Kauheimmat treffit ikinä!!!

up!

Olin toisessa kaupungissa hetken aikaa, ja ajattelin että jos ajankuluksi tapaisin jonkun paikallisen nettitreffien kanssa kun majoittajani oli päivät töissä. Juttelinkin yhden mukavan tyypin kanssa ja tavattiin pari kertaa sen viikon sisällä. Mies tiesi kyllä että en ole jäämässä, en asu kovin lähellä, enkä välttämättä etsi edes mitään vakavampaa, kunhan vain seuraa siksi viikoksi. Lähdin kotiin, eikä sovittu mitään tyypin kanssa. 

Sitten hän alkoi pommittamaan minua, että tulisin käymään. Opiskelijana oli aika huono rahatilanne joten jouduin kieltäytymään. Pommitus jatkui, eikä mennyt jakeluun etten voi lainatakaan rahaa mistään. Ei myöskään ymmärtänyt sitä etten halunnut laittaa kuukauden ruokarahaani yhteen viikonloppuun, jotta voisin tavata hänet. Lopulta kaverilla naksahti ja laittoi varmaan kymmenen viestiä joissa haukkui minut toisia hyväksikäyttäväksi sekopääksi, alkoholistiksi (en edes juo), mielipuoleksi joka kuuluisi hullujenhuoneelle ja mitä kaikkea. 

Nämä haukkumat tuli niin puun takaa ja niille olen kyllä nauranut kauan aikaa. 

Sovin treffit erään baarimikon kanssa, jonka olin nähnyt useamman kerran kun hän oli ollut töissä. Oli hyvännäköinen ja mukava aina kun oltiin nähty baarissa. Sitten kun treffattiin "siviilissä" hän olikin 10cm lyhyempi ja minuakin lyhyempi. Vissiin siellä tiskin takana on lattia vähän korkeammalla.. On tosi outoa olla treffeillä miehen kanssa joka on itseä lyhyempi. Tulee jotenkin semmoinen amazon-olo.

Treffailin yhtä naista. Toisilla treffeillä kysyi, olenko saanut tuomiota seksuaalirikoksista. En ole, enkä tavannut uudelleen :)

hmmm... Aika monessa viestissä sanotaan, että "ei saa tuomita ulkonäön/omituisuuden/pukeutumisen/tms. perusteella" tai "annoin silti mahdollisuuden".

Olen itse ollut tasan samanlainen nuorena ja onneksi ymmärsin jossain vaiheessa alkaa luottaa omiin vaistoihini. Jos joku tuntuu heti alussa oudolta tai jokin asia tökkää pahasti, niin ei se asia sillä muutu, että menee sänkyyn/jatkaa treffejä/tapailee useamman kerran.

Luottakaa itseenne naiset! Jättäkää ne älykääpiöt oman onnensa nojaan ja oikeasti lähtekää vittuun sieltä treffeiltä, jos mies on ihan mulkku/outo/uhkaava/ette pidä hänestä, oli syy ihan mikä tahansa.

Ja mitä sitten jos haukkuvat, kun lähdette? Arvostakaa itseänne, hyvät sisaret, ja etsikää itsellenne aidosti sopivaa seuraa!

Joopa, joo... Olin erään naisen luona kahvilla ja tutustumassa, että minkälainen nainen hän oli naisiaan. Meinasi hermostua, kun olin vilpittömän kiinnostunut kirjahyllyssä olevista kirjoista. Kun kahvit oli juotu, ja olin tekemässä lähtöä, niin siitä ei niin vain meinannut mitään tullakaan. Nainen ei suostunut siirtymään ovelta, että olisin päässyt "karkuun". Herrasmiehenä, en tietenkään alkanut käyttää voimaa, vaan jouduin puhumaan kuin Johan Ludvig Runeberg lähes tunnin.

Toisia treffejä ei tullut, mutta tekstiviestejä ja puheluita tuli perään ihan väsyksiin saakka. Jouduin todella käyttämään itsehillintääni ja kekseliäisyyttä, etten olisi loukannut, puhunut totta ja kuitenkin saanut rimpuiltua niin, etten joutunut toisille treffeille. No, nyt olen sitten aviossa toisen naisen kanssa. Jos olisin vain edes arvannut näitä vaikeuksia, joita tässäkin on ollut, niin... no, meidän lapsemme ovat herttaisia, niin kuin lapset yleensä ovatkin.

^niin mitä,mieltä sä olit niistä kirjoista?

Kaverini pakotti mut treffeille yhden pelimiehen kanssa joka yritti kokoajan pussata mua.... No onneks joku tuttu oli aina siinä lähellä ettei kehdannut sillä en ollu tippaakaan kiinostunu miehestä. Vei sitten limsalle huoltoasemalle ja jäin sen takii melkein auton alle.... Huonoimmat treffit ikinä!!!

Olin treffannut tämän herran jo pari kertaa aiemmin (kai pelkäsin yksinäisyyttä?). Mies teki aivan älyttömän numeron "viinitietämyksestään". Oltiin porukalla jossain räkälässä, jossa tilansin 16 senttiä talonviiniä (jotain kuraa) ja mies alkoi haistella sitä, analysoida (todella, todella suurielkeisesti). Lisäksi kehuskeli että hänellä on kotona pullo kallista ja hyvää viiniä, vouidaan mennä jatkoille nauttimaan se. Kuvitteli kai että koska en osallistunut hänen tietäväiseen keskusteluun viinistä, en tajuaisi että kyseinen viini oli sitä lähes Alkon halvinta kuraa. ( http://www.alko.fi/tuotteet/005741/ ) . No, sitten mies alkoi päteä joistain "erittäin harvinaisista" antiikki mukeistaan joita hänellä oli. Ainoa vaan, että sattuipa somasti että mulla oli nuo kyseiset emalimukit, ostettu Stockalta 10v sitten helvetin halvalla :D Mies alkoi inttää ettei voi olla samat, hän kyllä tietää ja tuntee harvinaiset astiat.

Mieshän oli myös omien sanojensa mukaan erinomainen kokki. Salaatti käsitti hänestä puolitetun paprikan ja puoliksi halkaistun jäävuorisalaattikerän. Siis sellaisenaan lautasella.

Mies olisi ollut muuten varmaan ihan kiva tapaus, mutta se järjetön pätemisen tarve ja asiantuntejuus jokaikisessä asiassa. Kun totuus oli että aloin epäillä mihene pätevyyttä ammatissaankin (sairaanhoitaja) koska tietämys silläkin saralla oli aivan superhuonoa. Jotenkin tuli feikki olo koko tyypistä.

Lisäksi tyyppi puhui exästään katkeroituneeseen sävyyn aivan kokoajan. Mulla meni hermot kun mies alkoi väittää exänsä pilanneen hänen elämänsä. Miehellä itsellään ei ollut osaa eikä arpaa tähän. Mies väitti ollensa 9 vuotta exänsä

kanssa velvollisuudentunnosta ( :D ) ja loukkaantui sydänjuuriaan myöten kun sanoin että kukaan häntä ei pakottanut suhteeseen, vaan sai itse päättää onko siinä vai ei.

Treffailu loppui ku mies alkoi puhua yhteenmuuttamisesta, perheenperustamisesta yms parin vkon jälkeen. Kun lopetin tapailun, mies ilmoitti että olin rikkonut hänen sydämensä pahemmin kuin kukaan koskaan ennen.

Vieläkin tulee outo olo kun mietin tuota miestä. Ei siis hyvällä tavalla outo olo :(

upup

Oma kauhein kokemukseni tulee tässä,

Oltiin juteltu tämän miehen kanssa netissä ja tulimme tosi hyvin juttuun, kuvassa hän näytti erittäin komealta ja itsestään huolta pitävältä. Sovimme treffit eräille messuille, ja olin ihan täpinöissään ja jee jee meiningillä ( eli aivan myyty) . Noh sitten tuli se päivä kun meidän piti tavata, olin antanut numeroni hänelle jotta löytäisimme varmasti toisemme. Viestiä alkoi pukata jo heti aamusta kiihtyvään tahtiin, ja loppujen lopuksi niitä taisi tulla parin minuuttien välein. Tämä oli minusta jotenkin ahdistavaa mutta olin tehnyt pitkän matkan ko.tapahtumaan joten annoin olla. Siinä sitten odottelin sovitun standin edessä saapuvaksi tätä super komeaa miestä, aika kului ja epäilin jo että mulle on tehty oharit kunnes bongasin silmäkulmastani oudosti virnistelevän hyypiön. Ensi ajatukseni oli että, mitähän tuo oikein kyylää ja sitten tajusin että ei JUMALAUTA! Siinähän se minun deitti olikin. Tyyppi oli yli 20kg isompi, varmaan 15 vuotta vanhempi, 10cm lyhyempi kuin minä. Eikä siinä vielä kaikki ko. Unelma hunksi oli lisäksi vielä aivan turpa täynnä ja paskainen. Silkasta kohteliaisuudesta päätin että juodaan nyt ees kahvit. Kaveri halusi ensin käydä röökillä ja lähdin hänen mukanaan tup.alueelle. siellä hän sitten pureskelu hyvin estottomasti suht märän kuuloisia pieruja ja selitti tämän sillä että oli suositellut raha pulassa kesken käynyttä kiljua. Minä mietin naama valkoisena että miten pääsen fiksusti tyypistä eroon. Sen jälkeen kun tyyppi alkoi avoimesti ( ja kovaan ääneen) udella suhtautumistani anaali seksiin, päätin että nyt riittää.

Lähdin käymään vessassa ja hävisin paikalta.

Äijä laitteli vielä pitkän aikaa viestiä perään. Kertaakaan en vastannut. Y Ö K !????

Siis piereskeli ja oli juopotellut, ei suositellut

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 12:32"]Minulla ei mitään painajaismaisia treffiseuralaisia ole onneksi ollut, tosin yhdet treffit kaksikymppisenä oli aika kamalat (johtui meistä molemmista). Kaveri oli ihan ok näköinen, siisti jne. Toi kukkia, mikä oli mielestäni ihana ele. Lähdettiin hänen autolla, hän sanoi suunnitelleensa että haettaisiin subit ja mentäisiin syömään ne yhteen kivaan paikkaan. Kuulosti minusta hyvältä. Subit haettiin (täällä on nyt jauhettu maksupolitiikasta niin paljon että kerrottakoon että tarjouduin heti maksamaan omani, en tiedä olisiko mies maksanut) mutta sitten kaveri ei muistanutkaan miten sinne "kivalle näköalapaikalle" ajetaan. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä sellainen löytyisi joten ei minustakaan mitään apua navigoinnissa ollut. Lopulta yli puolen tunnin etsinnän jälkeen hän luovutti, ja mentiin puistoon syömään. Paitsi että oli aika kylmä ilma joten syötiinkin autossa. Subit olivat tietty tässä vaiheessa jo kylmiä sekä kastikkeen nuhjaamia. Tämä kaikki olisi vielä mennyt jos olisimme oikeasti tulleet hyvin juttuun, mutta meillä ei ollut mitään yhteisiä puheenaiheita, ei naurettu samoille asioille, ja vaivaannuttava hiljaisuus oli suuri osa treffejä. Syötyämme hän heitti minut kotiin hiljaisuuden vallitessa, lopuksi sanoi vielä että oli kivaa. En voinut valehdella että oli hauskaa, joten vain kiitin vielä kukkasista. Ei oltu enää kumpikaan yhteydessä toisiimme.

Tyyppi siis täysin normaali, ei mitään vikaa, mutta yhteen ei kyllä sovittu millään. Elämäni vaivaannuttavin parituntinen.

[/quote]

Näitä sattuu itse kullekin.

Nuorena opiskelijasinkkuna oli muutamat treffit, joissa "paperilla" sovittiin yhteen ja kummassakaan ei suurempia vikoja, mutta kun ei näyssä niin ei näyssä.

Tosin työkaverini kävi nuorena opiskelijana em. Treffeillä. Tapasivat 30 vuotta myöhemmin työkuvioissa molemmat eronneina, aikuiset lapset jne. Lempi kuitenkin roihahti töissä ja ovat nykyään jo pari vuotta olleet yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 22:13"][quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 12:32"]Minulla ei mitään painajaismaisia treffiseuralaisia ole onneksi ollut, tosin yhdet treffit kaksikymppisenä oli aika kamalat (johtui meistä molemmista). Kaveri oli ihan ok näköinen, siisti jne. Toi kukkia, mikä oli mielestäni ihana ele. Lähdettiin hänen autolla, hän sanoi suunnitelleensa että haettaisiin subit ja mentäisiin syömään ne yhteen kivaan paikkaan. Kuulosti minusta hyvältä. Subit haettiin (täällä on nyt jauhettu maksupolitiikasta niin paljon että kerrottakoon että tarjouduin heti maksamaan omani, en tiedä olisiko mies maksanut) mutta sitten kaveri ei muistanutkaan miten sinne "kivalle näköalapaikalle" ajetaan. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä sellainen löytyisi joten ei minustakaan mitään apua navigoinnissa ollut. Lopulta yli puolen tunnin etsinnän jälkeen hän luovutti, ja mentiin puistoon syömään. Paitsi että oli aika kylmä ilma joten syötiinkin autossa. Subit olivat tietty tässä vaiheessa jo kylmiä sekä kastikkeen nuhjaamia. Tämä kaikki olisi vielä mennyt jos olisimme oikeasti tulleet hyvin juttuun, mutta meillä ei ollut mitään yhteisiä puheenaiheita, ei naurettu samoille asioille, ja vaivaannuttava hiljaisuus oli suuri osa treffejä. Syötyämme hän heitti minut kotiin hiljaisuuden vallitessa, lopuksi sanoi vielä että oli kivaa. En voinut valehdella että oli hauskaa, joten vain kiitin vielä kukkasista. Ei oltu enää kumpikaan yhteydessä toisiimme.

Tyyppi siis täysin normaali, ei mitään vikaa, mutta yhteen ei kyllä sovittu millään. Elämäni vaivaannuttavin parituntinen.

[/quote]

Näitä sattuu itse kullekin.

Nuorena opiskelijasinkkuna oli muutamat treffit, joissa "paperilla" sovittiin yhteen ja kummassakaan ei suurempia vikoja, mutta kun ei näyssä niin ei näyssä.

Tosin työkaverini kävi nuorena opiskelijana em. Treffeillä. Tapasivat 30 vuotta myöhemmin työkuvioissa molemmat eronneina, aikuiset lapset jne. Lempi kuitenkin roihahti töissä ja ovat nykyään jo pari vuotta olleet yhdessä.

[/quote]

Kun ei natsaa niin ei natsaa ;-)

Up

Up

uP :D 

Itse olen halunnut tavata nettideittini yleensä nopeasti että selviää kannattaako yhteydenpitoa jatkaa. Toistaiseksi en ole vielä löytänyt nettideittaamalla yhtään parisuhdetta, mutta sitäkin erikoisempia treffejä kyllä.

Paras oli, kun tapasin erään minua muistaakseni vuoden nuoremman miehen. Hän oli vaikuttanut esittelynsä perusteella kiinnostavalta ja meillä oli tavallaan yhteisiä harrastuksia, kuten elokuvat ja musiikki. Ensimmäiseksi mies tuntui katkeroituvan siitä, että olin pari senttiä pidempi. Mulle pituusasiat eivät ole tärkeitä ja taisinkin asiasta mainita kun tuli puheeksi.

Juteltiin sitten elokuvista, tai oikeastaan niiden tekemisestä vaikka itse lähinnä harrastan katsomista. Mies piti itseään asiantuntijana mutta ei tiennyt juuri mitään puheeksi ottamaani elokuvaa tai elokuvantekijää. Tähän hän suhtautui asenteella "ei siis mitään tutustumisen arvoisia kun en ennestään tiennyt". Vaihdettiin sitten musiikkiin. Mies sanoi, että kuuntelee musiikkia, jota soitetaan oikeilla soittimilla. Ehheh ja aika vanha, kuulee yleensä niiden ihmisten suusta jotka luulevat tietävänsä jotain musiikista mutta eivät keksi mitään muuta sanottavaa siitä. Itse tietysti lähdin provosoinnin linjalle tässä vaiheessa ja luettelin lempibändeikseni pelkkää elektronista musiikkia, esimerkiksi Reginan. Mies naurahti ja sanoi, että sehän on se naurettava naistenlehti. Jep. 

Siinä kulttuuriaiheiden lomassa mies valitti vähän väliä ettei naiset koskaan halua tavata uudelleen ja muutenkin ovat epäluotettavia. Kummaa on.

Poltan tupakkaa, mikä toki oli mainittu jo mun ilmoituksessa. Miehen mielestä mun ei kuitenkaan tarvinnut mennä tupakalle kun "kohtahan me lähdetään, etkö sen aikaa voi olla polttamatta". No voin, mutta en ollut tiennyt että me kohta lähdetään. Niinpä me lähdettiin ja ulkona mies valitti kauheaa hajua. Sanoin etten kyllä haista mitään ja mies sanoi että et tietenkään kun tupakka on tuhonnut sun hajuaistin.

Ei me sitten enää toista kertaa tavattu.

Parhaita av-ketjuja! Löysin tämän muutama pv sitten ja olen pitänyt linkkiä auki selaimen välilehdellä, kahlannut läpi kaikki. No, tässä muutama minulta. 

Olin tutustunut netissä mieheen, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun paperilla. Uskalsin mennä treffeille hänen kotiinsa, hän oli kertonut harrastavansa ruoanlaittoa ja valmistavansa minulle mielellään hyvän päivällisen. Saavuin sitten kotiin, joka oli päällisin puolin lähinnä steriili tyhjä kämppä, jonne oli juuri kannettu sisään uusi sohvakalusto. Mies esitteli ylpeänä nojatuoleja, joissa on sellainen mekanismi, että "valahtavat" lepoasentoon. Esitteli myös kylppärin pesutornin, jota hän ei tosin osannut käyttää, kun "ennen tyttöystävä aina piti musta huolta". No niin. Kotona valmistettu herkkupäivällinen: ihan oikeasti tarjolla oli pakastepussista ranskalaisia ja sekaan siivutettua lenkkimakkaraa. Ei siinä mitään, mutta miehen puheista oli saanut vähän eri käsityksen ruoanlaittoharrastuksesta. No...syötiin ja sitten mies näytti makuuhuonettakin. Siellä oli eräälle 80-90-luvun rokkibändille omistettu "alttari", jossa oli kaikenlaista bändiin liittyvää krääsää ja julistetta. Ei nyt oikein oltu samalla aaltopituudella. Lähdin pikkuhiljaa kotiin. 

Toisella kertaa treffit ravintolassa nettideitin kanssa. Mies oli neitimäisin ja hienostelevin homotyyppi, mitä olen kuunaan nähnyt, homomaisempi kuin homokaverini (joita minulla on kyllä). Lisäksi oli todella snobi ruoan suhteen, rucola oli vääränlaista, mozzarella oli vääränlaista ja kastikettakaan ei Suomessa osata tehdä. Muutenkin tyyppi oli hämmentävän sievistelevä. Tunsin olevani piilokamerassa. Ihmettelen, millaista naistyyppiä tämä ihminen haki, vai oliko pakolla treffailemassa naista (kaapissa tai ei ollut tajunnut tilannettaan). 

Kolmas: nettideitti, joka klassisesti päätyi jankuttamaan eksästään. Olimme noin kolmekymppisiä molemmat tuolloin. Mies huokaili ja vaikutti maansa myyneeltä eksän takia, kaikki keskustelut kääntyivät häneen. Kävi ilmi, että eksä oli ollut vain 18-vuotias: "kyllä, poimin nuoren kukkasen" ja hän oli halunnut mennä ja tapailla muita miehiä. "Mutta me ollaan päätetty se, että kun hän on saanut juosta ja hankkia kokemuksia, niin sitten me mennään  naimisiin, kun hän on valmis". No tokihan minun kannatti nyt siinä sitten tähän tyyppiin tutustua :D Olin deitti-ilmoituksessa ilmoitellut, että en etsi bile- tai seksiseuraa vaan ihan perinteisellä parinhaku-tutustumismielellä olen... :)

No on meitä naisiaki moneen lähtöön!