hyvästit elämälleni.............

sulla on siis kaksisuuntaisuus?



ootko kuullut tästä

http://bipolar.foorumi.org/portal.php

käypä kurkkaamassa. jos vaikka saisit vertaistukea?





ihanaa että sait edes jotain apua. älä tee itsellesi mitään! minun äitini oli samoissa fiilareissa kuin sinä, mutta päätyi toiseen lopputulokseen :(



t. eräs toinen bipo

tautiin kuuluu ruikuttaminen ja huomion hakeminen. Aina joku menee lankaan ja alkaa lässyttää takaisin.

Aina on syy elää!

Sä et saa tehdä mitään itsellesi!!!!!!

itkisi ja surisi koko elämänsä, jos päätät omasi niin pilaat lapsesi tulevaisuuden! Jätät kammottavan aukon hänen sydämeensä. Et saa tehdä sitä lapsellesi!

ei enään. Mä en voi elää tän sairauden kanssa enää.



Ja miksi en saisi tehdä näin lapselleni.... :'(

hänen on parempi ilman sairasta äitiä.



Jätän aukon hänen elämään,... mutta hän tulee pärjäämään.



En edes yksin pysty häntä kasvattamaan, eikä ole minkäänlaista tukiverkostoa.



Kaikki puhuu et voin auttaa, mun oikeasti tartten apua, ei kukaan pääsekään.



Olen velkaantunutkin ja pahasti :(

Minkälainen ihminen olen?! Jollen siis täysin kamala.



Ajattelen lapseni parasta ja hänen on paras isällään, ilman mua.

Et sinä voi poistua noin vain ilman että se satuttaa monia ihmisiä! Se on hirvittävän itsekäs teko, joka ei auta ketään eikä tuo mihinkään mitään hyvää.

Eikä lapseni tartte koskaan tietää, että äiti tappoi itsensä.

Hänelle siitä ei kerrota.



numero 7.lle. Miksi haluat tietää missä asun?! Luuletko tuntevasi mut

Mua itkettää sun lapsen puolesta :(

Ei äitiä korvaa mikään!

Hän tulee sairastumaan psyykkisesti ja saattaa päätyä samaan ratkaisuun kuin sinä. Eheätä ja onnellista elämää hän ei tule saamaan, jos sinut menettää.



Kannat vastuusi siitä, että olet lapsen tähän maailmaan tuonut, menet lääkäriin heti aamulla ja pyydät päästä sairaalaan sisälle. He auttavat sinua järjestämään lapsesi hoidon. Saat lääkityksen alkuhätiin, tarvitsemasi tauon levähtää, tukea kerääksesi voimia ja uuden alun elämällesi. Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja, olet sen velkaa lapsellesi. Sekä itsellesi.

Jos asun samalla paikkakunnalla niin ravaan huomenna aamulla ovesi taakse ja puhun sinulle silmästä silmään järkeä. Sinä tarvitset ystävää jolle puhua ja joka kuuntelee ja auttaa!

menet nukkumaan ja käyt huomenna aamulla kävelyllä. Mietit, mihin tarvit apua ja alat hankkia sitä!



Elämässä on aina vaihtoehtoja, aina voi kääntää suuntaa, aina voi muuttaa asioita. Mutta itse pitää tehdä paljon.



Masentuneet ihmiset tuntuvat usein muiden mielestä äärimmäisen itsekeskeisiltä. Ei muka ole mitään eikä ketään missään eikä kukaan muka huomaisi jos täältä lähtisi. Päinvastoin. Jos tämän voisi kääntää positiiviseksi ajatteluksi, siis että et todellakaan ole yksin ja kohtalosi koskettaa monia...

kyllä sinä apua saat, kunhan vaan pyydät. Etsi ne ihmiset, jotka haluavat auttaa sinua. Olet varmaan kokenut kovia, ole nytkin sitkeä. Taistele.



Sinäkin olet arvokas ihminen.

älä tee itsemurhaa. yritä vain yhä löytää apua. esim.kriisikeskukset,tukinet

älä tee itsemurhaa. yritä vain yhä löytää apua. esim.kriisikeskukset,tukinet

Olen itse myos ollut masentunut ja samassa tilanteessa kuin sina, joten voin kuvitella mita tunteita kayt lapi. arjesta selviyttminen paiva kerrallaan on kuin taistelua elamasta ja kuolemasta. Aitina tunsin olevani...NOLLA, tyhma akka joka ei pysty huolehtimaan mistaan, edes perustarpeista. vanhempani eivat tajunneet masennustani vaan haukkuivat laiskaksi. En tieda miten voisin saada sinun paan nostettua sielta mudasta jossa itsekkin kavin. jotenkin vain taistelin. Velat....ala valita niista hitustakaan!!ne eivat tee sinusta huonoa ihmista tai alenna arvoasi. minulla aikoinaan oli vaihtoehto maksaa vuokrat tai ostaa lapsille ruokaa....en kauaa tainnut miettia asiaa vaan lahdin kauppaan! Pienin askelein kohti tulevaa..ja yrita nauttia siita mita sinulla on, helposti sita vain keskittyy niihin asioihin mita ei ole ja mika on huonosti. ja mika voisi olla ihaninta elamassasi kuin lapsesi.



Been there done that. muista olla vaatimatta itseltasi taydellisyytta, kukaan meista ei ole! ota pienia askeleita kohti parempaa.nostat paata ylemmas aina pikkuisen kerrallaan ja joku paiva huomaat sen olleen pahaa unta ja loydat silmistasi viela sen iloisen kiillon :)



Paljon voimia ja tsemppia. alaka surkuttele itseasi vaan lapsaise kasvoille ja keraa sita tahdonvoimaa ja sisua mita meissa kaikissa on.



T:Sanna

itsesi. Todennäköisesti sairastuu tiedon saatuaan itse ja päätyy samaan ratkaisuun kuin sinä. Anna hänet isällee, ja hoida itsesi parempaan kuosiin. Lapsesta on vastuussa koko lapsen elämän, sitä ei voi noin vain lopettaa.

mäkin haluaisin auttaa. Mitä mä voin tehdä? Haluatko puhua jonkun kanssa, haluatko kirjoitella? Meitä on täällä varmasti monta, joita tämä sun avaus koskettaa. :( Meistä moni haluaa ojentaa sulle kätensä - sun tarvitsee vain tarttua siihen...



Anna vinkkiä, miten sinulle voisi olla avuksi?? Et sinä ole merkityksetön, et turha, et huono. Olet väsynyt, masentunut, pettynyt ihminen, olet äiti!



Velka on vain maallista, yritä ajatella niin. Velkaan ei kuole, sen voi hoitaa eikä sitä tarvitse jäädä miettimään. Sen sijaan jos sinä poistut, niin moni jää miettimään, kaipaamaan. Teet anteeksiantamattoman teon lapsellesi, jos niin teet. EI, hänellä ei IKINÄ ole hyvä olla isänsä kanssa, mikään ei ikinä ole hyvin, jos tapat itsesi.



Oikein lämmin halaus, kirjoittaisit jotain?

"Uskotko, että sun elämällä on suurin mahdollinen merkitys kun sinulla on lapsi.

Hän ei ole pyytänyt päästä tänne eli armahda hänet niin surulliselta kohtalolta

kuin oman äidin menetys. Anna hänen elää hyvä elämä sun rinnalla, hyvään elämään

riittää se, että teet parhaasi. Saat olla heikko ja saat pyytää apua, mutta älä

jätä häntä.



Masentunutkin äiti on parempi kuin ei äitiä ollenkaan. Joka ikisenä elämänsä

päivänä lapsesi muistaa sinut. Kun hän menee naimisiin, saa lapsen jne jne hän

toivoo aina, että voisipa hän nyt jakaa nämä hetket oman äidin kanssa. Ja lapset

syyttävät kaikesta aina itseään. Hän tulee aina kysymään itseltään, miksi olin

niin paha, huono, mikä minussa oli niin vialla, että äiti valitsi minun sijaani

kuoleman?"



viisaita sanoja, täältä AV:lta joskus poimittu ja auttoi minua.

Itse kuljen myös aika syvissä vesissä ja olisin jo täältä lähtenytkin, ellen olisi niin pelkuri!

Nyt sain jonkinlaisen rauhan päätöksestä, että annoin itsellleni vuoden aikaa. Jos silloin vielä tuntuu tältä, niin lopetan tämän elämän tavalla tai toisella. Lapseni on silloin vielä nin pieni, että ei kauaa ikävöi mua.

Tähän toiseen viestiin haluan kommentoida, että tällainen ajattelu on täysin väärin. Minä menetin isäni ollessani lapsi ja vaikka en osaakaan kaivata häntä ihmisenä, niin kaipaan silti ISÄÄ. Tunnen edelleen surua, raivoa, pettymystä, katkeruuttakin. Miksi hänen piti hylätä minut, miksi juuri minä, enkö minäkin olisi ansainnut kahta rakastavaa aikuista elämääni?

Perusturvallisuus on asia, jonka olemasssaolon voin vain kuvitella. Sinulla voi olla miten vaikeaa tahansa ja voit olla millainen ihminen tahansa, mutta älä hylkää lastasi, se pilaa hänen elämänsä, tai tekee siitä ainakin hiton vaikeaa. Kenelläkään ei ole parempi ilman vanhempaansa!

Minä, aikuinen, ajattelen edelleen heikkoina hetkinä, että minussa täytyy olla jotain vikaa kun ei edes oma isäni rakastanut minua niin, että olisi jaksanut pysytellä elossa. Kuinka kukaan muukaan sitten voisi?

Sä oot ihan mahtavan vahva ihminen!!!!

Minäkin haluaisin TODELLA auttaa sinua! Eikä ole mitenkään laitonta jos yksityishenkilö haluaa tehdä lahjoituksen. Sulle tarjotaan kuitenkin konkreettista apua (ei mitään jeesus juttuja) olisi vaan tyhmää olla niin ylpeä ettei ota sitä vastaan. Ja kun me ei edes tunneta sua.

Mutta jokatapauksessa voimia sinulle!