Lue keskustelun säännöt.
Pidin äsken 10-v holdingissa yli tunnin!!! Help me!
26.10.2010 |
Tuo poika on aina ollut kovatahtoinen. Nelivuotiaana hän huusi kuin sireeni ja kävi päälle. 6v täytettyään hän oppi hillitsemään itsensä. Hän on kerran vuodessa saanut raivokohtauksia. Ja tänään oli se ilta.
Poika tarvitsee 10 h unta yössä. Hän on jatkuvasti väsynyt, koska illalla lukee sängyssä salaa. Nyt klo 21.30 yllätin hänet lukemasta herätyskellon valossa ja takavarikoin kellon häneltä.
Poika suuttui ja tuli olohuoneeseen. Sanoin, että lasken kolmeen ja hänen tulee mennä sänkyyn. Ei mennyt.
Sanoin, että huominen koulun halloween-juhla on sitten poissa, jos ei mene. Ei mennyt.
Otin hänestä kiinni taluttaakseni, ja silloin poika kävi käsiksi.
Makasin hänen päällään siis reilun tunnin. Vedin kädet ristiin ja pidin ranteista. Jaloilla pidin kiinni hänen jalkojaan. Ensimmäiset 45 min poika taisteli vastaan. Yritti purra minua ja itseään. Veti minua hiuksista. Yritti sylkeä.
Minä koko ajan höpisin, että äiti rakastaa sinua, vaikka yrität satuttaa ja äiti pitää aina sinusta huolta. Toistelin, että ketään ei saa satuttaa, siksi pidän kiinni.
Välillä poika aina rauhoittui, mutta ei suostunut puhumaan mitään. Lopulta hän sanoi, että haluaa nukkumaan. Kysyin, aikooko hän satuttaa jota kuta, niin vastaus oli "ei tänään".
Poika on muuten ihan tavallinen poika. Kavereita hänellä ei paljoa ole, koska ei ole kovinkaan joustava. Viime aikoina meillä on ollut vain yksi kaveri ja on mahdollista, että hänen kanssa on vaikeuksia. Häntä on ekalla ja tokalla kiusattu, mutta ei tietääkseni sen jälkeen.
Voin tietysti soittaa perheneuvolaan, mutta epäilen, että he ottavat asiakkaaksi lasta, joka saa kerran-kaksi vuodessa raivokohtauksen. Kipeästi kaipaan siis neuvoja teiltä!
Olen jo monta viikkoa puhunut pojalle siitä, että hän tarvitsee unta, eikä ole fiksua valvottaa illalla itseään. Olen jo aikaisemmin sanonut, että otan häneltä herätyskellon pois,jos hän jatkaa salaa lukuaan. Tänä iltana sitten toteutin sen.
Kommentit (134)
supliikkisi olisi varmaan riittänyt rauhoittamaan pojan ilman väkivaltaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on niin paljon rutiinitehtäviä, ettei tollaset jutut jaksa kiinnostaa.
Kyllä meilläpäin kouluterkkaa nimenomaan kiinnostaa lasten hyvinvointi. Kuuntelee murheet ja huolet ja ohjaa eteenpäin , jos tarvetta on.
Sääli, jos teillä on toisin.
mutta kysyn jälleen: olisiko minun pitänyt antaa hänen siis lyödä? Ottaa iskut vastaan?
ap
supliikkisi olisi varmaan riittänyt rauhoittamaan pojan ilman väkivaltaakin.
Tuo oli kuitenkin aika äärimmäinen tilanne. Itse kullakin voi olla vähän keinot hukassa tuossa tilanteessa.
Ota vaan yhteyttä jonnekin, kuulostaa siltä, että tarvitsette apua.
olenkin sitä mieltä, että neuvoloista ei ole mitään apua koskaan.
Nyt kun olen itse toennut niin tajuan, että poika oli harvinaisen hankala koko illan. Aina kun kielsin pikkuveljen kiusaamisen,niin poika pyöritteli päätään ja irvaili, ja ilkkui entistä enemmän.
Hän ei ole tuollainen ollut oikeastaan koskaan.
ap
Tuo oli kuitenkin aika äärimmäinen tilanne. Itse kullakin voi olla vähän keinot hukassa tuossa tilanteessa. Ota vaan yhteyttä jonnekin, kuulostaa siltä, että tarvitsette apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en millään olisi halunnut mennä nukkumaan illalla, vaan pitkitin nukahtamista, koska en halunnut aamun tulevan + kouluun lähtemisen + kiusaamisen. Purkasin pahaa oloani myös nuorimpiin sisaruksiin, hehän ovat helppo kohde ja heille voi tehdä sen, mitä haluaisi tehdä muille, muttei uskalla. Jos kavereiden kanssa tuli riitoja, sama juttu. Ehkäpä seuraavalla kerralla voisit käyttää "käänteistä psykologiaa"; lupaat jotain kivaa, jos poitsu menee hyvin nukkumaan? Yritä joka päivä kysellä, miten menee ja yritä saada kertomaan myös huonoista päivistä.
Meillä on kohta 10v jolla on ollut joskus taipumusta samaan. Aluksi noin vuosi puolitoista sitten alkoi huutaa minulle kun rajoitin häntä jossain, kehitti itselleen raivoa ja tuuppi töni ja lopulta löi ja raastoi minua. Tein samoin kuin sinä, suojelin itseäni ottamalla takaapäin kiinni, mutta kun potki jouduin painamaan lattiaan. Poika on iso ikäisekseen ja mulla oli täysi työ hallita. Isälleen ei koskaan tehnyt näin. Kerran isä oli vieresisessä huoneessa (yleensä nämä tapahtui koulun jälkeen iltapäivällä) ja hän tuli ottamaan pojan kimpustani ja vei toiseen huoneeseen, tilanne lauksei heti, ei raivonnut hänelle enää yhtään. Joka kerta asiasta on puhuttu vakavasti ja lopulta se riitti että kun mä näen että raivoa alkaa kertyä mä sanon matalasti että rauhoitu, tai mene kauemmaksi tms. neutraalia, minkä lapsi tulkitsee oikein raivosta huolimatta.
Minusta teit oikein, lapsi ei saa satuttaa sinua eikä hajoittaa paikkoja tai itseään. Ikävää tietysti että tilanne kesti noin kauan. Meillä raivoamisiin toimii parhaiten vaihto, eli se vanhempi jolle huudetaan poistuu paikalta ja toinen rauhoittelee, jälkikäteen jutellaan. Hakkaamiset ja mukiloimiset loppuivat kokonaan.
Mä usein huomaan myös etukäteen milloin raivo alkaa kertyä, siihen liittyy usein väsymys ja nälkä. Siitäkin on puhuttu ja poika osaa toisinaan jo tunnistaa asian. Syli on maailman paras paikka yhä ja onneksi saan häntä vielä sylitellä!
Meillä on iso työ kasvattaa nämä pojat kunnon kansalaisiksi, mutta pystymme siihen! Naurattaa vaan nuo väliin kommentoijat jotka kuvittelee että hysteerisen huuto-raivon voi tukahduttaa juttelemalla. Johdonmukaisuutta tarvitaan kuitenkin, ja ne huomiset jo ennalta perutut juhlat on nyt sun pakko pitää peruttuna! Muuten koko illan huutaminen menee hukkaan, tai sun osuus hommassa menee hukkaan ja poika saa opetuksen että kun tarpeeksi kovasti tahtoo äiti palkitsee. Varmasti juhlien peruminen harmittaa teitä molempia, mutta parasta mitä voit pojallesi opettaa on pettyminen! Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ikäänkuin taistelemalla taistelee nukkumaan menoa vastaan. Olen ajatellut, että koulussa kilpaillaan siitä, kuka menee myöhempään nukkumaan. Ja poikaa ottaa aivoon se, että itse menee niin aikaisin. ap
nyt viime aikoina. Valvomisen seurauksena hänellä on mustat silmänaluset, hän ei jaksa herätä aamulla ja huutaa sen vuoksi. Oletteko siis sitä mieltä, että antaa lapsen vain olla puoliväsynyt? ap
Ei teillä taida olla äidilläkään kaikkia intiaaneja kanootissa. Ja ihan näin meidän kesken: ehkä kannattaa miettiä, miksi lapsi haluaa lukea illalla sängyssä sen sijaan, että vie herätyskellon. Voimia lapsellesi, hän tarvitsee niitä vielä moneen kertaan kanssasi.
ei saa unta, selvästi joku asia tai asiat painaa mieltä. Juttele lapsesi kanssa ja sit yhteyttä kouluterkkaan ja/tai koulupsykologiin, luokanvalvojaltakin voi kysellä kuinka luokassa sujuu yms
et oot unohtanut poikas puhelimeen toiselle linjalle odottamaan kun oot juorunnut jonkun muun kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en millään olisi halunnut mennä nukkumaan illalla, vaan pitkitin nukahtamista, koska en halunnut aamun tulevan + kouluun lähtemisen + kiusaamisen. Purkasin pahaa oloani myös nuorimpiin sisaruksiin, hehän ovat helppo kohde ja heille voi tehdä sen, mitä haluaisi tehdä muille, muttei uskalla. Jos kavereiden kanssa tuli riitoja, sama juttu. Ehkäpä seuraavalla kerralla voisit käyttää "käänteistä psykologiaa"; lupaat jotain kivaa, jos poitsu menee hyvin nukkumaan? Yritä joka päivä kysellä, miten menee ja yritä saada kertomaan myös huonoista päivistä.
Jos poikaa on kiusattu aikaisemmin ja jos nytkin vaikka on jotain ongelmaa sen yhden kaverin kanssa, niin poika voi oireilla sitä näin? Ja jos vielä yleensäkin on "vaikeassa iässä" ja vielä liian vähän yöunta viime aikoina, niin voisi edistää sitä yhteenottoa...
Voisiko sen sijaan, että antaa tilanteen mennä sinne konfliktiin asti, ottaa lapsen viereen/syliin ja jutella että missä nyt mättää? Minusta aikuinen ei enää voi noin ison lapsen kanssa antautua mihinkään painiin tai kädestä taluttamiseenkaan, koska ei ole enää fyysisesti ylivoimainen... En tarkoita ettäkö pojalta olisi oikein se riehuminen tai siitä pitäisi vaan silitellä päätä, vaan voisiko ajatella että äidin viereen voi tulla vaikka olisikin nukkumaanmenoaika ja jutella, jos on joku mikä painaa mieltä. Jos lapsi tavallisesti pystyy hyvin tunteistaan yms. puhumaan, niin luulisi että rauhallisesti keskustellen voisi jutella siitä että toiset ihmiset vain tarvitsevat enemmän unta, miten se unirytmin siirtyminenkin voi liittyä ikään ja kuitenkin kouluaamut on yhtä aikaisia kuin ennenkin, miten nukahtamista voi helpottaa, millaista on sitten aamulla jos ei ole nukkunut tarpeeksi, millaista olisi jos heräisi virkeänä... Ja miettiä että miksi tämä on nyt tänään vaikeaa, ja koittaa johdatella sitä niin että onko joku huoli mikä painaa mieltä?
Minusta kannattaisi huomenna jutella koko päivän tapahtumat täysin läpi, rauhallisesti ja kannustavasti, miltä tuntui ja mitä tapahtui, mikä oli väärin ja mikä oikein molemmilta, jos ei löydykään mitään syytä sille miksi oli niin huono päivä, voitaisiin miettiä yhdessä miten jatkossa äidin ja pojan pitäisi toimia, ettei jouduttaisi tappeluun.
"Naurattaa vaan nuo väliin kommentoijat jotka kuvittelee että hysteerisen huuto-raivon voi tukahduttaa juttelemalla. "
En mä einakaan naivina ehdottanut juttelemista kesken sen raivarin, sehän oli ja meni jo, vaan nimenomaan tilanteen jälkeen, huomenna. Eli reagoidaan tähän mitä sattui tänään ja mistä se on oire.
Jos lapsi oireilee tuolla lailla, jossain mättää. On paha olla ja olis taatusti puhuttavaa, aikuisen tehtävä on saada lapsi kertomaan mikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sinussa on joku pielessä jos 10v lasta pitää noin kasvattaa! Niinku jotain uhmaikäistä! Meillä kyllä keskustelaan tuon ikäisten kanssa, ei niihin käsiksi käydä. Lapsi tarvitsee yksityisyyttä tuossa iässä ja sinä et sitä anna. Kun lapsi on käsketty nukkumaan niin sinne hänen huoneeseensa ei enää mennä jos hän vaan oon ihan hiljaa siellä. Lukekoon vaikka kuinka salaa peiton alla. Sen jälkeen kun hän proteistoi tätät sinun yksityiselle alueelle änkeämistä niin käyt vielä käsiksi. Raivokohtaukset johtuvat minun mielestäni sinusta joten suosittelen ehdottomasti perheneuvolaa. Lapsesi on ahdistettu kasvatuskaavaasi joka ei hänelle sovi.
vanhemman tulee pitaa huoli riittavasta unensaannista. Jos on kirja kesken ei tee mieli aloittaa nukkumista.
Voisitko puhua ammattiauttajan kanssa, vaikka yksityisella? Saisit keinoja itsellesi toimia vastaavissa tilanteissa. 10v kanssa voi viela painia, mutta parin vuoden paasta et painimatsissa parjaa.
Mulla myos raivareita saava lapsi. Siina ei paljon selkaan silittelyt auta kun on tilanne paalla. Itse jattaisin puhumisen vahemmalle, ensin rauhoitutaan ja sen jalkeen voi puhua. Lapsi ei pysty vastaanottamaan raivotilassa mitaan puhetta. Silloin on turha myoskaan selitella, perustella jne.
Sopiikaa saannoista etukateen, kun molemmat on virkeita, rauhallisia ja hyvantuulisia. Saa suututtaa mutta lyoda ei saa ketaan jne. Varmaan ootte naista puhuneetkin. Lapsi voi itse auttaa maarittelemaan seurauksen. Jos saa raivarit niin mita siita seuraa. Jonkun etuoikeuden menetys. Aikaisempi nukkumaanmenoaika, viikkorahan vahennys, karkkipaivan menetys, roskien vienti 5 pvan ajan tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelma ja syy AP:n pojan reaktioon piilee mielestäni äidin käyttäytymisessä. Miksi reagoit niin voimakkaasti kirjan löydettyäsi? Mikset vain rauhallisesti hiippaillut pojan viereen, jutustellut hänelle ymmärtäväisesti, kysynyt vaikka empaattisena mitä niin mielenkiintoista siellä kirjassa on, että hän tahtoo olla huomenna väsynyt, maininnut halloween-juhlista ja siitä, että nyt olisi viimein jo aika mennä nukkumaan. Olisit vaikka sopinut, että vielä 5 minuuttia saat tämän kerran lukea. Voisihan niitä tuon ikäisellä olla huonompiakin tapoja loppuiltaa/alkuyötä viettää kuin kirjan lukeminen.
Juttuhan on kuin jostain sydäntä riipaisevasta nuorisoleffasta: poikaparka lukee huonossa valossa salaa äidiltään, äiti paukkaa paikalle, raastaa kirjan väkivalloin ja teatraalisesti lapsen kädestä. Lapsi koki varmaan samanaikaisesti paljastumisestaan johtuvaa häpeää ja pienuutta, mutta myös vihaa epäoikeudenmukaista auktoriteettia kohtaan. Miksi olit äitinä niin äärettömän joustamaton? Olisihan asian voinut ratkaista aikuismaisemminkin. Mun mielestä tuo oli selvää lapsen provosoimista: iso aikuinen jyrää lapsen auktoriteetillaan. Poika alkaa kuitenkin olla jo sen ikäinen, että jonkinlaista keskustelua, neuvottelua ja argumentointia olisi hyvä alkaa harjoittamaan. Eipä muuten ihme, että poikasi käyttäytyy kaverisuhteissaan joustamattomasti: sinähän sen mallin olet kotona opettanut!
Sehan on iloinen asia. Voisiko sopia etta poika menee sankyyn puoli tuntia aikaisemmin ja saa lukea esim. tunnin. Sitten tulet antamaan 10 min varoituksen, 5 min varoituksen ja sitten valot pois (ja vaikka kirja olohuoneeseen aamua odottamaan)
miten hän aikoo toimia ensi kerralla kun raivostuttaa. Miten hän purkaa kiukkunsa rakentavammalla tavalla. Tämä keskustelu tulee käydä päivällä lapsen ollessa hyvällä tuulella.
alkoi muuttua hankalammaksi juuri tuossa iässä. 12-13v oli jo ihan mahdotonta, ei uskonut mitään esim. tietokoneen käyttöä koskevia rajoituksia enää ja kävi päälle, piti minua väkisin kiinni kun kasvoi fyysisesti isommaksi, potki oven ja seinän hajalle, potki isoa veljeään ja miestäni jolla todettiin murtunut kylkiluu. Ei käynyt ajoissa nukkumaan, 12v lopetti koulun käynnin. Kaikki kokeiltiin, otettiin pois tietokone, viikkoraha, televisio jne. aina yksi kerrallaan, mistään ei mitään hyötyä. Minä en suostunut että poika 12-13v meillä määrää, olin käsivarret omenan kokoisilla mustelmilla ja poika kaatoi minut välillä maahan.
Tilanteet olivat pelottavia muille lapsille, ja toinen teini itki kertovansa kouluterkkarille ja lähtevänsä kotoa jos tuo riehuja ei lähde, hän ja pienemmät pelkäsivät että jollekin sattuu jotain, väkivallan uhka leijui kokoajan talossa kun ei tiennyt koska yksi taas räjähtää. Pienempänä hän ei ollut sellainen, alkoi murrosiän tultua. Apua oli haettu psykiatrian polilta jo aiemmin, mutta jouduin sitten itse pyytämään muiden lasten takia ensin kiireellistä sijoitusta ja sitten huostaanottoa.
Poika on nyt 15v, asuu nuorisokodissa samassa kaupungissa. Raivareita ei enää saa kuin harvakseltaan, muttei enää kotona, koulua ei käy edelleenkään. Mitään psykiatrista tai neurologista vikaa ei ole löydetty lieviä oppimisvaikeuksia lukuunottamatta.
Hae apua ennenkuin elämästä tulee helvettiä koko perheelle. Elettiin useampi vuosi sitä helvettiä. Meille tuli vielä erokin kaupan päälle kun tilanne rauhottui.
ja älä ap välitä näistä joistakin kommentoijista täällä, eivät selvästi ymmärrä että mikään normaalitilanne ei ole kyseessä. Mutta kiinnipitäminen pahentaa pojan raivoa, lisäksi poika kasvaa kokoajan ja kohta tulee sulle pahastikin turpiin kun alkaa olla miehen kokoinen kuten meillä jo 12v minua isompi vaikken pieni olekaan. Hae ulkopuolista apua, helpompaa vielä kuin sitten isompana.
Kyllä meidänkin 10-vuotias saattaa "unohtua" lukemaan/tekemään mitä tahansa vielä monien muistutusten jälkeenkin mutta niin saattaa hänen isänsäkin. Minäkin aikuinen ihminen saatan innostua katselemaan leffaa tai lukemaan kirjaa keskellä yötä vaikka tiedän olevani seuraavana päivänä täysin väsymyksestä tötteröö.
Silti jos kirja/leffa on hyvässä tai jännässä kohdassa en malttaisi jättää sitä kesken jos mieheni ehdottaa laitetaanko jo valot pois. Asiaa ei kyllä helpottaisi jos hän varastaisi kelloni ja makaisi minun päälläni tunnin ajan antamatta minun liikkua.
Kyllähän tuon tilanteen olisi voinut hoitaa esim. 5 minuutin extralukuajalla ja sitten ottaa kirja pois. Juhlien peruminen oli täysin typerää tai siis se tuli ihan liian nopeasti rangaistukseksi. Totta kai poika vihapäissään uhmasi sinua vaikka olisit uhannut millä rangaistuksella. Ei ihme jos kiukutti noin voimakkaasti kun seuraavat Halloween juhlat ovat vasta vuoden päästä. Täysin suhteeton rangaistus ihan liian nopeasti. Itsekin olisin purrut sinua :)
Ja vähän selväjärkisempänä. Juttelin pojan kanssa.
Minä ensin pyysin anteeksi ja poika pyysi minulta anteeksi. KYsyin, mitä minun olisi hänen mielestä pitänyt tehdä toisin, niin hän sanoi, etten olisi saanut ottaa häneltä peliä pois. Peli oli kuulemma ollut tyynyn alla ja vahingossa lähtenyt päälle...Jaa-a.
Hän myös lupasi, että lupaa yrittää olla raivomatta. Minä lupasin omia asioita.
Olin joustamaton, mutta teiltä kommentoijilta on mennyt ohi se, että joka ilta on just tätä samaa salaa lukemista. Viikko toisensa perään. Aina sanon, että 10 min päästä valot pois. Sitten sanon, että kohta valot pois, jne. Poika aina toivottaa hyvää yötä ja väittää alkavansa nukkumaan. Ja aina poika on väsynyt.
Minulla katkesi päässä. En enää jaksanut aloittaa sitä samaa rumbaa.
Ap
määrätietoisesti taluttamaan.
Lapsi on hyvin, hyvin puhelias. Hän osaa puhua tunteistaan yleensä hyvin ja pohtia asioita hyvin.
Kuumakalle hän on aina ollut. Koulussakin opettaja on sanonut, että kun hän suuttuu, niin hän alkaa itkemään ja huomaa, kuinka vihainen hän on.
Nyt kun ajattelen, niin koko ilta taisi ennakoida tätä raivokohtausta. Hän kiusasi pikkuveljeään koko illan. Lällätteli, mitä hän ei yleensä tee. Jotain oli siis vialla jo aikaisemmin.
ap