Kauheimmat treffit ikinä!!!

mies haki minut, oli puhunut että mennään kahville johonkin kivaa paikkaan. Vei minut Espoossa Leppävaaran shellille, jossa spurgut istui viinanhajuisina vetämässä kaljaa. Niiden viereen sitten istuttiin kahville, mies ei tietenkään edes ajatellut maksaa, itse kaiveli jotain pennejä lompakostaan ja sain maksaa loput hänenkin kahvistaan.

Yllään hänellä oli kauhutunut verkkari/tuulipuku Suomen väreissä.

Hän kysyi minulta haluanko jäätelön - senkin olisin tietty itse maksanut. Sanoin että en taida, kiitos. Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti.

Emme tavanneet enää toiste vaikka mulle pari kertaa soitteli.

Lähestymistapa on vähintäänkin ala-arvoinen. Jos ei korvien välissä niin jalkovälissä löytyy että silvuplee vaan. Hyi hemmetti mikä tumpelo.

Tapahtuman arvon määrittää ihminen itse. Eli lähtökohtana on se että HUOMAAKO kyseinen keskustelukumppani maailmassaan mitään. Minulle ainakin tapahtuu päivittäin asioista paljonkin koska olen utelias ja avoin ihminen, aina valmiina ihmettelemään.

Tarve vähätellä muita noin kovasti kertoo paljon sinusta itsestäsi, ei muista ihmisistä, ja sinulle olisi varmasti terveellistä pohtia miksi sinulla tuollainen tarve on. Läheisesikin ovat varmasti kärsineet jo ihan tarpeeksi persoonallisuudestasi.

Taitaa olla puutteita omassa itsevarmuudessasi.

Juttelin mukavan (kehui itseään sosiaaliseksi) pojan kanssa netissä monta kuukautta, hän asui viereisellä paikkakunnalla ja sovimme tapaamisen hänen kotikuntansa Essolle.. Poika sitten tuli mopolla, ja ajeli ohitseni monta kertaa :) Ei vaan kertaakaan, tullut moponsa selästä pois. Tunnin seisoskelin ja katselin touhua, kunnes soitin kyydin hakemaan minut pois sieltä. Lähdettyäni tuli viesti, "sä oot tosi nätti, koska me nähään uudestaan" En enää koskaan tavannut häntä.

Näinhän teki nainen tuossa yhdessä toisin päin.

Karmeimmat treffit itselläni? Mies vei kotiinsa, yhtäkkiä soi puhelin ja mies sanoi käyvänsä äkkiä äidillään 100 metrin päässä ja oli siellä tunnin... Olin juuri tekemässä lähtöä, kun se tuli takas. Oli kuulemma käynyt vaan syömässä kotona.

Ei tällaista voi tapahtua! Kauheeta... Tais olla aika mammanpoika, kun äidin seura kiinnosti enemmän!

Tutustuin netin välityksellä yhteen tyttöön, ja mesessä hän tuntui ihan hauskalta. Sovimme treffit baariin. No, baarissa hänellä olikin kaveri mukana, vaikka antoi ymmärtää, että oli kahdenkeskiset treffit. Tyttö ei sanonut minulle mitään vaikka puhuin hänelle suoraan ja yritin saada keskustelua aikaiseksi, ja jouduin puhumaan hänen kaverinsa kanssa sitten. Tyttökin jutteli vain kaverinsa kanssa keskenään samalla, kun itse ihmettelin vieressä.



Noin vartissa he kyllästyivät baariin (miksi helvetissä edes mennä sinne?) ja pyysivät minua johonkin tanssimestaan. Kyyditsin heidät sinne, mutta lähdin sitten saman tien kotiin, kun en vain jaksanut sellaista pelleilyä.

tosi hiljaisen ja ujon miehen kanssa. hän katseli varpaitaan ja ympäristöä, muttei kertaakaan minua silmiin. yritin keksiä vaikka mitä puhuttavaa, mutta vastaukset olivat yksisanaisia ja tosi töksähtäviä.



hetken siinä istuttuamme, hän nosti sormensa ja siveli rintaani (paidan päältä) ja huokaisi jotenkin värisevällä äänellä, että "ihanat".



siinä vaiheessa katsoin parhaimmaaksi poistua paikalta

Muutama vuosi sitten minulla ja eräällä tyypillä oli jonkinlaista vispilänkauppaa. Olimme kerran yhteisten tuttujen luona jatkoilla ja vaihdoimme sinä muutaman pusun. Ehkä homma olisi edennyt vähän pidemmälläkin, mutta tyyppi paljasti, että hän seurustelee eikä voi mennä pidemmälle. No asia olikin siinä, ja emme nähneet toisiamme viikkoihin. Sitten eräänä päivänä ovikelloni soi ja tyyppi seisoi oveni takana. Hän ilmoitti tulevansa luokseni "treffeille" ja NYT hän voisi panna, koska ei seurustele enää. Sanoin olevani kiireinen enkä ehdi nyt "treffeille".

Työpaikallani kävi asiakkaan mies, joka oli söpö ja tosi mukava, ja kovin kiinnostunut minusta. Aikamme (monta kertaa) juteltuamme lähdin tyypin kanssa lasilliselle. Ehdimme istua baarissa noin 5 min, kun tämän "mukavan pojan" jutut muuttuivat todella omituisiksi. Oli ollut mm. muukalaislegioonassa ym. täysin epäuskottavaa.



Treffeiltä selvittyäni ajattelin tehdä klassiset eli vältellä. Tyyppi ei kuitenkaan tajunnut vihjettä vaan soitteli soittamasta päästyään. Lopulta sanoin ystävällisesti että tästä ei varmaan tule mitään. Ja silloin se riemu vasta repesi; mies alkoi puhua todella ikävästi ja uhkailla (tyyliin tiedän missä asut...). Jouduin lopulta pyytämään apua miehen kavereilta, jotka onneksi kävivät myös asiakkaana työpaikallani. Eivät ensin meinanneet uskoa, mutta onneksi lopulta uskoivat ja silloin jo pitkään jatkunut häirintä, jonka vuoksi olin todella peloissani, loppui siihen. Äijä oli ilmeisesti saanut kavereiltaan "sakinhivutusta", koska en nähnyt tyyppiä enää koskaan.



Pari vuotta sitten näin tämän miehen sattumalta. Hän oli liikkeellä nuoren tytön kanssa. Hetken mietin, pitäisikö mennä varoittamaan tyttöä mutta sitten jänistin. Jospa mies oli vaikka saanut lääkityksensä kuntoon.

Työpaikallani kävi asiakkaan mies,

= kävi ASIAKKAANA mies... En sentään lähde treffeille asiakkatteni

puolisoiden kanssa :)

Olen törmännyt lukuisiin tällaisiin lasitelineisiin.

Sama nainen ei myöskään keksinyt itse mitään puhuttavaa, vaan oletti, että häntä viihdytetään jatkuvasti, kun hän vastaa yksisanaisilla lauseilla.

Mä olen törmännyt tähän naisena ystävystyessä naisen kanssa (siis ei romanttisia treffejä vaan kaveriseuraa). Esimerkiksi silloin, kun lapset olivat pieniä ja jotkut äidit halusivat "ystävystyä" ja mentiin toisillemme kahvittelemaan kutsuttuna tai vaikka hiekkiksen reunalle pyysivät kanssaa istumaan, niin odottivat, että mä viihdytän keksimällä puheenaiheita. Itse eivät sanoneet sanaakaan. Ja näitä on paljon! Ei kauhean montaa kertaa tarvinnut tavata, varmaan joku jäi ihmettelemään, että mikä mulle tuli, kun ene enää lähtenytkään seuraksi.

En ole itse ollut ikinä kova hakemaan seuraa vieraista, mulla on laaja ystäväpiiri muuten. Mutta ei mull aole ollut mitään sitä vastaan, jos joku pyytää seurakseen tai yrittää muhun ystävystyä - eihän sitä ikinä tiedä, kuinka kiva tyyppi sieltä kuoriutuu. Mutta vinkkinä: jos sulla ei ole MITÄÄN sanottavaa, älä pyydä puolituntematonta kahville tai seuraksesi johonkin.

jotain älytöntä hokeva mies sängyssä. Mulla oli kerran sellainen, joka sanoi koko ajan: "nam, nam" ja huohotti samalla. Yöks. Siis oikeasti siinä ihan omat halut lopahtaa...

jonka kanssa sovin treffit erääseen Forumin kahvilaan. Mies tuli ja oli aivan paniikissa, istui jännittyneenä ja tuskanhikisenä koko ajan.



Ja mistä hän keskusteli? Kertoi traumaattisen kokemuksensa exästään, joka oli aiheuttanut sietämättömiä paineita sängyssä. Hän toisti sanatarkasti exänsä tiuskaisseen: "Koeta nyt päästä mittoihisi siitä. Ei mulla ole aikaa harjoittelijoille!"



No, eipä ollut minullakaan. Lähdin 10 minuutin päästä enkä takaisin tullut.

joka ensinäkin saapui sovittuun paikkaan tunnin myöhässä. Joo, en todellakaan tiedä miksi edes odottelin niin pitkään.

Sitten tyyppi pyysi minut tarjoamaan kahvin, koska hänellä itsellään ei ollut rahaa, myös tupakkaa pummasi kokoajan, kun oli unotanut omansa kotiin.

Jonkun aikaa siinä kahviteltiin, tyypillä oli tosi lipevät ja ehdottelevat jutut. Juttujen lomassa hän kävi myös vähän väliä vastaamassa puhelimeen, hiljaa yritti kuiskutella jotain, sanoi heihei ja kohta taas puhelin soi.

Lopulta päätimme lähteä koteihimme samalla junalla, kun samalla suunnalla asuimme. Siellä tyyppi meni vessaan, viipyi siellä ikuisuuden (varmaan puhelimessa) ja takaisin tullessa löyhkäsi ihan tupakalle, oli siis polttanut junan vessassa röökin (vaikka röökit oli "kotona"). Ja nuo puhelut vaikutti siis ihan siltä, kun olisi tyttöystävä soitellut.

Kuvottava äijä, en ole tuon jälkeen onneksi nähnyt.

Toinen tyyppi jonka palstan kautta tapasin kirjoitti ties kuinka monta tekstiviestiä ennen ja jälkeen treffien. Siis "lähdin juuri ajamaan" ja "olen nyt matkalla" ja "kohta olen siellä" ja "ihan kohta nähdään" ja "nyt olen nurkan takana" ja sitten 30s treffien päättymisestä "oli kiva tavata" ja "joko on ikävä" jne. jne. Lisäksi oli 10 vuotta vanhemman näköinen kuin kuvassa ja yritti koko treffien ajan silmät kiiluen kurkkia hameeni alle.

[/quote]

Tälle mä ääneen nauroin vedet silmissä! Kiitos jakamisesta.

sinkkuvuosilta (n.27-30-vuotiaana), että voisin kirjoittaa elämästäni kirjan, eikä se menisi kaupaksi, koska kaikki pitäisivät sitä liian lennokkaana ja mahdottomana (ja vielä koska en ole kovin hyvä kirjoittamaan). Kävin useilla nettitreffeillä tuohon aikaan. Tapanani oli tavata muutaman viestin jälkeen, koska ajattelin, että luon ihmisistä liian hyviä mielikuvia ja sitten petyn treffeillä. Tässä pari sieltä "parhaasta" päästä, ehkä lyhyimmät ja pisimmät ekat treffit. Molemmilla kerroilla treffit oli sovittu Tamperelaiseen istumispaikkaan lauantaille noin viiden aikaan.



1. Tapasin miehen ulkona ja sanottiin käsipäivää. Otettiin baaritiskilta oluet ja kahvit ja istuuduttiin pöytään. Mies kysyi silloin, että "Pirkkoko" se nimi oli. Vastattuani myönteisesti hän jatkoi, että no saakos sua "Pirkko" panna perseeseen?



2. Toinen oli 35-vuotias kahden lapsen uskovainen isä. Oli hyvä työ ja kuulemma ihan tavallisen hieno omakotitalo. Istuttiin iltapäivä vaihtui illaksi ja yöksi, kun juteltiin ja tutustuttiin toisiimme. Olin jo ihan lääpälläni, kun hän sitten varovasti kertoi, että yksi hieman erikoinen harrastus hänellä olisi ja voisinko kuvitella osallistuvani. Hänellä olisi kellarissa kidutuskammio, jossa hän tykkää mm tehdä polttomerkkejä rakastetunsa vartaloon. Ei siis _tietenkään_ näkyvälle paikalle!



Molemmat treffit loppuivat aika lyhyeen noiden kommettien jälkeen!

sinkkuvuosilta (n.27-30-vuotiaana), että voisin kirjoittaa elämästäni kirjan, eikä se menisi kaupaksi, koska kaikki pitäisivät sitä liian lennokkaana ja mahdottomana (ja vielä koska en ole kovin hyvä kirjoittamaan). Kävin useilla nettitreffeillä tuohon aikaan. Tapanani oli tavata muutaman viestin jälkeen, koska ajattelin, että luon ihmisistä liian hyviä mielikuvia ja sitten petyn treffeillä. Tässä pari sieltä "parhaasta" päästä, ehkä lyhyimmät ja pisimmät ekat treffit. Molemmilla kerroilla treffit oli sovittu Tamperelaiseen istumispaikkaan lauantaille noin viiden aikaan.

1. Tapasin miehen ulkona ja sanottiin käsipäivää. Otettiin baaritiskilta oluet ja kahvit ja istuuduttiin pöytään. Mies kysyi silloin, että "Pirkkoko" se nimi oli. Vastattuani myönteisesti hän jatkoi, että no saakos sua "Pirkko" panna perseeseen?

2. Toinen oli 35-vuotias kahden lapsen uskovainen isä. Oli hyvä työ ja kuulemma ihan tavallisen hieno omakotitalo. Istuttiin iltapäivä vaihtui illaksi ja yöksi, kun juteltiin ja tutustuttiin toisiimme. Olin jo ihan lääpälläni, kun hän sitten varovasti kertoi, että yksi hieman erikoinen harrastus hänellä olisi ja voisinko kuvitella osallistuvani. Hänellä olisi kellarissa kidutuskammio, jossa hän tykkää mm tehdä polttomerkkejä rakastetunsa vartaloon. Ei siis _tietenkään_ näkyvälle paikalle!

Molemmat treffit loppuivat aika lyhyeen noiden kommettien jälkeen!

Totuus on tarua ihmeellisempää.

jotain älytöntä hokeva mies sängyssä. Mulla oli kerran sellainen, joka sanoi koko ajan: "nam, nam" ja huohotti samalla. Yöks. Siis oikeasti siinä ihan omat halut lopahtaa...

että jotkut ovat UJOJA. Minulla olisi paljon kerrottavaa, mutta en uskalla puhua ainakaan tyyliin ennen kolmansia treffejä(jos silloinkaan).



Olen jäykkä ja mulkoilen ympärilleni vaivaantuneena. Mitä kiinnostavampi mies sitä vaivaantuneempi olen ja sitä vaikeampi on katsoa silmiin :(



t. Ikisinkku yh

asuu 200m päässä! Kätevää ja kivaa :)

esimerkiksi kun lapsi oli 6 v, niin se alkoi itse kulkee mummolaan, ei tarvinnut sitä saatella.

Höh, vaikka kuinka koitin miettiä, niin ei oikeastaan tullut kuin yksi tapaus mieleen. Joskus vajaa parikymppisenä treffailin yhden nettituttavuuden kanssa ja sen parin tunnin aikana hän puhui vain ja ainoastaan itsestään: miten hän on yliopistossa ja miten hänellä on mennyt niin hyvin ja miten hän suunnittelee jotain pelejä ja sen takia ehkä pääsee sitten hyviin töihinkin jo ennen valmistumista jne. Ja aiheet tosiaan olivat koko tapaamisen aiheen vain nuo, eri sanamuodoissa ja yhteyksissä - ihan mihin muuhun tahansa koittikin keskustelun ohjata, aina löytyi joku aasinsilta, jolla päästiiin takaisin mielenkiintoisimpaan aiheeseen.



No, jutusta ei sitten yllättäen oikein mitään sen jälkeen tullutkaan :D Vaikka eihän tuo ollut edes paha verrattuna noihin kaikkiin ällöttävyyksiin. :)