Lue keskustelun säännöt.
Lastenlääkäri käski pistää pojan päiväkotiin
04.11.2010 |
Kas siinä ratkaisu.
Poika on 4,5v ja sosiaaliset taidot on vielä aika hitosti hakusessa. Itseasiassa toiset lapset eivät poikaa yksinkertaisesti kiinnosta ja leikit ne mokomat tulee lähinnä sotkemaan hänen mielestään. Huutaa kurkku suorana, jos joku tulee samaan junarataan sotkemaan vaikka perhekahvilassa tms. Muuten ei pahemmin hälinästä tms. häiriinny. Ikinä ei ota varsinaisesti kontaktia toisiin lapsiin, naapurin tenavaa kävi hetken ihmettelemässä, kun isosisko teki tuttavuutta ja häipyi sitten hiekkalaatikolle. Puistossa kaivelee kuoppiaan - yksin.
Siskojensa kanssa leikkii kyllä, mutta varsinaisista vuorovaikutteisista roolileikeistä ei oikein voi puhua. Ja tietyt leikit on ehdottomasti yksinleikittäviä (legot yms.) Jos hän on dinonsa tai autonsa juuri riviin järjestänyt, ei siihen auta mennä kenenkään sotkemaan tai meteli on kaamea.
Poika on siis kotihoidossa. Päiväkodissa oli noin 1,5-vuotiaasta vajaa 3-vuotiaaksi. Jäi kotiin kun pikkusisko syntyi. Koko tämä aika on käyty perhekahvilassa 1-2 kertaa viikossa, leikkipuistoissa yms. ja nyt käy kerran viikossa liikuntaleikkikoulussa.
Poika ei muista yhden ainoa lapsen nimeä esim. perhekahvilasta, vaikka samojen lasten kanssa on siellä käyty jo 1,5 vuotta. Hän ei tunnista kuin aivan lähimmät ihmiset esim. kaupassa jos nähdään, eikä tunnista liikkarista lapsia, jotka käyvät samassa perhekahvilassa. Päiväkotiaikaan en muista pojan koskaan puhuneen nimeltä kenestäkään. Ei lapsesta, ei hoitajasta. Ja päiväkodissakin leikki lähinnä itsekseen sikäli kun tiedän. Liikkarissa menee ihan hyvin. Osallistuu toimintaan, eikä esim. arastele ottaa kädestä kiinni vierasta. Itseasiassa poika ei pahemmin ole koskaan ketään vierastanutkaan.
Esikoinen oli jo reilusti alle 3-vuotiaana oikein kyläluuta. Itseasiassa molemmat tytöt ovat jo alle vuoden vanhoina nyrjäyttäneet niskansa kuikuillessaan muiden lasten perään. Poika ei. Esikoinen tosin on sitten se toinen äärilaita, joka kehittää sosiaalisen verkoston ympärilleen minuuteissa ja haalii ihmisiä ympärilleen. Mutta silti olen hieman huolestunut...
Lastenlääkäri ja neuvolan terkkarit olivat kyllä kanssani samaa mieltä, että tuon ikäisen pitäisi jo hieman edes sosiaalista kanssakäymistä harrastaa. Lastenlääkäri tosin vain tokaisi, että pistä poika päiväkotiin. Siellä se sosiaaliseksi oppii.
Näinkö on? Jos kerran lääkäri määrää...
Kommentit (45)
... jotka muutenkin pitävät päiväkoteja helvetin esikartanoina. Eli unohda niiden ininät. Ei muuta kuin lapsi päiväkotiin. Kuten moni muukin täällä on jo kirjoittanut, sitä kautta pääsette nopeammin eteenpäin tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Takana on sitten myös päiväkodin tuki, joka auttaa lasta sosiaalistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika on siis motorisesti vähän kömpelö. Hänellä on tasapainoaistin häiriö, eikä hän esim. siedä korkeita paikkoja lainkaan ja hyvin varovainen on muutenkin liikkeissään (vaikkapa vieraat portaat tai kiipeilyteline) Tutuissa paikoissa liikkuu paremmin. Toimintaterapiassa on käynyt sen takia useamman kerran. Esim. hyppimään on oppinut vasta tänä kesänä, eikä yhdellä jalalla seisominen onnistu vieläkään kovin hyvin jne...
Kuivaksioppimisessa on ollut isoja ongelmia. Poika oli päiväkuiva vasta 4-vuotiaana ja vieläkin helposti lirahtelee vähän housuun. Yövaippa hällä on edelleen.
Leikeissään poika jumittuu herkästi. Saattaa jauhaa jostain dinosauruksista tuntitolkulla ja jatkaa päivästä toiseen viikkoja putkeen. Sitten ehkä vaihtaa johonkin eläintarhaleikkiin ja olohuoneen sohvalla majailee milloin mitäkin otuksia gorillasta kultapandaan. Tai ehkä kalastaa näkymättömällä vavalla olemattomia kaloja. Kun vauhtiin pääsee, on puheenaihetta liki mahdotonta vaihtaa.
Poika itse olis varmaan täysin tyytyväinen, jos saisi olla aina ja ikuisesti kotona neljän seinän sisällä. Ulos lähteminen on aika ajoin tosi hankalaa, vaikka oltaisiin menossa kivaan paikkaan.
Kun sitten tulee konfliktitilanne, ottaa joko itkupotkuraivarit (potkii, puree, lyö, kiljuu) tai sitten naksahtaa "offline-tilaan" (ihan mun oma nimitys tälle). Ts. saattaa esim. maata lattialla tai jatkaa vaan omia puuhiaan, mutta yhteys on tyystin poikki. Ei reagoi puheeseen tai edes kosketukseen. Hän vaan on ja tuijottaa kattoon tms. Mun äiti on joskus kysynyt, että olenko mä nyt ihan varma, ettei pojalla ole epilepsiaa... Sen verran totaalisesti se yhteys menee poikki sitten kun menee. Noh, jutut dinoista tai vaikka elimistä saattavat saada jotain pientä reaktiota aikaan, ja on ollut tilanteita, että poika on selvästi kuullut mitä olen sanonut, vaikkei kuuntele, joten tuskin nyt mistään epilepsiasta on kyse (toisekseen "kohtauksia" tulee lähinnä tietyissä tilanteissa, kun poika ei halua kuunnella tai tehdä jotain mitä on käsketty tehdä. Tai ei vaikka halua lähteä ulos.)
Kuun lopussa pojan asiat ovat esillä neuvolan työtiimissä. Sitä odotellessa... Perhetyöntekijän puhelinnumerot sain viimeksi neuvolassa käydessäni, joten sinne pitäs kai seuraavaksi soitella. Lääkärin asenne vaan kävi jotenkin ketuttamaan. Jäi todellakin fiilis, että hänen mielestään pojassa ei ole mitään vikaa. Muuta kun se, että on kotona..
kuntouttavasta päivähoidosta. Onko jossain lisätietoa. Hoitovapaalla ei nyt ihan hirveitä summia olis laittaa siihenkään, että yks lapsi on päivähoidossa, vaikke periaatteessa tarttis hoitopaikkaa...
Itse en päiväkotiin laittaisi, ei siitä varmasti hyötyä ole!
Osaa nettikirjoittelun perusteella kertoa, mistä on ja ei ole varmasti hyötyä, vaikka lapsen jopa tavannut neuvolalääkäri toisen neuvoi.. huoh.
siinä ei kovin ihmeellisiä apuja lapselle anneta. Valitettavasti neuvolalääkärit eivät aina muista, että päiväkodit pyörivät alimiehityksellä ja vain sattuman oikusta joku lapsi saa tarvitsemansa avun.
Ap:n poika saattaa päiväkodissa olla äärettömän yksin muutaman vuoden ajan.
Itse en päiväkotiin laittaisi, ei siitä varmasti hyötyä ole!
Osaa nettikirjoittelun perusteella kertoa, mistä on ja ei ole varmasti hyötyä, vaikka lapsen jopa tavannut neuvolalääkäri toisen neuvoi.. huoh.
siinä ei kovin ihmeellisiä apuja lapselle anneta. Valitettavasti neuvolalääkärit eivät aina muista, että päiväkodit pyörivät alimiehityksellä ja vain sattuman oikusta joku lapsi saa tarvitsemansa avun. Ap:n poika saattaa päiväkodissa olla äärettömän yksin muutaman vuoden ajan.
On myös päiväkoteja ja ryhmiä jotka toimivat valtavan hyvin! Tuollainen jossittelu ei ole syy olla hakematta apua. Päiväkoti tässä tilanteessa toimii tukimuotona ja jos ap:lla asiat sujuvat kuten niiden pitäisi niin ap:n lapsi saisi paikan pienryhmästä. Olen ap pahoillani, että neuvolalääkäri töksäytti asiansa niin, että pahoitit mielesi. älä kuitenkaan sen takia ole hakematta apua. Jos kuntoutuksellisista syistä lapsi saa pk paikan niin joissakin kunnissa voi saada maksuvapautuksen tai sitten kannattaa pyytää lääkäriltä lausunto ja hakea kelalta hoitotukea jolla edes osittain voisi kattaa pk maksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en päiväkotiin laittaisi, ei siitä varmasti hyötyä ole!
Osaa nettikirjoittelun perusteella kertoa, mistä on ja ei ole varmasti hyötyä, vaikka lapsen jopa tavannut neuvolalääkäri toisen neuvoi.. huoh.
siinä ei kovin ihmeellisiä apuja lapselle anneta. Valitettavasti neuvolalääkärit eivät aina muista, että päiväkodit pyörivät alimiehityksellä ja vain sattuman oikusta joku lapsi saa tarvitsemansa avun. Ap:n poika saattaa päiväkodissa olla äärettömän yksin muutaman vuoden ajan.
On myös päiväkoteja ja ryhmiä jotka toimivat valtavan hyvin! Tuollainen jossittelu ei ole syy olla hakematta apua. Päiväkoti tässä tilanteessa toimii tukimuotona ja jos ap:lla asiat sujuvat kuten niiden pitäisi niin ap:n lapsi saisi paikan pienryhmästä. Olen ap pahoillani, että neuvolalääkäri töksäytti asiansa niin, että pahoitit mielesi. älä kuitenkaan sen takia ole hakematta apua. Jos kuntoutuksellisista syistä lapsi saa pk paikan niin joissakin kunnissa voi saada maksuvapautuksen tai sitten kannattaa pyytää lääkäriltä lausunto ja hakea kelalta hoitotukea jolla edes osittain voisi kattaa pk maksut.
Sopiva päiväkodin pienryhmä voi olla vaikka tunnin matkan päässä, ja sielläkin ainoa tuki voisi olla ½ tuntia viikossa omahoitajan kanssa juttelua ja puuhastelua.
On hyviä päiväkoteja ja huonoja päiväkoteja, mutta suurin osa lapsista ei apua sieltäkään saa.
meni tarhaan vasta 5 ½-veenä, ja hän sai diagnoosin ennen sitä, oli siis kotihoidossa. Huomauttaisin, että ei se päiväkoti sinällään ole autuaaksi tekevä asia sen diagnoosin kanssa vaan vanhemman pitää itse olla tarmokas, ja meillä lisätukea tuli puheterapiasta. Mutta tarhoissa on myös ns. kahden lapsen paikkoja ja omani oli 12 lapsen ryhmässä, ja ryhmässä erityislastentarhanopettaja. Joten sitäkin kautta saimme lausuntoja varsinkin koulussa pärjäämisestä. Eli jos olet huolissasi lapsesta, laita hänet tarhaan vaikka puolipäiväpaikalle!
Mun mielestä lapsesi kuulostaa as-piirteiseltä, varsinkin nuo jumittumiset, yhteyden katkeaminen ja viihtymättömyys toisten lasten kanssa. Ilmeisesti hän ei myös siedä mitään hälinää? Mutta enhän ole mikään neurologi. Neurologin, psykologin ja foniatrin tutkimukset varmaan tarpeen.
Siltäkin kannalta on hyvä selvittää, onko jotain vialla vai ei, sillä koulussa lapsella tulee hankalaa, jos olisikin vaikka avustajan tai erityisen tuen tarpeessa. Meillä on erityisopetuspäätös 6. luokan loppuun, ja olen siihen hyvin tyytyväinen, lapsi pärjää hyvin rauhallisessa 10 oppilaan luokassa ja on innostunut koulusta. Dysfasian takia me vanhemmat joudutaan auttamaan kielissä tavallista enemmän.
Tsemppiä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva päiväkodin pienryhmä voi olla vaikka tunnin matkan päässä, ja sielläkin ainoa tuki voisi olla ½ tuntia viikossa omahoitajan kanssa juttelua ja puuhastelua. On hyviä päiväkoteja ja huonoja päiväkoteja, mutta suurin osa lapsista ei apua sieltäkään saa.
Tuo ei todellakaan ole pienryhmän toimintaa! ½ tuntia viikossa puuhastelua oman hoitajan kanssa??? Älä kirjoita asioista mistä sinulla ei tunnu olevan mitään tietämystä. Pien ryhmän ideahan on että lapsia on vähemmän. Lapsissa on heitä jotka tarvitsevat tukea ja sittne lapsia jotka toimivat ryhmässä tukilapsina. Aikuisia ryhmässä on enemmän suhteessa lasten lukumäärään kuin normiryhmässä.
laittaa päiväkotiin.
Lisäksi peräisin tutkimuksia, jokin on pojalla vialla ja ikääkin alkaa jo olla suht paljon.
Koulumaailma lähestyy yllättävän pian, eikä tuollaisilla taidoilla pärjää luokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva päiväkodin pienryhmä voi olla vaikka tunnin matkan päässä, ja sielläkin ainoa tuki voisi olla ½ tuntia viikossa omahoitajan kanssa juttelua ja puuhastelua. On hyviä päiväkoteja ja huonoja päiväkoteja, mutta suurin osa lapsista ei apua sieltäkään saa.
Tuo ei todellakaan ole pienryhmän toimintaa! ½ tuntia viikossa puuhastelua oman hoitajan kanssa??? Älä kirjoita asioista mistä sinulla ei tunnu olevan mitään tietämystä. Pien ryhmän ideahan on että lapsia on vähemmän. Lapsissa on heitä jotka tarvitsevat tukea ja sittne lapsia jotka toimivat ryhmässä tukilapsina. Aikuisia ryhmässä on enemmän suhteessa lasten lukumäärään kuin normiryhmässä.
Tietysti pienryhmän idea on ihan toinen kuin todellisuus. Ei pidä uskoa suunnitelmia ja tavoitteita vaan katsoa tuloksia ja todellisuutta. Aikuisia suhteessa lapsimäärään on listalla enemmän kuin normiryhmässä, mutta sieltä myös nopeimmin saadaan sijainen sinne, missä hoitaja sairastuu. Näin päiväkodissa asiat ovat säädösten mukaisesti, vaikka pienryhmästä puuttuu aikuisia.Älä sinä kirjoita asioista, joita sinulla ei tunnu olevan tietämystä.
Voi miten huvittavaa, ei kuule todellakaan ole noin!! 1 hoitaja per 7 lasta (integ. 3-4 hoitajaa/12 lasta), se on sääntö.
Ps. Oma lapsi suorastaan heräsi henkiin pienryhmässä. Aggressio väheni ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosituksen erikoissairaanhoidosta.
Nyt vain kiireesti yhteys uudestaan neuvolalääkäriin, vaadi että poika pääsee tutkimuksiin!!!!
Hänellä on tekstisi perusteella, kehitysviivettä, siirtymätilanteiden kanssa ongelmia, vuorovaikutusongelmia, jumiutumista, poissaolokohtauksia, agresiivista käyttäytymistä, vetäytymistä, rutiineita, aistiyliherkkyyksiä siis jos hänelle tehtäisiin esim. lastenlinnassa autismiseula niin autististen pisteiden "raja" varmasti ylittyy. Ei näitä kaikkia oireita yhdessä lapsessa voi kuitata päiväkotihoidolla...
Täytyy sanoa että jos kirjoittamasi on totta niin teillä ollut todella lepsu neuvolalääkäri. Nelivuotias jolla em. piirteet tarvitsee tutkimusta, kuntoutusta ja hoitoa!! Vielä on paljon tehtävissä, mutta nyt pelkällä päiväkotiin laitolla (ilman tukitoimia) voi tulla suurtakin vahinkoa!
Älä anna periksi, vaadi tutkimukset, heti.
kuntouttavasta päivähoidosta. Onko jossain lisätietoa. Hoitovapaalla ei nyt ihan hirveitä summia olis laittaa siihenkään, että yks lapsi on päivähoidossa, vaikke periaatteessa tarttis hoitopaikkaa...
[/quote]
Tietysti pienryhmän idea on ihan toinen kuin todellisuus. Ei pidä uskoa suunnitelmia ja tavoitteita vaan katsoa tuloksia ja todellisuutta. Aikuisia suhteessa lapsimäärään on listalla enemmän kuin normiryhmässä, mutta sieltä myös nopeimmin saadaan sijainen sinne, missä hoitaja sairastuu. Näin päiväkodissa asiat ovat säädösten mukaisesti, vaikka pienryhmästä puuttuu aikuisia. Älä sinä kirjoita asioista, joita sinulla ei tunnu olevan tietämystä.
[/quote]
Se että päiväkoti ja sen henkilökunta ei ole sitoutunut työhönsä on surullista mutta kirjoittamasi ½ tunnin omahoitajan touhutuokio ei ole pienryhmä toimintaa. Jos pienryhmästä revitään aina hoitaja muualle paikkaamaan toimintaa on päiväkodin arvovalinta. Tiedän, että näin jossain tapahtuu mutta ei voi kirjoittaa että kaikki pienryhmät näin toimisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen ei mitään as-diagnoosia saa eikä tarvitseLakkaa vertaamasta koko ajan siihen iiiiiihanaan esikoiseen, teet lapselle pelkkää vahinkoa.
Kyllä voi saada ja sen myötä terapioita. Ja jos menee päiväkotiin, pääsee 2-3 lapsen paikalle eli ryhmäkoko sopeutetaan.
Sitä paitsi, as-tutkimuksiin on kuukausien jono, meillä kesti 8 kk päästä. Joten kannattaa panna asia vireille ennen eskari-ikää.
-as-lapsen äiti-
Ihan itselle tuli heti mieleen kun ap:n kuvausta lapsestaan luin, että ehdottomasti päiväkotiin tai pienrymhään! Lapsi tarvitsee ehdottomasti ryhmässä olemiseen tukea ja oppimista, ennenkuin alkaa esikoulu ja koulu.
Ap:n lisäinfo lapsen käytöksestä vahvisti, että ihan ns. normaali ei lapsi ole.
Suosittelen että ap hakee lapselle subjektiivisella päivähoito-oikeudella osa-aikapaikkaa. Se, onko lapsi erityispäiväkodissa vai normaalissa, viekö yhden vai kolmen lapsen paikan, ei vaikuta päivähoitomaksun suuruuteen.
Kovin pitkään tuskin tuo lapsi normipaikalla siellä pKssa on, vaan päiväkoti alkaa hakea lapselle erityislapsen paikkaa.
Lääkärin tökerö kommentti piti varmaankin sisällään sen ajatuksen, että kotihoito ja perhekerhot tuon tyyppiselle ja tuolla tavalla "oireilevalle" lapselle eivät tule lapsen kehitystä ja ovat siten riittämättömiä, koti ei voi siis tarjota lapselle sitä sosiaalisuutta ja ryhmässä olemisen taitoja, mitä lapsella pitäisi olla jo tuossa iässä. Siksi päiväkoti.
Suosittelen kuitenkin sitä nevolakäyntiä odottelemaan, lasten neurologillakin voisi käydä.
Minulla on myös poika, nyt ekaluokkalainen, joka tarvitsi tukea sosiaaliseen kanssakäymiseen. Päiväkodin aloitti 2 vuotiaana ja lopetti 4 vuotiaana kun jäin pienemmän kanssa kotiin. Kerho oli täysin riittämätön.
Lapsi kyllä kaipasi kavereita, ja sai valtavia kiukkukohtauksia ihan pelkästään taustalla olevan yksinäisyyden takia... eri tilanne kuin ap:lla, mutta samaa on se, että leikit menevät erittäin tarkassa järjestyksessä. Autot ovat tarkassa jonossa. Kertoo pitkään ja hartaasti Wii-pelin automaailmasta.
Onneksi ei jumiudu.
Ongelma on varmaan sekin, että ainoa lähellä asuva kaveri on pomottaja: leikin on mentävä kuten tämä kaveri sanoo, ja jos ei mene, suuttuu ja lähtee ovet paukkuen kotiinsa. Niinpä poika antaa periksi.
Suuttuu myös siitä ihan silmittömästi, kun poika nimesi tämän kaverin kolmanneksi parhaaksi kaveriksi. Pojan oli sitten rauhan säilyttämiseksi pakko nimetä tämä kaveri ykköskaveriksi, mutta 7 v ei osannut ajatella että vähän huijasi, eli sanoisi näin vain siksi, että toinen vaikenisi, vaan että hänen pitää nyt sitten oikeasti pitää tätä kaveria ykkökaverinaan ja toteuttaa sitä myös.
No, meni ohi aiheen.
ei ole normaali, vaan autistinen. Päiväkodissa voit testata olisiko sosiaalisempi ja siellä voivat verrata ja tarkkailla onko normaalia käytös. Seuraava paikka missä tätä samaa tehdään on koulu.
Lakkaa vertaamasta koko ajan siihen iiiiiihanaan esikoiseen, teet lapselle pelkkää vahinkoa.
onko sekään lopunperin niin järkyttävän iiiiihanaa, jos ipana on ylitsepursuavan sosiaalinen ja hyppii seinillä, jos joutuu olemaan ihan vaan kotona vaikka pari-kolme päivää... :P
Luota äidin vaistoosi, toivottavasti saatte tarvitsemaanne apua ja tukea. On aika pelottava ajatus laittaa erityisapua tarvitseva lapsi päiväkotiryhmään yhtäkkiseltään. Neuvolassa ihan varmasti pystytään jo havaitsemaan jos on jotain mitä tarvii lähteä selvittelemään kuten kerroitkin. Ei tällaisessa tapauksessa ulkopuoliselle hoitoon vieminen ole ratkaisu ainakaan ennen kuin tiedetään tarkemmin mistä on kysymys.
Varsinkin, jos lähtee suoraan eskariin, niin ongelmat on sitten siellä vastassa.
Osapäivähoito on ihan hyvä juttu.
Yksi vastaaja oli saanut lapsellensa adhd diagnoosin 5.5v. ja sanoisin, että eri juttu, kun varmasti on näkynyt tosi voimakkaasti.
Oma poikani 6v. ja 7kk ja vasta dysfasia diagnoosi ja add ei ole vielä tutkittu.
On ollut kuitenkin kuntoutuksen parissa jo pitkään.
Viivi kaavakkeenkin täyttää aina kaksi osapuolta ja siinä on juuri asperger ja adhd, add piirteet.
Olet ap varmasti oikeutettu alimpaan hoitotukeen, joka on 90 euroa kuukaudessa.
merkille lapsen muista poikkeavan käytöksen tai ongelmat ja sitä kautta pääsette aivan varmasti kaikkiin tarvittaviin tutkimuksiin.