Mitä te sanotte jos naapurinlapsi sanoo teillä ollessaan:

Pelkäättekö jäävänne johonkin 50-lukulaiseen kiitollisuudenvelkaan, vai?? :) Ja joo, meillä eletään mm. työmarkkinatuella eli rahaa ei ole hirveästi...mutta hätätilanteessa keitän sitten vaikka puuron! Oikeasti nälkäisille tuo maistuu aina ja lisukkeiden (voisilmä/sokeri/kaneli/maito, mitä nyt kukin tahtoo) kera ihan hyvä ateria silloin tällöin. Voileipää (tai jopa näkkäriä, iiks!) olen tarjonnut myös, jos ruokaa ei ole riittänyt vieraallekin. Aina on kelvannut!



Ps. Vähän vaikea tutustua muihin vanhempiin, kun näitä ei kiinnosta oman lapsen kyläilypaikat...pääasia että lapsi vaan ilmaantuu kotiin illalla.

miten usein syö. Silloin tällöin tietenkin ok, esim.kerran parissa viikossa.



Mutta tiedän tapauksia, että naapurin lapsi syö tai söisi neljä, viisi kertaa viikossa naapurissa, niin se on mielestäni liian usein. Hankala tilanne, jos lapsella ei siellä kotonaan ole ruokaa.. Vieraanvaraisuus ja välittäminen ovat tietenkin mahtavia asioita, joita ei ole nykymaailmassa liikaa, mutta en haluaisi ottaa sellaista vastuuta naapurin lapsesta, että hän söisi suurimman osan ilta-aterioista meillä. Ei enää ole vieraanvaraisuutta vaan sitä, että lapsesta ei huolehdita tarpeeksi omassa kodissaan.

saatan sanoa että

"Tässä on sianlihaa, niin en voi tarjota sinulle. Mutta teillä kotona on teille sopivaa ruokaa."



tai

"Toki saat, istu tuohon X:n viereen"



tai

"Sinun äidin kanssa ei olla erikseen sovittu niin en tällä kertaa tarjoa sinulle. Mutta joku toinen kerta kun sovitaan etukäteen niin toki voit syödä meillä."

jos "ei käske lapsia kotiin". KYllä meillä kuule käsketään. Useinkin. Mutta ei vaan mene perille, tunnin päästä jo tullaan uudestaan. Että kyllä siinä mielestäni on vähän naapurilasten vanhemmissakin vikaa jos lapset saa lusmuta kylässä aamusta iltaan. Jos tiukasti käsken ne pois, niin ryntäävät toiseen naapuriin.

Ja tosiaan, en nyt halua alkaa näitä lapsia itkettämään ja oma lapseni kuitenkin tykkää heidän kanssaan leikkiä.

Selitin tässä siis eniten sitä, miksi ei mielestäni tarvitse ruokaa tarjota. Olen myös samaa mieltä siitä, että kyllä ärsyttäisi jos lapsi olisi naapurissa syönyt ja olisin juuri vaivalla tehnyt koko perheelle ruokaa.. Ei siksi ettei saissi tarjota, mutta jos oma lapseni olisi sitä vängännyt niin kyllä olisi lapsenkin aika oppia ettei kylässä kerjätä syömistä. SE on huonoa käytöstä! ei se, ettei tarjota jos lapsi on joka päivä kylässä.

(aina ei ole, omastakin takaa on useampi ihminen ruokapöydässä), annan kyllä yleensä ruokaa jos lapsi sitä pyytää. Saatan itsekin kysyä, että oletko syönyt kotona vai syötkö meillä, jos lapsi on ollut kylässä pidempään.



Toisinaan taas on pakko rauhoittaa tilanne ja laittaa meluisimmat kaverit ruoka-ajaksi pihalle, vaikka olisivatkin nälkäisiä. Osa pitää sellaista sirkusta, että meillä nuorimman syömisestä ei tule yhtään mitään. (Joo, voivat olla villejä sen takia että heillä on nälkä, mutta silti passitan kotiin syömään, että omat lapset saavat syödä rauhassa).



Jossain vaiheessa meillä kävi yksi lapsi aamupalalla, kun vanhemmat eivät olleet kotona aamulla ja lapsi tuli nälkäisenä meille. Tarjosin sitten samalla aamupalan kun omakin lapsi söi.



Yhden kaverin vanhemmat ovat tiukempia ruokailujen suhteen ja heille tiedän aina erikseen soittaa (tai laittaa kaverin soittamaan) että sopiiko syödä meillä. Muiden kanssa ei erikseen soitella, eikä asiasta ole ollut oikeastaan edes puhetta. Pohjaton nälkä näillä muutamilla lapsilla kyllä tuntuu aina olevan...



Yhdeltä äidiltä erikseen kysyin että syötetäänkö toistemme lapsia, hän sanoi että sovitaan että kaikki syövät kotona. Se sopimus ei sitten pitänyt, vaan lapseni tuli usein heiltä ja kertoi syöneensä. Minäkin sitten aloin syöttää heidän lapsiaan, vastoin sopimusta :). Nyt emme enää asu naapureina.



Nämä edelliset ovat siis kouluikäisten lasten kavereita, joiden kyläilystä ei ole erikseen sovittu, vaan kulkevat omatoimisesti. Ovat suht tutuista perheistä ja allergiat yms. on tiedossa. Joskus tulee erikseen äidin viestiä, että tällä kertaa kyläpaikassa ei saa syödä mitään, kun kotona tarjottu ruokakaan ei maistunut.



Jos kyläilystä taas on erikseen sovittu vanhempien kanssa, niin siinä samalla sovitaan, että syökö lapsi meillä vai ei. Sanon kyllä aina jos meillä on kyläilyaikaan ruoka, että voi syödä.



Omat lapset harvemmin syövät kylässä ja käsittääkseni ovat aina soittaneet minulle ja kysyneet että saavatko syödä. Annan kyllä luvan jos se kyläpaikassa sopii ja itsellä ei ole mitään erityisiä suunnitelmia ruokailun suhteen (ollaan menossa jonnekin syömään tai laitettu lempiruokaa pyynnöstä tms).



Enkä kyllä todellakaan pahastu, jos nyt jossain mennään tarjoamaan ruokaa ilman lupaani. Jos minulla olisi pahasti allergiset lapset, jotka eivät osaisi itse kertoa allergiastaan, en laskisi heitä kyläpaikkoihin joissa vanhemmat eivät tiedä allergiasta. Hassu ajatuskin!

Voihan ne mennä kotiinsa syömään, jos kerta asuvat niin lähelllä. Jotkut lapset on niin röyhkeitä, että syövät, jos kotona on ruuan kanssa nipotusta. Tietysti tarjoan jos olen vaikka leiponut jotain.

Kuljin paljon eräiden kaksosten luona. Heille tarjottiin meillä kotona ruoat ja välipalat. Heillä minut pantiin odottamaan ns. välieteiseen kun heillä syötiin.

Meillä 4 lasta ja aina tarjotaan kavereille. Mutta on kyläpaikkoja, missä ei tarjota, mutta heidän lapset syö kyllä innokkaana meillä.

No jokainen tavallaan. Nyt kun on teinejä niin on ihan kivakin kun viihtyvät meillä, eivätkä roiku kylillä kun saavat olla ns. kotonaan meillä.

niin hänen äitinsä käski minut eteiseen, ja sulki vielä oven. Tuntui silloin tosi tylyltä. Ja bestikselläni ei ole muita sisaruksia.

Aina kun tämä ystäväni oli meillä, hän kyllä sai syötävää ja söikin.

Muissakin asioissa tämä äiti oli minusta todella kylmä.

Pienemmän lapset ei aina tajua ajankulua ja sitä, että perheellä voi olla jotain omia juttuja tai isommilla esim. koeruuhka menossa.

Olen reilusti sanonut, ettei tällä viikolla voi kyläillä kun isot haluavat päntätä kokeisiin. Tai että nyt ei voi olla kuin tunnin, koska meillä on muita suunnitelmia.

Suu auki rakkaat mammat niin elämä on helpompaa.

kaverit jotka eivät lähde kotiin?? Lapsille kuuluu sanoa että nyt on aika lähteä. Säälittävää jos aikuinen ei pysty vetämään rajoja omassa kodissaan. Meillä kaverit käännytetään ovelta tai sanotaan että nyt on aika lähteä jo ihan siksikin että lapset saavat läksynsä tehtyä ja hetken rauhaa- ettei koko päivä ole kavereiden kanssa mehkaamista. Tyypillistä suomalaista- ei ole itsellä kanttia mihinkään ja selän takana puhutaan pahaa ja vihataan. Vaikka on ihan oman nössöyden syy.

Tässä varmaan on ihan asuinpaikasta johtuvia eroja. Me asutaan lapsiperhealueella rivarissa Helsingissä ja lähimmät kaverit ovat seinänaapureita. Lapset kulkevat ovesta sisään ja ulos koko ajan.



Meillä on erikseen sovittu lasten vanhempien kanssa, että tuollaisilla vierailuilla ei lapsia ruokita, vaan lähetetään kotiin syömään, harrastuksiin ja iltatouhuihin.



Pääsyynä on tosiaan se, että se iltaruokailu voi olla perheen ainoa yhteinen ateria sinä päivänä.



Sitten jos on erikseen kutsuttu kavereita kylään, niin totta kai heille tarjotaan ruokaa.



Mun mielestä kuulostaa tosi oudolta, että osa vanhemmista ei tiedä/välitä lapsistansa sen vertaa, että tietäisivät lasten kavereiden vanhemmat.



Mä en myöskään arvosta sitä ollenkaan, että jotkut vanhemmat tarjoavat vieraanvaraisuuden nimissä joka päivä hiekkalaatikolla jätskiä, karkkia tms.

koska meillä kyläilevät kaverit ovat niin tuttuja että tiedän heidän allergiansa ja ruokarajoitteensa. Perheemme ovat tuttuja puolin ja toisin, ja minunkin lapseni on syönyt kaverin kotona. Itse asiassa, vaikka lapsi ei mitään sanoisinkaan, saatan kysyä ruoka-ajan lähestyessä lapselta haluaako hän syödä vai ei. Joskus sanovatkin että äiti käski mennä kotiin kun me ruvetaan syömään, toisinaan taas syövät meillä.

kotiin tai että hänet tullaan hakemaan, niin ilman muuta saa meillä ruokaa. Usein ihan sovitaan kavereiden vanhempien kanssa, että jos teidän lapsi tulee meille leikkimään, niin hän voi syödä sitten lounaankin meillä. Mulle ei ole mikään ongelma tarjota ruokaa pienelle ihmiselle, ei sellainen niin paljoa syö, että mentäisiin siitä vararikkoon.

En ole mistään rikkaista lähtökohdista, mutta meillä ei ole koskaan pihistelty tarjoamuksissa. Kyllä oamssakin kotonani kaverit sai meillä ruokaa tarvittaessa. Jos meillä on kukaan vaan kylässä (aikuinen tai lapsi) ja siihen sattuu ruoka aika, musta olisi erittäin outoa olla kutsumatta kaikkia pöytään. En voisi mitenkään tehdä niin, että oma perhe syö ja vieras istuu jossain muualla.

Meillä kaikki lapset jotka ovat ruoka-aina kylässä saavat syödä.

juuri kun katat pöytää että omat lapsesi saavat sapuskaa, naapurinlapsi on teillä leikkimässä ja hän kysyy: "Saanko minäkin syödä?" Mitä sanot?

Eikö kellekään tule mieleen että lapsi ei saa kotona ruokaa? Joutuu olemaan kotona nälissään? Eikös sitä sanota että maanantaisin kaikissa kouluissa ja p-kodeissa menee enemmän ruokaa kun jotkut lapset eivät viikonoloppuisin kotonaan saa ruokaa, kun ei kukaan laita? Tai kaapeissa ei edes ole ruokaa.

itse ainakaan en kyllä tykkäisi jos kuulisin että lapsi syönyt muualla ilman lupaa.

Meillä kaikki lapset jotka ovat ruoka-aina kylässä saavat syödä.

mammat ymmärrättekö, etteivät kaikki halua pitää majataloa. Vaikka teidän mielestä on ihan ok niin varmistattehan, että se on ok myös perheissä missä lapsenne kyläilevät. Muuten lapsenne saatta pian olla ei toivottu henkilö. Kaikki eivät katso suopealla silmällä lapsia jotka eivät ymmärrä lähteä kotiin.

että mene kotiisi syömään. Jos ne ei anna siellä ruokaa niin tule sitten meille syömään.

automaattisesti pitää lähteä pois ja antaa kaverin perheelle ruokarauha. Itsekin haluan ruokarauhan ihan OMAN perheen kesken, silloin jutellaan yhdessä päivän tapahtumista. Meille ruokailu on se hetki, että kaikki on yhdessä. Siihen ei vieraat kuulu. Eri juttu sitten kun ihan pyydetään vieraita kylään syömään. Mutta siis ei, en missään nimessä hyväksy sitä, että lapselle annetaan ruokaa kylässä (pienet välipalat ok!) ilman lupaa, enkä missään nimessä antaisi vieraalle lapselle ruokaa ilman lupaa. Tämä nimenomaan on sitä hyvää käytöstä, ei se, että syötetään koko naapurusto ilman vanhempien lupaa. Ja kyse ei ole mistään pihiydestä vaan yksinkertaisesti käytöstavoista. Taitaa tosiaan olla tässä suuria eroja asuinpaikan suhteen, jossain päin suomea jostain ihmeen syystä ruoan antaminen koetaan jotenkin ylpeytenä. On hienoa, että saa antaa ruokaa jollekin ja pöydät notkuu ja ovet auki kaikille? En tajua tätä.

sen nimi on välittäminen, rakkaus ja avoimuus. Se tekee elämästä elämisen arvoista, että on valmis suhtautumaan avoimesti myös muihin ihmisiin, kuin omaan perheeseen.

"Ei käy. Meillä syövät vain MEIDÄN lapset."

..ja meidän ja meidän ja meidän perhe. Muut: HYI!!

Onkohan lapsellasi ystäviä vielä kauan?