Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon "omaa aikaa" pienten lasten kotiäiti tarvitsee/ansaitsee??
03.11.2010 |
Meillä on miehen kanssa jatkuva riitä päällä siitä, että minä koen saavani jatkuvasti liian vähän omaa aikaa (=aikaa poissa lasten luota, eli aikaa jolloin ei tarvitse olla joka sekunti "hälytysvalmiudessa").
Miehellä on vaativa työ johon kuuluu paljon matkustamista, pahimmillaan joudun olemaan lähes kaksi viikkoa putkeen yksin lasten kanssa (lapset 1,5 v ja 3,5 v.).
Minulla ei ole mitään mahdollisuutta omiin harrastuksiin. Mies tekee pitkiä työpäiviä, tai siis tulee töistä myöhään (menee töihin useimmiten klo 10 aikaan). Työpäivän jälkeen mies on ymmärrettävästi väsynyt, ja haluaa levätä. Lasten kanssa kyllä tykkää olla. Mies on kotona niin myöhään että oikein mihinkään jumppaan en ehdi, lenkille silloin tällöin, mutta useimmiten teen illalla niitä kotihommia jotka päivällä ovat jääneet rästiin.
Mies nukkuu aamuisin pitkään (klo 09 asti), joten hoidan lasten aamupuuhat yksin. Kahtena iltana viikossa miehellä on oma harrastus, tosin sekin on viime aikoina jäänyt vähemmälle työmatkojen takia. Minulla ei säännöllisiä harrastuksia ole lasten syntymän jälkeen ollut.
Olen pitänyt kirjaa "omasta ajasta", tässä esimerkki viime viikolta:
-Maanantai: koko päivä yksin lasten kanssa, mies matkalla
- Tiistai: Mies edelleen matkoilla
- Keskiviikko: mies kotiin matkoilta illalla myöhään
- Torstai: 1 tunti omaa aikaa perhekerhossa jossa lapset viereisessä huoneessa hoitajien kanssa
- Perjantai: 1 tunti omaa aikaa kun mies leikki lasten kanssa illalla olohuoneessa ja minä silitin vaatteita kodinhoitohuoneessa + kävin YKSIN suihkussa (siihen on mahdollisuus ehkä kerran kahdessa viikossa)
- Lauantai: 1 tunti omaa aikaa ruokakaupassa.
- Sunnuntai: ei omaa aikaa, mutta oltiin koko päivä yhdessä perheen kanssa.
Samalla viikolla mies kävi 2 kertaa tunnin juoksulenkillä, hänelläkään ei ollut muuta "omaa aikaa" jos (ja kun) työssä oloa ei lasketa.
Lapset nukkuvat päiväunta yhtäaikaa n. tunnin päivässä, ja se on miehen mielestä minun omaa aikaa kun saan vaan vetelehtiä tietokoneella jne. Useimmiten se aika menee ruuanlaittoon, pyykkihommiin, leivontaan yms.
Ja lisään vielä että mies ei tee mitään kotihommia, korkeintaan siivoaa omat jälkensä.
Ne jotka jaksoivat lukea pitkän valitukseni loppuun asti, onko tämä TEIDÄN mielestänne ihan oikeudenmukaista? Miten paljon teillä on omaa aikaa?
Onko tämä ikuisuuskysymys että kenen työ on raskaampaa, sen joka on kotona vai sen joka on töissä? Kummalla on oikeus levähtää illalla päivän päätteeksi? Tietenkin molemmilla pitäisi olla siihen mahdollisuus, mutta meillä se ei vaan millään järjesty. Miehen matkat tulevat lyhyellä varoitusajalla, jos tänään päätän että menen tiistaina jumppaan niin maanantaina saatan kuulla ettei se onnistukaan.
T. eräs pian pimahtava kotiäiti
ps. terveisiä tutuille jotka tästä tunnistivat, he tosin ovat jo valituksiani ennenkin kuulleet! :)
Kommentit (78)
tajua näitä, joiden mielestä äiti ei tarvitse yhtään omaa aikaa. Siis yhtään. Onko oikeasti aivan liikaa pyydetty, että äiti saisi esim. kolme tuntia viikossa ihan oikeaa omaa aikaa, jolloin voi vaikka käydä siellä kampaajalla, lenkillä, harrastuksessa tai vaikka istumassa kirjastossa. Jotain johon ei lasta tarvitse ottaa mukaan ja tietää hetken, että juuri nyt kukaan ei tarvitse minua ja voin mennä minne haluan. Ei päiväunien aikaan tai illalla lapsen nukkumaan mentyä ole ihan sama asia, kun on jumissa yhä kotona.
Mulle tuo pari kolme tuntiakin viikossa tekee jo ihmeitä. Onko se teistä oikeasti aivan kohtuuton pyyntö? Jos äiti on viikossa 165 tuntia lapsen kanssa, eikö se jo riitä? Milloin isiltä aletaan vaatimaan, ettei saa olla hetkeäkään omaa aikaa?
Jos ei ole hetkeäkään oikeasti omaa aikaa, niin se alkaa rasittamaan pidemmän päälle, joten ymmärrän ap:n tuskan erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos äidin vapaa-ajaksi luoteen se kun vauva nukkuun, niin silloi han miehenkin vapaa-ajaksi luoteen se, kun käy ruokatunnilla ynms.
Äiti ei ole silloin vapaalla kun lapset nukkuvat! Tänäänkin olen joutunut vaihtamaan oksennuksisia lakanoita ja suihkuttamaan lasta, keskellä yötä. Olen pph ja kyllä minulla on vastuu aika myös silloin kun lapset ovat päiväunilla, saan siitäkin ajasta palkan.
Minttu
Eli melkein joka ilta saat istua ihan rauhassa av:lla! Ei ne joka yö oksenna! Ja ihan omaa vapaa-aikaa se on aina kun lapset nukkuu. Kesti sitä 5 min tai 50 min tai 12 h!
Nauti siitä hetkestä kun ei tarvitse tehdä mitään!
Kotiäitinä ollessani otin asian tosiaan niin, että minä nyt olen valinnut hoitaa oamat lapset kotona mahdollisimman pitkään ja se on minun kestettävä. Koti-äitiyden vaikeus on just siinä arvottomuuden tunteessa, kun ei tavallaan muka tee mitään, mut kuitenkin on äärimmäisen sidottu "vaan olemaan". Mulla kesti vuosia tajuta omapaikkani ja sen vaativuus. Miehellä loppuu työ päivä johonkin mut mulla on ympärivuorokautinen valmiustila hoitaa. Miehen työ on niin tärkeä, minä vaan olen. Onneksi mun polulleni on sattunut viisaita ihmisiä, jotka varovasti herättelivät mua luisumasta tohon arvottomuuden mutakaivoon. Psykologi kannusti/pakotti tajuamaan :) Onneksi!
Vaikka mieheni tekee tärkeää ja vaativaa työtä, niin ei se yhtään vähennä minun tarvetta päästää välillä irti. (1krt vk) Minä olen tärkeä, minun tarpeeni ovat tärkeät!
Minun on jopa kolmekertaa tärkeämpää päästä harrastuksiin, kun miehelläni, hänellähän on jo intohimona työ, jossa saa matkustella ynms. Sitten jokus kun lapset ovat isompia on meillä aikaa molemmilla harrastaa.
Minttu niin ja hyvä toi eläke, olin unohtanut.
Kolme lasta, niin meillä ainakin yö-vuoroja tulee tosi usein!
Viime yönä mies nousi kaksikertaa kello kaksi ja toisen kerran klo neljä hoitamaan 5v. jalkasärkyä (kysyin vielä äsken)
Aika harvoin ne onneksi oksentaa, mut kolmen lapsen oksennus yöt tekee viikon valvomiset yhteensä jo pelkän oksennustaudintakia.
Meillä herätään noin 4krt kuukaudessa, jalkakipuihin, uniin, pissat sängyssä. Kun lapset olivat pienempiä yö valvomista oli uskomattoman paljon!
Nyt onneksi mies sattui olemaan kotona hotamassa. Minun pph työ alkaa klo.6 aamulla, ensimmäinen lapsi tulee 6.30. viimeinen haetaan klo16 iltapäivällä.
Mies saa sentää nukkua yönsä hotellissa ja syödä toisten valmistamaa ruokaa rauhassa hotelleissa työmatkoillaan. Yökään ei ole vapaa-aikaa, vaikka joku niin luulisi.
minttu
Eli jos mies pääsee harrastamaan vaikkapa 2 kertaa viikossa, on äidillä oikeus vähintään samaan.
Millä hiton planeetalla täällä tosiaan jotkut elävät? Ei niissä lapsissa tarvitse kenekään roikkua 24/7. ISÄ on olemassa ja isän on myös otettava vastuu arjesta siinä kuin äidinkin.
Se, että joku on kotona lasten kanssa päivät tarkoitta sitä, että illalla, kun kummatkin ovat kotona, jäljelle jäävät velvollisuudet hoidetaan 50-50. Koti ei ole hotelli, eikä mies ole lapsi.
Pitäkää ne avuttomat mammanpoikanne pois meidän tyttöjen luota, jos eivät opi kotonaan edes normaalia ja vastuullista miehen mallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vaan kotiäitien vapaa-aikaa, niin koska ne sitten nukkuu? JOs yö voisikin olla vapaa-aikaa niin olkoon se sitten niin myös isille!
ite saan käydä 5 kertaa viikossa salilla ja silloin tällöin solariumissa. myös mieheni käy kuntosalilla 5 kertaa viikossa. teemme usein myös niin että mieheni menee lähibaariin yhdelle ja pelaamaan bilistä ja sitten kun hän tulee kotiin, menen minä samaan lähibaariin ja laulan karaokea muutaman biisin. omaa aikaa saa jos haluaa ja jaksaa. se on oikeasti järjestelykysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa. Mulle omaa aikaa on se aika, jolloin voin laskea tuntosarvet, eikä tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään ja heittää aivot narikkaan, ei kuulostella kuka heräs ja mitä missäkin tapahtuu...
Mä tosin kaipaisin sitä aikaa kotona. Edes joskus. Mä en ole ollut yksin kotona 7 vuoteen hetkeäkään.
Ei niitä ole pakko kestää!
Jos on niin hirveää herätä joskus yöllä auttamaan niitä tai vaihtamaan lakanoita niin antakaa ne lastenkotiin! Siellä varmaan rakastetaan lapsianne enemmän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on todellakin kummallista, että kotiäidin oman ajan käsitettä ei suostuta ymmärtämään. Tämän ketjun jälkeen olen entistä onnellisempi miehestäni, joka oikeasti arvostaa minua ja tekemisiäni ilman, että tarvitsee tuntea itsensä kotiorjaksi.
Olen työelämässä vaativissa tehtävissä ennen tätä kotonaoloaikaa. Voin sanoa kaikille, että molemmat ovat vaativia,mutta kotiäitiys ei yhtään sen vähemmän vaativaa. Minä ainakin vaadin hetken itseni lataamiseen, itsestäni huolehtimiseen ja energian keräämiseen. Jokaisella ihmisellä tapa voi olla oma. Olen lasteni kanssa 100% ja teen heidän kanssaan paljon. Huolehdin kodista miten ehdin kolmelta pieneltä lapselta(meillä siis vanhin vasta kolme).Onneksi mikään tästä ei ole itsestään selvää miehelleni, vaikka on johtotehtävissä ja työkin on vaativaa.
Mieheni haluaa osallistua ja hoitaa lapsiaan. Hän haluaa, että minäkin jaksan ja kun hän viettää itse aikaa lasten kanssa hän on todellakin huomannut, että en täällä kotna vain makaa ja sylje kattoon. Hän myös arvostaa elämämme joustavuutta ja stressittömyyttä,kun olen kotona. Hän voi olla myöhään, jos on tarve. Jos jollekin äidille riittää, ettei koskaan ole omaa aikaa, hyvä niin.Uskon,että useat ihmiset sitä kuitenkin aidosti tarvitsevat. AP olen todella pahoillani,ettette voi jutella miehenne kanssa asiasta.Minusta kysymys on niin iso,että kannattaisi miettiä pariterapiaa ja todella kertoa miehelle, että mitta on täysi. Vaatimuksesi eivät todellakaan ole liialliset.
Minunkin mies käy joskus työmatkoilla, meillä 4 lasta.
Jos ukko olisi ma-ke työmatkalla niin sitten se on työmatkalla.
Ke kun tulee kotiin niin voi relata vähän, sitten nukuttaa lapset (ja saattaa nukahtaa itsekin).
Voin mennä lenkille.
Torstaina patistaisin ukon lenkille koska ollut työmatkalla ja oma ukko tekee n. 16-20 tuntisia päiviä.
Perjantaina otetaan rennosti koko perhe. Minulla on ainakin itselläni koko viikonloppu aikaa mennä; jännä ettei sinulla ole.
Jos et sitten ota sitä aikaa itsellesi niin mitä valitat? Sinä valitset sen että lapset istuu telkkarin edessä ja kehtaat mouruta "kun ei ole omaa aikaa" -ihan hyvin ehdit pestä koneellisen pyykkiä tai lakata kynsiä.
Ero on siinä että et vaan tee. Sinä jäät junnaamaan johonkin halpaan: minä olen lapsien kanssa 247 vaikka itseasiassa lapset on eri huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ne miehet ole siellä töissä lomalla! Ne tekee siellä työtä! Ei ne laiskottele! Te voitte laiskotella kotona! Voitte istua sohvalla, piereksiä, juoda kahvia (vaikka nokkamukista niin kuuma kahvi ei kaadu lasten päälle), voit ottaa kaikki lapset syliin, istua sohvalla, piereä, lukea heille kirjaa tai kertoa satuja. Voitte katsoa yhdessä telkkaria, jutella, lojua lattialla! Voit tiskata nyt tai myöhemmin!
Miehelläsi ei ole tuollaisia vapauksia! Hänen on tehtävä ne työnsä siellä! Ei hän voi pierrä tai maata lattialla! Sinä voit! Se on vapautta ja helppoa elämää! Nauti siitä! Älä mäkätä että miehesi ei tee kotitöitä.
Nehän on sinun työsi kun kerran olet kotona. Kyllä siitä aikuinen nainen selviää! Ei joka päivä tarvitse imuroida. Tee se kerran viikossa. Samoin lattioiden pesu. Pölyt voit pyyhkiä lasten kanssa. Voit ostaa valmisruokia jos laiskottaa!
halutessaan "tiskata myöhemminkin" mieheni työ on monella tavalla vaativaa ja raskastakin, mutta kääntöpuolena hänen työssä on moniakin etuuksia mistä minä vain uneksin. Mies voi mennä ja tulla koska haluaa, ja todellakin juoda ja syödä koska vaan. Mieheni työssä on paljon edustamista, joka käytännössä tarkoittaa ravintola iltoja, laiva ja ulkomaanmatkoja. Miehelleni työ on myös rakas harrastus ja intohimo. Miehelläni on paljon muita aikuisia ympärillä, tukijoukkoina ja heidän kanssa huvitellaan vähintään 2kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halutessaan "tiskata myöhemminkin" mieheni työ on monella tavalla vaativaa ja raskastakin, mutta kääntöpuolena hänen työssä on moniakin etuuksia mistä minä vain uneksin. Mies voi mennä ja tulla koska haluaa, ja todellakin juoda ja syödä koska vaan. Mieheni työssä on paljon edustamista, joka käytännössä tarkoittaa ravintola iltoja, laiva ja ulkomaanmatkoja. Miehelleni työ on myös rakas harrastus ja intohimo. Miehelläni on paljon muita aikuisia ympärillä, tukijoukkoina ja heidän kanssa huvitellaan vähintään 2kertaa vuodessa.
No mene sinäkin töihin! Sitten on molemmilla kivaa!
että jos edellinen menisi töihin, heillä yhtäkkiä jaettaisiin kodin ulkopuolinen aika tasan puoliksi? Tuskinpa. Eiköhän siinä kävisi niin, että nainen kävisi töissä ja hoitaisi lapsia ja kotia kaiken "vapaa-aikansa", kun mies jatkaisi samalla tavalla kuin tähänkin saakka.
Siinähän se juttu juuri on, että naisella usein ei ole oikein vaihtoehtoja tällaisissa parisuhteissa. Hän ei voi valita sitä miehen roolia vaan vaihtoehtona on olla joko kotona kokonaan tai käydä töissä ja hoitaa muu aika kotia ja lapsia yksin.
Itse käyn salilla sunnuntai aamuna. Minun mies myös reissutöissä ja harvemmin viikolla mihinkään pääsen.
kommentoin vielä, että olen pph ja teen työt kotona, hoidan myös omat lapset, kotityöt ynms.
Jokainen tarvitsee omaa-aikaa!
jossa tykkäät käydä.
Itse olen huomannut, että yksi harrastusilta viikossa antaa voimia ja jaksamista palautumaan, virkistää mieltä ja tuo uusia ajatuksia todella paljon.
Olisiko esim. työväenopistossa tai jossain urheiluseurassa jotain, mihin voisit mennä muiden pariin ja ihan irti siitä kotiarjesta kerran viikossa.
Omasta jaksamisesta pitää pitää huolta.
Nim. kerran loppuun palanut
Itse olen myös kotona, ja omaa aikaa ei juuri minullakaan ole. En pidä lapseni päiväuniaikaa omana aikanani, sillä olen silloinkin kotona kotitöiden ym. parissa. Omaa aikaa ei silti tahdo kiireiden vuoksi järjestyä, ja kyllä se sekoaminen on lähellä joskus täälläkin.
On tekopyhää ja typerää arvostella niitä äitejä, jotka tarvitsevat omaa aikaa. Kotiäitiys on kuitenkin ympärivuorokautista "työtä", ja jokainen tarvitsee joskus sen oman hetken. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö nekin äidit rakastaisi lapsiaan ja olisi niitä halunneet. Aikuinen ihminen nyt kuitenkinh tarvitsee aikuisten asioita toisinaan.
Itse aion jatkossa "vaatia" itselleni edes sen yhden illan viikossa, jolloin teen mitä haluan, poissa kotoa. Jos se ei mieheni avulla onnistu, hankin lapselleni hoitajan siksi aikaa. Jollain nämä palikat on pidettävä kasassa, eikä ne pysy kasassa jos äiti on ihan leipääntynyt omaan elämäänsä.
Palasin töihin kun lapsi oli 1 v. Olen vaativassa asiantuntijatyössä ja kaikki työtoverit tekevät jatkuvasti ylitöitä. Miehen työ ei ole yhtään vähemmän vaativaa, joten joudun hakemaan lapsen tarhasta vähintään joka toinen päivä. Kompensoin vähäismepiä ylituntejani jättämällä luonastauot pitämättä ja tekemällä töitä iltaisin kotona kun lapsi nukkuu.
Töissäkäyminen on nähdäkseni pelkkään kotona olemiseen verrattuna helppoa! Saa keskittyä "omiin asiohinsa", kahvins saa juotua ennen kuin jäähtyy, on aikuista seuraa, työnteon lomassa kyllä ehtii heittää läppää vaikka olisi kiirekin (tai erityisesti silloin täytyykin ehtiä hyvän hengen ylläpitämiseksi), mielekkäistä haasteita ja mikä parasta työstä saa välillä jopa kiitosta;-)
Työ illalliset yms. on nykyään mulle ulkona tullettumista, vaikka seura ei ole ihan sitä mitä itse valitsisi. Ennen pidin vähän riesana omille menoille, mutta kun nykyään niitä muita menoja ei pahemmin ole, niin näitäkin arvostaa eri tavalla.
Kotiin on ihana palata lapsen kanssa/luo ja yhdessä olemista arvostaa nyt enemmän kun se ei ole ihan kokopäiväistä. Työpäivän jalkeen ei ole henkisesti niin kuitti kuin kotipäivän, sillä kukaan aikuinen ei edellytä sellaista läsnäoloa kuin lapsi ja työpaikalla on yleensä enemmän neuvotteluvaraa (jos pyydät odottamaan minuutin niin yleensä odottavat mukisematta). Tosin n. tunnin päästä kotiinpaluusta tulee sellainen fyysinen väsymys, että tosiaan haluaisi loikoa pienen hetken.
Eli jos muka mies saada levätä illalla ja nukkua vielä aamullakin pitkään, niin kovin helpolla mun nähdäkseni pääsee. Varsinkin aamuisin voi oikein hyvin vaatia osallistumista! Yhtä paljon ne aikaiset aamut äitiäkin väsyttävät.
Mulla on työmatka tiedossa vuoden vaihteessa (muista olen kieltäytynyt tästä yhdestä ei enää voinut), vaikka hirvittää olla useampi yö pois kotoa ja se miten olemassaolevien univelkojen päälle pärjään aikaeron kanssa, niin ajateelen lähestyvää reissua lomana. Saa nukkua yöt keskeytyksettä, tehdä aamuhommat häiriöttä, hotelliaamiaiset, ravintolaillaliset, ihan varmasti jossain välissä aina pieni hetki vapaatakin. Ainakin lentokentälle pääsee shoppailemaan:)