Kertokaapa hauskoja kommentteja, jotka ovat vetäneet teidät sanattomaksi.
Tuli mieleen tosta haalarin väri -keskustelusta, kun joku totesi, että pk-tädin kommentti oli niin tökerö, ettei siihen varmaan olisi jotenkin hämmennyksissä osannut mitään sanoa.
Minun tyttöni kävi aikanaan logopedillä ja tämä nainen oli kyllä ihmeellinen. Oli siis ystävällinen ja tyttöni mielestä ihan kiva, mutta sanoi aina mulle jotain outoa, ihan ystävälliseen sävyyn. Tässä pari esimerkkiä:
Olin raskaana, odotin kolmostamme, ja vähän flunssassa. Nainen katsoi minua ja sanoi: "Taitaa sullakin olla jokin polyyppiongelma nenässä kun sun koko naama on aina niin turvonnut ja outo!" Enkä mielestäni ollut mitenkään erityisen turvonnut vielä siinä vaiheessa.
Mulla oli aika vähän enää vatsan kohdalta päälle mahtuvia vaatteita, erityisesti talvella. Käytössäni oli ehkä 3 isompaa villapaitaa, jotka näyttivät vielä hyviltä. Olin sitten sattunut vissiin valitsemaan liian usein juuri saman paidan päälleni, kun nainen toivotti meidät tervetulleeksi sanomalla: "Onks sulla montakin tollasta samanlaista paitaa, kun en ole mitään muuta sun päällä nähnyt."
Kommentit (84)
olin juuri saanut viidennen lapseni, ja olimme lasten kanssa kaupassa. Kaikki lapset ovat erittäin toivottuja ja suunniteltuja. Törmäsin yhteen opiskeluaikaiseen tuttuun, joka sanoi: "Viides, eikö se ole nyt vähän liikaa!" Joo.. onnea vaan.
Sitten ex-anoppi nyt oli niin ikävä ihminen, joka aina tavatessamme sanoi jotain tyrmistyttävää. Esim. tyttäreni ollessa kaksivuotias olimme anoppilassa, tyttö istui mun sylissä. Anoppi sanoi yhtäkkiä, että "koska te viette tuon lapsen lääkäriin?". Minä ihmettelin, että miten niin, ei sillä nyt ole korvatulehdusta tai mitään. No, anopin mielestä tytössä oli jotain vikaa, koska hän puhui kaksivuotiaaksi vain muutamia sanoja. Alkoi tosin sitten puhua pitkiä lauseita kaksi täytettyään... Edelleenkään en ole keksinyt, mitä "vikaa" siinä tytössä olisi, on nykyään reipas lukiolainen, on kavereita, koulu sujuu.
Niin ja samasta tytöstä anoppi ihmetteli, kun tyttö meni kouluun, että onpas se hoikistunut, kun oli pienenä niin pyöreä (lapsen kuullen tietty). Tyttö on aina ollut pieni ja hento, ja paino on ollut siellä alarajoilla pituuteen nähden, mutta taaperona ehkä poskipäät olivat sellaiset korkeammat.
Mulle tämä nainen sanoi, että on yhteiskunnan varojen tuhlausta hoitaa lapsia kotona kolme vuotta, kun pitäisi olla töissä. Tosin mulla oli silloin 4 alle kouluikäistä. Itse hän on saanut aikoinaan sairauseläkkeen, vaikka on sitten jaksanut harrastaa ja matkustaa eikä mitään sellaista sairautta ollut, joka toimistotyön olisi estänyt.
mun isosiskolla kommentteja riittää.
Aina kun tulee puhe lapsuudesta/teini-iästä ja hän alkaa valittaa miten ah niin väärin häntä kohdeltiin, hän aloittaa sen "sinäkin xxx aina syytit mua siitä ja siitä"... ja "sullakin xxx oli niin huonot mielipiteet joka asiasta"...
Ei mitään väliä puhutaanko kahdestaan vai isommassa seurassa. Hauskinta tässä on se ettei kukaan oikeasti huomaa noita pieniä vittumaisuuksia, kun isosiskoni on niin hurmaava ja hyvä seuranainen. Minä olen sitä hiljaisempaa tyyppiä niin on helppo polkea.
Onneksi nykyään osaan jo nauraa jälkeenpäin, mutta kun opin kunnolla tuntemaan siskoni niin ekat vuodet otti tosi koville.
yksi entinen opiskelukaveri tokas,ku nähtii parin vuoden jälkee ravintelissa kovaan ääneen; onko sulla liivien alla maidonkerääjät?
juu ei ollu,olin vain hieman lihonut ja rinnat isot,koska imetin,ja ensimmäistä kertaa ulkona vauvan saannin jälkee,ja ikää mulla oli 20 vuotta ja sanoja oli keski-ikäinen nainen. nolotti.
ohis