinnosta eikä tarvikaan. Minusta suhteissa nimenomaan pitää saada olla ilman juridisia ja taloudellisiakin sidoksia. Mutta jos niitä haluaa, pitää harkita avioliittoa tai muita sopimuksia.