Kauheimmat treffit ikinä!!!

Lähtisikö kukaan huomenna treffeille minun kanssani?

Mies 40v, Lahti

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:42"]

Lähtisikö kukaan huomenna treffeille minun kanssani?

Mies 40v, Lahti

[/quote]

Kysyt väärästä paikasta. Ei kukaan uskalla lähteä mihinkään näiden kertomusten jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:04"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:42"]

Lähtisikö kukaan huomenna treffeille minun kanssani?

Mies 40v, Lahti

[/quote]

Kysyt väärästä paikasta. Ei kukaan uskalla lähteä mihinkään näiden kertomusten jälkeen.

[/quote]

Heh, aivan, tulinpahan kysyneeksi kuitenkin :)

Voisihan sitä lähteä. Aina voi vain voittaa: joko on hauska ilta tai sitten saa hyvän tarinan.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:15"]

Voisihan sitä lähteä. Aina voi vain voittaa: joko on hauska ilta tai sitten saa hyvän tarinan.

[/quote]

Niin, tai hauskan illan JA hyvän tarinan.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 13:15"]

Voisihan sitä lähteä. Aina voi vain voittaa: joko on hauska ilta tai sitten saa hyvän tarinan.

[/quote]

Mihin mennään? Minä maksan.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 12:36"]

Voin vakuuttaa, että tarkoitukseni ei ollut olla, eikä ole olla, ylimielinen, mutta tilanteessa jossa tämän pullean päivänkakkaran kanssa olin, oli alle kaikkien pahimpienkin odotusten. Sinusta 314 tulee väkisinkin mieleen, että oletkohan sattumalta tämä kyseinen "treffini" (Turku, heinäkuu  2009)? Vaiko muuten vain samanlainen, antaa omina kuvinaan vieraan ihmisen kuvia, kertomukset itsestään ja ulkoisesta olemuksestaan olivat pelkkää valetta, kaikki! Kyllä se on kuitenkin niin, että rehellisyys maan perii, myös treffeillä ja ennen kaikkea sen ensikuvan luomisessa.

Ihan pikku juttu, mutta aikuisen ihmisen pitäisi osata syödä ja juodakin suu kiinni, ainakin itse pidän sitä aivan ensimmäisenä "pöytätapana". Mielestäni maiskuttaminen on sikamaista ja vastenmielistä, ja jotku morkkaa jos pitää haarukkaa ja veistä väärässä kädessä tms.? Ainakaan itseäni ei häiritse pöytätavat juurikaan muultaosin kuin maiskuttamisen osalta!!

Lisäksi, onko moukkamaisempaa pukeutumista treffeille kuin salihousut, sukanvarret pingotettu punttien päälle ja crocksit?

313

[/quote]

Pahoittelut, tapasi kertoa tarinasi vain kalskahti korvaani.

Muuten ymmärrän kyllä tuon tarinan kammottavista treffeistä ihan täysin, kuulostaa suorastaan kammottavalta, vähän Kummeli-tasoista suorastaan xD

Eli en arvostellut sitä, että itse treffikokemuksesi ei olisi ollut juuri tähän topiciin sopiva, se oli vain se kerrontatapa, joka mätti =)

ja ei, mun mielestä salihousut on jotain, joiden suunnittelija on ollut joko kieroutunut nero ja nauraa partaansa tai jotenkin todella häiriintynyt xD

Elämäni kauheimmat treffit varmaan oli, kun menin treffeille nettimiehen kanssa.

Tapasimme eräässä pubissa.

Noh, tämä sankari oli ehtinyt kiskomaan varmaan jo tynnyrellisen olutta, kun pääsin paikalle. Olin kyllä ihan ajoissa, hän oli vain ollut etuajassa, että ehtii ottamaan olutta, koska tapaaminen jännitti.

Miehen ulkoinen olemus oli lähinnä pelottava likaisine hiuksineen ja vauhkoine katseineen. Eikä ne vaatteetkaan varsinaisesti istuneet, tai no, istuivat yhtä hyvin kuin henkarille.

Otin kuitenkin sentään oluen ja istuin juttelemaan. Vartin sisään selvisi, että mies oli ollut vankilassa ja vapautunut juuri silloin, kun oli profiiliini vastannut. Eihän tuollaista nyt tule mieleen kertoa etukäteen... En antanut tämänkään säikäyttää, joskus ihmiset tekevät virheitä olematta läpeensä pahoja. Kun mies sitten jatkoi, miten oli istunut itse asiassa monta vuotta ja koko aikana ei ollut saanut naista ja nyt kyllä kiveksiä jo kiristää (kyllä, näillä sanoin), kun ei ole lastia saanut purettua, alkoi oikeasti ahdistaa.

Onneksi meillä oli kaverin kanssa sopimus, että hän tulee sinne paikalle ja tervehtii nopeasti. Mikäli toivotan hänelle hauskaa iltaa, hän tietää häipyä, mikäli en, hän verukkeella ottaa minut mukaansa.

Lähdimme kaverin kanssa rauhallisesti ovesta ja sen jälkeen juostiin ja kovaa lähitalojen taakse piiloon.

Mies soitti minulle vielä myöhemmin illan aikana sammaltaen, että jos antaisin osoitteen, niin hän kovasti haluaisi tulla viereeni nukkumaan ja "höhhöh, kuten sanoin, niin helpottamaan sitä kivesten kolotusta, höhhöh". En sitten antanut osoitetta.

Seuraavana päivänä mies soitti vielä uudelleen, mutta en vastannut. Laitoin vain tekstiviestin, että eiköhän tää ollut tässä. Onneksi uskoi.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2013 klo 16:57"]

Omat kauheimmat treffini muistan kyllä varmasti iäti - Ne olivat nimittäin ensimmäiset ja (nyt Sen Oikean löydyttyä) ilmeisesti viimeiset oikeat treffini.

Treffikutsun sain aivan puun takaa. Olin viettämässä mukavaa päivää puistossa istuskellen ystävieni kanssa, ja meitä oli siinä aikamoinen lauma naisia kälättämässä mistä nyt naiset yleensä keskenään kälättää. Tämä mies sitten jostakin purjehti keskelle sitä akkalaumaamme, ja tiedusteli josko mahdollisesti lähtisin kanssaan kahville?

Olin silloin naisiin päin, joten en todellakaan ollut kiinnostunut. Mies ei luovuttanut, vaan jankkasi jankkaamistaan.. Olisihan siitä jo pitänyt tietää. Kuitenkin, uteliaisuuspuuskissani suostuin. Ei se mikään hirviön näköinenkään ollut, ja mitäpä voisin menettää.

Menimme siitä sitten kahvilaan, ja kaikki oli ihan okei. Kunnes..

Kysyin keskustelun siivittämiseksi hänen kädessään olevasta erikoisesta tatuoinnista, symbolista, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Hän selitti sen olevan karkoite eräältä planeetalta kotoisin oleville olennoille, noin kaksimetrisille alieneille, kuten elokuvassa Avatar. Tässä vaiheessa tajusin että eihän se ihan täysillä käy.

Tätä seurasi pitkä ja yksityiskohtainen avautuminen siitä, kuinka häntä oltiin hyväksikäytetty lapsena.. Liittyi johonkin sammakkopeliin? Kertomuksen jälkeen hän alkoi kutsua minua universumin kuningattareksi, ja siveli käsivarttaan tiedustellen samalla, kiihotunko siitä.

Tämän jälkeen liukenin paikalta ilmoittamalla että minulla on asioita hoidettavana.

No, kului siinä pari päivää, kunnes sähköpostiini (en tiedä mistä se senkin onnistui saamaan, kun en edes numeroani luovuttanut) ilmestyi hänen tekemänsä kappale minusta! Sisällöstä sen verran, että siihen liittyivät muun muassa avaruusoliot ja minun ylijumaluuteni.

Että sellainen mies.

[/quote]

Mun treffimies, joka luuli olevansa MacGyver sanoi lupaavansa palvoa mua kuin kuningatarta. Hyi hemmetti, ulkonäkö kertoi tässä tapauksessa muutenkin myös sisäisistä jutuista!

Ei ole treffikokemus, mutta pakko jakaa.

Sain deitti-ilmoitukseeni seuraavanlaisen vastauksen:

"Olet pelkkä apina naaras joka syö ja paskantaa!"

Mitään muuta viestissä ei lukenut. Ei sit menty ikinä treffeille, vaikka olis voinut olla elämys.

Toinen hyvä vastaus oli tyypiltä, joka oli hakenut BB-taloon ja aikanaan osallistunut jos jonkinlaisiin reality-juttuihin telkkarissa. Ei ollut vielä saanut tietoa, että pääseekö BB-taloon, mutta maalaili vastauksessaan kuvia auvoisesta tulevaisuudesta Seiskan vakionaamana. Hekumoi sitä ilmaisten Seiska-matkojen tulvaa, joka sen BB-uran johdosta meille olisi tullut. Jätin väliin.

Nostetaas hauska ketju!

joka jauhoi tuntikausia tietokoneista ja kun kyllästyi siihen niin alkoi tentata mua siitä kuinka kokenut olen ja miltä mun exät on näyttäneet. Ei hyvä jos nainen on kokeneempi kun mies, oli miehellä pointti. Hän esitti siitä jonkun kaavan että naisella täytyy olla x/x-x treffikumppaneita verrattuna mieheen. Mä lähdin pois kesken treffien. Mies lähetteli raivoisia tekstareita perääni monta kuukautta joissa haukkui mut omahyväiseksi ja tylsäksi nartuksi.

Olin ollut muutaman kuukauden ulkomaankomennuksella, ja etäpoikaystävän kanssa olimme sopineet viettävämme hiljaisen mutta yhteisen kaupunkijuhannuksen Suomessa. Hän tuli hakemaan minut lentokentältä määräpäivänä ja ajelimme hänen asunnolleen. Yllätys yllätys siellä odotti miehen puoliksi pakattu festarikassi. Kun kyselin ihmeissäni, että minne tässä oikein oltiin lähdössä, vastasi mies vaivaantuneen oloisena, että joo kun kaverit pyysi häntä nummirokkiin tai minne nyt olikaan, mutta että hän oli kuitenkin ostanut minulle kaappiin sipsejä ja siideriä ja että Canalplussakin kuulemma toimi.



Mitäpä tuohon nyt olisi voinut sanoa. Ajattelin että jos ei tuon enempää meikäläinen kiinnosta niin olkoon kiinnostamatta. Lentolippujen, rahan, ajan ja vaivan haaskaus kyllä ketutti _hieman_.

että kyllä mä itsekin tälle tapaukselle nyt jo nauran :)) Ja niin nauraa miehenikin - joka siis EI ole jätskimies :P Ja tosiaan ukko oli varmaan harjotellu tätä iskurepliikkiä aikasemminkin...

Kysymykseen missä tällaisia tapaa: no, en todellakaan ole ylpeä tästä, mutta olimme tavanneet jossain ihmebileissä ja olin mitä ilmeisimmin juonut vähän liikaa.... mies (muistaakseni) käyttäytyi ihan ok tuolloin, oli kyllä vähän juntin oloinen. Mutta koska olin luvannut hänen kanssaan tulla treffeille niin ajattelin pitää lupaukseni. Kyllä jo ennen treffejä aavistelin, ettei ole mitkään huipputreffit tulossa mutta ihan noin pahaksi en olisi niitä kuvitellut.

Vahingosta onneksi viisastuu!

Tapahtuman arvon määrittää ihminen itse. Eli lähtökohtana on se että HUOMAAKO kyseinen keskustelukumppani maailmassaan mitään. Minulle ainakin tapahtuu päivittäin asioista paljonkin koska olen utelias ja avoin ihminen, aina valmiina ihmettelemään.

Tarve vähätellä muita noin kovasti kertoo paljon sinusta itsestäsi, ei muista ihmisistä, ja sinulle olisi varmasti terveellistä pohtia miksi sinulla tuollainen tarve on. Läheisesikin ovat varmasti kärsineet jo ihan tarpeeksi persoonallisuudestasi.

Tapahtuman arvon määrittää ihminen itse. Eli lähtökohtana on se että HUOMAAKO kyseinen keskustelukumppani maailmassaan mitään. Minulle ainakin tapahtuu päivittäin asioista paljonkin koska olen utelias ja avoin ihminen, aina valmiina ihmettelemään.

Tarve vähätellä muita noin kovasti kertoo paljon sinusta itsestäsi, ei muista ihmisistä, ja sinulle olisi varmasti terveellistä pohtia miksi sinulla tuollainen tarve on. Läheisesikin ovat varmasti kärsineet jo ihan tarpeeksi persoonallisuudestasi.

Minullekaan ei hirveästi "tapahdu" eli elämäni on hyvin tavallista, menen aamuisin töihin ja illat ja viikonloput yritän viettää perheeni kanssa lukuunottamatta muutamia tunteja viikossa, jotka vietän omien harrastusten parissa. Silti löydän aina paljon keskusteltavaa ihmisten kanssa, koska olen kiinnostunut maailmasta, ihmisistä, ilmiöistä, luen sanomalehtiä ja kirjoja jne. Ei se jännittävä elämä, vaan jännittävä sisäinen maailma. Onko tämä omahyväisyyttä? Tuskin.

Jälkikäteen kuulin yhteiseltä irc-tutulta pojan kertoneen, että hän oli lopettanut treffimme lyhyeen, kun ei ollut musta kiinnostunut :D

n. 4v sitten kävin treffeillä miehen kanssa joka vaikutti todella kivalta. Treffeillä oli aika hiljainen ja leffaan mentessä(käytiin eka syömässä) alkoi salissa näprätä puhelintaan. Kun sitten kysyin että mitäs nyt noin kovin niin hän yli-innokkaasti että irkkaa! Juu arvatkaas meninkö tämän jälkeen vielä drinksuille(koko leffan ajan räpläsi puhelintaan ja oli siis kahvilassakin jo sen kanssa leikkinyt). Oli vielä irkkikanavalla ihmetellyt miksi niin halusin leffan jälkeen kotiin enkä drinkeille.



Toinen oli kun menin miehen kanssa kahvilaan kahville niin eipä siellä toiminut mun pankkikorttini. Myyjä pahoitteli että koko päivänä ei ole mikään kortti tahtonut toimia eli syy oli jossain muussa kuin omassa kortissani. Mies sitten maksoi kahvini (ei sitä leivostani) kyllä, mutta koko treffien ajan muistutti että se kahvi maksoi sitten sen x summan verran. Jep, eipä pahemmin enää kiinnostanut tuon jälkeen kun koko ajan jatkuvalla syötöllä muistutti, eikä mitenkään vitsinä vaan ihan tosissaan että olen hänelle nyt sen jonkun 1,50e velkaa..



Kerran sitten olin menossa treffeille ja kyselin kyllä etukäteen vähän ohjelmaa mutta mies sanoi vain että kyllä kaikkee kivaa tehdään. En sitten oikein edes ennen treffejä syönyt mitään kun jotenkin vaan oletin että ainakin kahville mennään. No eipäs mentykkää.. Mies tuli hakemaan minua sellaisella aivan hirvittävällä teinibemarilla subbareineen sunmuineen ja tunnin ajelun jälkeen kysyin että mitäs tehtäis.. Ehdotin kahville menoa ja hän sitten heti että 'ai sun työ nooo kyl se käy *vinkvink*'. Treffit kesti tuon jälkeen n.15min. Kiitos vieläkin äidilleni joka sattui mulle soittamaan ja teeskentelin puhelimessa sitten että pakko mennä äkkiä kotiin ja sieltä äkkiä äidille kun on joku ongelma. Niin ja miehellä oli ikää 28v.



Noita huonoja treffejä kyllä riittää. Kerrankin yks mies pieraisi ravintolassa ja sitten naureskeli kuinka hauskaa. Argh.

Karmeimmat treffit itselläni? Mies vei kotiinsa, yhtäkkiä soi puhelin ja mies sanoi käyvänsä äkkiä äidillään 100 metrin päässä ja oli siellä tunnin...

Olin juuri tekemässä lähtöä, kun se tuli takas. Oli kuulemma käynyt vaan syömässä kotona.

Ei tällaista voi tapahtua! Kauheeta... Tais olla aika mammanpoika, kun äidin seura kiinnosti enemmän!

Ihmiselle riittää normaali elämä, mitään extremeä en todellakaan tavoittele. Jos nainen ei osaa keskustella kiinnostavasti, eikä hänellä ole mitään omia mielipiteitä keskustelu muuttuu todella tylsäksi.

Kiinnostavuus ei tarkoita sitä, että pitäisi olla jokin todella erikoinen kokemus, joka tekisi naises ta vähemmän tylsän. Ei se niin mene. Kun olet kertonut sen yhden kokemuksesi - johon mene ehkä maksimissaan kymmenen minuuttia - olet takaisin alkupisteessä.

Mielenkiinto syntyy näkökulmasta ja asenteesta maailmaan. Jos ihminen on avoin ja kiinnostunut maailmasta ympärillään ja tahtoo kokea ja nähdä uutta, hänellä riittää varmasti puhuttavaa ja sanottavaa vaikka hän viettäisi päivänsä kotiäitinä. Sellaisen ihmisen kanssa sitä maailmaa haluaa katsellakin.

Ilahduttavaa on myös se, että näimme tässä ketjussa klassisen The Jankkaajan paluun! Welcome back!

Ei, en ole yksin, enkä vihaa naisia. :D

Ihan kaverimielellä, en ole koeajettavana (ja tosiaan, olen vielä nelikymppinenkin eli epäkiinnostavien kategoriassa, sekä äiti) - keskustelen mielelläni ihan mistä vaan ja mielipiteetkin ovat täysin omiani. Useimmiten myös aika vahvoja sellaisia - enkä tyrkytä niitä muille.