Kertokaapa hauskoja kommentteja, jotka ovat vetäneet teidät sanattomaksi.

Yksi seuralainen sanoi, ettei olla enää nuoria. En etenkään minä.

Kilot tuli sittemmin valitettavasti takaisin. En silti mikään tankki ollut.

Näin sitten vanhan opiskelututun kerran kaupassa, siis sellasen puolitutun. Heti kun oli tervehditty sanoi "ai säkin oot sit palannu entisiin mittoihis".

Olin niin sanaton, että poistuin paikalta saman tien enkä vastannut tämän henkilön sähköpostiin myöhemmin.

Vieläkin mietin miten tökerö ihminen voi olla :D

Poika opetteli juuri puhumaan. Kävin kampaajalla, leikkautin pitkät hiukseni lyhyiksi ja otin niihin punaisen sävyn.



Kampaamosta tultuani poikaa syöttäessäni hän otti etuhiuksistani kiinni ja sanoi kovalla äänellä, että "rikki".



Enpä tiedä, että tarkoittiko poikani, että ovat lyhyet vai rumat...

olin sitten n. 15 rv töissä, kun eräs "mukava" työkaveri käveli ohi, katsoi päästä varpaisiin ja sanoi, että sustakin on tullut ihmisen näköinen kun olet saanut kiloja lisää.



Kiitos!!!

olin sitten n. 15 rv töissä, kun eräs "mukava" työkaveri käveli ohi, katsoi päästä varpaisiin ja sanoi, että sustakin on tullut ihmisen näköinen kun olet saanut kiloja lisää. Kiitos!!!

kai kerroit että siksi aiotkin olla koko loppuelämäsi raskaana`?:D

laukoo aina kaikkea: "onkos sulla nyt kuukautiset?" "mites, panitteko eilen?" yms osittain vitsillä, muttei kauheesti naurata, kun tiedän että hän haluaisi vastauksenkin, ei vain hekottelua. välillä tekee mieli vastata, että "no panitkos itse eilen? ai mutta eihän sulla ole, kenen kanssa panna!":D

Aloin yllättäen pari kuukautta avomieheni kanssa seurusteltuamme odottaa esikoistamme (nyt lapsia jo 4 yhteistä). Kerroin asian ystävälleni kesken työpäivän, kun hän ihmetteli kun häivyin vähän väliä vessaan (pahoinvointia). Hän järkyttyi ja hoki pyörtyvänsä järkytyksestä. Jokaiselle kahvihuoneeseen taukomme aikana tulijalle hän sanoi suureen ääneen "Mä oon niin järkyttyny, kun XXXX on raskaana sen poikystävälle, eikä ne oo ollu yhdessä kun 2kk!!" ja hoki kuinka en voi olla raskaana koska häntä järkyttää tämä uutinen nyt niin paljon...

Aloin yllättäen pari kuukautta avomieheni kanssa seurusteltuamme odottaa esikoistamme (nyt lapsia jo 4 yhteistä). Kerroin asian ystävälleni kesken työpäivän, kun hän ihmetteli kun häivyin vähän väliä vessaan (pahoinvointia). Hän järkyttyi ja hoki pyörtyvänsä järkytyksestä. Jokaiselle kahvihuoneeseen taukomme aikana tulijalle hän sanoi suureen ääneen "Mä oon niin järkyttyny, kun XXXX on raskaana sen poikystävälle, eikä ne oo ollu yhdessä kun 2kk!!" ja hoki kuinka en voi olla raskaana koska häntä järkyttää tämä uutinen nyt niin paljon...

Asuin kerrostalossa, jonka pyykkitupaan piti pyytää avain talonmieheltä. Aiemmin avain oli ollut oven karmissa, mutta siellä oli alkanut käydä porukkaa luvatta tms. avainta väärinkäytetty.

Olin 25 v, kahden lapsen yh.

Eräänä iltamyöhänä, kun lapset jo nukkuivat, menin laittamaan pyykkejä narulle. Ripustin nallelakanaa kun kuulin ääniä, kuivaushuoneessa olikin kaksi nuorta.. pölyisellä betonilattialla oli muhinoimassa talonmiehen poika, noin minun ikäinen (armeija käyty) kapakasta isketyn tyttösen kanssa.

Nuoripari kiirehti ulos ja poika pyysi, etten kertoisi hänen vanhemmilleen: "olethan sinäkin joskus ollut nuori!" hän vetosi.



* * * * * *



Olin juuri eronnut, ja aivan lyöty ja maassa eroni takia. Koko maailma oli hajalla.

Esimieheni lohdutti: kyllä sinä vielä löydät jonkun, joka ihastuu sinun luonteeseesi.



Työkaverit lohduttivat myös: olet niin hoikka, että saat vielä jonkun uuden miehen.



Aiemmin ko. työpaikalla oli kahvipöydässä keskustelu, jossa minä puuskahdin, että millä oikeuedelle miehet saa lihoa, mutta naisten pitää aina pysyä hoikkana ja kauniina ym. Johtava esimies, hoikka ja kivan näköinen (homo, oikeasti)mies, totesi siihen tyyliin, että se vain on niin, että naiset eivät saa rupsahtaa, ja heitti loppukaneettina, että rumat ja rupsahtaneet voi sitten mennä vaikka takahuoneeseen tekstinkäsittelijäksi. Minä olin työpaikan ainoa tekstinkäsittelijä. Olin niin tyrmistynyt, etten osannut edes lähteä ovet paukkuen paikalta pois.

ja luultavasti hormoneista johtuen huulten yläpuolelle oli kasvanut vaaleita karvoja. Tapasin sattumalta tutun miehen kaupungilla, ja hän tokaisi heti tervehtimisen jälkeen että "sullehan on kasvanut viikset!". olin aika tyrmistynyt, ja selitin vaan jotain raskaus-hormoneista.

Asuin kerrostalossa, jonka pyykkitupaan piti pyytää avain talonmieheltä. Aiemmin avain oli ollut oven karmissa, mutta siellä oli alkanut käydä porukkaa luvatta tms. avainta väärinkäytetty.

Olin 25 v, kahden lapsen yh.

Eräänä iltamyöhänä, kun lapset jo nukkuivat, menin laittamaan pyykkejä narulle. Ripustin nallelakanaa kun kuulin ääniä, kuivaushuoneessa olikin kaksi nuorta.. pölyisellä betonilattialla oli muhinoimassa talonmiehen poika, noin minun ikäinen (armeija käyty) kapakasta isketyn tyttösen kanssa.

Nuoripari kiirehti ulos ja poika pyysi, etten kertoisi hänen vanhemmilleen: "olethan sinäkin joskus ollut nuori!" hän vetosi.

* * * * * *

Olin juuri eronnut, ja aivan lyöty ja maassa eroni takia. Koko maailma oli hajalla.

Esimieheni lohdutti: kyllä sinä vielä löydät jonkun, joka ihastuu sinun luonteeseesi.

Työkaverit lohduttivat myös: olet niin hoikka, että saat vielä jonkun uuden miehen.

Aiemmin ko. työpaikalla oli kahvipöydässä keskustelu, jossa minä puuskahdin, että millä oikeuedelle miehet saa lihoa, mutta naisten pitää aina pysyä hoikkana ja kauniina ym. Johtava esimies, hoikka ja kivan näköinen (homo, oikeasti)mies, totesi siihen tyyliin, että se vain on niin, että naiset eivät saa rupsahtaa, ja heitti loppukaneettina, että rumat ja rupsahtaneet voi sitten mennä vaikka takahuoneeseen tekstinkäsittelijäksi. Minä olin työpaikan ainoa tekstinkäsittelijä. Olin niin tyrmistynyt, etten osannut edes lähteä ovet paukkuen paikalta pois.

tuo tekstinkäsittelijä oli kyllä paha :/

Näin joitakin vuosia sitten yhtä tuttua jota en ollut sitten yläasteen nähnyt. Hänen ensimmäinen kommenttinsa minusta oli että 'vaihdoit sitten ne pikku mandariinis meloneihin!'. Olin vähän hölmistynyt että juu'u, mullekin kasvoi tissit..



Toinen oli (nyt jo entinen kaverini) kun värjäsin hiuksiani tummemmaksi että hyvä että värjäsin kun ei minulle vaalea sovi ja se on luonnottoman näköinen, kun taas hänelle vaalea tukka sopii täydellisesti. Vähän tuli kaveria tuijoteltua kun olen oikeasti ihan blondi kun taas kaverini todella tumma. Häneltä nyt muutenkin tuli todella inhottavia kommentteja jatkuvalla syötöllä ja siihen ne välit sitten katkesikin.

Muutamia:

-olin todella hoikassa kunnossa niin olin lauta joka oli pilattu reiällä.

-lihosin ekan lapsen jälkeen ja sen jälkeen oli noloa jos minulla oli hame. (olin kylläkin vielä ihan normaalipainoinen, mutta muodokkaampi)

-Leikkautin tukkaani lyhyemmäksi niin näytin pojalta joka meikkaa.

-Tokaisi että mahdan olla pirun hyvä sängyssä kun mulla on niin hyvän näköinen mies kun ei mua ole kuulemma kauneudella pilattu..



Että sellainen kaveri!

Tutustin yhteen naiseen. Oltiin puolin ja toisin iloisia, että löytyi näin hyvä ystävä. Uskoiduimme kipeätkin asiat, minäkin kerroin todella rankoista tapahtumista, mitä oli ollut meillä. Ne eivät häntä hetkauttaneet.



Pyysin hänet kylään kotiini ja siellä tuli sitten puheeksi IKÄ.



Kun hänelle selvisi, että olen 10 v vanhempi kuin hän oli olettanut / luullut, hänellä meni selvästi pasmat sekaisin: hetkinen, nyt minun täytyy hetki miettiä.. nyt tämä meni ihan uusiksi..

Hän totesi, että olen lähempänä hänen äitinsä ikäluokkaa kuin hänen ikäluokkaa: hän oli 29, (jos muistan oikein, tai 30), joten hän luuli, että olen 35. Olin tuolloin jotain 44 v.

Meillä oli/on samaa ikäluokkaa olevat lapset.



Minusta se oli lähinnä huvittavaa. Kuten edellä mainittu, minut aika perusteellisesti rumaksi ja rupsahtaneeksi todettu, joten en osannut ajatella että voisin rumuudessani voisin jonkun mielestä näyttää 10 v nuoremmalta.



Myöhemmin hekottelin tapahtunutta ystäväjoukossamme, ja tämä uusi kaverini heitti ilkeällä äänellä, että sinähän voisit olla minun äitini!

Minusta se ilkeys oli jotain niin käsittämätöntä, kun vain paria päivää aikaisemmin oltiin oltu ylimmät ystävät, sopertelin että en nyt sentään ihan. Mitään napakkaa en osannut sanoa, vaikka yleensä varsin sanavalmis olinkin.



Sen jälkeen hän ei pyytänyt enää kylään, ei tullut meille. Ystävyys loppui. Ikä oli hänelle näin tärkeä.

Jos se ei olisi tullut puheeksi, olisimme varmaan viekälin ystäviä. Tapahtuneesta on kulunut pari vuotta.

Meillä oli muutto päällä. Minä rehkin mukana. Olin koko päivän pakannut ja siivonnut ja sitten se muutto.

Parikymppinen uhkeamuotoinen tyttäreni tuli vähä myöhästyneesti muuttoporukkaan mukaan. Esittelin hänet ystävillemme, molemmat 5-kymppisiä naimisissa olevia miehiä.

Tytär tervehti iloisesti hymyillen, nuorena, hehkeänä ja kauniina varsin paljastavassa puserossaan.

Minä siinä vieressä tukka likaisena, uupuneena, verkkareissa.

Kumpikin äijä suunnilleen putosi penkiltä, spontaani ajattelematon ja siten täysin aito huudahdus: Onko tuo sinun tytär! Ei uskoisi että hän on sinun tyttäresi!



* * * *



Tämä tapahtui em. tapahtumaa parisen vuotta aiemmin. Nuorin lapseni oli tuolloin n vuoden ikäinen ja minä noin 40 v.



Olimme sukulaisen häissä, jossa oli joku paikallinen humppa-paa-bändi soittelemassa.

Bändi piti taukoa ja olivat tupakalla, jossa myös mainittu kaunis tyttäreni. Menin paikalle ja leikilläni, vitsi ja nauru äänessäni aloin, että hei, tämä on minun tyttäreni, näpit irti.

Bändin kaveri totesi, että nyt on omena pudonnut puusta kauas.

Minun nauruni katosi, tytär totesi jotain että tää on mun mutsi tms. Juujuu, sanoin bändin äijä (ei siis mitään nuoria komeita kundeja), sanoinhan jo , että omena on pudonnut tällä kertaa puusta kauas.



Vasta toisella sanomalla siis tajusin, että kaveri oikeasti paitsi vittuili, myös haukkui, häävieraalle.

Ei sitä kyllä tuossa tilanteessa osannut odottaa, olin kuitenkin laihtunut vauvan jälkeen takaisin teinityttömittoihini, olin varsin hoikka, ja olin laittanut itseäni sen mitä nyt leirintäalueen mökissä voi, ja mekko oli minullakin ihan nätti. ja häihin maksua vastaan soitteleva äijä, joka ei itsekään mikään paikkakunnan komistus ole, haukkui minun ulkonäköni.

En osannut sanoa mitään.



On kuulkaa ihmiset ihanaa olla ruma. Olen vapaata riistaa jokaisen kommentoida ulkonäöstä. On hyvä syytää oma sisäinen paha olonsa ja sanoa rumasti - rumalle.



Ikään kuin ei olisi mitään tunteita, ei tunnu pahalta, että hoetaan eri yhteyksissä miten on ruma. Minkä helkutin minä sille voin???!!! Lapseni sentään ovat kauniita, siitä iloitsen.

Hän totesi kesken puheeni että ei kai nyt noin hyvän näköisellä naisella voi mitään mieshuolia olla.



Mitäpäs siitä sitten enempää.



Esimieheni (nainen) sanoi raskaana ollessani että mahtaa noista sinun tisseistä tulla aika isot kun imetät, kun ei ne niin pienet ole nytkään

Tutustin yhteen naiseen. Oltiin puolin ja toisin iloisia, että löytyi näin hyvä ystävä. Uskoiduimme kipeätkin asiat, minäkin kerroin todella rankoista tapahtumista, mitä oli ollut meillä. Ne eivät häntä hetkauttaneet.

Pyysin hänet kylään kotiini ja siellä tuli sitten puheeksi IKÄ.

Kun hänelle selvisi, että olen 10 v vanhempi kuin hän oli olettanut / luullut, hänellä meni selvästi pasmat sekaisin: hetkinen, nyt minun täytyy hetki miettiä.. nyt tämä meni ihan uusiksi..

Hän totesi, että olen lähempänä hänen äitinsä ikäluokkaa kuin hänen ikäluokkaa: hän oli 29, (jos muistan oikein, tai 30), joten hän luuli, että olen 35. Olin tuolloin jotain 44 v.

Meillä oli/on samaa ikäluokkaa olevat lapset.

Minusta se oli lähinnä huvittavaa. Kuten edellä mainittu, minut aika perusteellisesti rumaksi ja rupsahtaneeksi todettu, joten en osannut ajatella että voisin rumuudessani voisin jonkun mielestä näyttää 10 v nuoremmalta.

Myöhemmin hekottelin tapahtunutta ystäväjoukossamme, ja tämä uusi kaverini heitti ilkeällä äänellä, että sinähän voisit olla minun äitini!

Minusta se ilkeys oli jotain niin käsittämätöntä, kun vain paria päivää aikaisemmin oltiin oltu ylimmät ystävät, sopertelin että en nyt sentään ihan. Mitään napakkaa en osannut sanoa, vaikka yleensä varsin sanavalmis olinkin.

Sen jälkeen hän ei pyytänyt enää kylään, ei tullut meille. Ystävyys loppui. Ikä oli hänelle näin tärkeä.

Jos se ei olisi tullut puheeksi, olisimme varmaan viekälin ystäviä. Tapahtuneesta on kulunut pari vuotta.

tuossa äitiin vertaamisessa oli, onhan se ihan totta, että ikäsi puolesta voisit olla hänen äitinsä

äitini entinen esimies (mies, n. 60 v) tuli luokseni, meitä oli siinä aika iso porukka.



Olin ekoilla viikoilla raskaana, odotin toista lastamme ja esikoinen oli 3 v. En luonnollisesti juonut alkoholia (mutta en kyllä juo muutenkaan juuri koskaan) ja olin vähän huonovointinen. En luonnollisesti ollut raskaudesta kenellekään vielä kertonut, en edes vanhemmilleni, jotka myös olivat siinä porukassa mukana. No, tämä äidin ex-esimies sitten rupes kovalla äänellä kailottamaan: "oletkos raskaana, kun et juo?! Sano nyt, oletko?! Kyllä se nyt olis jo aikakin tehdä se toinen lapsi kun yli kolmen vuoden ikäero lapsilla on ihan liikaa. Sano nyt vaan että oot raskaana!!"



Todella tahditonta mielestäni, en tiennyt sanoako juuta tai jaata ja tunnelma porukassa muuttui vähän vaivautuneeksi.

No en kyllä oikeesti. Äidiksi siis. Meidän ikäerommehan oli noin 15 vuotta. Tuolla ikäerolla ei vielä äidiksi voi alkaa. Tai voi, mutta ei oikeasti.

Mutta kyse ei ollut siitä, että meillä oli ikäeroa tuo 15 v, vaan se, että se ikäero oli hänelle se ratkaiseva tekijä ystävyydessä. Ei mikään niistä asioista, mitä kerroin ja uskoiduin. Ei se, mitä olin tai mitä en ollut. Ei ulkonäkö, ei luonne. Ne kaikki kelpasi. Mutta se ikä.

Sen kuultuaan hän ei voinut enää olla ystäväni. Kaikki yhteydenpito muuttui. yritin itse sitkeästi vielä muutaman kerran, viimeisen kerran viime kesänä. Hän muutti ihan kertalaakista, kun kuuli ikäni. Ensin läheinen ja lämmin ystävä, ja sitten etäinen.

Tutustin yhteen naiseen. Oltiin puolin ja toisin iloisia, että löytyi näin hyvä ystävä. Uskoiduimme kipeätkin asiat, minäkin kerroin todella rankoista tapahtumista, mitä oli ollut meillä. Ne eivät häntä hetkauttaneet. Pyysin hänet kylään kotiini ja siellä tuli sitten puheeksi IKÄ. Kun hänelle selvisi, että olen 10 v vanhempi kuin hän oli olettanut / luullut, hänellä meni selvästi pasmat sekaisin: hetkinen, nyt minun täytyy hetki miettiä.. nyt tämä meni ihan uusiksi.. Hän totesi, että olen lähempänä hänen äitinsä ikäluokkaa kuin hänen ikäluokkaa: hän oli 29, (jos muistan oikein, tai 30), joten hän luuli, että olen 35. Olin tuolloin jotain 44 v. Meillä oli/on samaa ikäluokkaa olevat lapset. Minusta se oli lähinnä huvittavaa. Kuten edellä mainittu, minut aika perusteellisesti rumaksi ja rupsahtaneeksi todettu, joten en osannut ajatella että voisin rumuudessani voisin jonkun mielestä näyttää 10 v nuoremmalta. Myöhemmin hekottelin tapahtunutta ystäväjoukossamme, ja tämä uusi kaverini heitti ilkeällä äänellä, että sinähän voisit olla minun äitini! Minusta se ilkeys oli jotain niin käsittämätöntä, kun vain paria päivää aikaisemmin oltiin oltu ylimmät ystävät, sopertelin että en nyt sentään ihan. Mitään napakkaa en osannut sanoa, vaikka yleensä varsin sanavalmis olinkin. Sen jälkeen hän ei pyytänyt enää kylään, ei tullut meille. Ystävyys loppui. Ikä oli hänelle näin tärkeä. Jos se ei olisi tullut puheeksi, olisimme varmaan viekälin ystäviä. Tapahtuneesta on kulunut pari vuotta.

tuossa äitiin vertaamisessa oli, onhan se ihan totta, että ikäsi puolesta voisit olla hänen äitinsä

"Onpa sulla julumetun isosilimäne mukula!"



Juu, on pojalla isot nappisilmät, pitkät ripset ja tosi nätit kasvot...

No en kyllä oikeesti. Äidiksi siis. Meidän ikäerommehan oli noin 15 vuotta. Tuolla ikäerolla ei vielä äidiksi voi alkaa. Tai voi, mutta ei oikeasti.

Mutta kyse ei ollut siitä, että meillä oli ikäeroa tuo 15 v, vaan se, että se ikäero oli hänelle se ratkaiseva tekijä ystävyydessä. Ei mikään niistä asioista, mitä kerroin ja uskoiduin. Ei se, mitä olin tai mitä en ollut. Ei ulkonäkö, ei luonne. Ne kaikki kelpasi. Mutta se ikä.

Sen kuultuaan hän ei voinut enää olla ystäväni. Kaikki yhteydenpito muuttui. yritin itse sitkeästi vielä muutaman kerran, viimeisen kerran viime kesänä. Hän muutti ihan kertalaakista, kun kuuli ikäni. Ensin läheinen ja lämmin ystävä, ja sitten etäinen.

Tutustin yhteen naiseen. Oltiin puolin ja toisin iloisia, että löytyi näin hyvä ystävä. Uskoiduimme kipeätkin asiat, minäkin kerroin todella rankoista tapahtumista, mitä oli ollut meillä. Ne eivät häntä hetkauttaneet. Pyysin hänet kylään kotiini ja siellä tuli sitten puheeksi IKÄ. Kun hänelle selvisi, että olen 10 v vanhempi kuin hän oli olettanut / luullut, hänellä meni selvästi pasmat sekaisin: hetkinen, nyt minun täytyy hetki miettiä.. nyt tämä meni ihan uusiksi.. Hän totesi, että olen lähempänä hänen äitinsä ikäluokkaa kuin hänen ikäluokkaa: hän oli 29, (jos muistan oikein, tai 30), joten hän luuli, että olen 35. Olin tuolloin jotain 44 v. Meillä oli/on samaa ikäluokkaa olevat lapset. Minusta se oli lähinnä huvittavaa. Kuten edellä mainittu, minut aika perusteellisesti rumaksi ja rupsahtaneeksi todettu, joten en osannut ajatella että voisin rumuudessani voisin jonkun mielestä näyttää 10 v nuoremmalta. Myöhemmin hekottelin tapahtunutta ystäväjoukossamme, ja tämä uusi kaverini heitti ilkeällä äänellä, että sinähän voisit olla minun äitini! Minusta se ilkeys oli jotain niin käsittämätöntä, kun vain paria päivää aikaisemmin oltiin oltu ylimmät ystävät, sopertelin että en nyt sentään ihan. Mitään napakkaa en osannut sanoa, vaikka yleensä varsin sanavalmis olinkin. Sen jälkeen hän ei pyytänyt enää kylään, ei tullut meille. Ystävyys loppui. Ikä oli hänelle näin tärkeä. Jos se ei olisi tullut puheeksi, olisimme varmaan viekälin ystäviä. Tapahtuneesta on kulunut pari vuotta.

tuossa äitiin vertaamisessa oli, onhan se ihan totta, että ikäsi puolesta voisit olla hänen äitinsä

ed. pikkasen hidasälyisenä tänään =)