Ovatko kaikki 3-4 -vuotiaat tällaisia?

mutta meillä poika oli juuri tuollainen hieman alle kolmevuotiaaksi. Nyt ikää 3,5 vuotta ja tilanne helpottanut, toki tuollaisia päiviä on edelleen.



En osaa muuta sanoa kuin tsemppiä ja jaksamista!

Varsinkin tuo avuttomaksi heittäytyminen. Meillä mennään ihan lötköksi, jos ei saa tehdä mitä haluaa (tai ei halua tehdä mitä äiti käskee).

Telkkarin katselusta tulee riita lähes joka kerta. Vaikka selvästi sovitaan, että katsotaan yksi Harri ja dinot, niin kauhea huuto sen jälkeen "Haluan katsoa toisen".

lapsi huutaa sängyssään äitiä. Ja joinakin aamuina saan huutopotkuraivarin vastaani, kun menen lapsen sängylle.



Toki lapsi on iloinenkin ja "säyseä", mutta vaikka kuinka tsemppaan, tuo kaikki kitinä raastaa hermoja.



ap

sillä meillä ei ole näitä lapsia näkynyt kuin hetkittäin.

lapsi saa sisaruksen?



ap

Tuollainen 3v4kk meiltä löytyy. Elän toivossa, että se joskus loppuu. Sitä päivää ei vielä ole nähty.

On aina ollut.

Ihan pelottaa, kun täytyy töihin lähteä ja en ole puoli unista ja kiukuttelvaa koululaista patistamssa kouluun. Joudun tekemään aamupalan ja suunnilleen pukemaankin vielä, jotta kerkeää kouluun.

Joka aamu on sänkystä ylös revittävä, vaikka illalla menee 20.00 sänkyyn.

kuulosta tutulle... Meillä on 5v ja kohta 3v lapset ja varsin harvoin kiukuttelevat ap:n mainitsemissa tilanteissa.

nelivuotias löytyy täältä.

meillä 4 lasta eikä kyllä oo tommosta ollu...

juuri tuollaista. Oh, miten rasittavaa!



Esimerkiksi pukeminen (ja kun on se kiire hoitoon...) , miten se voi ollakkaan niin vaikeaa. Itku-potku raivarit joka aamu.



Puhuin juuri tänään erään lastenpsykologin kanssa aiheesta ja hän oli sitä mieltä, että kannattaa vain auttaa lasta pukemaan, ennen kuin tämä taistelu edes alkaa. (Niin ja siis meidän mimmi pukee ja käyttäytyy hoidossa tosi hyvin, mutta siirtymätilanteet ja hoitoon lähtö ovat vaan tosi vaikeita tilanteita hänelle).

lapsi saa sisaruksen?

ap

Poika heitttäytyi vieläkin avuttomammaksi. Olisi pitänyt jopa syöttää, kun ei kuulemma itse osaa syödä....

-se, jolla yksi nelivuotias-

Pitää vaan laittaa aamuvaatteet jatkossa päälle jo iltaisin. Tai sitten silloin, kun lapsi nukkuu!

;)

Puhuin juuri tänään erään lastenpsykologin kanssa aiheesta ja hän oli sitä mieltä, että kannattaa vain auttaa lasta pukemaan, ennen kuin tämä taistelu edes alkaa. (Niin ja siis meidän mimmi pukee ja käyttäytyy hoidossa tosi hyvin, mutta siirtymätilanteet ja hoitoon lähtö ovat vaan tosi vaikeita tilanteita hänelle).

lapsi saa sisaruksen?

ap

Poika heitttäytyi vieläkin avuttomammaksi. Olisi pitänyt jopa syöttää, kun ei kuulemma itse osaa syödä....

-se, jolla yksi nelivuotias-

omaksi yllätyksekseni tilanne parani huomattavasti sisaruksen syntymän myötä. Esikoinen hoivaa nyt vauvaa, en tiedä, olisiko samalla hoksannut, ettei itse ole enää ihan niin pieni kuitenkaan? Tai sitten on vaan sattumaa, että avuttomuus ja kitinä väheni samaan aikaan, kun kuopus syntyi.

Mutta toki meillä on edelleen päiviä, jotka ovat yhtä ulinaa ja avuttomaksi heittäytymistä.

t. 2

Joo, eipä noita tilanteita voi ennakoida, että alkaisi hommiin ajoissa esimerkiksi pukemisen kanssa... tosiaan pitäisi nukkua seuraavan päivän vaatteissa, mutta sitten on vielä ne ulkovaatteet...



Kunpa meillä kävisi samoin, kun sisarus tulee. Siis että hoivaisi. En kuitenkaan elättele liikaa toiveita. Aikaisemmin ajattelin lykätä toisen lapsen hankintaa, että esikoinen olisi "isompi". Mutta uskon, että joka tapauksessa heittäytyy avuttomaksi, riippumatta iästä, jos on heittäytyäkseen.



ap

Antaisin laskea alleen jos ei itse pääse sängystä pissalle.



Ottaisin videot pois jos niiden takia tarvitsee kiukutella.



Jos ei saa syötyä, voi kokeilla iltapäivällä uudestaan.



>Saattaa kuullostaa rajulta, mutta meillä on iloiset ja omatoimiset lapset, eikä minulla ole mitään tarvetta itkeä heidän käytöstään netissä.

tämän kolmannen kohdalla. toka ei ollut tuollainen. Ei nyt ihan kaikkea tuollaista, mutta tuota avuttomaksi heittäytymistä: pukemiseen apua, mielellään syötetään, vaatteet epämukavasti päällä. Lapsi kotihoidossa. Ikää 3,5v. ja tyttö. Ed. tyttö oli näpsäkkä pukemaan itse ja muutenkin huolehtimaan asioistaan. Eiköhän se tästä. Eskari-iän lähestyessä sitten viimeistä itsenäisemmäksi.

kaikki ole, mutta monet ovat.

Lapset ovat hyvin erilaisia, eikä hyvään käytökseen ole todellakaan aina syynä vain hyvä kasvatus. Jotkut lapset vain on paljon hankalampia. Monesti saman perheen samalla tavalla kasvatetut lapset on aivan erilaisia. Se on niin älyttömän helppoa neuvoa, kun omat lapset on enkeleitä ja täydellisesti kasvatettuja ;-)

Meillä tyttö ollut superhelppo pienestä pitäen, nyt 12.veenä on alkanut omat haasteet. Poika taas on ollut koko ikänsä itse piru, mutta nyt 11-veenä alkaa helpottaa. Ja väittäisin, että kutakuinkin samat kasvatusmetodit molemmilla.

Antaisin laskea alleen jos ei itse pääse sängystä pissalle.

Ottaisin videot pois jos niiden takia tarvitsee kiukutella.

Jos ei saa syötyä, voi kokeilla iltapäivällä uudestaan.

>Saattaa kuullostaa rajulta, mutta meillä on iloiset ja omatoimiset lapset, eikä minulla ole mitään tarvetta itkeä heidän käytöstään netissä.

et ole sitten kuullut, että persoonallisuuksissa on eroa? Luuletko, ettei meillä ole kokeiltu tuota kaikkea?

Meillä tosiaan iän karttuminen on auttanut asiaan, kun lapsi on oppinut käsittelemään negatiivisia tilanteita muutenkin kuin ulisemalla. Ja nyt kun lapsi on yli kolme, sitä taitoa on ihan suoraan pystynyt opettamaankin. Esim. siis neuvottu lapselle, että kun alkaa ottamaan päähän, että takin vetoketju ei mene kiinni, niin itkemisen sijaan voi tulla pyytämään äidiltä apua. Ja kun lapsi on toiminut näin, siitä on palkittu.

t. 2

En muista mitään erityisiä ajanjaksoja, jolloin elämä olisi ollut kuten ap:llä. Olen ehkä hyvä luovimaan houkuttelemalla ja lempeydellä. Otan lapsia paljon syliin ja juttelen rauhallisesti.

Ei kai tähän voi vastata oikein, koska tässä tapauksessa joko lapseni ovat täysin erilaisia tai minä lässyttäjä.



5 poikaa