Lue keskustelun säännöt.
Avioero ja lasten vuoroasuminen äidin ja isän luona..? Ikävää vai omaa aikaa..? Kertokaa..
30.10.2010 |
Minulla ja miehelläni ei ole enää parisuhdetta. Ainut mikä meitä on pitänyt minun taholta yhdessä, ovat 3 alle 8-vuotiasta lastamme.
Erossa kumpikaan ei tule vaatimaan yksinhuoltajuutta ja lasten asuminen järjestetään vuoroviikoin äidin ja isän luona.
Minua kalvaa ajatus lapsista erossa olossa. Olen pääsääntöisesti heitä hoitanut lasten isän ollessa töiden vuoksi paljon poissa kotonta. Ja aina ollut läsnä.
Miten koette erossa olon lapsista? Onko se ajoittain sietämätöntä ikävää ja tuskaa vai rauhallista ja jopa nautinnollista omaa aikaa? Tottuuko erossa oloon? Ja muuttuvatko tuntemukset ajan myötä? Kertokaa rakkaat ihmiset, jotka tämän kokeneet...
Kommentit (96)
nämä kahden-kodin-lasten vanhemmat vetää herneen nenään!! Kirjoitin tuolla aiemmin et ihmiselle olis parasta vaan se yks koti ja olen todella sitä mieltä- ootteko ihan tunnevammaisia vai mitä? Kokeilkaa ITSE asua viikko-viikko kahdessa kodissa ja tosiaan niin et molemmissa kodeissa on omat kamat sun muut. Kyllä aika nopeesti alkais toivoa omalle elämälleen jonkinlaista "ydintä".
Varmaan se arjessa ihan kivasti toimii ja lapset sopeutuu- aikuisille se toimii tosi hyvin kun on se oma aika ja lasten aika- mikäpä sen parempaa- mut vaikka olis kuinka turvallista- lapsi on niiden kahden kodin välissä yksin- puolet hänestä kuuluu johonkin, toinen puoli johonkin ja hän itse on siinä välissä yksin. Ihmettelen ettei vanhemmilla ole myötätuntoa tätä ymmärtää. Aikuisilla on oma koti ja pysyvyys, mutta kahden kodin lapset jakavat elämänsä kahden kodin ja kahden perheen välille. Teini-iässä varmaan jo ihan ok mut pikkukoululaisille esim. todella väärin mielestäni. Se mikä aikuisten silmissä näyttää sujuvalta- ei välttämättä ole sitä lasten sismmässä. ja lapsi kyllä ymmärtää millaista roolia hänbeltä odotetaan ja toteuttaa sitä aikuisten mieliksi.Lasten jakaminen kahtia on reilua VANHEMILLE, ei lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selittää "lapsen parhaalla" - uusioperheessä biologiset lapset (uusioparin siis) vain OVAT paremmassa asemassa. Heidän elämänsä on helpompaa - niin kauan kuin vanhempien parisuhde kestää.
Ja uusi parisuhdehan EI kestä sitä että toinen vanhemmista olisi viikko/viikko systeemillä eri kodeissa (vanhassa ja uudessa) joten....
Kutsutaan tätä nyt sitten vahinkojen minimoimiseksi sitten.
Miksi tämä "ei-täysisisar" - siis sinun ja uuden kumppanisi muksu ei kykene olemaan erossa sinusta sitä viikkoa kun olet edellisestä liitosta olevien lastesi kanssa? Onko hän jotenkin herkempi / tärkeämpi / etuoikeutetumpi, ja saa pitää koko ajan omat kaksi vanhempaansa, samalla kun lapsesi edellisestä liitosta ovat 50/50 tilanteessa? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää miksi hän ei kestäisi eroa sinusta / sinä hänestä?
no sittenhän äiti on itsekäs paska jos ns. omii lapset itselleen. Rankaisee isää tms. kun ei anna tavata. Isä taas on jumalasta seuraava kun on lapset ottanut hellään huomaansa ja äiti pelkkä horo... Kyllä lapsella on erosta huolimatta säilyttävä välit molempiin vanhempiin. Meillä ei toimisi aikuisten kodin vaihtelu, sillä on myös kyseessä 1 lapsi joka ei ole täysisisar... mihis hänet laitettaisiin... sanokaa se? Miehellä on uusi puoliso joskus yötä, lapsille se on vain täti joka käy nukkumassa. Sanoi kuka mitä tahansa niin eiköhän jokainen vanhempi tiedä mikä on omalle lapselle parhaaksi.
selittää "lapsen parhaalla" - uusioperheessä biologiset lapset (uusioparin siis) vain OVAT paremmassa asemassa. Heidän elämänsä on helpompaa - niin kauan kuin vanhempien parisuhde kestää. Ja uusi parisuhdehan EI kestä sitä että toinen vanhemmista olisi viikko/viikko systeemillä eri kodeissa (vanhassa ja uudessa) joten.... Kutsutaan tätä nyt sitten vahinkojen minimoimiseksi sitten.
Miksi tämä "ei-täysisisar" - siis sinun ja uuden kumppanisi muksu ei kykene olemaan erossa sinusta sitä viikkoa kun olet edellisestä liitosta olevien lastesi kanssa? Onko hän jotenkin herkempi / tärkeämpi / etuoikeutetumpi, ja saa pitää koko ajan omat kaksi vanhempaansa, samalla kun lapsesi edellisestä liitosta ovat 50/50 tilanteessa? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää miksi hän ei kestäisi eroa sinusta / sinä hänestä?
no sittenhän äiti on itsekäs paska jos ns. omii lapset itselleen. Rankaisee isää tms. kun ei anna tavata. Isä taas on jumalasta seuraava kun on lapset ottanut hellään huomaansa ja äiti pelkkä horo... Kyllä lapsella on erosta huolimatta säilyttävä välit molempiin vanhempiin. Meillä ei toimisi aikuisten kodin vaihtelu, sillä on myös kyseessä 1 lapsi joka ei ole täysisisar... mihis hänet laitettaisiin... sanokaa se? Miehellä on uusi puoliso joskus yötä, lapsille se on vain täti joka käy nukkumassa. Sanoi kuka mitä tahansa niin eiköhän jokainen vanhempi tiedä mikä on omalle lapselle parhaaksi.
tosin kumpikin kauniita. Onko Iiriskin muka joku muotinimi, harmi.
t:Iiriksen äiti
En koe asiaa niin, että sälliä riepotellaan paikasta, tavoista, ihmisistä ja rutiineista toiseen. Hänellä on 2 rakastavaa kotia. Vuoroviikkosysteemi voi olla ihan hyvä, varsinkin jos koko sisaruslauma on samassa paikassa samaan aikaan.
Sinä et koe asiaa niin? Mutta mites lapsien kokemus asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erossaoloviikot menevät töissä ja omissa harrastuksissa, lasten viikot lasten harrastuksissa.
Niinhän se on: Erotkaa niin saat sitä omaa aikaa joka toinen viikko. Lapsiparat.
Sinun fiiliksesi voi olla erilainen, mutta se ei varsinaisesti kuulu tähän asiaan.
En koe asiaa niin, että sälliä riepotellaan paikasta, tavoista, ihmisistä ja rutiineista toiseen. Hänellä on 2 rakastavaa kotia. Vuoroviikkosysteemi voi olla ihan hyvä, varsinkin jos koko sisaruslauma on samassa paikassa samaan aikaan.
Sinä et koe asiaa niin? Mutta mites lapsien kokemus asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja Ruotsissa tehdyissä järjestely todetaan parhaaksi lasten kannalta. Keltinkagas-Järvinen ei ole tutkinut asiaa pätkääkään.
On aika paljon tutkimuksia siitä, että lapset tarvitsevat yhden kodin. (esim.Keltikangas-Järvinen).
Näinhän sanoo itsekäs aikuinen rauhoitellakseen omaatuntoaan. On päivänselvää, että matkalaukkuelämä ja kodin hajoaminen kahtia vaurioittaa lasta syvästi, vaikutukset näkyvät ehkä vasta vuosikymmenten päästä. Että kovin kevyin perustein en lähtisi eroa tekemään, kun kerran lapsia on suhteeseen tehty.
Meillä on 4,5 vuotias yhteishuoltajuudessa ja vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla. Tähän asti on sujunut hyvin, vanhemmilla on välit kunnossa ja lapsi viihtyy molempien vanhempien luona. Kumpikaan ei maksa elatusmaksuja, lapsilisä tulee minulle ja lapsi on kirjoilla luonani. Vastaan siis isommista ostoista, kun saan lapsilisän.
Nautin triplaantuneesta omasta ajastani. Käytän sen liikkumiseen ja ystävien tapaamiseen. Ennen eroa mies oli mielellään lapsen kanssa, mutta todella paljon poissa kotoa ja oma aikani jäi vähäiseksi. Nyt nautin siitä surutta, vaikka ikävä käväiseekin välillä mielessä. Ehkä ikävää vähentää se, että tiedän lapsen voivan hyvin myös isänsä kanssa ollessaan, ei tarvitse olla yhtään huolissaan.
Tsemppiä teille! Vuoroviikkosysteemi onnistuu, jos molemmat hoitavat osuutensa ja välit pysyvät hyvinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et siitä mitä ne lapset kokevat. Niiltä lapsilta on kysytty, ja he pitävät vuoroviikkoasumista parhaana vaihtoehtona.
Sinulle se lasten kokemus ei kuitenkaan kelpaa, koska sinulla on ihan ikioma mielipide - vaikka se ei perustukaan yhtään mihinkään.
nämä kahden-kodin-lasten vanhemmat vetää herneen nenään!! Kirjoitin tuolla aiemmin et ihmiselle olis parasta vaan se yks koti ja olen todella sitä mieltä- ootteko ihan tunnevammaisia vai mitä? Kokeilkaa ITSE asua viikko-viikko kahdessa kodissa ja tosiaan niin et molemmissa kodeissa on omat kamat sun muut. Kyllä aika nopeesti alkais toivoa omalle elämälleen jonkinlaista "ydintä".
Varmaan se arjessa ihan kivasti toimii ja lapset sopeutuu- aikuisille se toimii tosi hyvin kun on se oma aika ja lasten aika- mikäpä sen parempaa- mut vaikka olis kuinka turvallista- lapsi on niiden kahden kodin välissä yksin- puolet hänestä kuuluu johonkin, toinen puoli johonkin ja hän itse on siinä välissä yksin. Ihmettelen ettei vanhemmilla ole myötätuntoa tätä ymmärtää. Aikuisilla on oma koti ja pysyvyys, mutta kahden kodin lapset jakavat elämänsä kahden kodin ja kahden perheen välille. Teini-iässä varmaan jo ihan ok mut pikkukoululaisille esim. todella väärin mielestäni. Se mikä aikuisten silmissä näyttää sujuvalta- ei välttämättä ole sitä lasten sismmässä. ja lapsi kyllä ymmärtää millaista roolia hänbeltä odotetaan ja toteuttaa sitä aikuisten mieliksi.Lasten jakaminen kahtia on reilua VANHEMILLE, ei lapsille.
Tähänastiset tutkimukset eivät juurikaan tue sinun mielipidettäsi.
ja Ruotsissa tehdyissä järjestely todetaan parhaaksi lasten kannalta. Keltinkagas-Järvinen ei ole tutkinut asiaa pätkääkään.
On aika paljon tutkimuksia siitä, että lapset tarvitsevat yhden kodin. (esim.Keltikangas-Järvinen).
Näinhän sanoo itsekäs aikuinen rauhoitellakseen omaatuntoaan. On päivänselvää, että matkalaukkuelämä ja kodin hajoaminen kahtia vaurioittaa lasta syvästi, vaikutukset näkyvät ehkä vasta vuosikymmenten päästä. Että kovin kevyin perustein en lähtisi eroa tekemään, kun kerran lapsia on suhteeseen tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näyttöä kuin mielipiteitä ja homeopatiaan verrattavia fiiliksiä.
olla lastensa kanssa arjessa myös eron jälkeen vuoroviikoin. Olen surullinen kaikkien puolesta, että erosimme, mutta en valitettavasti voi sille mitään.
Ymmärrän, että tämä tilanne saattaa herättää kitkerää kateutta naisissa, jotka eivät saa ex-miestään tapaamaan lapsiaan, tai jotka ovat niin lapsellisia, että eivät anna ex-miehen tavata lapsiaan, tai joiden ex-mies on elämäntavoiltaan sellainen, että hänen ei voi antaa tavata lapsiaan.
Itse olen tyytyväinen, että minulla on aikuinen ex-mies, ja lapsilla oikea isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edes aktiivisen suomalaisen mökkielämän (johon pakkaamista sisältyykin) ei ole havaittu aiheuttavan pahoja katkoksia lasten emotionaaliseen kehitykseen. Sinun mukaasihan kukaan ei saa mökkeillä, koska se on psyykkisesti liian raskasta, varsinkin lapsille.
Paras vaihtoehto olisi tietysti se, että ei erottaisi lainkaan.
Mökkeilyä ei voi verrata, koska lasten kannalta asian koko pointti on siinä, ovatko vanhemmat yhdessä vai eivät. Vanhempien eron vaikutuksesta lasten psyykeeseen on tehty useita tutkimuksia ja kaikkien tulokset ovat, että vanhempien ero särkee lapsilta kodin ja turvallisuudentunteen, ja tämä trauma vaikuttaa myöhemmin esimerkiksi lasten omiin parisuhteisiin.
Olen täysin samaa mieltä viimeisestä lauseestasi.
näyttöä kuin mielipiteitä ja homeopatiaan verrattavia fiiliksiä.
kuin "itse en koe"-tyyppistä perustelua.
Tähänastiset tutkimukset eivät juurikaan tue sinun mielipidettäsi.
ja Ruotsissa tehdyissä järjestely todetaan parhaaksi lasten kannalta. Keltinkagas-Järvinen ei ole tutkinut asiaa pätkääkään.
On aika paljon tutkimuksia siitä, että lapset tarvitsevat yhden kodin. (esim.Keltikangas-Järvinen).
Näinhän sanoo itsekäs aikuinen rauhoitellakseen omaatuntoaan. On päivänselvää, että matkalaukkuelämä ja kodin hajoaminen kahtia vaurioittaa lasta syvästi, vaikutukset näkyvät ehkä vasta vuosikymmenten päästä. Että kovin kevyin perustein en lähtisi eroa tekemään, kun kerran lapsia on suhteeseen tehty.
Vanhempien eron vaikutusta lapsiin on kyllä tutkittu, ja tulokset ovat poikkeuksetta ne, että lapsi kärsii erosta.
mikä on heille hyväksi?
Tässähän puhuttiin juurikin pienten lasten ja pienten koululaisten asumisesta... eivät he ole kypsiä tekemään näin suuria päätöksiä?
Eivät he VOI valita vanhempiensa välillä, ja jos äiti tai isä tätä kysymystä heiltä kysyy, tai molemmat yhdessä, onhan selvä mitä lapsi vastaa.
Ja kyllä olen kuullut kaikkien tuntemieni viikko/viikko lasten suusta sen "me koko ajan mennään isälle-äidille-isälle-äidille"-kuvauksen. Kyllä lapsi sen ramppaamisena näkee. Viikko on lyhyt aika asettua.
et siitä mitä ne lapset kokevat. Niiltä lapsilta on kysytty, ja he pitävät vuoroviikkoasumista parhaana vaihtoehtona. Sinulle se lasten kokemus ei kuitenkaan kelpaa, koska sinulla on ihan ikioma mielipide - vaikka se ei perustukaan yhtään mihinkään.
nämä kahden-kodin-lasten vanhemmat vetää herneen nenään!! Kirjoitin tuolla aiemmin et ihmiselle olis parasta vaan se yks koti ja olen todella sitä mieltä- ootteko ihan tunnevammaisia vai mitä? Kokeilkaa ITSE asua viikko-viikko kahdessa kodissa ja tosiaan niin et molemmissa kodeissa on omat kamat sun muut. Kyllä aika nopeesti alkais toivoa omalle elämälleen jonkinlaista "ydintä". Varmaan se arjessa ihan kivasti toimii ja lapset sopeutuu- aikuisille se toimii tosi hyvin kun on se oma aika ja lasten aika- mikäpä sen parempaa- mut vaikka olis kuinka turvallista- lapsi on niiden kahden kodin välissä yksin- puolet hänestä kuuluu johonkin, toinen puoli johonkin ja hän itse on siinä välissä yksin. Ihmettelen ettei vanhemmilla ole myötätuntoa tätä ymmärtää. Aikuisilla on oma koti ja pysyvyys, mutta kahden kodin lapset jakavat elämänsä kahden kodin ja kahden perheen välille. Teini-iässä varmaan jo ihan ok mut pikkukoululaisille esim. todella väärin mielestäni. Se mikä aikuisten silmissä näyttää sujuvalta- ei välttämättä ole sitä lasten sismmässä. ja lapsi kyllä ymmärtää millaista roolia hänbeltä odotetaan ja toteuttaa sitä aikuisten mieliksi.Lasten jakaminen kahtia on reilua VANHEMILLE, ei lapsille.
olla lastensa kanssa arjessa myös eron jälkeen vuoroviikoin. Olen surullinen kaikkien puolesta, että erosimme, mutta en valitettavasti voi sille mitään. Ymmärrän, että tämä tilanne saattaa herättää kitkerää kateutta naisissa, jotka eivät saa ex-miestään tapaamaan lapsiaan, tai jotka ovat niin lapsellisia, että eivät anna ex-miehen tavata lapsiaan, tai joiden ex-mies on elämäntavoiltaan sellainen, että hänen ei voi antaa tavata lapsiaan. Itse olen tyytyväinen, että minulla on aikuinen ex-mies, ja lapsilla oikea isä.
Ihan ajan myötä vai kun kuvioihin on tulleet uudet puolisot ja vauvat, niin sitten yhtä pompotellaan edes takaisin. Koululaisina osaavat jo vaihtaa kotia itse, jos matka ei ole pitkä, niin lapsen kuulumisia ei tarvitse kysellä aikuiselta, kun osaahan lapsi kertoa itse.
Paras vastaus oli se, että vanhemmat itse vaihtaisivat kotia viikon välein. Katsotaan kuinka moni sitä jaksaa. Lukekaa vähän tai menkää kysymään lastenpsykiatrilta mielipidettä. Olin kuuntelemassa Sinkkosen juttuja jokin aika sitten ja hän sanoi hyvin selvästi, että vuoroviikkosysteemi on suurinta typeryyttä, mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, ja että Suomesta ei löydy yhtäkään lastenpsykiatria, joka olisi sen kannalla. Mut onhan se kiva, kun pääsee vapaammin liikkumaan ja ystäviä tapaamaan ja lähiviikolla on sitten ihan kivaa lasten kanssa.
valitettavasti mies ei ollut vaan päätti lähteä uhraamatta ajatustakaan sille miten lapset tai minä pärjätään (olen raskaana..). Ehdotti vuoroviikkosysteemiä, en suostunut kuin että viikko/kk plus viikonloppu. Ja näyttää tuokin tekevän tiukkaa, tähän mennessä ollut 3 vrk lasten kanssa, puolet isäviikosta ja sen yhden isäviikonlopun olleet mummolassa, isä vei sinne... Erosta 2kk.