Lue keskustelun säännöt.
hyvästit elämälleni.............
27.10.2010 |
Tänä viikonloppuna, kun lapsi on isällään, päätän oman elämäni lopullisesti.
Olen sairastanut masennusta yli puolet elämästäni ja mä en vaan jaksa enää.
Lapsenkin on parempi äitiä, joka on sairas.
Ja joka ei aina edes kykene tekemään häänelle ruokaa tai oleen äiti.
Omat vanhempani käänsivät minulle selkänsä, kun olen sairas!
Elämässäni ei siis ole enää ketään, joka olisi tukenani ja turvanani. Ja se vaatisi paljon ihmiseltä olla tukemassa mua tässä.
Mä en vaan jaksa enää. :(
Tiedän, että lapsi tulee vihaaman mua eikä koskaan ymmärrä tai anna anteeksi.
En vain voi enää elää hänen vuoksi, koska en siedä elämääni :'(
Kommentit (104)
vaan sekoile noihin uskonlahkojen juttuihin. Itse olen työssä tekemisissä mt-potilaiden kanssa ja monella on taustalla kokemuksia näistä uskon asioista. Ja juuri nämä ko hömpötykset ovat ajaneet jo muutenkin heikoilla kulkevat ihmiset ihan pihalle. Aiheuttaneet mielettömiä pelkotiloja, pakko-oireita sekä ahdistusta. Pysy vaan maanpäällisessä avussa, hoida lääkitys kuntoon ja yritä kerätä ympärilles selväpäisiä ja mukavia ihmisiä niin kyllä se siitä! Niin, ja varaa aika velkaneuvotteluun. JA velat on loppujen lopuksi vaan rahaa, materiaa. Ei ne ole maailmanloppu, yrität vaan tulevaisuudessa huolehtia ettei niitä keräänny lisää. Munkin lapsuudenperheessä tehtiin konkurssi ja vanhemmat oli vähän menny takaileen "ystävien" lainoja jotka sitten jätti ne maksamatta. Semmoset 10-15 vuotta varmaan elettiin veloissa ja luottotiedot meni vanhemmilta loppuelämäksi. Mutta ihan hyvin pyyhkii taas!
jos väität moista hölynpölyä uskonasioista! Eri asia ovat jotkut lahkot ja niiden painostava ilmapiiri. Tiedän todella monia, jotka saaneet henkisen avun ja päässeet elämässään jaloilleen uskon kautta. Usko on täysin eri asia, kuin uskonto! Jopa ateistinen avaruustieteilijämme on sanonut, ettei tiede ole pelastanut ketään alkoholistia, mutta Jeesus on todistettavasti. Minun mieheni on yksi esimerkki, hän myös parani mielenterveysongelmistaan ja käy tänä päivänä vaativassa työssä. Muutama vuosi oli jo menossa varhaiseläkkeelle!
Jokatapauksessa AP on nyt se tärkein ja olen huippu iloinen puolestasi. Ihmisten apuun todellakin saa nojautua täysillä, toivon sydämestäni, että saat olla tekemisissä järkevien ja empaattisten avunantajien kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
---CLIP---
En sitä tehnyt, joten en sitä tee myös nyttenkään!
Kiitos oikeasti teille, jotka olette mua auttaneet ja tukeneet.
Lapsi tarvitsee äitiä!! Minä, jos kuka sen tiedän, koska tosiaan oma äiti ei ole koskaan osannut olla tukenani.
En voi tehdä sitä omalleni, joka on koko elämäni!!
...
Päivä kerrallaan...
---CLAP---
Näin juuri. Onnea todella rohkeasta ratkaisusta ja kaikkea hyvää sulle ja lapsellesi. Elämä ei aina mene niin kuin toivoisi, mutta minun mielestäni _kellään_ ei ole oikeutta päättää päiviensä määrää.
Pyydä apua kun sitä tarvitset ja ole valmis sitä vastaanottamaan. Ei varmaan helppoa, mutta mikäpä sitä oikeesti niin helppoa oliskaan. Eipä tuu mitään fiksuu taas mieleen, joten lopetan höpinäni tähän..
T. 16 :)
Lapsesi tulee kärsimään koko elämänsä, ehkä jopa syyttämään itseään jos päätät päiväsi. Onko sinulla hoitusuhdetta mihinkään? Jos ei, suosittelen pikaista soittoa sairaalan ensiapuun, jotta sinut ja perheesi voidaan pelastaa. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja se kannattaa elää kun siihen on annettu mahdollisuus.
vaan sekoile noihin uskonlahkojen juttuihin. Itse olen työssä tekemisissä mt-potilaiden kanssa ja monella on taustalla kokemuksia näistä uskon asioista. Ja juuri nämä ko hömpötykset ovat ajaneet jo muutenkin heikoilla kulkevat ihmiset ihan pihalle. Aiheuttaneet mielettömiä pelkotiloja, pakko-oireita sekä ahdistusta. Pysy vaan maanpäällisessä avussa, hoida lääkitys kuntoon ja yritä kerätä ympärilles selväpäisiä ja mukavia ihmisiä niin kyllä se siitä! Niin, ja varaa aika velkaneuvotteluun. JA velat on loppujen lopuksi vaan rahaa, materiaa. Ei ne ole maailmanloppu, yrität vaan tulevaisuudessa huolehtia ettei niitä keräänny lisää. Munkin lapsuudenperheessä tehtiin konkurssi ja vanhemmat oli vähän menny takaileen "ystävien" lainoja jotka sitten jätti ne maksamatta. Semmoset 10-15 vuotta varmaan elettiin veloissa ja luottotiedot meni vanhemmilta loppuelämäksi. Mutta ihan hyvin pyyhkii taas!