Ovatko kaikki 3-4 -vuotiaat tällaisia?

Sängystä nousee aamulla reippaana ja hyväntuulisena, mutta päivävaatteiden pukemisesta lähtee homma menemään pieleen. Tv:n katsomisesta vingutaan ja kävelemisestä ja vessakäynneistä. Kaikki on ylipäätään vähän vaikeaa ja antaa aiheen vaihtelevasti raivokohtaukseen, tiuskimiseen tai valitukseen. Onneksi tämä on meillä kausittaista, ja hyvät vaiheet saattavat kestää pari viikkoakin. Tällöin lapsi on iloinen ja aivan äärimmäisen kiltti. En ole vielä ainakaan oppinut, mistä nuo hirmuiset kiukkukaudet johtuvat.

Aamulla ei nouse sängystä, kitinä alkaa heti, kun silmänsä saa auki, pissahätä kuulemma. Ei siis nouse itsenäisesti sängystä, vaan haen sieltä, aina. Nukkuu riittävästi. Päivällä, jos saa sovitusti katsoa videota puolisen tuntia, saa hirveän raivarin, kun katsominen ohi. Muutenkin heittäytyy avuttomaksi jatkuvasti, ei "pääse" kävelemään, ei "saa" syötyä tai juotua, vaatteet epämukavasti päällä ym. mitä keksii. Pukeminen ulos lähtiessä onnistuu ainoastaan väkipakolla, tosi harvoin muuten. Ja tämä ei ole kausittaista vaan melko pysyvä tila ollut viimeiset vuodet. Ja juu, sylitellään paljon, luetaan, touhutaan yhdessä paljon. Mutta sekään ei riitä?!? Lapsi on puolipäivähoidossa.

3,5v on tuollainen. ei nyt just samoista asioista mutta omat juttunsa tuolla on. Jospa tuo joskus...tai sitten ei :D Huumorilla se on vaan otettava...

Meillä lapsi ei katso telkkaria juuri koskaan, joskus harvoin jos ontelkku päällä jo iltakasin aikaan.



Että ei tule vinkunaa siitä asiasta, ei todellakaan.

Ei kokemusta tuollaisesta. Outoa!?

Piti tulla nostamaan tämä ketju kun juuri meni hermot oman jälkikasvun kanssa. Mukavaa kuulla että muillakin on samanlaista.

Meillä on myös 2,5 vuotias pikku keisarinna. Mitään ei tehdän ilman draamaa. Arki on oikeasti aika kamalaa, kun saa taistella aivan kaikesta kokoajan. Mnua ainakin ilahduttaa kuulla kohtalotovereiden kommentteja, ja tietää ettemme ole yksin asian kanssa.



Ja oikeasti olen sitä mieltä, että kilteissä ja hiljaisissa lapsissa on jotakin vikaa... Ihan kuin olisivat jollain lailla vajavaisia jos vain istuvat ja nököttävät hiljaa pitkiä aikoja vaikka vaunuissa. Meillä kaupassa käynti on esim ihan tuskaa, koska neiti tutkii lattiakaivot tai katoaa hetkessä nurkan taakse tutkimaan mitä siellä olisi. Vaikka taidan olla salaa myös ylpeä tytöstämme joka on reilu vuoden vanhasta halunnut tehdä kaiken itse. Tietenkään taitoa ei ole ja arki on jatkuvaa raivoa. Toiset lapset vain ovat haastavampia.

nuorempi on tuommoinen.

Ja osaa kyllä ottaa kaiken irti kiireisistä aamuista ja muista aikataulutetuista menoista 0_0

3-vuotiaana kiukut olivat pahimmat, nyt 4-vuotiaana niitä on jo selvästi vähemmän :)



Oikein paljon hoivaa ja huomiota antamalla tilanteet helpottuu. Oikeasti tämä lapsi vaatisi ihan jatkuvan huomion ollakseen yhteistyökykyinen.



Tällä lapsella on hyvin suuret tunteet ja elämässä hirveästi dramatiikkaa.

Sängystä nousee aamulla reippaana ja hyväntuulisena, mutta päivävaatteiden pukemisesta lähtee homma menemään pieleen. Tv:n katsomisesta vingutaan ja kävelemisestä ja vessakäynneistä. Kaikki on ylipäätään vähän vaikeaa ja antaa aiheen vaihtelevasti raivokohtaukseen, tiuskimiseen tai valitukseen. Onneksi tämä on meillä kausittaista, ja hyvät vaiheet saattavat kestää pari viikkoakin. Tällöin lapsi on iloinen ja aivan äärimmäisen kiltti. En ole vielä ainakaan oppinut, mistä nuo hirmuiset kiukkukaudet johtuvat.

Meillä tuollaiset jatkuvat kiukkuamiset 3v:lla on johtuneet esim. ummetuksesta, nukkunut huonosti, syönyt huonosti tai sopimaton ruoka. Jotkut ruuat selkeästi aiheuttavat huonoa oloa (en tiedä onko kyse mahakivusta, refluksista vai mistä) joten niitä kun vältellään niin elämä on paljon helpompaa koko perheellä. Myös vaikun kertyminen korviin aiheuttaa yöheräilyjä ja sitten väsyneenä on kiukkuinen.

Saattaa kuullostaa rajulta, mutta meillä on iloiset ja omatoimiset lapset, eikä minulla ole mitään tarvetta itkeä heidän käytöstään netissä.

Tyttö nyt 3v7kk. Välillä kyllä alkaa usko loppua. Tyttö on niin hirmuisen ihana, aurinkoinen ja energinen hyvänä päivänä/hetkenä (ehkä kerran viikossa), että se melkein satuttaa vaan enemmän, kun etäisesti muistaa ajan kun oli aina näin... "Ihanaa" että muillakin!



Puolipäivähoidossa muuten meilläkin, päiväkotiin menee yleensä tosi mielellään ja on kuulemma siellä nauravainen ja suht omatoiminen.



Meillä ei pikkusiskon syntymä tuonut oikeastaan mitään muutosta tilanteeseen, kausittain vali-kiti-marina on pahempaa ollut muutenkin. Nyt ehkä korostuu, kun tyttö osaa puhua enemmän kuin vielä vuosi sitten ja ilmoittaa vähintään kaksi kertaa tunnissa tahtovansa ruveta vauvaksi. Jostain syystä pahimmat päivät tuntuvat olevan niitä, kun ollaan porukalla kotona, eli isälläkin on vapaapäivä. Jotenkin oikein kerää sitä kiukkua ja sitten kaataa sen isiparan niskaan :) Tietysti ehkä parempi niin, yhdessä tuota on ainakin helpompi kestää.



Huumorilla pääsee pitkälle, mutta aina sitä ei vaan itsellä irtoa vaikka miten päin ois. Sitten karjutaan kilpaa :/ Tsemppiä teillekin, jospa se joku päivä tästä!

mulla taytti just 4v ja just tollasta taas uudelleen.... ala huoli, kait se taas menee ohi

Ei kokemusta tuollaisesta. Outoa!?

Ole vaan onnellinen :-)

uhma tuntuu olevan ohi menossa. Tappelut on selvästi vähentyneet ja elämä sujuu helpommin. Asioita tehdään ilman suurta riitaa. Toki välillä on vaikeampaa, mutta ero on todella suuri kesään verrattuna. Silloin tapeltiin ihan kaikesta, mitään ei tehty ilman draamaa.

Antaisin laskea alleen jos ei itse pääse sängystä pissalle. Ottaisin videot pois jos niiden takia tarvitsee kiukutella. Jos ei saa syötyä, voi kokeilla iltapäivällä uudestaan. >Saattaa kuullostaa rajulta, mutta meillä on iloiset ja omatoimiset lapset, eikä minulla ole mitään tarvetta itkeä heidän käytöstään netissä.

Etta mua aina nyppii naa "olen taydellinen aiti" vastaukset.

Mulla on myos hyvin omatoiminen ja yleensa iloinen 4-vuotias, jolla kun on huono paiva, niin on just tollanen mita ap-kirjoitti.

Kai sita hyva ihminen sentaan saa kysya neuvoa "kohtalotovereilta"...

En todellakaan usko, etta sun lapsilla ei ikina ole huonoa paivaa. JOs ei ole, niin sun lapset eivat ole normaaleja ;-) tai ne on peloteltu hyva kaytoksisiksi LOL

Tutulta kuulostaa. Tyttö 3,5v ulisee nykyään joka päivä. Sellaista tosi raivostuttavan kuuloista turhaa ulinaa ja vikinää ja narisevalla äänellä puhumista asiasta kuin asiasta. Ei tosin ole vielä vetäissyt kunnon itkupotkuraivareita.



Tätä on nyt kestänyt pari viikkoa, saa nähdä kuinka kauan meinaa jaksaa olla tuollainen ränkkä. Kaipa ne jotain hormonipommeja on nuo uhmikset, minun mielestäni lapsella ei ole mitään syytä (kiire, väsy, nälkä) käyttäytyä kuin teini-ikäinen.



Yllättävän hyvin olen jaksanut pysyä rauhallisena ja viedä huomiota jonnekin muualle. Lapsen isä taas komentaa heti jättämään turhat vikinät pois. Kummankaan metodi ei oikein tepsi tällä hetkellä :/

En muista mitään erityisiä ajanjaksoja, jolloin elämä olisi ollut kuten ap:llä. Olen ehkä hyvä luovimaan houkuttelemalla ja lempeydellä. Otan lapsia paljon syliin ja juttelen rauhallisesti.

Ei kai tähän voi vastata oikein, koska tässä tapauksessa joko lapseni ovat täysin erilaisia tai minä lässyttäjä.

5 poikaa

Minäkin ajattelin olevani LOISTAVA kasvattaja, koska lasteni käytöstapoja kehuttiin joka paikassa ja kiukuttelu oli todella harvassa. Sitten syntyi tyttö, joka on temperamentiltaan pieni raivopeikko, ihan normaali lapsi, mutta luonne on hirmuinen. Siinä oli isot poikanikin pulassa ;)

Juuri pari päivää sitten valitin täälläkin mahdottomasta 3-vuotiaastamme. Ihme kyllä tuon kirjoituksen jälkeen hän on ollut kuin toinen tyttö. Aivan ihanan hyväntuulinen ja osallistuva (kop, kop). Toiveita uhman hiipumista kohtaan siis on. Ehkä se pohjakosketus on jo otettu ja päästäisiin ylös päin.

Mutta siihen on ja ei vastaukseen:

Aamulla ei nouse sängystä, kitinä alkaa heti, kun silmänsä saa auki, pissahätä kuulemma. Ei siis nouse itsenäisesti sängystä, vaan haen sieltä, aina. Nukkuu riittävästi.

Päivällä, jos saa sovitusti katsoa videota puolisen tuntia, saa hirveän raivarin, kun katsominen ohi. Muutenkin heittäytyy avuttomaksi jatkuvasti, ei "pääse" kävelemään, ei "saa" syötyä tai juotua, vaatteet epämukavasti päällä ym. mitä keksii. Pukeminen ulos lähtiessä onnistuu ainoastaan väkipakolla, tosi harvoin muuten.

Lähikuukausien aikana tyttö yleensä herää ihan järkyttävän aikaisin. Voi vinkua jo klo 4 että herätään, herätään (yleensä saan hänet uudestaan nukutettua viereeni). Sitten 6 aikoihin nousee hereille, vaikka mielelläni hoitaisin osan aamutoimista ennen hänen heräämistään.

Pissahätä EI ole. Saan houkutella ja maanitella pissalle. On ollut täyskuiva 1,5-vuotiaasta lähtien, joten pidätyskyky on hyvä. Haluaisin kuitenkin että pissalla käydään ennen päiväkotiin lähtöä jotta matkalla ei tule hätä. Joskus ei käy pissalla kotona koska eihän sitä pysty pakottamaan. Nyt on houkuttimena joulukalenterin avaus. Ennen pissallakäyntiä ei avata.

Telkkaria ei jaksa katsoa. Kun ehdotan että katso nyt veljesi kanssa hetki pikkukakkosta, niin eipä katsota, vaan koko ajan pitää touhuta muuta (kiellettyä).

Tyttö on minä itte-vaiheessa. Auttaa ei saa. Toisaalta kun homma ei luista sopivassa ajassa, niin vaatteet ryntätään päälle pakolla.

Raivareita on vähän väliä. Ei mitään pikku ulinaa vaan korviaraastavaa karjumista selkä kaarella, raapimista, puremista ja sylkemistä.

Käytimme juuri tyttöä lastenlääkärillä ja katsottiin veri- ja pissanäytteet ja korvat kun aloin epäillä että onko joku tulehdus tms. joka saa tytön noin ärtyisäksi (ei ollut). Mahakin toimii hyvin eikä tyttö sano että mihinkään sattuisi. Flunssia ja korvatulehduksia on ollut talven aikana vaikka muille jakaa, että toisaalta tyttö on kyllä ollut kipeänäkin paljon. Eihän kipeänä kukaan viitsi olla aurinkoinen.

Mutta nyt tosiaan pari päivää on mennyt paremmin kuin viikkoihin. PK:stakin kehuivat eilen tytön olleen aivan erityisen reipas. Sitä paitsi tälläkin hetkellä (klo 7.18) lapset nukkuvat yhtä, mitä ei ole tapahtunut viikkoihin. Yleensä molemmat ovat viikonloppunakin (sisko herättää veljen).

Korjaus, tyttö heräsi juuri erittäin hyvällä tuulella ja kipitti ensitöikseen vessaan. Pitääpä mennä leikkimään ihanaisemme kanssa :)