Avioero ja lasten vuoroasuminen äidin ja isän luona..? Ikävää vai omaa aikaa..? Kertokaa..

Olen tehny toista vuotta reissuhommia ja mulla oli maata kaatava koti-ikävä ja varsinkin ikävä perheen nuorinta lasta.



Nyt olen päättänyt, että työ täytyy löytyä kodin läheltä.



Kokemani perusteella voin sanoa, että en henkisesti kestäisi tilannetta, että lapset olisi luotani pois joka toisen viikon. En kyllä nauttisi yhtään erossa olosta.



Mutta varmaan joillekin se sopii erinomaisesti. Lapsetkin varmaan kokee sen hyvin yksilöllisesti.

jossa isällä yksi koko viikko kuukaudessa ja yksi viikonloppu? Minusta hyvä että saavat elää myös arkea isänsä kanssa eikä isä vieraannu lasten normaalista elämästä kuten viikonloppuisänä. Äidin luona kuitenkin omat huoneet jne, isä asuu yksiössä. Minusta esim. joka toinen viikonloppu olisi liian vähän normaalin isä-lapsisuhteen kannalta (tärkeää että isä myös arjessa mukana), joka toinen viikko liikaa ja liian sekavaa lapsille, minusta lapsilla pitää olla selkeästi yksi koti vaikka tavallaan isän koti on heidänkin kotinsa.

Ihan ajan myötä vai kun kuvioihin on tulleet uudet puolisot ja vauvat, niin sitten yhtä pompotellaan edes takaisin. Koululaisina osaavat jo vaihtaa kotia itse, jos matka ei ole pitkä, niin lapsen kuulumisia ei tarvitse kysellä aikuiselta, kun osaahan lapsi kertoa itse.

Paras vastaus oli se, että vanhemmat itse vaihtaisivat kotia viikon välein. Katsotaan kuinka moni sitä jaksaa. Lukekaa vähän tai menkää kysymään lastenpsykiatrilta mielipidettä. Olin kuuntelemassa Sinkkosen juttuja jokin aika sitten ja hän sanoi hyvin selvästi, että vuoroviikkosysteemi on suurinta typeryyttä, mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, ja että Suomesta ei löydy yhtäkään lastenpsykiatria, joka olisi sen kannalla. Mut onhan se kiva, kun pääsee vapaammin liikkumaan ja ystäviä tapaamaan ja lähiviikolla on sitten ihan kivaa lasten kanssa.

valitettavasti mies ei ollut vaan päätti lähteä uhraamatta ajatustakaan sille miten lapset tai minä pärjätään (olen raskaana..). Ehdotti vuoroviikkosysteemiä, en suostunut kuin että viikko/kk plus viikonloppu. Ja näyttää tuokin tekevän tiukkaa, tähän mennessä ollut 3 vrk lasten kanssa, puolet isäviikosta ja sen yhden isäviikonlopun olleet mummolassa, isä vei sinne... Erosta 2kk.

Kun lapset on tehty, niin pitää kestää yhdessä. Ihme selkärangattomia naisia ja miehiä nykyään. Näkisitte miten eroperheiden lapset kärsii. Lapsen itseluottamus ja mielenterveys on todella helppoa pilata

välillä niitä lapsianne ettekä vaan itseänne.

Kun olette leikkiin ryhtyneet niin mitäpä jos kestäisitte sitä vielä muutaman vuoden että lapset edes olisivat vähän isompia, ja erotkaa vasta sitten.

Ai niin, mutta kun SINULLA ei ole enää kivaa, ja mies on niin tylsä, eikö?

Niin pistetään perhe hajalle ja lapset matkalaukut kourassa reissaamaan kahden paikan väliä.

Niin ja sillä "lapset on onnellisia kun äitikin on" -veisulla voit pyyhkiä pers.ttäsi. Mutta toisaalta, onpahan sinulla sitten joku värssy millä hoivata huonoa omaatuntoasi kun lapset itkevät isäänsä.

nim. kokemusta on

Ymmärrän, että ihan pieni lapsi voi olla sekaisin,jos joka viikko vaihtuu koti. Mutta miten se haittaa isompaa lasta?



Miten se eroaa siitä, että lapsi menee joka viikonloppu isälleen?

Eikö se haittaa lasta ihan samalla tavalla, että viikosta on 5 päivää eri koti ja 2 päivää eri koti?

Mitä eroa sillä on siihen, että on 7 päivää eri koti ja taas 7 päivää eri koti, ja viikolla saa jutella ja ehkä tavatakin sen toisen vanhemman kanssa?

Tai haittaako se lasta enemmän, jos ei koskaan näe toista vanhempaansa?

Miten ihmeessä näitä eri tapoja toimia voi arvottaa paremmuusjärjesteykseen?

no sittenhän äiti on itsekäs paska jos ns. omii lapset itselleen. Rankaisee isää tms. kun ei anna tavata. Isä taas on jumalasta seuraava kun on lapset ottanut hellään huomaansa ja äiti pelkkä horo...

Kyllä lapsella on erosta huolimatta säilyttävä välit molempiin vanhempiin. Meillä ei toimisi aikuisten kodin vaihtelu, sillä on myös kyseessä 1 lapsi joka ei ole täysisisar... mihis hänet laitettaisiin... sanokaa se?

Miehellä on uusi puoliso joskus yötä, lapsille se on vain täti joka käy nukkumassa.

Sanoi kuka mitä tahansa niin eiköhän jokainen vanhempi tiedä mikä on omalle lapselle parhaaksi.

vuoroviikko asuminen on vanhempien itsekkyyttä ei siinä lapsia ajatella

Minusta taas lasten vieroittaminen toisesta vanhemmasta on paitsi itsekkyyttä, myös lasten kehtiykselle vahingollista.

vuoroviikkoasumista vastaan tuntuvat aina unohtavan, että molemmissa päissä on tuttu ja turvallinen koti, rakastava aikuinen ja omat tavarat, ei se lapsen maailma siitä mihinkään romahda.



Tätä on täysin turha verrata siihen, että jatkuvasti muutetaan.



Oikea vertailukohta olisi tosiaankin se, että toinen vanhempi olisi joka toinen viikko reissutöissä.



Ei optimaalinen tilanne sekään, mutta huomattavasti parempi kuin se, että lapsi ei näe toista vanhempaansa lainkaan.

systeemiin. Te jotka sanotte että hyvin sujuu- niin teidän vai lapsen kannalta? Ja mistä tiedätte lapsen kannan- hän ei ehkä paremmasta tiedä? Hyvin harva ihminen sietää "kiertolaiselämää" edes aikuisena- saati lapsena jolloin pitäisi olla "pesä", pysyvyys, se turva ja tuttuus.

Itse olen matkustanut paljon työni vuoksi ja se jatkuva pakkaaminen, purkaminen, reissaaminen, miettiminen missä nyt on ja mikä tää juttu nyt täällä oli- on erittäin kuluttavaa ja väsyttävää- vaikka siitä olen myös nauttinut. En ikinä laittaisi lastani elämään LAPSUUTENSA sellaisissa oloissa. Kyllähän lapsi sopeutuu mihin vain- ja teini-ikäisellä tuo voisi jo olla ihan ok- mut pienet ja alakouluikäiset lapset tarvitsevat yhden kodin josta käydään sitten muualla. Jos ihmisellä on kaksi kotia, hänellä ei ole pysyvyyttä ja rauhaa missään. Tosiaan- kokeilkaa itse vaikka 1 kuukausi niin huomaatte miltä se TUNTUU. Ihmisellä voi olla tasan yksi KOTI. Jos vanhemmat ajattelevat lastensa parasta he joustavat omassa arjessaan- suunnittelevat sen lasten ehdoilla niin että arki sujuu- onhan tavallisessakin arjessausein yksi vanhempi joka on läsnä, tuo, vie, jonka kanssa mennään. On vanhempien omaa mukavuudenhalua aikatauluttaa jäykät systeemit. Jos lapsi asuu toisen luona- toinen voi niiden tapaamisviikonpäivien lisäksi tuoda, viedä, piipahtaa- ihan niinkuin ennen perhe-elämässä. Tähän ei vaan pystytä kun on ne AIKUISTEN tunteen.

Et voi verrata omaa kiertolaiselämääsi lainkaan vuoroviikkoasumiseen. Kyse on täysin eri asiasta. Jos johonkin pitää verrata, niin vertaapa siihen, että nukut välillä toisessa ja välillä toisessa makuuhuoneessa.



Ihmisellä voi sitä paitsi todella hyvin olla useampi koti, ja erittäin monella onkin.



Edes aktiivisen suomalaisen mökkielämän (johon pakkaamista sisältyykin) ei ole havaittu aiheuttavan pahoja katkoksia lasten emotionaaliseen kehitykseen. Sinun mukaasihan kukaan ei saa mökkeillä, koska se on psyykkisesti liian raskasta, varsinkin lapsille.



Käyttämäsi argumentit eivät yksinkertaisesti ole rationaalisia tai kestä lähempää tarkastelua.



Kun puhumaan kykeneviltä lapsilta on asiaa kysytty haastettelututkimuksissa, lapset ovat pitäneet vuoroviikkoasumista selvästi parhaana eron jälkeisenä ratkaisuna. Paras vaihtoehto olisi tietysti se, että ei erottaisi lainkaan.

että vuoroviikko-systeemi toimi hyvin ainakin meillä alakouluikäisillä ja yläkouluikäisillä. Alle kouluikäisistä en tiedä, voi olla eri juttu pienillä lapsilla kun kiintymysmallit on vasta kehittymässä.

eli kummassakin kodissa on omat vaatteet, omat lelut, omat sängyt, omat lautaset ja omat pyykeet ja hammasharjat. Ei siinä mukana kulje ku unilelut, niitä ei ole ky yhdet kappaleet kun muut ei kelpaa. Tämä siis mun lapsilla.



Molemmissa kodeissa on säännöt, molemmissa kodeissa on aikaa lapsille, molemmissa kodissa on turvallista ja aikuinen joka välittää.

Molemmissa kodissa on rauhallista ja riidatonta.

Jos meidän lapsilla olisi vain yksi koti ja me molemmat vanhemmat siellä niin todellakin rauha olisi kaukana, riidat jokapäiväisiä ja uhkailut... joten parempi myös lapsille että on kaksi tasapainoista kotia ja vanhempaa. Vaikkakin erillään kahdessa eri kodissa.

Et voi verrata omaa kiertolaiselämääsi lainkaan vuoroviikkoasumiseen. Kyse on täysin eri asiasta. Jos johonkin pitää verrata, niin vertaapa siihen, että nukut välillä toisessa ja välillä toisessa makuuhuoneessa.

Ihmisellä voi sitä paitsi todella hyvin olla useampi koti, ja erittäin monella onkin.

Edes aktiivisen suomalaisen mökkielämän (johon pakkaamista sisältyykin) ei ole havaittu aiheuttavan pahoja katkoksia lasten emotionaaliseen kehitykseen. Sinun mukaasihan kukaan ei saa mökkeillä, koska se on psyykkisesti liian raskasta, varsinkin lapsille.

Käyttämäsi argumentit eivät yksinkertaisesti ole rationaalisia tai kestä lähempää tarkastelua.

Kun puhumaan kykeneviltä lapsilta on asiaa kysytty haastettelututkimuksissa, lapset ovat pitäneet vuoroviikkoasumista selvästi parhaana eron jälkeisenä ratkaisuna. Paras vaihtoehto olisi tietysti se, että ei erottaisi lainkaan.

meillä oli vuoroviikot kun lapset oli pienempiä, eivät olleet vielä koulussa ja isällä oli sopivat työvuorot. Molempien luona oli lapsilla koti. Ja tuttu päiväkoti. Saivat viedä mennen tullen viedä mukanaan jos ei nyt ihan huonekaluja, mutta leluja/lempilakanan tms. Eikä tullut maailmansotaa vaikkei sitä olisi sitten tuonut takaisin.

Erosta monta vuotta ja vieläkin ollaan kavereita, vaikka uusissa naimisissa on kumpikin. Toivon hälle kaikkea hyvää.

30:n julistama toteutus "ihmisellä voi olla tasan yksi koti" mahtaa perustua? Olis kyllä kiva tietää.

Miksi tämä "ei-täysisisar" - siis sinun ja uuden kumppanisi muksu ei kykene olemaan erossa sinusta sitä viikkoa kun olet edellisestä liitosta olevien lastesi kanssa?

Onko hän jotenkin herkempi / tärkeämpi / etuoikeutetumpi, ja saa pitää koko ajan omat kaksi vanhempaansa, samalla kun lapsesi edellisestä liitosta ovat 50/50 tilanteessa?

Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää miksi hän ei kestäisi eroa sinusta / sinä hänestä?

no sittenhän äiti on itsekäs paska jos ns. omii lapset itselleen. Rankaisee isää tms. kun ei anna tavata. Isä taas on jumalasta seuraava kun on lapset ottanut hellään huomaansa ja äiti pelkkä horo... Kyllä lapsella on erosta huolimatta säilyttävä välit molempiin vanhempiin. Meillä ei toimisi aikuisten kodin vaihtelu, sillä on myös kyseessä 1 lapsi joka ei ole täysisisar... mihis hänet laitettaisiin... sanokaa se? Miehellä on uusi puoliso joskus yötä, lapsille se on vain täti joka käy nukkumassa. Sanoi kuka mitä tahansa niin eiköhän jokainen vanhempi tiedä mikä on omalle lapselle parhaaksi.

Työni puolesta näen paljon näitä kahden kodin lapsa. He puhuvat isän kodista ja äidin kodista. Missä on heidän oma koti!?!?!



Ja ainoastaan ne eroavat vanhemmat kokee ratkaisun hyvänä, lapsissa alkaa levottomuus ottaa vallan pikku hiljaa...



nyt tietysti ne kahden kodin vanhemmat kommentoivat, mutta valitettavasti..jos kotona on huono ilmapiiri, on ero hyväksi myös lapselle.



Sen sijaan lapsella täytyy olla yksi vakituinen koti, turvasatama, sen etävanhemman luona voi käydä joka toinen viikonloppu.

että lasteni isä ei koskaan edes yrittäisi tuota viikko-viikko-systeemiä.



Hän arvostaa lapsiaan niin paljon, ettei ikinä altistaisi heitä sellaiselle. Silti tapaisi heitä, pysyisi heidän elämässään, aivan varmasti.

Se, jonka mielestä se ei toimi on se nainen, joka haluaa vieroittaa laoset isästään. Näitä on Suomessa TODELLA paljon.

Työni puolesta näen paljon näitä kahden kodin lapsa. He puhuvat isän kodista ja äidin kodista. Missä on heidän oma koti!?!?!

Ja ainoastaan ne eroavat vanhemmat kokee ratkaisun hyvänä, lapsissa alkaa levottomuus ottaa vallan pikku hiljaa...

nyt tietysti ne kahden kodin vanhemmat kommentoivat, mutta valitettavasti..jos kotona on huono ilmapiiri, on ero hyväksi myös lapselle.

Sen sijaan lapsella täytyy olla yksi vakituinen koti, turvasatama, sen etävanhemman luona voi käydä joka toinen viikonloppu.

Miksi minä edes kuuntelen ihmistä, joka ei edes osaa kirjoittaa suomea?



Minä en usko, että sinulle on mitään muita todisteita kuin oma mielipiteesi, ja et kohtaa ammatissasi yhtään ketään. Piste.

Mutta oikeastiko lapset puhuvat aina kodistaan?



Ei siis puhuta että "mun saappaat jäi äidin luo" tai "voi ei, mun luistimet on iskän luona"?



Juuri tämänlaatuiset ilmaukset kertovat kaiken.



Juu, toisesta vanhemmasta vierottaminen on erittäin julmaa, sitä en kiistä, mutta silti pysyn kannassani tuon vuoroviikkosysteemin kohdalla.



Koska se jokatoinenviikonloppu-systeemi ei todellakaan vieroita lasta toisesta vanhemmasta, nimim. been there, done that. Ja isäni on elämässäni edelleen.

anteeksi nro 40, tarkoituksenani ei ollut loukata, puhuin vain kokemuksesta.



Ja näköjään se..no, kommentistasi se selviää.



Mutta, voimia meille kaikille vanhemmille!!!Luotetaan omiin valintoihimme, mutta olkaamme myös valmiit uhraamaan kaikkemme lastemme puolesta!Myös ne mahdolliset yksinäiset viikonloput.