Lue keskustelun säännöt.
Näkevätkö lapseni henkiä vai mitä tämä on?
02.11.2010 |
Rohkaistuin kirjoittamaan luettuani läpi tuon "suututtaa ja pelottaa" ketjun. Oma kantani henkimaailman olentoihin on melko epäilevä, mutta ajattelin kysellä yleistä mielipidettä täältä, koska mies ei moisille asioille korvaansa lotkauta:)
Meillä on hieman yli kaksivuotiaat kaksostytöt ja ulkoillessamma lähimetsässä he tuntuvat näkevän jotain mitä en itse näe. Lyhyesti selitettynä he saattavat osoittaa jonnekin ja sanoa esim. täti tai tyttö. Tätä on jatkunut puolisen vuotta, eikä sitä tapahdu päivittäin. Aluksi ajattelin, että lapsi muistaa nähneensä "tädin" tai "tytön" kävelemässä metsässä ja osoittaa kyseistä kohtaa, mutta nyt olen huomannut että he selvästi seuraavat katseellaan jotain ja reagoivat siihen. Se on myös mielestäni kummallista, että usein molemmat reagoivat samanaikaisesti. Tietysti voi olla että he eläytyvät toistensa leikkiin. He esimerkiksi saattavat nauraa ikäänkuin näkisivät edessään jotain hauskaa ja esimerkiksi tänään pyysin vilkuttamaan "tädille" ja ihan sinne suuntaan vilkuttivat jossa muka "tädin" näkivät.
Joskus he myös reagoivat pelokkaasti. Lähellämme on pieni joki ja siellä he usein osoittavat "tyttöä" ja haluavat sieltä (tietystä kohdasta) äkkiä pois. Viimeksi kysyin josko mentäisiin katsomaan missä "tyttö" on, mutta molemmat puistelivat päätään ja sanoivat ei. Eli onko tämä vain lasten mielikuvitusta?, oma järki sanoo että näin varmasti on. Olisi kiva kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia ja onko tämä yleistäkin näin pienillä. Olen myös miettinyt, että kannattaisiko olla reagoimatta koko asiaan.
Kommentit (77)
henkimaailma sekaisin, kun taas jollain masispotilaalla tämä maailma.
joka skitsofreenikkotapauksessa on paikallaan, mutta joskus niitä lääkkeitä joutuu syömään todella isoissa annoksissa (tiedän sukulaisen kokemuksesta). Siinä ollaan sitten aikas turtana ihan tähän normaalimaailmaankin.
Miksi skitsofreenikkojen yhteys henkimaailmaan pitää katkaista? Minun skitsofreenikkotuttavani näki seinässä piirrettyjä, katsoiko joku kummitus silloin telkkaria vai mitä? Millä erotat skitsofreenikon ja normaalin ihmisen, jos kerran kaikki herkät voivat näitä henkiolentoja nähdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivot ovat "unenkaltaisessa" vääristyneessä tilassa. Sairas ei tunne esim. sairauden tunnetta. Ei tunnista läheisiään ei edes itseään. On pelon vallassa. Ihminen on todella sairas ja suuressa hädässä. Ihminen ei pysty hallitsemaan sekavaa tilaansa eli normalisoitumaan. Ihminen ei pysty juurtumaan maahan. Usein sairastuminen tapahtuu murrosiässä kun kehossa ja aivoissa tapahtuu suuria muutoksia....
Rakastumista verrataan psykoosin juuri siksi, että rakastavaisilta katoaa todellisuuden taju.(he ovat virheettömiä täydellisiä toisillee) Luonto on järjestänyt asian siten, että tämä psykoosi ei ole pysyvä, mutta merkityksellinen olemassaolomme kannalta:)
Väittämä että unen aikana vierailemme henkimaailmassa saadaksemme opastusta on joillekkin totisinta totta.
mielestäsi on totta vai joku kuvittelee sen olevan totta? Siis henkimaailmassa vierailun?
aivot ovat "unenkaltaisessa" vääristyneessä tilassa. Sairas ei tunne esim. sairauden tunnetta. Ei tunnista läheisiään ei edes itseään. On pelon vallassa. Ihminen on todella sairas ja suuressa hädässä. Ihminen ei pysty hallitsemaan sekavaa tilaansa eli normalisoitumaan. Ihminen ei pysty juurtumaan maahan. Usein sairastuminen tapahtuu murrosiässä kun kehossa ja aivoissa tapahtuu suuria muutoksia....
Rakastumista verrataan psykoosin juuri siksi, että rakastavaisilta katoaa todellisuuden taju.(he ovat virheettömiä täydellisiä toisillee) Luonto on järjestänyt asian siten, että tämä psykoosi ei ole pysyvä, mutta merkityksellinen olemassaolomme kannalta:)
Väittämä että unen aikana vierailemme henkimaailmassa saadaksemme opastusta on joillekkin totisinta totta.
No minä olen meedio/ennustaja ja teen tätä ihan ilmaiseksi.
Se on jännä että en edes tapaa katsottavia (teen vain harrasteena netissä) ja tiedän heidät ulkonäöltä ja heidän omaiset/tutut jotka toiselle puolelle siirtyneet tulevat kuviini.En näe heitä "livenä" vaan mielessäni,en kuule ääniä mutta mielelleni puhutaan kun annan siihen luvan.
Voi kun oikeasti tietäisitte mitä kaikkea kaunista tullut tässä matkan varrella vastaan niin ette enää epäilisi.
ps.tänä iltana en katso kenellekkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuossa aiemmin kertoi lapsestaan, joka piirsi ihmisille aurat. Vanhoissa uskonnollisissa kuvissakin pyhimyksillä on nämä aurat eli sädekehät. Mietin mahtaako pikkuinen vauvanikin ne nähdä. Varsinkin alle 6-viikkoisena tuijotti minua aina pääni päälle, ei juuri koskaan kasvoihin. Ensimmäiset vastavuoroiset hymytkin 4-viikkoisena tuli niin, että vauva tuijotti mun pääni päälle ja hymyili aina kun minäkin.
juuri "unimaailmassa" koska aivot eivät ole valveilla ja häiriötekijöitä on vähemmän. Pelko yksi niistä... Enneunien näkiöitä on ollut aina ja tulee olemaan. Emme siis voi kieltää asioita joita ei ole toiseksi todistettu.
Missä sitten kulkee sairaan ja terveen raja? Sairas on se joka ei pysty hallitsemaan elämäänsä hän vahingoittaa itseään ja muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti meijän poika ei tee tollasia juttuja, koska vaikka nyt sanon etten usko mihkään henkijuttuihin, niin silti mua alkaa pelottaa tollaset=/ Siis kauhuleffoissakin pelottavinta on just, jos lapset menee jotenki oudoiksi... Ja hauskinta on se, että ollaan miehen kanssa yhtä pelkoperseitä ja saadaan öisin peloteltua toisemme niin, että täristään kauhusta saman peiton alla.
Joku tuossa aiemmin kertoi lapsestaan, joka piirsi ihmisille aurat. Vanhoissa uskonnollisissa kuvissakin pyhimyksillä on nämä aurat eli sädekehät. Mietin mahtaako pikkuinen vauvanikin ne nähdä. Varsinkin alle 6-viikkoisena tuijotti minua aina pääni päälle, ei juuri koskaan kasvoihin. Ensimmäiset vastavuoroiset hymytkin 4-viikkoisena tuli niin, että vauva tuijotti mun pääni päälle ja hymyili aina kun minäkin.
Tuonikäisen vauvan katse harhailee aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvat holtittomasti siinä missä terve meditatiivinen henkilö kykenee niitä analysoimaan ja punnitsemaan, myös varomaan.
kuvat holtittomasti siinä missä terve meditatiivinen henkilö kykenee niitä analysoimaan ja punnitsemaan, myös varomaan.
taas ei tiedetä mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvat holtittomasti siinä missä terve meditatiivinen henkilö kykenee niitä analysoimaan ja punnitsemaan, myös varomaan.
taas ei tiedetä mistään mitään.
kaikki nämä näyt sun muut ovat aivokemian häiriöitä. En ymmärrä, mikä logiikka siinä on, että skitsofreenikon sairaus olisi vain sitä, että henget ilmestyvät liian usein ja tämä mystinen kyky sitten pystyttäisiin pillereillä katkaisemaan, ihan älytöntä. Miksi ne henkioliot siitä välittäisi, mitä lääkkeitä kukakin syö. Ja psykoottinen voi tuntea vaikka että puun oksat hyökkää kimppuun, tai että omasta jalasta kuuluu puhetta, meinaako tämä sitä, että me muut emme ole ymmärtäneet koivujen vaarallisuutta ja oikeasti ruumiinosatkin osaavat puhua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
napitti tarkasti pääni päälle aina, kun oltiin kasvokkain.
Joku tuossa aiemmin kertoi lapsestaan, joka piirsi ihmisille aurat. Vanhoissa uskonnollisissa kuvissakin pyhimyksillä on nämä aurat eli sädekehät. Mietin mahtaako pikkuinen vauvanikin ne nähdä. Varsinkin alle 6-viikkoisena tuijotti minua aina pääni päälle, ei juuri koskaan kasvoihin. Ensimmäiset vastavuoroiset hymytkin 4-viikkoisena tuli niin, että vauva tuijotti mun pääni päälle ja hymyili aina kun minäkin.
Tuonikäisen vauvan katse harhailee aina.
odottamatta ja yhtä aikaa?
kaikki nämä näyt sun muut ovat aivokemian häiriöitä. En ymmärrä, mikä logiikka siinä on, että skitsofreenikon sairaus olisi vain sitä, että henget ilmestyvät liian usein ja tämä mystinen kyky sitten pystyttäisiin pillereillä katkaisemaan, ihan älytöntä. Miksi ne henkioliot siitä välittäisi, mitä lääkkeitä kukakin syö. Ja psykoottinen voi tuntea vaikka että puun oksat hyökkää kimppuun, tai että omasta jalasta kuuluu puhetta, meinaako tämä sitä, että me muut emme ole ymmärtäneet koivujen vaarallisuutta ja oikeasti ruumiinosatkin osaavat puhua..
mutta ratkot asiaa ihan väärältä kantilta. Joskus jos uskallat heittää sen ylimaallisen järjen hieman sivummalle, saattaisit jotain ymmärtääkin.
kaikki nämä näyt sun muut ovat aivokemian häiriöitä. En ymmärrä, mikä logiikka siinä on, että skitsofreenikon sairaus olisi vain sitä, että henget ilmestyvät liian usein ja tämä mystinen kyky sitten pystyttäisiin pillereillä katkaisemaan, ihan älytöntä. Miksi ne henkioliot siitä välittäisi, mitä lääkkeitä kukakin syö. Ja psykoottinen voi tuntea vaikka että puun oksat hyökkää kimppuun, tai että omasta jalasta kuuluu puhetta, meinaako tämä sitä, että me muut emme ole ymmärtäneet koivujen vaarallisuutta ja oikeasti ruumiinosatkin osaavat puhua..
että näihin yliluonnollisiin asioihin uskovien lapset myös "näkevät" näitä henkiolentoja. He, ketkä eivät tällaisiin höpöjuttuihin usko, eivät myöskään tulkitse lastensa käytöksestä tällaista, eivätkä näin ollen ruoki lasten käyttäytymistä. Ei minun lapseni ole koskaan nähnyt mitään tätejä metsässä, mutta voin hyvin kuvitella että jos joskus hän olisi muistanut jonkun sienestäjän, tms, ja sanonut täti osoittaen sienipaikkaa missä täti viime kerralla oli, ja minä olisin sitten pyytänyt vilkuttamaan "tädille", niin varmasti tilanteesta tulisi omituinen lapselle, ja sattaisipa tuo alkaa vilkutella mielikuvitustädeille jatkossakin. Eli näin olisin omalla käyttymiselläni saanut lapseni näkemään henkiolentoja.
Henkimaailma on olemassa ja joillakin on kyky nähdä se. Miksi lapset poikkeaisivat siitä. Lapsi saattaa tarkasti kuvata olennon, tietää nimen vaatetuksen etc...Itse en henkiolentoja näe, mutta tunnen muutaman jotka niitä näkevät. Eräs meedio joka ei tiennyt minusta yhtään mitään en sanallakann kertonut mistä olen kotoisin ei niemeä,... olin siis täysin hiljaa. Hän alkoi täydellisesti kuvailla ystävääni joka oli kuollut äskettäin onnettemuudessa. Hän kuvasi onettomuudesta hetken paikan mitä tapahtui, pimeyden ja äkillisen poismenon. Hän keroi nimen ja että ystävälläni on viesti vanhemille. Kerroin viestin heille ja he ällistyivät. Miten minä tiesin asiasta josta ei muilla ollut mitään tietoa. Viesti lohdutti heitä suuresti.
Meedion viestin sain ulkomailla,,, vaikka ystäväni asui ja kuoli Suomessa meedio kuvasi hänet täydellisesti.
minua askarruttaa miten saisin kaltaisiltanne idiooteilta lypsettyä ylimääräiset rahat pois? Kertokaa, kun te kerran olette herkkäuskoisia niin millaisista henkimmailman palveluista olisitte valmiita maksamaan?
Se että joku uskoo olemattomiin aiheuttaa minulle päänsärkyä mutta yritän päästä sen yli.
Mäkin olen kohdannut intialaisen meedion, joka pyysi mua ajattelemaan joitain asioita, ja kirjoitti ne paperille janäytti mulla. Tiesi uuden poikaystäväni ja äitini nimet ja iät jne. Mutta ehkä se tosiaan oli huvikseen vain väijynyt mua tovin ( tosin kohtasin tuon tyypin eri paikkakunnalla kuin asuin) voidakseen tehdä kerran elämässä vaikutuksen, joka ei johtanut yhtään mihinkään.
Tekipä vielä yhden tempun enemmän, mutta siitä en viitsi täällä edes kertoa : )
Olisi kyllä aika surullista jos ihmisillä olisi esim. vain ksi ja ainut elämä. Mitä yhden elämän aikana muka ehtii oppia? Ja entä ne jotka elää vaikka yhden päivän? Tai ne jotka elävät vain viisi vuotiaaksi? Joo siinä meni ainoa elämä.
Ihminen syntyy maan päälle aina uudelleen ja uudelleen oppiakseen ja kehittyäkseen. Sitä mukaa kun sielu oppii se kehittyy ja työstää henkimaailmassa oppimaansa ja palaa taas uudelleen oppimaan lisää uudessa elämässä.
Esim jos tässä elämässä tekee jotain pahaa jollekin toiselle on hyvin todennäköistä että seuraavassa elämässä kokee sen pahan itse jonkin toisen toimesta. Se ei ole karmaa tai kostoa vaan siinä opitaan miksi niin ei saa tehdä toiselle. Oppii käsittelemään sitä pahaa syvemmin mitä on tehnyt kun kokee sen itse seuraavassa elämässä.
Maapallolla on paljon kehittyneitä ja paljon uusia sieluja. Siksi "pahuus" ei koskaan täysin lopu, koska ihmisen ruumis rappioittaa sielua. Ihmisruumis on pohjimmiltaan eläin. Aistit, kipu, iho, solut ja aivojen kemiallinen toiminta vaikuttaa sieluun ja sielu ei pysty käyttäytymään niin "täydellisesti" kuin se henkiolentona pystyisi.
Maanpäällä olevat henkiolennot ovat monesti joko henkioppaita, "lomailevia" sieluja tai joskus jopa sielujen kummituksia jotka eivät ole vielä uskaltaneet jatkaa matkaa. Monesti paha tapahtuma elämän aikana saa sielun jäämään maapallolle liian pitkäksi aikaa. Tai sitten yllättävä kuolema tai rakkaan elävän ihmisen tilanne saa sielun jäämään "kummittelemaan". Y&leensä sielut lähtevät takaisin henkimaailmaan. Jotkut saattavat jäädä jopa sadoiks8i vuosiksi ja heidän sielunsa rappioituu maapallollakummituksena jolloin lähteminen on aina vain vaikeampaa.
Oma edellinen elämä lähettää "muistoja" monesti alitajuisesti unien kautta. Esim unet paikoista ja ihmisistä joita ei pitäisi tuntea ovat unissa ja tapahtumissa ihan normaaleja. Sama homma jos tutustut johonkin ihmiseen. Yleensä ihminen hakeutuu samojen ihmisten seuraan joiden kanssa vietti edellisenkin elämän.
Oletko koskaan miettinyt miksi jotkut ihmiset alunperin vetivät sinua puoleensa? Oliko tapahtumassa jotain erikoista? Tuntuiko sinusta että sinun on pakko tutustua tuohon ihmiseen?
Yleensä sielunkumppani löydetään juuri näin. Jokin tietty asia saa sinut tutustumaan "rakkaaseesi". Ja jos olet naimisissa "väärän" ihmisen kanssa tiedät sen yleensä syvällä sisimmässäsi, varsinkin jos sitten tapaat sielunkumppanisi tai tunnet hänet jo.
Tähän minä uskon ja siitä tulee minulle henkilökohtaisia todisteita joka päivä. Esim. henkioppaani lähettää minulle "viestejä" vaikeissa elämäntilanteissa tai kun teet vaikeita päätöksiä elämänh suhteen. Esim kumppanini löysin monen "sattuman" kautta vrt. kohtalo, vaikka luulin elämäni olevan järjestyksessä. (oli lapsia ja mies) Mutta kun kohtasin hänet niin heti katsottuani häntä silmiin tunsin jotain. En aluksi halunnut tajuta sitä. Sitten kun tapasin hänet uudelleen tunne voimistui. Minun oli pakko "saada" hänet omakseni. Kipinät lentelivät sisälläni. jOkin hänen silmissään ja olemuksessaan tuntui kuin olisin tuntenut hänet aina.
Jälkeenpäin kun mieheni puhui minulle mitä hän oli tuntenut tavatessaan minut (en ollut vielä kertonut omista tuntemuksistani silloin)oli hänellä ollut samanlaisia hallitsemattomia tunteita minua kophtaan. Hän ei vain ollut halunnut myöntää niitä itselleen koska minulla kuitenkin oli lapsi ja mies silloin. Hän myös itse seurusteli.
Salamarakkaus on jatkunut tähän päivään saakka ja olemme onnellisia yhdessä. Hän on sielunkumppanini. Täydellinen minulle. Meillä on ihana iso perhe ja olemme toisillemme niin hyviä ja henkinen yhteys on uskomaton. Puhumme aina ja kaikesta ja kunnioitamme toisiamme.
Ei kasvainta, ei skitsofreniaa tms. Kaikki tutkittu. Näen mitä näen. Pelottaa joskus, mutta vaarallista ei liene. Olen lapsesta asti nähnyt, joskus enemmän, joskus vähemmän. Ihan normaalia elämää minäkin elän, ei musta mitään kukaan huomaa, suurin osa ei näistä edes tiedä. Älä ole huolissasi.
Miksi skitsofreenikkojen yhteys henkimaailmaan pitää katkaista? Minun skitsofreenikkotuttavani näki seinässä piirrettyjä, katsoiko joku kummitus silloin telkkaria vai mitä? Millä erotat skitsofreenikon ja normaalin ihmisen, jos kerran kaikki herkät voivat näitä henkiolentoja nähdä?