Lue keskustelun säännöt.
Näkevätkö lapseni henkiä vai mitä tämä on?
02.11.2010 |
Rohkaistuin kirjoittamaan luettuani läpi tuon "suututtaa ja pelottaa" ketjun. Oma kantani henkimaailman olentoihin on melko epäilevä, mutta ajattelin kysellä yleistä mielipidettä täältä, koska mies ei moisille asioille korvaansa lotkauta:)
Meillä on hieman yli kaksivuotiaat kaksostytöt ja ulkoillessamma lähimetsässä he tuntuvat näkevän jotain mitä en itse näe. Lyhyesti selitettynä he saattavat osoittaa jonnekin ja sanoa esim. täti tai tyttö. Tätä on jatkunut puolisen vuotta, eikä sitä tapahdu päivittäin. Aluksi ajattelin, että lapsi muistaa nähneensä "tädin" tai "tytön" kävelemässä metsässä ja osoittaa kyseistä kohtaa, mutta nyt olen huomannut että he selvästi seuraavat katseellaan jotain ja reagoivat siihen. Se on myös mielestäni kummallista, että usein molemmat reagoivat samanaikaisesti. Tietysti voi olla että he eläytyvät toistensa leikkiin. He esimerkiksi saattavat nauraa ikäänkuin näkisivät edessään jotain hauskaa ja esimerkiksi tänään pyysin vilkuttamaan "tädille" ja ihan sinne suuntaan vilkuttivat jossa muka "tädin" näkivät.
Joskus he myös reagoivat pelokkaasti. Lähellämme on pieni joki ja siellä he usein osoittavat "tyttöä" ja haluavat sieltä (tietystä kohdasta) äkkiä pois. Viimeksi kysyin josko mentäisiin katsomaan missä "tyttö" on, mutta molemmat puistelivat päätään ja sanoivat ei. Eli onko tämä vain lasten mielikuvitusta?, oma järki sanoo että näin varmasti on. Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia ja onko tämä yleistäkin näin pienillä. Olen myös miettinyt, että kannattaisiko olla reagoimatta koko asiaan.
Kommentit (77)
Minunkin kaksivuotias tyttöni näkee jotain mitä minä en näe. Melkein täsmälleen samoin kuin sinun tyttösi, mutta sisällä meidän kodissamme..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienet lapset näkevät kai joskus enkeleitä. Ei sitä oikein voi ymmärtää, että miten, mutta se on minun mielestä aika kaunista, ja turvallista, ei pelottavaa.
Kun olin pieni ja vieä kouluikäinenkin, joku nainen jutteli minulle. Kuulin siis naisen äänen. Hän oli tosi mukava. Kerran leikkiessäni kuuntelin sitä ääntä ja luulin, että se oli äiti. Huusin äitiä, mutta säikähdin, koska tajusin, että äiti ei puhunut. En ole kuullut tuota ääntä vuosiin, mutta siitä on mukava muistikuva. Ei kannata turhaan pelätä noita juttuja.
Tyttäreni muutti alakouluikäisenä omaan huoneeseen ja alkoi puhua vanhasta miehestä, joka kulki öisin hänen huoneensa läpi. Oli ristinyt miehen Paavoksi. Halusi aina iltaisin varmistaa, että eteiseen johtava ovi on piukasti kiinni, ettei Paavo tulisi siitä sisään. Kyselin tytöltä Paavon tuntomerkkejä ja ne sopivat talon entiseen omistajaan, joka oli kuollut muutama vuosi aiemmin.
Nyt tytär on aikuinen ja vieläkin vakuuttaa, ettei kyse ollut lapsen mielikuvituksesta, vaan oikeasti näki Paavon monta kertaa.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 10:18"]
Tyttäreni muutti alakouluikäisenä omaan huoneeseen ja alkoi puhua vanhasta miehestä, joka kulki öisin hänen huoneensa läpi. Oli ristinyt miehen Paavoksi. Halusi aina iltaisin varmistaa, että eteiseen johtava ovi on piukasti kiinni, ettei Paavo tulisi siitä sisään. Kyselin tytöltä Paavon tuntomerkkejä ja ne sopivat talon entiseen omistajaan, joka oli kuollut muutama vuosi aiemmin.
Nyt tytär on aikuinen ja vieläkin vakuuttaa, ettei kyse ollut lapsen mielikuvituksesta, vaan oikeasti näki Paavon monta kertaa.
[/quote]
Ratkaiseva kysymys on oliko tyttö nähnyt kuvia tai kuullut kerrottavan tuosta entisestä omistajasta ennen näkyjään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en näe henkiä mutta saan sellaisia "ajatuksia" jotka käyvät toteen. Saatan saada tietoon että joku kuolee pian ja näin on käynytkin. Olen myös nähnyt asioita ennalta. Mulla on sellainen tunne että voisin nähdä/tietää enemmänkin mutta en halua.
Minäkään en rahojani laittaisi selvänäkijöille tms., mutta eipä tarvitsekaan koska itsekin osaan korteista "ennustaa" ja aistia muista ihmisistä satunnaisia, ehkä epäolennaisiakin asioita. Ja vuosien mittaan kykyni vain vahvistuvat. Kyvyillään rahastavia epäilen itsekin järjestään huijareiksi, koska itse koen kykyni lahjana, jotenkin pyhänä asiana jota en missään nimessä saa käyttää väärin.
Minulla ja monilla lähipiirissäni on "yliluonnollisia" kokemuksia, ja lähinnä ihmetyttää miten se on keneltäkään näitä kokemuksia vailla olevalta tai sellaisten vastaanottamiseen kykenemättömältä pois. Siis jos tiedän jotain aivan oikeasti tapahtuneen, miksi jollain toisella on niin suuri tarve vakuuttaa itselleen ettei niin ole tapahtunut?
Sama kuin joku kertoisi käyneensä kaupassa ja nähneensä siellä naapurin Erkin, ja minä alkaisin raivokkaasti väittää että ei siellä mitään Erkkiä ollut, ja että tämä erkinnäkijä on joko huijari tai hölmö halutessaan uskoa nähneensä naapurin Erkin. Tai ettei Tansaniaa ole olemassa eikä siellä ole kukaan voinut koskaan käydä, koska minä en ole siellä käynyt eikä minulle voida aukottomasti todistaa että kukaan muukaan olisi käynyt Tansaniassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 jatkaa: luulen että voisin nähdä henkiä jos uskaltaisin laajentaa kykyjäni. Tuntuu että ainakaan toistaiseksi en ole kuitenkaan valmis vastaanottamaan kaikkea. Edellisessä asunnossamme näin silloin tällöin unen ja valveen rajamailla, heräämisen hetkellä epämääräisiä hahmoja, ja koin sen ahdistavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2010 klo 10:22"]
Olisi kyllä aika surullista jos ihmisillä olisi esim. vain ksi ja ainut elämä.
No onhan se surullista, mutta ei se henkimaailmaa todelliseksi muuta.
Ihme vatipäitä.
Lapset ovat herkempiä henkiolennoille ja energioille jne. Eli täysin mahdollista, että niitä näkee. Mielestäni on surullista, että vanhemmat usein kuittaavat nämä jutut mielikuvituskavereina ja leikkeinä ja vähättelevät lapsen kokemusta. Näin meistä juuri tulee aikuisia, jotka kasvaessaan "unohtavat" tämän kyvyn, koska siihen ei rohkaista ja meille väitetään, että se on vain mielikuvitusta.
Olen itse ihan aikuinen, ja olen herkkä henkisille jutuille. Näen ja tunnen "henkiolentoja" (itse kutsun niitä enemmän vaan energioiksi) ja selkeästi esimerkiksi lapsista huomaa, miten paljon puhtaammat ja vahvemmat energiat heillä on. Ruumiista irtautuminen ja telepaattiset kokemukset ovat myös tuttuja.
Kyllähän nämä kokemukset on joskus varmasti selitettävissä mielen sairauksilla ja mielikuvituksella, mutta usein on myös tapahtumia jotka useampi ihminen kokee samaan aikaan, myös esim. toisistaan tietämättä ja ilman mitään ennakkovalmisteluita.
Näissä hommissa on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa; joko tämä kaikki on totta tai sitten on valloillaan joku globaali maailmanlaajuinen yhteispsykoosi.
Ja se, että Sinä et ole kokenut vastaavia juttuja, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joku muu voisi niitä kokea. Luonnontieteet ovat hyvin vajavainen ja suppea ala selittämään koko universumin toimintaa. Meidän aistimme, mittausvälineemme ja muut vastaavat tutkimusmenetelmät ovat hyvin vajavaisia. Ihminen on vain pienen pieni osa tätä suurta kokonaisuutta, olisi aika itsekeskeisen typerää olettaa, että ihmisen kehittämät tutkimusmenetelmät kattaisivat kaiken.
Se, että jotain ei ole voitu todistaa tieteen voimin todeksi (mutta ei epätodeksikaan), ei kuitenkaan tarkoita etteikö se voi olla totta. Kyllähän sateenkaarikin on ihan oikeasti olemassa, vaikka esimerkiksi koira ei sitä pystykään näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 12:16"]
Lapset ovat herkempiä henkiolennoille ja energioille jne. Eli täysin mahdollista, että niitä näkee. Mielestäni on surullista, että vanhemmat usein kuittaavat nämä jutut mielikuvituskavereina ja leikkeinä ja vähättelevät lapsen kokemusta. Näin meistä juuri tulee aikuisia, jotka kasvaessaan "unohtavat" tämän kyvyn, koska siihen ei rohkaista ja meille väitetään, että se on vain mielikuvitusta.
Olen itse ihan aikuinen, ja olen herkkä henkisille jutuille. Näen ja tunnen "henkiolentoja" (itse kutsun niitä enemmän vaan energioiksi) ja selkeästi esimerkiksi lapsista huomaa, miten paljon puhtaammat ja vahvemmat energiat heillä on. Ruumiista irtautuminen ja telepaattiset kokemukset ovat myös tuttuja.
Kyllähän nämä kokemukset on joskus varmasti selitettävissä mielen sairauksilla ja mielikuvituksella, mutta usein on myös tapahtumia jotka useampi ihminen kokee samaan aikaan, myös esim. toisistaan tietämättä ja ilman mitään ennakkovalmisteluita.
Näissä hommissa on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa; joko tämä kaikki on totta tai sitten on valloillaan joku globaali maailmanlaajuinen yhteispsykoosi.
Ja se, että Sinä et ole kokenut vastaavia juttuja, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joku muu voisi niitä kokea. Luonnontieteet ovat hyvin vajavainen ja suppea ala selittämään koko universumin toimintaa. Meidän aistimme, mittausvälineemme ja muut vastaavat tutkimusmenetelmät ovat hyvin vajavaisia. Ihminen on vain pienen pieni osa tätä suurta kokonaisuutta, olisi aika itsekeskeisen typerää olettaa, että ihmisen kehittämät tutkimusmenetelmät kattaisivat kaiken.
Se, että jotain ei ole voitu todistaa tieteen voimin todeksi (mutta ei epätodeksikaan), ei kuitenkaan tarkoita etteikö se voi olla totta. Kyllähän sateenkaarikin on ihan oikeasti olemassa, vaikka esimerkiksi koira ei sitä pystykään näkemään.
[/quote]
Tämä ketju löytyi minulle yökyöpelille sattumalta ja mutkan kautta. Tämä viimeisin kommentti pisti ajattelemaan ja on niin hyvä, että halusin nostaa tämän ketjun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi päivää enenkuin kasvattiäitini kuoli luokseni tuli kirkas valo hahmo joka häipyi melko pian ja uudestaan tuo hahmo tuli kun kasvattiäitini kuoli :/
Ekalla kerralla enkeli tuli varoittamaan sua siitä että sun kasvattiäiti kuolee pian, ja toisella kerralla se enkeli tuli hakemaan sen taivaaseen :)
Vierailija kirjoitti:
että näihin yliluonnollisiin asioihin uskovien lapset myös "näkevät" näitä henkiolentoja. He, ketkä eivät tällaisiin höpöjuttuihin usko, eivät myöskään tulkitse lastensa käytöksestä tällaista, eivätkä näin ollen ruoki lasten käyttäytymistä. Ei minun lapseni ole koskaan nähnyt mitään tätejä metsässä, mutta voin hyvin kuvitella että jos joskus hän olisi muistanut jonkun sienestäjän, tms, ja sanonut täti osoittaen sienipaikkaa missä täti viime kerralla oli, ja minä olisin sitten pyytänyt vilkuttamaan "tädille", niin varmasti tilanteesta tulisi omituinen lapselle, ja sattaisipa tuo alkaa vilkutella mielikuvitustädeille jatkossakin. Eli näin olisin omalla käyttymiselläni saanut lapseni näkemään henkiolentoja.
Henkimaailma on olemassa ja joillakin on kyky nähdä se. Miksi lapset poikkeaisivat siitä. Lapsi saattaa tarkasti kuvata olennon, tietää nimen vaatetuksen etc... Itse en henkiolentoja näe, mutta tunnen muutaman jotka niitä näkevät. Eräs meedio joka ei tiennyt minusta yhtään mitään en sanallakann kertonut mistä olen kotoisin ei niemeä,... olin siis täysin hiljaa. Hän alkoi täydellisesti kuvailla ystävääni joka oli kuollut äskettäin onnettemuudessa. Hän kuvasi onettomuudesta hetken paikan mitä tapahtui, pimeyden ja äkillisen poismenon. Hän keroi nimen ja että ystävälläni on viesti vanhemille. Kerroin viestin heille ja he ällistyivät. Miten minä tiesin asiasta josta ei muilla ollut mitään tietoa. Viesti lohdutti heitä suuresti. Meedion viestin sain ulkomailla,,, vaikka ystäväni asui ja kuoli Suomessa meedio kuvasi hänet täydellisesti.
minua askarruttaa miten saisin kaltaisiltanne idiooteilta lypsettyä ylimääräiset rahat pois? Kertokaa, kun te kerran olette herkkäuskoisia niin millaisista henkimmailman palveluista olisitte valmiita maksamaan? Se että joku uskoo olemattomiin aiheuttaa minulle päänsärkyä mutta yritän päästä sen yli.
joista aiheutuu kovaa päänsärkyä. Ketä se hyödyttää ei ketään. Muista että kaikki ihmiset ei rahasta kyvyillään. Miksi sinulla on ensimmäisenä raha mielessä? Itse en pane lantin lanttia ennustajiin. En halua edes tietää tulevaisuuttani...
Idiotisimia on maailma pullollaan siksipä sinunkaan ei tarvitse tarttua kaikkeen mitä et tarvitse. Ihminen omassa idiotismissaan luulee tietävänsä ja hallitsevansa kaiken. Yllätys voi olla suuri kun totuus siitä minkä luuli olevan totuutta onkin vain oma totuuden illuusio.
Kaikkein idiooteimpia on raha-jumalaan uskovat ja sitä sokeasti palvovat rassukat.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en rahojani laittaisi selvänäkijöille tms., mutta eipä tarvitsekaan koska itsekin osaan korteista "ennustaa" ja aistia muista ihmisistä satunnaisia, ehkä epäolennaisiakin asioita. Ja vuosien mittaan kykyni vain vahvistuvat. Kyvyillään rahastavia epäilen itsekin järjestään huijareiksi, koska itse koen kykyni lahjana, jotenkin pyhänä asiana jota en missään nimessä saa käyttää väärin.
Minulla ja monilla lähipiirissäni on "yliluonnollisia" kokemuksia, ja lähinnä ihmetyttää miten se on keneltäkään näitä kokemuksia vailla olevalta tai sellaisten vastaanottamiseen kykenemättömältä pois. Siis jos tiedän jotain aivan oikeasti tapahtuneen, miksi jollain toisella on niin suuri tarve vakuuttaa itselleen ettei niin ole tapahtunut?
Sama kuin joku kertoisi käyneensä kaupassa ja nähneensä siellä naapurin Erkin, ja minä alkaisin raivokkaasti väittää että ei siellä mitään Erkkiä ollut, ja että tämä erkinnäkijä on joko huijari tai hölmö halutessaan uskoa nähneensä naapurin Erkin. Tai ettei Tansaniaa ole olemassa eikä siellä ole kukaan voinut koskaan käydä, koska minä en ole siellä käynyt eikä minulle voida aukottomasti todistaa että kukaan muukaan olisi käynyt Tansaniassa.
Joillekin on niin tärkeä pitää siitä ahtaasta ja erittäin suppeasta maailmankuvastaan kiinni kynsin hampain.
Pelko on siinä taustalla.
Nyt kyllä vähän "pelottaa". Mietin pari kertaa että milloin olen tänne kirjoittanut tuon viestin, mutta enhän ole sen kirjoittaja :O
Olisin tosin voinut sanasta sanaan tuon kirjoittaa. Ajatusmaailmani on täysin samanlainen ja uskon samoin kuin sinä.
Minullekin kävi samoin : oli lapsia ja mies, mutta outojen sattumusten kautta tapasin nykyisen mieheni, sielunkumppanini.
Noh, uskoo ken tahtoo näihin. Ja asioita tapahtuu, uskoipa niihin sitten tai ei. Mitä enemmän meillä on kokemusta, mitä kypsempiä olemme sielultamme sitä enemmän ymmärrämme.
Sitä vartenhan täällä olemme. Kaikki ajallaan :)