Luotatko mieheesi niin paljon että
päästäisit hänet mökille viikonlopuksi 10v nuorempien opiskelukavereiden kanssa, joukossa paljon sinkkutyttöjä?
Kommentit (94)
nehän olis 11vuotiaita... Mutta jos mies lähtisi tuollaisella porukalla mökille luottaisin häneen kyllä täysin
Meilläkin pitkä parisuhde takana. Luottamus on aina ollut molemminpuolinen ja uskollisuus ehdoton peruspilari suhteessamme. Olen aina luottanut mieheeni, enkä ikinä ole estellyt hänen omia menojaan (harrastuksia, matkoja ym.). Mustasukkaisuutta meillä ei ole ollut, ja olemme usein ihmetelleet yhdessä mihin sellainen suhde mahtaa perustua jossa toista kytätään ja epäillään jatkuvasti.
No voitte varmasti arvata loput...mieheni jäi kiinni (useista)pettämisistä. Siitä on jo aikaa, mutta voin sanoa että se oli valtava, valtava järkytys! En ikinä olisi voinut kuvitellakaan mieheni pettävän, tietäen hänen elämänkatsomuksensa ja arvonsa. Nykyisin en enää luota niin sinisilmäisesti. Mieheni tapauksissa ei ollut kirjaimellisesti minkäänlaista vihjettäkään pettämisistä. Olen aina ollut ns. hyvä ihmistuntija, ja luottanut vaistooni, mutta eipä niistä ollut nyt yhtään apua.
En halua olla ilkeä ja kuvitella ap:n puolison pettävän, toivon hänen olevan ap:n luottamuksen arvoinen. Sen kuitenkin haluan sanoa ettei ole olemassa ns. pettäjätyyppiä, eikä ole olemassa vinkkejä (ellei mies niitä vartavasten jätä) joiden perusteella voisi uskottomuutta epäillä.
On myös yleinen luulo että miehen käytöksestä tmv. voi arvata hänen olleen uskoton. Valitettavasti se ei ole niin yksinkertaista, kuten kirjoititkin. Jos mies haluaa peittää uskottomuutensa jäljet, niin se kyllä onnistuu.
litetään suhteen säilymisestä niin paljon, ettei tahdota turhan päiten riskeerata. Nimittäin riskeeraamista tuollainen nuorten naissinkkujen kanssa mökkeily on. Ja yleensä alkoholi tekee tehtävänsä, joi sitä paljon tai vähän vähemmän. On aikalailla eri asia lähteä tuollaoselle mökkireissulle, kuin Alepaan ostoksille. Se vain on niin, että tilaisuus tuppaa tekemään varkaan, kuten joku jo mainitsi. Tuntuu, että ap:tä loppujen lopuksi itseäänkin vähän nyt mietityttää, vaikka hämää taitavasti.
Voin todeta, että len ollut kohta 9 vuotta mieheni kanssa ja meillä ei kumpikaan hyväksy toiselle toista sukupuolta olevia ystäviä. Ei minkään ikäisiä. Jos ryhtyisin kaveraamaan jonkun kollin kanssa, niin mieheni varmaan hakisi eroa.
Meillä ei kumpikaan lähde hevillä juhlimaan ilman toista. Ja mies on vielä minua paaaaaljon tiukempi ja mustasukkaisempi.
Kehenkään en ikinä luottaisi täydellisesti -en edes itseeni 100%:sesti.
Ihmettelen, mikä hinku miehelläsi oli yleensä tuonne lähteä, kun porukka on teiniä häneen verrattuna...
viikkoja. Naiset tosin vain muutaman vuoden nuorempia ja joukossa paljon muitakin miehiä.
Tottakai luotan. En olisi hänen kanssaan jos pitäisi ihmetellä jatkuvasti pettääkö vai ei. Ja jos pettäisi, niin sillehän en mahtaisi mitään, enkä asiasta koskaan tule tietämään, joten mitäpä siitä.
että tokikaan en voi olla varma ja voin " kolahtaa korkealta" alas. Kuitenkin vietän elämäni mieluummin näin kuin pelkään pahinta ja rajoitan toisen elämää. Voisin jopa kulvitella antavani miehelle satunnaisen syrjähypyn anteeksi.
Niin ja se, mitä en tiedä, ei voi minua vahingoittaa!
Minä voin luottaa mieheeni, koska en usko KENENKÄÄN pystyvän sellaiseen valehteluun ja näyttelemiseen että en epäilisi mitään.
Meillä on ollut jopa useiden vuosien jaksoja, että olemme olleet toistemme kanssa lähestulkoon 24/7 (olimme samassa työpaikassa ja harrastuksetkin olivat yhteiset). Hänen käytöksensä on ollut koko ajan samanlaista, olimmepa olleet yhdessä tai erossa. Olemme lisäksi aina halunneet jakaa kokemuksiamme ja kerromme yleensä aika tarkkaan, mitä reissuillamme on tapahtunut. Mieheni on lisäksi hirvittävän huono valehtelemaan, joten kyllä hän olisi edes JONKUN ristiriitaisuuden näiden vuosien aikana lipsauttanut siten, että epäilykseni olisivat heränneet.
Nyt kun tulin ajatelleeksi, niin on itse asiassa ihan jännää ajatella kuinka paljon kommunikoimme päivittäin ilman, että mitenkään vahtisimme toistemme tekemisiä (kun ei noissa ole mitään vahtimista, koska tiedämme aina melkoisen tarkkaan muutenkin, missä toinen on). Vietämme molemmat nykyisin aika kiireistä elämää, joten monet asiat sovimme pikapuheluilla päivän mittaan. Saatamme kilauttaa pikkuasioissa jopa 5-10 kertaa työpäivän aikana toisillemme.
miestä ei kiinnostaisi pätkääkään.
Ja toisekseen, ei ole minun asiani päättää toisen puolesta. Mulla on mies, en ole hänen äitinsä.
Ap kun niin ahkeraan kyselee, etteikö muut päästäisi, niin tulee mieleen että minkälainen suhde sellainen on, jossa toinen anoo lupaa ja toinen päästää - vanhemman ja lapsen.
Miksi oikein tuuppisin miestäni tuollaiseen tilanteeseen. Miten ihmeessä edes itse selviäisin mökkibileissä jossa viini virtaisi ja innokkaat sinkkumiehet etsisivät yhden illan seikkailua... En siis päästäisi itseänikään tuollaiselle mökkireissulle vaikka en ikinä ole pettänyt, mutta en halua sellaista päivää tulevankaan.
jos hän haluaisi mennä, luottaisin siihen, että hän on luottamukseni arvoinen. Kuitenkin siellä mökillä on sinkkunaisia, nuoria ja kauniita ja synnyttämättömiä, jotka saattaisivat yrittää juhlien mittaan kokeilla mieheeni viehätysvoimaansa. Pelkäisin kotona kuitenkin, että mies kännissä ei sitten kaikkea pystyisi torjumaan. Toisaalta tunnen mieheni hirveän hyvin ja tiedän, että mitkään pintaliitäjät/vampit eivät saisi hänen kiinnostustaan osakseen. Mutta eihän sitä kai koskaan toista täysin tunne, joten voihan se mieskin yllättää...
Luottaisin siis kyllä, mutta kyllä minä hieman epävarma olisin tietäen juhlien ja juhlijoiden luonteen.
Ja tuosta pettämisestä; sitä ei näe päälle, kun toinen pettää. JOs salasuhteen haluaa pitää salassa, niin se myös pysyy salassa. Ei siihen mökkibileitä tarvita. Jos parisuhde ei ole kotona kunnossa, seksielämä on heikkoa tai olematonta, ymmärtäjää on aika helppoa lähteä etsimään muualta ja viritellä toisaalle vaikka mitä ilman, että se oma siippa kotona huomaa mitään.
Nopeasti luettuna taisit saada enemmän ohjeita olla päästämättä.
No minä myös toinen sinisilmä päästäisin:
-Jos 40-vee mieheni ryhtyisi aikuisopiskelijaksi, olisin hänestä tosi ylpeä. Haluaisin että hän osallistuisi ja kokisi opiskelijaelämän mukavat puolet, joita on muitakin kuin satunnaiset mökkiseksitoilailut
-Opiskelu on sosiaalista yhteistyötä, joten miksi mieheni pitäisi jäädä näistä tärkeistä tilanteista jotenkin vajaaksi. Sama kun kieltäisi työpaikan pikkujoulut.
-Paikallehan on tulossa myös varattuja. Joten miehesi ei ole täysin villien sinkkutyttöjen mielenkiinnon kohteena. Voi nimittäin sattua istumaan koko illan kaltaistensa joukossa.
-Sekasaunat ei ole mikään itsestään selvyys. Mä en ole vastaavissakaan tilanteissa ollut sekasaunassa, eikä sellaisiin ole kai ehdoteltukaan. Ehkä olen ollut tylsissä bileissä.
-Ja sitten se, että jos miehesi on kerran noin vietävissä, niin kai se on sitten hyvä testata. Jos opiskelijakaveriin on ihastuakseen, se voi kehittyä siellä koulussakin, joten mökkireissun kieltäminen ei pelasta mitään.
korkeintaan jonkun ukko-porukan kaa vois mennä saunoon ja juomaan kaljaa
heti jos puolison silmä välttää. Ja lisäksi sen, että nuo 10-v nuoremmat naiset ja ap:n mies ovat niin hemaisevia, että väistämättä mökillä olosta seuraa ryhmäorgiat, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Myöskin sellainen käsite kuin kumppanin kunnioitus on täysin tuntematonta.
mies kun ei normaalisti missään tapauksessa lähtisi tollaselle reissulle.
Luotan mieheeni täysin, perheemme on hänelle kaikki kaikessa enkä usko että hän ikinä voisi olla niin typerä että vaarantaisi kaiken pettämällä. Mutta mies ei oikeasti kyllä lähtisi tollaiseen, ei sitä yhtään kiinnosta bilettäminen isolla porukalla jossain mökillä, varsinkin jos sitä kestää koko viikonlopun.
Tietysti mies menis jos tahtois. Eikä mulla ois mitään sitä vastaan, tietenkään. Ei toista voi vankina pitää, mitä elämää se on kenellekään.
vielä pahempi jos tytöt olisi 10v nuorempia kuin minä... 14-vuotiaita :)
kyselee palstalaisten mielipiteitä, jos/kun on kerran niin sarkastisen varma, että hänen nelikymppisensä ei kyllä petä.
Minä en ainakaan sellaista miestä edes huolisi, joka tilaisuuden tullen kiksauttelisi vieraita naisia! Uskomatonta! Luulisi olevan rasittavaa, kun joutuu koko ajan vahtaamaan kenen seurassa mies kulkee. Kuinka yleensä uskallatte päästää miestä silmistänne, eihän sitä koskaan tiedä missä se himottava lyyli kävelee vastaan ja viettelee miehenne.
Oletteko itsekin samanlaisia, petättekö miehiänne tilaisuuden tullen?
Luulenpa, että ap:n parisuhde on vakaammalla pohjalla kuin teidän säälittelijöiden ja sinisilmäiseksi haukkujien! Minun mielestäni on luonnollista luottaa mieheensä. Teitä minä säälin, jotka ette sitä voi tehdä!!!!!