Lue keskustelun säännöt.
Pidin äsken 10-v holdingissa yli tunnin!!! Help me!
26.10.2010 |
Tuo poika on aina ollut kovatahtoinen. Nelivuotiaana hän huusi kuin sireeni ja kävi päälle. 6v täytettyään hän oppi hillitsemään itsensä. Hän on kerran vuodessa saanut raivokohtauksia. Ja tänään oli se ilta.
Poika tarvitsee 10 h unta yössä. Hän on jatkuvasti väsynyt, koska illalla lukee sängyssä salaa. Nyt klo 21.30 yllätin hänet lukemasta herätyskellon valossa ja takavarikoin kellon häneltä.
Poika suuttui ja tuli olohuoneeseen. Sanoin, että lasken kolmeen ja hänen tulee mennä sänkyyn. Ei mennyt.
Sanoin, että huominen koulun halloween-juhla on sitten poissa, jos ei mene. Ei mennyt.
Otin hänestä kiinni taluttaakseni, ja silloin poika kävi käsiksi.
Makasin hänen päällään siis reilun tunnin. Vedin kädet ristiin ja pidin ranteista. Jaloilla pidin kiinni hänen jalkojaan. Ensimmäiset 45 min poika taisteli vastaan. Yritti purra minua ja itseään. Veti minua hiuksista. Yritti sylkeä.
Minä koko ajan höpisin, että äiti rakastaa sinua, vaikka yrität satuttaa ja äiti pitää aina sinusta huolta. Toistelin, että ketään ei saa satuttaa, siksi pidän kiinni.
Välillä poika aina rauhoittui, mutta ei suostunut puhumaan mitään. Lopulta hän sanoi, että haluaa nukkumaan. Kysyin, aikooko hän satuttaa jota kuta, niin vastaus oli "ei tänään".
Poika on muuten ihan tavallinen poika. Kavereita hänellä ei paljoa ole, koska ei ole kovinkaan joustava. Viime aikoina meillä on ollut vain yksi kaveri ja on mahdollista, että hänen kanssa on vaikeuksia. Häntä on ekalla ja tokalla kiusattu, mutta ei tietääkseni sen jälkeen.
Voin tietysti soittaa perheneuvolaan, mutta epäilen, että he ottavat asiakkaaksi lasta, joka saa kerran-kaksi vuodessa raivokohtauksen. Kipeästi kaipaan siis neuvoja teiltä!
Olen jo monta viikkoa puhunut pojalle siitä, että hän tarvitsee unta, eikä ole fiksua valvottaa illalla itseään. Olen jo aikaisemmin sanonut, että otan häneltä herätyskellon pois,jos hän jatkaa salaa lukuaan. Tänä iltana sitten toteutin sen.
Kommentit (134)
Olin itse vähän samanlainen lapsi. Paljon meilläkin hajosi ovia ja huonekaluja, kun olin 10-13-v. Nykyään olen täysin normaali, päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Osittain kyse oli minun aivan kamalasta murrosiästä, osittain vanhempieni heikkotahtoisuudesta ja kyvyttömyydestä hoitaa asioita rauhallisesti sekä koko perheen huonoista elämäntavoista (esim. ruokailun ja harrastusten suhteen).
Toivon, että saatte asiat kuntoon. Poika ei tuon perusteella ole todellakaan mikään menetetty tapaus, mutta selvittäkää oikeasti mikä pojalla on hätänä.
Itselläni suurimmat ongelmat olivat nukahtamisvaikeudet ja väsymys. Onko lapsella mitään säännöllistä LIIKUNTAHARRASTUSTA väh. 2-3 krt viikossa? Myös muut harrastukset, joissa ollaan muiden kanssa yhdessä ovat hyviä. Onko poika riittävästi ulkona ja syökö terveellisesti?
En olisi niinkään huolissani noista poikasi raivareista kuin siitä, että hänellä ei kertomasi mukaan ole kavereita. Raivarit ovat oire jostakin. Ei riitä, että ne loppuvat, jos taustalla olevat ongelmat jäävät. Esim. omat vanhempani olisivat jotenkin voineet reagoida siihen, ettei minulla ollut vuosikausiin minkäänlaisia harrastuksia eikä kavereita.
Olin hieman ylipainoinen lapsi, liikuin liian vähän ja karkkeja, limsaa ja energiajuomaa kului.
Ap, muistuttaako poikasi tilanne yhtään kuvailemaani? Jos muistuttaa, niin suosittelen erityisesti reippaita liikuntaharrastuksia, koska ne auttavat myös nukahtamiseen, parantavat mielialaa, ja samalla saa purettua ylimääräistä energiaa, joka muuten voi kanavoitua riehumiseksi. Harrastuksista saisi myös kavereita ja oppisi tulemaan toimeen muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehitysvammainen lapsi, niin vanhemman käytös on SAIRASTA!!!!!
Vielä lisäyksenä: älä kuuntele noita neuvola- ja sijoitusjuttuja. Kokeilkaa ensin selviytyä itse, koska ulkopuolisen sekaantuminen voi vain kärjistää tilannetta, pahimmillaan pojan luottamus menee. Hän on kuitenkin todella nuori eikä tilanteenne todellakaan kuulosta mahdottomalta. Mielestäni ap olet toiminut tilanteessa ihan hyvin ja luulen, että olisin ainakin jälkikäteen arvostanut, jos omat vanhempani olisivat toimineet samoin. Mutta todellakin, yrittäkää selvittää mikä lapsella on hätänä, älkääkä tyytykö vain siihen, että poika rauhoittuu, koska rauhallinenkin lapsi voi olla yksinäinen ja masentunut.
[mutta en usko että tosta on mitään apua..
ei ainakaa olisi minun poikani kanssa joka saa tuollaisia ap:n kuvailemia raivokohtauksia melkein päivittäin...mitä olen kans joutunut pitää poikaani kiinni koska muuten satuttaisi minua ja hajottaisi koko kodin...lapsi menee niin hysteeriseen tilaan että siinä ei mitkään puheet auta.
en tidä ap miten neuvoa mutta voimia...itse käyn psykologilla mutta en tiedä onko siitä apua kun hän ei ole nähnyt kohtausta eikä voi ymmärtää minkälainen se on...
i]Sä teit niin kuin parhaaksi katsoit, ja tilannehan on nyt ohi. Jos mun 10-vuotias poika tekisi noin, ottaisin korvasta kiinni ja taluttaisin takaisin sänkyyn enkä sanoisi muuta kuin että hyvää yötä.
[/quote]
voiko ihmiset jotka eivät voi mitenkään ymmärtää tilannetta ni olla hiljaa..
ja ap jos kerran vuodessa tulee tollanen kohtaus ni se on aika vähän..ehkä jokainen purkaa paineita joskus..
t: se jonka poika saa samanlaisia kohtauksia melkein päivittäin..
sängyn reunalle, silitelllyt hänen selkäänsä ja päätään ja laulanut unilaulun ja samalla hellästi ottanut lapselta kirjan kädestä, laittanut sen hyllylle ja sanonut hyvää yötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun 6 vuotias ei ole pystynyt hallitsemaan itseään nälkäisenä tai väsyneenä ja kukaan siis kukaan ei voi ymmärtää missä tilassa lapsi on kun saa sen raivokohtauksen..minunkaan kaverit eivät ole uskoneet sitä ennenkuin ovat nähneet.. siinä ei auta mikään kuin se että pidät lasta väkisten kiinni kunnes hän rauhottuu ja rupee nyyhkimään ja sit tulee halaamaan ja nyyhhkyttäen pyytää anteeksi ja rakastavansa sua..ja sit koko juttu on ohi...seuraavaan kertaan..
sen raivoavan 6 vuotiaan äiti
Kyllä meidänkin 10-vuotias saattaa "unohtua" lukemaan/tekemään mitä tahansa vielä monien muistutusten jälkeenkin mutta niin saattaa hänen isänsäkin. Minäkin aikuinen ihminen saatan innostua katselemaan leffaa tai lukemaan kirjaa keskellä yötä vaikka tiedän olevani seuraavana päivänä täysin väsymyksestä tötteröö. Silti jos kirja/leffa on hyvässä tai jännässä kohdassa en malttaisi jättää sitä kesken jos mieheni ehdottaa laitetaanko jo valot pois. Asiaa ei kyllä helpottaisi jos hän varastaisi kelloni ja makaisi minun päälläni tunnin ajan antamatta minun liikkua. Kyllähän tuon tilanteen olisi voinut hoitaa esim. 5 minuutin extralukuajalla ja sitten ottaa kirja pois. Juhlien peruminen oli täysin typerää tai siis se tuli ihan liian nopeasti rangaistukseksi. Totta kai poika vihapäissään uhmasi sinua vaikka olisit uhannut millä rangaistuksella. Ei ihme jos kiukutti noin voimakkaasti kun seuraavat Halloween juhlat ovat vasta vuoden päästä. Täysin suhteeton rangaistus ihan liian nopeasti. Itsekin olisin purrut sinua :)
6-vuotias ja 10-+vuotias ovat jo ihan eri tasolla!
Huomaat sen itse 4 vuoden kuluttua. Kuusivuotiaalle tuo holding olisi ehkä ollut vielä ihan ok, mutta ei 10-vuotiaalle. Äiti teki käyttäytymisessään tässä väärin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap.n tulisi kääntyä neuvolan puoleen ja kysyä mitä tehdä.
Minusta ap.n käytös oli väärin. Hän itse otti ensin lapsesta kiinni lähteäkseen TALUTTAMAAN lasta. Miksi?
Eikö lasta saa puheella liikkumaan?
Enkä nyt tarkoita sitä puhetta mitä ap käytti- vaan ihan sanoo että jos et nyt mene nukkumaan niin soitan sijotusperheen sinulle jos et minua usko.
Ja sitten lapsi hetkeksi sijotukseen jos ei sana mene perille. En mittelisi lapseni kanssa fyysisesti. Jos lapsi vetää tukasta niin ei silloin vaan lässytetä että rakastan ja pidän kiinni!
Ajattele nyt miltä sinusta tuntuisi jos olisit 3 luokkalainen ja mamma pitäisi kiinni kunnes et enää jaksa.
Kyllä minäkin PUOLUSTAUTUISIN tollaselta ihmiseltä itseän.Anteeksi vaan mutta sun lapsena ei ole hauskaa tai turvallista kasvaa.
Sellaisella uhkaavan vanhemman lapsena ei ole turvallista saati hauskaa kasvaa.
Mieluummin lapsi varmaankin kestää sen oman äitinsä fyysisen kurinpidon tai kiinnipitämisen kuin sen että aletaan tuollaisessa, kuitenkin aika vaarattomassa tilanteessa uhkaamaan lasta kodista poispotkimisella!
turha yrittää selittää mitään...en mibnäkään voinut ymmärtää asiaa ennenkuin se osu omalle kohdalle...
ja onhan 6 vuotias eri kuin 10 vuotias , mutt minusta ap teki oikein jos lapsi ei muuten rauhottunu...minä en vaan tiedä miten pystyn pitämään poikaa enää vaikka vuoden päästä kiinni kun se jo nyt on todella vaikeaa, mutta ehkä ytässä haba kasvaa aikaa myöten...:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysin ulalla. Eiköhän olisi ollut oleellista kommentoida pojan väkivaltaisuutta perheen muuta/muita, pienempiä sisaruksia kohtaan. Siinä vaiheessa olisi pitänyt pistää peli poikki. Holding saattaa olla hyvä pienemmälle lapselle, tunti ei yleensä ole tarpeeksi ja noin ison lapsen kanssa ei yksinkertaisesti voimat enään riitä sen loppuunviemiseen. Kymmenvuotias alkaa olla jo sen verran itsenäinen että tuon ikäisen ajatusmailmaan holding ei enään anna vastauksia. Oireilun syynä saattaisi olla esim. nuorten masennus joka saattaa ilmetä varsin väkivaltaisena, joten kannattaisi viedä poika vaikkapa yksityisella psykiatrille arvioitavaksi. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi saanut apua perheneuvolasta tai esim koulukuraattoreilta/-psykologeilta, siihen rumbaan ei kannata edes ryhtyä jos on varaa mennä yksityiselle.
yksityisyyttä enään siinä vaiheessa kun on käynyt pienemmän sisaruksen kimppuun.
Minusta AP loukkasi pojan yksityisyyttä pahimmalla mahdollisella tavalla. Poika varmasti tunsi tuolla hetkellä nöyryytystä, häpeää ja raivoa mielivaltaista auktoriteettia kohtaan. En ihmettele yhtään, että lapsi reagoi aggressiivisesti. Pelkkä ajatuskin moisesta joustamattomuudesta saa niskakarvani pystyyn. JA paikallaan pakolla pitämistä kesti tunnin! Huhhuh! Kyseessä kun kuitenkin on jo kymmenenvuotias, jonka kanssa olisi hyvä neuvotella asioista rationaalisesti argumentoiden ja asioita loogisesti perustellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on kokenut itse nuo raivarit. ROSS CAMPBELL: RAKKAUDESTA LAPSEEN kirja oli itselleni todella hyvä ja opettava lukukokemus. Me vanhemmat rakastamme tavallamme lapsiamme yli kaiken ja silti lapsi saattaa jäädä näkymättömäksi omana itsenään. Jos lapsi on vielä ujo, niin kertyneet pettymykset sitten saattavat purkautua järkyttävilläkin tavoin ja rakastavat vanhemmat ihmettelevät syytä.
Varmasti tuollainen tapahtuma on ollut lapselle kriittinen kokemus, ellei kyse ole autistisesta lapsesta. Itse etsisin hyvän kristityn psykologin, ihmiskäsitys on laajempi, kuin tavallisella psykologilla.
Esimerkiksi
http://www.soteria.fi/palvelut.html
Ja sieltä Salonen Terhi
ET -psykoterapeutti, yksilö- ja perheterapia (Valvira, KELA), pariterapia, työnohjaaja
terhi.salonen@elisanet.fi
puh. 040 731 8860
Paljon voimia perheellenne!
Siis lapsesi on aina ihan ok rauhallinen tavallinen poika, mutta kerran vuodessa tapahtuu esimerkiksi hajoitetaan ovi naps, tuosta vaan? Kuulostaa erikoiselta. Onko todella näin ja mistä tuollainen napsahtaminen mahtaa johtua? Heitteleekö verensokeri, käyttäydytkö itse välillä eritavoin?
Ja toinen kysymys, en tietenkään voi tietää tarkkaan, mutta antamastasi kuvauksesta saa sen käsityksen että aika nopsaa ja äkkiseltään uhkailit lastasi. Olisiko keskusteleminen tuottanut paremman tuloksen? Jotenkin tuntuu, että menit aika nopeasti ääriratkaisuihin. En tietenkään tiedä koko tilannetta, mutta ajattelin kuitenkin sanoa, jos haluat asiaa siltäkin puolelta miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika itsekin taitaa hävetä raivokohtaustaan ja oli eilen oikea enkeli. Meni itse nukkumaan klo 21,eikä lukenut.
Pojalla on liikuntaharrastus 3 kertana viikossa.
Hänellä on kavereita koulussa, ja opettajien mukaan hänellä ei ole siellä mitään ongelmia pariin vuoteen. Mutta hänellä on vain 1 kaveri,jonka kanssa hän on koulun jälkeen.
Poika on luonteeltaan joustamaton ja pomottava. Hänellä on ollut enemmän kavereita,mutta polttaa siltoja kavereidensa kanssa. Hän kohtelee minuakin niin, että hae sitä ja hae tätä.
Tätä menoa alan pelkäämään hänen pomottamista! Koska pomottamisestahan tässä kaikessa oli silloin illalla kyse. Eli kumpi saa määrätä.
Minä itse olin kuolemanväsynyt ja siksi olin provosoiva ja tavallista äkkipikaisempi pojan kanssa. Tiedän, että minun olisi pitänyt hillitä itseni,jotta tähän tilanteeseen ei olisi tultu. Mutta jos minä olen toistekin väsynyt ja tämä tilanne tulee toistumaan, en silti tiedä, miten toimin juuri siinä tilanteessa toisin. Annanko potkia vai otanko taas kiinni?
Ja minä inhoan tuota pomottamista. Joka päivä mietin, haenko pojalle sen ja tän, kun hän sitä pyytää. Joskus teen, joskus en. Olen pojalle sata kertaa sanonut eri aikoina, että sinä et ole tämän perheen pomo, eikä sinusta koskaan sellaista tule.
Yritän jälleen soittaa perheneuvollaan tänään. Josko sieltä sitten vastattaisiin ja kerrottaisiin vastaus kysymyksiini.
AP
"Joka päivä mietin, haenko pojalle sen ja tän, kun hän sitä pyytää. Joskus teen, joskus en."
Siis täh? Ei 10 -vuotiasta enää palvella kuin vauvaa/lasta, joka ei itse osaa.
Tärkeintä tuollaisen rajun tapahtuman jälkeen on puhua asiat selviksi ja kertoa, miksi toimittu kyseisellä tavalla ja pyytää anteeksi, jos on tarvetta. Hän taitaa olla fiksu poika ja pystyy ajattelemaan tekojensa seurauksia.
Itse tarvitset joka tapauksessa apua. Jos on mitään pelkoja lapsen käytöksen johdosta, niin silloin tarvitaan ammattiapua jo pelkän äidin henkisen tuen vuoksi.
niin olen ajatellut sen olevan hyvien tapojen mukaista, että tuon samalla pojalle hänen pyytämänsä jutun. Mutta en nouse ruokapöydästä vain hakemaan hänen pyytämäänsä juttua, jos minulla ei ole tarvetta nousta. Sitäkin hän yrittää.
Onko tämä epäjohdonmukaisuutta?
AP
"Joka päivä mietin, haenko pojalle sen ja tän, kun hän sitä pyytää. Joskus teen, joskus en." Siis täh? Ei 10 -vuotiasta enää palvella kuin vauvaa/lasta, joka ei itse osaa.
Ei voi todeta kuin että hallaa tehdään. Mun äiti oli raivohullu ja tää kertomus muistuttaa mua siitä.
Jos kohtelee lasta huonosti, ei ihme että raivoaa.
Lapsellakin on tunteet.
Jos ruvetaan lapsen kimppuun käymään jostakin syystä, tulee vain raivon kierre.
Kuka makaa 10-vuotiaan päällä tunnin?
Jotain normaalimpaa pitää keksiä.
Eikä se maailmaaa kaada jos 10-v. lukee illalla..
kylläpä sitten itse huomaa jos väsyttää.
Poika itsekin taitaa hävetä raivokohtaustaan ja oli eilen oikea enkeli. Meni itse nukkumaan klo 21,eikä lukenut. Pojalla on liikuntaharrastus 3 kertana viikossa. Hänellä on kavereita koulussa, ja opettajien mukaan hänellä ei ole siellä mitään ongelmia pariin vuoteen. Mutta hänellä on vain 1 kaveri,jonka kanssa hän on koulun jälkeen. Poika on luonteeltaan joustamaton ja pomottava. Hänellä on ollut enemmän kavereita,mutta polttaa siltoja kavereidensa kanssa. Hän kohtelee minuakin niin, että hae sitä ja hae tätä. Tätä menoa alan pelkäämään hänen pomottamista! Koska pomottamisestahan tässä kaikessa oli silloin illalla kyse. Eli kumpi saa määrätä. Minä itse olin kuolemanväsynyt ja siksi olin provosoiva ja tavallista äkkipikaisempi pojan kanssa. Tiedän, että minun olisi pitänyt hillitä itseni,jotta tähän tilanteeseen ei olisi tultu. Mutta jos minä olen toistekin väsynyt ja tämä tilanne tulee toistumaan, en silti tiedä, miten toimin juuri siinä tilanteessa toisin. Annanko potkia vai otanko taas kiinni? Ja minä inhoan tuota pomottamista. Joka päivä mietin, haenko pojalle sen ja tän, kun hän sitä pyytää. Joskus teen, joskus en. Olen pojalle sata kertaa sanonut eri aikoina, että sinä et ole tämän perheen pomo, eikä sinusta koskaan sellaista tule. Yritän jälleen soittaa perheneuvollaan tänään. Josko sieltä sitten vastattaisiin ja kerrottaisiin vastaus kysymyksiini. AP
Jos lapsi ei voi sille purkaukselle mitään etkä sinä voi sille, mitään, että halu maata lapsen päällä tuntitolkulla vedoten väsymykseesi, niin kenelle se häpeä kuuluu?
Ei teillä ole kyse pomottamisesta vaan siitä, että olette muodostaneet perhesuhteista omituisen valtapelin, jossa äiti ei ole äiti eikä lapsi ole lapsi. Sanot pojan olevan pomottaja, vaikka kertomuksesi mukaan nimenomaan sinä olet joustamaton ja pomotat olemattomista syistä.
Vanhemman kuuluu olla lapsen yläpuolella auktoriteettina. Kunnioitus ansaitaan kuitenkin teoilla ja esimerkeillä, väkivalta ei synnytä muuta kuin katkeruutta ja vihaa. Joskus kuitenkaan ei ole muuta tehtävissä kuin pysäyttää. Lapset ovat joustavia ja ymmärtävät yllättävän paljon, mutta raivoava pyörremyrsky on pysäytettävä.