Kyllä nyt naimisissa olevia harmittaa

välillä on seuraava.

Avoliitossa oleva mies jos ihastuu, pakkaa vain tavarat ja muuttaa uuden luo kokeilemaan onneaan.

Avioliitossa oleva laskee, paljonko hän menettäisi erossa ja toteaa, että rahallisesti liian paljon ja pitää salarakasta ja vaimoa yhtä aikaa.

näin se menee jos mies ihastuu toiseen. Avioliitto kun ei tee miestä sokeaksi.

Mutta sellaista se on, kun miehen kanssa on vääntänyt enemmän kuin yhden lapsen..sen jälkeen miehiä ei saakaan enää naimisiin.



Onnea sinulle!

Sanonpa vain, että on valtavan tärkeä laki.



Olivatpa syyt avoliitossa olemiseen mitkä tahansa, on ehdottoman järkevää, että lapsia kotona hoitanut (tai vaikkapa yhteisessä yritkysessä palkatta toiminut) puoliso saa hyvitystä erossa.



Hirveästi on perheitä, joissa toinen, yleensä mies, tekee uraa ja toinen, yleensä nainen, hoitaa kotona lapsia. Ei ole kenellekään reilua, että avoerotilanteessa toiselle jää yllin kyllin omaisuutta ja toinen, yleensä nainen ja äiti, kituuttaa muksujen kanssa sossun rahoilla. Eihän siinä kerta kaikkiaan ole järkeä. Taloudellinen kompensaatio on ainoa oikea vaihtoehto sellaisessa tilanteessa.



Jos taas heikommin tienaava osapuoli haluaa tosiaan säilyttää itsenäisyytensä ja olla riippumaton, ei hyvityksiä ole mikään pakko ottaa vastaan.



Avoliittoperheitä on paljon, ja yhä useammat eivät vain tule hyvinä päivinä ajatelleeksi, että riitatilanteessa toinen saaattaa heittäytyä todella ilkeäksi ja jättää puille paljaille. On myös suhteita, joissa toinen haluaa naimisiin ja toinen ei halua - ehkä juuri siksi, että haluaa varjella omaisuuttaan. Karua, mutta näin vain on. Ja kaikkia ihmisen nurjia puolia ei voi skannata etukäteen esiin.

joka ei viitsi mennä töihin. Sitten eron tullessa pitää vielä maksaa rahaa siitä, että eukko vain makasi sohvalla vuosikausia.



Taitaa kotimammojen päivät olla kohta ohitse.



Ps. vinkki nykyajan naisille. Kannattaa hommata ammattikin, eikä vain luottaa siihen, että löytää miehen, joka elättää.

Sanonpa vain, että on valtavan tärkeä laki. Olivatpa syyt avoliitossa olemiseen mitkä tahansa, on ehdottoman järkevää, että lapsia kotona hoitanut (tai vaikkapa yhteisessä yritkysessä palkatta toiminut) puoliso saa hyvitystä erossa. Hirveästi on perheitä, joissa toinen, yleensä mies, tekee uraa ja toinen, yleensä nainen, hoitaa kotona lapsia. Ei ole kenellekään reilua, että avoerotilanteessa toiselle jää yllin kyllin omaisuutta ja toinen, yleensä nainen ja äiti, kituuttaa muksujen kanssa sossun rahoilla. Eihän siinä kerta kaikkiaan ole järkeä. Taloudellinen kompensaatio on ainoa oikea vaihtoehto sellaisessa tilanteessa. Jos taas heikommin tienaava osapuoli haluaa tosiaan säilyttää itsenäisyytensä ja olla riippumaton, ei hyvityksiä ole mikään pakko ottaa vastaan. Avoliittoperheitä on paljon, ja yhä useammat eivät vain tule hyvinä päivinä ajatelleeksi, että riitatilanteessa toinen saaattaa heittäytyä todella ilkeäksi ja jättää puille paljaille. On myös suhteita, joissa toinen haluaa naimisiin ja toinen ei halua - ehkä juuri siksi, että haluaa varjella omaisuuttaan. Karua, mutta näin vain on. Ja kaikkia ihmisen nurjia puolia ei voi skannata etukäteen esiin.

Minä en Suomessa ole tavannut yhtäkään naista, joka olisi pakotettu jäämään kotiin. Päinvastoin, kun jokin aika sitten keskusteltiin vanhempainvapaan jakamisesta fifty-fifty, alkoi kauhea metakka kuinka "tämäkin oikeus viedään äideiltä ja pakotetaan suoraan synnytyslaitokselta töihin". Kyllä kotiäidit on yleensä kotiäiteinä omasta halustaan, työttömät työnhakijat ehkä asia erikseen.

Minä en ymmärrä tuota (miehen) maksuvelvollisuutta eron tullessa, onhan hän maksanut sen kotiäiteilyn koko ajan, miksi sitten vielä eron jälkeenkin? Toinen mitä en tajua, on tuo "kotiäitiys mahdollisti miehen uran". Okei, kyllähän se voi vähän elämää helpottaa jos toinen on kotona mutta ei se mitenkään miehen uran luontia estä jos vaimo kävisi vaikkapa toimistosihteerin hommissa klo 8-16. Onhan paljon pariskuntia joissa molemmilla on vaativa työ ja korkea asema, kuka siinä mahdollistaa sen uran luonnin ja kenelle?

Olen itse nainen ja joskus tuo loputon miesten kuppaaminen oikein hävettää.

Ihmettelen miksi avoliitossa olevien suhdetta pitäisi ruveta uudelleen säätelemään lailla, hehän ovat itse halunneet osoittaa valinnoillaan, että eivät halua sitoutua koko elämän kestävään avioliittoon. Tai ehkä toinen haluaisi, mutta toinen ei halua (suurimmassa osassa).



Mutta toisaalta tuollainen uusi avoliittolaki estäisi ne huvikseen ja paremman puutteessa avoliittoon menevät parit. Nykyäänhän suuri osa avopareista on näitä, jotka muuttavat yhteen ja tekevät lapset lähes kenen tahansa kanssa paremman puutteessa, vauvakuumeen ja talokuumeen sokaisemana, mutta Oikeasta Rakkaudesta suhteessa EI ole kysymys ja siksi EIVÄT mene naimisiin. Ovat sitten suhteessa vain lasten tai asuntolainan takia. Osa naisista haluaa myös kihlarinkulan sormeen, koska kavereillakin on, mutta sitten ainakaan miehelle sormuksella ei ole mitään merkitystä.

vaan ei useinkaan kestä koko elämää.

jos tuo laki tulee voimaan, jatkossa avoliittoon menevät vain ja ainoastaan ne, jotka ovat tosissaan ja yhdessä aidosta rakkaudesta ja siksi valmiita myös avioliittoon. Uskon, että tuo laki vahvistaa avioliiton arvoa, kun ei enää tapahdu huvikseen yhteenmuuttoja. Vaikka kyllähän avioliitto on suurimmalle osalle arvossaan nykyäänkin. Kyllähän yhä suurin osa ihmisistä on valmis naimisiin sitten kun Se Oikea on löytynyt.

Vaikka kyllähän avioliitto on suurimmalle osalle arvossaan nykyäänkin. Kyllähän yhä suurin osa ihmisistä on valmis naimisiin sitten kun Se Oikea on löytynyt.

se Oikea vaan tuppaa muuttumaan Vääräksi aika usein nykyään.

Vaikka kyllähän avioliitto on suurimmalle osalle arvossaan nykyäänkin. Kyllähän yhä suurin osa ihmisistä on valmis naimisiin sitten kun Se Oikea on löytynyt.

se Oikea vaan tuppaa muuttumaan Vääräksi aika usein nykyään.

Kun ei pieniä Vastoinkäymisiä voi kestää.

tarkoittanut "prinsessajuhlia" (sellaisia ei pidetty, vaan ihan omannäköiset juhlat), emmekä sitä ole solmineet muusta syystä kuin rakkaudesta ja sitoutumisen halusta. Ei meiltä ole pois se, jos avoliitossa olevat saavat lisää juridisia oikeuksia, ihan hyvä asiahan sekin on.



Avioliiton arvo on siinä miten kukin itse sen kokee. Ehkä sillä jollekin ei sitten ole muuta kuin "prinsessajuhla-arvo" tai juridinen arvo, mutta monelle meistä se arvo on jotain paljon enemmän, jotain hyvin henkilökohtaista.

kyllä mä silloin 15v siten parikymppisenä mennessäni tyhjätaskuna naimisiin toisen tyhjätaskun kanssa mietin vain sitä kuinka tämä kaikki maallinen mammona jaetaan KUN ero tulee. Mutta en tullut ajatelleeks sitä vaihtoehtoa ettei sitä eroa ihan heti tullutkaan eikä ole edes näköpiirissä ja nyt on omaisuuttakin kartoitettu ihan mukavasti osakkeilla ja muilla sijoituksilla. Kyllä nyt harmittaa!!! olis pitänyt jättää menemättä naimisiin ja dumpata koko äijä! (ihme aloituksia tälläkin palstalla välillä..)

Olen naimissa rakastamani miehen kanssa. Prinsessajuhlat oli täydelliset. Mua ei vois vähempää kiinnostaa muiden ihmisten naimiset tai naimattomuudet.

ja sieltä osiota kihlaus. Surullista luettavaa keinoista, millä yritetään miestä kiristää naimisiin, vaikka miehelle riittäisi avoliitto.

Kaikki keinot ovat sallittuja itkupotkuraivareineen, seksilakkoineen yms.

eipä ole itse tarvinnut siellä vierailla. Miksi siis sinä olet?

Vasta suunnitellaan että 'Puoliso VOISI kuitenkin saada hyvitystä, JOS hän on auttanut toista kartuttamaan omaisuuttaan yhteisen avoliiton aikana.'



Mikään ei siis takaa, että kaikki avopuolisot saavat automaattisesti puolet yhteisestä omaisuudesta.

Avopuolisot jäävät edelleen puille paljaille puolison häipättyä ja kuoltua.

kun menin naimisiin! Olishan se paljon parempi olla avoliitossa, totta kai. Kyllä on epistä, että joittenkin ei tarvii mennä naimisiin. Ihan turhaan tosiaan mekin mentiin, kun oikeesti ei ois ollu mikään pakko. Meidäthän siis pakotettiin naimisiin.

kun menin naimisiin! Olishan se paljon parempi olla avoliitossa, totta kai. Kyllä on epistä, että joittenkin ei tarvii mennä naimisiin. Ihan turhaan tosiaan mekin mentiin, kun oikeesti ei ois ollu mikään pakko. Meidäthän siis pakotettiin naimisiin.

voiskohan tästä haastaa jotain tahoa oikeuteen, esim valtiota. Täähän on siis ihan epäreilua, mä en ala. *huutaa ja kiljuu ja heittäytyy lattialle makaamaan*

vaan ei useinkaan kestä koko elämää.

eli hieman useampi kuin joka toinen avioliitto, aika moni siis.

Jos sulla on 100 paria jotka menee tänä vuonna naimisiin, niistä 44 päätyy joskus avioeroon. Eli ei ihan puolet.

Minä en Suomessa ole tavannut yhtäkään naista, joka olisi pakotettu jäämään kotiin. Päinvastoin, kun jokin aika sitten keskusteltiin vanhempainvapaan jakamisesta fifty-fifty, alkoi kauhea metakka kuinka "tämäkin oikeus viedään äideiltä ja pakotetaan suoraan synnytyslaitokselta töihin". Kyllä kotiäidit on yleensä kotiäiteinä omasta halustaan, työttömät työnhakijat ehkä asia erikseen.

Minä en ymmärrä tuota (miehen) maksuvelvollisuutta eron tullessa, onhan hän maksanut sen kotiäiteilyn koko ajan, miksi sitten vielä eron jälkeenkin? Toinen mitä en tajua, on tuo "kotiäitiys mahdollisti miehen uran". Okei, kyllähän se voi vähän elämää helpottaa jos toinen on kotona mutta ei se mitenkään miehen uran luontia estä jos vaimo kävisi vaikkapa toimistosihteerin hommissa klo 8-16. Onhan paljon pariskuntia joissa molemmilla on vaativa työ ja korkea asema, kuka siinä mahdollistaa sen uran luonnin ja kenelle?

Olen itse nainen ja joskus tuo loputon miesten kuppaaminen oikein hävettää.

Täällä on tietysti vain yksi mustavalkoinen maailma, joten turha yrittää vääntää rautalankaa. Väännän silti. KAIKKI kotiäidit eivät ole loisia, vaan on kylmä totuus, että suomalaisessa asenneilmapiirissä lastenhoito esimerkiksi ensimmäisen elinvuoden aikana napsahtaa lähes aina äidille. En tunne yhtäkään perhettä, jossa isä olisi suostunut pitämään VANHEMPAINVAPAATA, saati sitten hoitovapaata.



Itse esimerkiksi pyysin miestäni pitämään vanhempainvapaan. Lupaili, vaan otti takaisin. Juu, voisihan sitä jättää lapset tekemättä selliasten miesten kanssa, mutta aika moni saisi silloin jättää lisääntymättä.