Lue keskustelun säännöt.
Pidin äsken 10-v holdingissa yli tunnin!!! Help me!
26.10.2010 |
Tuo poika on aina ollut kovatahtoinen. Nelivuotiaana hän huusi kuin sireeni ja kävi päälle. 6v täytettyään hän oppi hillitsemään itsensä. Hän on kerran vuodessa saanut raivokohtauksia. Ja tänään oli se ilta.
Poika tarvitsee 10 h unta yössä. Hän on jatkuvasti väsynyt, koska illalla lukee sängyssä salaa. Nyt klo 21.30 yllätin hänet lukemasta herätyskellon valossa ja takavarikoin kellon häneltä.
Poika suuttui ja tuli olohuoneeseen. Sanoin, että lasken kolmeen ja hänen tulee mennä sänkyyn. Ei mennyt.
Sanoin, että huominen koulun halloween-juhla on sitten poissa, jos ei mene. Ei mennyt.
Otin hänestä kiinni taluttaakseni, ja silloin poika kävi käsiksi.
Makasin hänen päällään siis reilun tunnin. Vedin kädet ristiin ja pidin ranteista. Jaloilla pidin kiinni hänen jalkojaan. Ensimmäiset 45 min poika taisteli vastaan. Yritti purra minua ja itseään. Veti minua hiuksista. Yritti sylkeä.
Minä koko ajan höpisin, että äiti rakastaa sinua, vaikka yrität satuttaa ja äiti pitää aina sinusta huolta. Toistelin, että ketään ei saa satuttaa, siksi pidän kiinni.
Välillä poika aina rauhoittui, mutta ei suostunut puhumaan mitään. Lopulta hän sanoi, että haluaa nukkumaan. Kysyin, aikooko hän satuttaa jota kuta, niin vastaus oli "ei tänään".
Poika on muuten ihan tavallinen poika. Kavereita hänellä ei paljoa ole, koska ei ole kovinkaan joustava. Viime aikoina meillä on ollut vain yksi kaveri ja on mahdollista, että hänen kanssa on vaikeuksia. Häntä on ekalla ja tokalla kiusattu, mutta ei tietääkseni sen jälkeen.
Voin tietysti soittaa perheneuvolaan, mutta epäilen, että he ottavat asiakkaaksi lasta, joka saa kerran-kaksi vuodessa raivokohtauksen. Kipeästi kaipaan siis neuvoja teiltä!
Olen jo monta viikkoa puhunut pojalle siitä, että hän tarvitsee unta, eikä ole fiksua valvottaa illalla itseään. Olen jo aikaisemmin sanonut, että otan häneltä herätyskellon pois,jos hän jatkaa salaa lukuaan. Tänä iltana sitten toteutin sen.
Kommentit (134)
Omat lapseni osaavat hekin joskus olla itsepäisiä, mutta eivät kyllä koskaan niin kiivaita, että kävisivät käsiksi, sillä he tietävät että ottaisin välittömästi niskasta kiinni ja taluttaisin tai raahaisin vaikka jalasta vetäen jäähylle omaan huoneeseen ja saisivat siellä rauhoittua.
Fyysisen päällekäymisen pelko voi ohjata vielä toimintaa, mutta mitenkäs sitten, kun lapsesi raahaavat sinut vaikka parvekkeelle lukkojen taakse? Jäähyttelisit sitten siellä?
Monelta vanhemmalta puuttuu oikeudenmukaisuus lapsia kohtaa tämän ketjun mukaan ihan täysin! Tottakai vanhempi osaa paremmin arvioida lasten tarpeita, mutta kasvatus tuntuu monella perustuvan fyysiseen ylivaltaan ja sillä pelotteluun. Kyllä yli 10-vuotiaiden mielipiteet tulee jo huomioida asioissa ja niistä tulee voida keskustella. Muuten ongelma läjähtävät silmille viimeistään yläasteikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojalle iltasatu?
Meillä poika lukee jo paksuja kirjoja itse. Lukeminen on hyvä harrastus ja siihen kannattaa kannustaa.
ekan Harry Potterinsa lukivat 7-vuotiaina, mutta silti tykkäävät kovasti, että äiti lukee heille iltaisin iltasatuja, esim. Risto Räppääjää tai vaikka jotain kummitustarinoita, ihan mitä vaan kunhan lukee jotakin, saavat olla siinä vanhempien sängyllä äidin vieressä ja kuunnella. Eihän se estä ääneen lukemista, vaikka osaisikin lukea. Meillä esim. isosisko luki 10-vuotiaille kaksosille kesälomamatkalla autossa ääneen Harry Pottereita, niitä kuuntelin minäkin suurella mielenkiinnolla ja automatka sujui mukavasti.
Se on ihan oma tekniikkansa, eikä kyse ole vain siitä että pidetään lapsesta kiinni. Holdingin aikana ei mm. saa puhua lapselle. Suosittelen perheneuvolaa, vaadi akuutti aika jos siltä tuntuu.
Satuja eivät tykkää enää lukea, mutta lukevat mielellään englanninkielisiä kirjoja ja olen apuna siinä vieressä auttamassa jos joku lause ei aukea. Mutta mieluummin illalla kuitenkin menevät huoneisiinsa ja lukevat omassa rauhassaan. Käyn koputtamassa oville ja SULJETUN oven takaa huikkaan, että olisi nukkumaanmenoaika.
Mutta meillä lapset 10-14 ja kuten tuolla joku jo aiemmin kirjoitti, esimurkuille ja murkuille on yksityisyys myös illalla tärkeää. Heillä on todellakin oikeus harrastaa itsetyydytystä, lukea, mietiskellä yms. peiton alla, ilman että äiti paukkaa sinne repimään ja pitelemään kiinni tunniksi.
10-vuotiaan voi vielä sitoa kiinni tai nakata niskasta huoneeseen. Mutta ihmettelen, miten nakkaatte 180cm pitkän ja 70kg painavan jätkän jos hän ei heti tottelekaan teitä.
Eikö löydy muita keinoja kuin antaa valvoa aamuun tai pahoinpidellä?
pojalle iltasatu?
Meillä poika lukee jo paksuja kirjoja itse. Lukeminen on hyvä harrastus ja siihen kannattaa kannustaa.
ekan Harry Potterinsa lukivat 7-vuotiaina, mutta silti tykkäävät kovasti, että äiti lukee heille iltaisin iltasatuja, esim. Risto Räppääjää tai vaikka jotain kummitustarinoita, ihan mitä vaan kunhan lukee jotakin, saavat olla siinä vanhempien sängyllä äidin vieressä ja kuunnella. Eihän se estä ääneen lukemista, vaikka osaisikin lukea. Meillä esim. isosisko luki 10-vuotiaille kaksosille kesälomamatkalla autossa ääneen Harry Pottereita, niitä kuuntelin minäkin suurella mielenkiinnolla ja automatka sujui mukavasti.
Minä pyydän konkreettista apua ja neuvoja ja saan vain niskaani lauman kiukkuisia av-mammoja. No, sen konkreettisen neuvon olen saanut teiltä, että anna lukea. Anna olla väsynyt koko päivän. Ehkä siis olen vain taistellut tuulimyllyä vastaan.
Toinen neuvo on ollut se, että laatii pelisäännöt. Se on hyvä neuvo.
Poika on siis temperamenttinen ja suuttuu toisinaan niin, että mustaksi muuttuu. Suuttuminen on siis yleistä. Mutta päälle käyminen EI ole yleistä. Jos oikein muistan, niin siitä on 1,5 vuotta, kun hän viimeksi kävi päälleni tokaluokkalaisena.
Olen yrittänyt pojalle puhua tänään, mutta poika ei itse osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä, jotta tilanne ei toiste tällaiseksi menisi. Enkä minäkään oikein tiedä muuta kuin en saisi provoisoitua, vaikka itse olen yhtä temperamenttinen.
Jään odottamaan vieläkin hyviä neuvoja. Syyttelyt voitte jättää sikseen. Olen jo ymmärtänyt asian.
Se pitää vielä lisätä, että ehkä käytin holdingia väärässä yhteydessä. Ehkä kyse siis olikin kiinnipitämisestä eikä holdingista. Minä siis pidin hänestä sillä tavalla kiinni, ettei hän pääse satuttamaan minua eikä puremaan itseään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet kyllä saanut monta hyvää neuvoa, mutta et vain halua niitä kuunnella tai huomioida!
Ap on saanut pajon hyviä neuvoja, mutta ei ilmeisesti halua niitä kuunnella. Helpompaa tietysti on puuttua lapsen käytökseen kuin omaansa.
Minusta ap toimi väärin pidellessään lastaan. Kuten joku aiemmin, minusta ap provosoi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olet saanut monta rakentavaa neuvoa ja vinkkiä, muutaman omakohtaisen kokemuksenkin. Ehkä ongelmasi on, etteivät ne ole sinulle mieluisia? Ehkäpä haluaisit vain saada sellaisia neuvoja ja kommentteja, joissa kehuttaisiin käytöstäsi ja kannustettaisiin sinua jatkamaan mielivaltaista natsismiasi? Ota nyt hyvä ihminen järki käteen!
Pojastasi on kovaa vauhtia kasvamassa nuori mies. 10-vuotias poika tarvitsee "omaa rauhaa" ja aikaa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Myös itsetyydytys ja halu tutustua omaan kehoon alkavat pikkuhiljaa kuulua olennaisesti tuohon ikään. Eivät kaikki saa unta valojen sammuttua ja kuten sanottua, saattaa tuo kirja tarjota mahdollisesti edelleen koulukiusatulle pojalle pakenemiskeinon todellisuudesta ja mahdollisuuden rauhoittumiseen, sillä ihan ikiomalla tavalla, jota sinun ei ole tarpeenkaan ymmärtää. Ehkäpä poika reagoi myös isän ylipitkiin työmatkoihin? Ehkä poika kaipaa isää arkeensa?
Nyt ihan aluksi sovit selvät pelisäännöt.
Esim. näin
- klo 8:00 perheen tai ainakin lasten yhteiselle iltapalalle, jonka jälkeen iltatoimiin
- viimeistään klo 8:30 hampaanpesut ja yökkärit päällä..
- Klo 8:30 aloitatte yhteisen iltasadun (esim. Harry Potteria tai jotain kivaa tietokirjaa, Quinnesin ennätysten kirjaa ym.)
- Klo 9:00 peittelet pojan sänkyyn ja saa itsekseen lukea vielä 15 minuuttia jotain muuta kirjaa tai esim. akkareita, jonka jälkeen käyt laittamassa yövalon pois.
Kerrot, että jos homma ei toimi, eli jos tämän jälkeen lukee vielä salaa seuraavana iltana ei ole laisinkaan omaa lukua. Pidät kuitenkin yhteisluvun, jotta seuraava iltakin päättyy mukavasti. Jos homma toimii seuraavana iltana, omalukeminen palautetaan. Jätä huoneen ovi auki ja käytävään valo (tuon ikäinenkin voi pelätä pimeää ja tapella siksikin nukahtamista vastaan).
Tämä on ainakin meillä ns. suurin rangaistus mitä 10-vuotiaalle tarvitaan. Meillä on myös edelleen hänellä käytössä jäähypenkki-käytäntö, jossa tosin ei ole tarvinnut vierailla varmaan ainakaan puoleen vuoteen. Eli periaatteemme on: "Rikoksesta" seuraa ennalta sovittu rangaistus (joka on siis kaikille osapuolille selvä, 10-vuotiaalle 10 minuuttia jäähyä), joka pyritään toteuttamaan heti, jotta asiat saadaan sitten myös nopeasti sovittua.
Näin ei pääse vanhempien ja lasten välille muodostumaan päiväkausiksi kinaa ja pahaa mieltä.
Mielestäni olit täysin kohtuuton kun veit häneltä oikeuden juhliin ja täysin järjetön tunnin häntä pitäen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta AP loukkasi pojan yksityisyyttä pahimmalla mahdollisella tavalla. Poika varmasti tunsi tuolla hetkellä nöyryytystä, häpeää ja raivoa mielivaltaista auktoriteettia kohtaan. En ihmettele yhtään, että lapsi reagoi aggressiivisesti. Pelkkä ajatuskin moisesta joustamattomuudesta saa niskakarvani pystyyn. JA paikallaan pakolla pitämistä kesti tunnin! Huhhuh! Kyseessä kun kuitenkin on jo kymmenenvuotias, jonka kanssa olisi hyvä neuvotella asioista rationaalisesti argumentoiden ja asioita loogisesti perustellen.
eli oma poikani on todella kova lukija, lukee yhtä sujuvasti ja nopeasti kuin minä. Silti pidämme kiinni yhteisestä ilta"sadusta". Joskus minä luen (tai mieheni lukee) pojalle, joskus hän minulle/miehelleni.
Tärkeää on kuitenkin yhteinen, odotettu ja mukava iltahetki jokaisen lapsen kanssa (meillä on 3). Usein vielä peittelytilanteessa tai ennen /jälkeen iltasadun joku lapsista haluaa kertoa jonkun tärkeän tai mieltä painavan asian meille vanhemmille. Todella suosittelen tätä yhteistä rauhoittumisaikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt pojalle puhua tänään, mutta poika ei itse osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä, jotta tilanne ei toiste tällaiseksi menisi. Enkä minäkään oikein tiedä muuta kuin en saisi provoisoitua, vaikka itse olen yhtä temperamenttinen.
AP
Poika ei osaa itse sanoa mitä pitäisi tehdä ettei tilanne toistu? No haloo! Ei tietenkään osaa, miksi ihmeessä edes jankkaat ja jankkaat pojan kanssa moisesta?
Eihän 10-vuotiaalta pojalta voi odottaa kaiken ratkaisevaa vastausta, kun et sinä aikuisenakaan sitä tiedä! Jätä poika nyt rauhaan ja lakkaa utelemasta mitä pitäisi tehdä toisin. Etkö vaan voisi pyytää anteeksi, sanoa että toimit väärin ja että lupaat arvostaa pojan yksityisyyttä enemmän tästä lähtien. Kannattaa myös selittää, miksi nukkuminen ja riittävä uni olisi pojalle tärkeää, mutta että ymmärrät myös, että joskus sitä vaan tahtoo lukea jännään kohtaan jäänyttä tarinaa loppuun. Voisitte yhdessä neuvotellen sopia jonkinlaisista pelisäännöistä: kun lapsi saa itse olla osallisena päätöksentekoon, on päätösten noudattaminenkin mielekkäämpää.
Pystyykö poika puhumaan sinulle mieltään painavista asioista? Olisiko isälle helpompi puhua, mutta isä on usein työmatkoilla?
ei tilannetta tajua.
meidän 7v. sai vähän aikaa sitten raivareita ja jouduin kirjaimellisesti istumaan lapsen jalkojen päällä ja pitämään käsistä kiinni ettei hajota paikkoja tai potki ja hakkaa mua.
poika on niin kovapäinen että meni aina tunti että väsähti ja antoi periski.
sitten juteltiin asiasta ja halailtiin yms.
mikään muu ei oikeasti auttanut kun raivari tuli.
meillä tais pojalla olla uhmaikää ja turhautumistakin kuska kun koulu alkoi raivarit ovat onneksi melkein loppuneet.
muut lapset ei tätä kiinnipitämistä tarvi, uskovat kyllä sanomalla eivätkä yritä mitään rikkoa.
voimia ap! teit ihan oikein!
jollakin toisella vanhemmalla (veikkaan että aika monella) olisi hermot menny ja lapsi olisi saanut läimäisyn tai karjumista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä olen nopea temperamentiltani, eli en jaksaisi odottaa ja tuiskahdan nopeasti. Mutta lepyn myös, ja niin tekee poikakin. Siis normaalisti, paha raivokohtaus saattaa kestää kauemmin. Kirjoitin jo eilen illalla puolenyön kieppeissä.
Meillä tuota raivon keräämistä ja kiinnikäymistä oli useamman kerran reilu vuosi sitten, ja se kohdistui aina minuun, ei koskaan isään. Ja isän väliintulo kerran helpotti, eli poika hämmästyi ja ikäänkuin ymmärsi että noin ei voi toimia. Mutta ennen sitä tilanne oli aika kamala, koska poika satutti mua kovaa, ja oli kuitenkin vasta tokaluokkalainen. Arvaa vaan pelkäsinkö aikaa kun lapsi kasvaa ja keinot kovenee.
Sovimme yhdessä (kun tilanne oli selvästi ohi) että koskaan ei kukaan enää satuta toista. Pyysin poikaa miettimään miltä se tuntuu tai missä se tuntuu kun alkaa suututtaa, jotta hän oppi tiedostamaan milloin on vaara menettää maltti. Lisäksi mä itse varon provosoimasta, vaan sattuu niitäkin vielä joskus, ei äitikään voi aina olla varpaillaan ja varuillaan ja jaksaa, se on ihan normaalia! Se riittää kun sä yrität parhaasi!
Nyt jos alkaa olla tilanne että poikaa raivostuttaa mä matalalla äänellä sanon että rauhoitu, enkä silloin vaadi enää muuta. Sitten kun pahin raivopiikki on laantunut voi puhua muusta asiasta. Ja olen opetellut myös varomaan sitä etten kiukuspäissäni peru mitään isoa juttua pikkuasian takia, se kostautuu takaisin pitkäaikaisena pahantuulisuutena. Mutta jos jotain kielletään se pidetään, eli periksi en anna. Ja sen poika jo tietää, vaikka aikansa siinäkin tietysti meni.
Tässä ketjussa on paljon asiatonta kommenttia mutta siinä on perää että myös sun on mietittävä omaa kielenkäyttöä ja millaisen mallin annat. Tiedän tämän siis omasta kokemuksesta. Suurin osa kommentoivista mammoista ei tiedä mihin puuttuvat, lapsi on ihan normaali, on vaan sellainen haastavampi poika. Hieno mies siitä kuitenkin kasvaa!
en jaksanu lukee koko paskaa läpi,mutta te kaikki ammattilaiset ja kotilääkärit täällä.. olen henkilökohtaisesti päässyt aitiopaikalta todistamaan yhden tälläisen tapauksen raivareita,poika on nyt 6v ja ne tilanteet vaan on varmasti vaikea ymmärtää jos sellaista ei ole itse nähnyt, ne raivarit on kaukana normaali lapsen normaalista raivarista, ei siinä puheet valitettavasti auta, nyt poika on eskarissa, eikä siellä henkilökunnallakaan ole muuta keinoa kuin pitää poikaa kiinni koska on muuten vaaraksi itselleen ja muille, kiinni pitäminen vaatii 2-3 henkeä ja kyseessä on kuitenkin vasta 6v, veikkaan että 10v:llä voimaa on rutkasti enemmän. Sun ap kyllä kannattaa hakea apua jos et oo jo hakenu, ei toi normaalia käytöstä oo ton ikäseltä ja pitkään et enää tuu sille fysiikalla pärjäämän.
Ihmetyttää nää vertaukset omiin miehiinne.. voisin hyvin kuvitella et jos teidän miehet ampuu teidän päälle ja lyö ja potkii, niin tasan faktaan makaisitte päällä ja odottaisitte että rauhottuu,mutta harvalta taitaa onnistua, niin turha kai vertailla :)
Jos nämä tilanteet ovat teillä harvinaisia, en olisi vielä kovin huolissaan. Mutta ehkä kannattaa yrittää välttää kiinnipito, esim. ehdottaa lasta menemään rauhoittumaan omaan huoneeseen. Jos kiinnipitoon lähtee, niin toki sekin joitakin lapsia rauhoittaa. Ei ehkä kaikkien kanssa ole paras mahdollinen tapa.
Jos sinä olet huolissasi, saat aina soittaa perheneuvolaan. He siellä arvioivat tilanteen. Mutta älä usko noita nuorisorikollinen -kirjoituksia tai huono äiti -kirjoituksia, mitä sait.
Lapsen kasvatus ei ole verrannollinen parisuhteeseen. Siinä on kasvatettava lapsi vs. aikuinen, joka määrää. Ei tasaveroinen parisuhde.
Mitä jos miehesi makaisi tunnin väkisin päälläsi ja vannoisi rakkauttaan? Kyllä minä siinä vaiheessa purisin ja löisin.
ap.n tulisi kääntyä neuvolan puoleen ja kysyä mitä tehdä.
Minusta ap.n käytös oli väärin. Hän itse otti ensin lapsesta kiinni lähteäkseen TALUTTAMAAN lasta. Miksi?
Eikö lasta saa puheella liikkumaan?
Enkä nyt tarkoita sitä puhetta mitä ap käytti- vaan ihan sanoo että jos et nyt mene nukkumaan niin soitan sijotusperheen sinulle jos et minua usko.
Ja sitten lapsi hetkeksi sijotukseen jos ei sana mene perille.
En mittelisi lapseni kanssa fyysisesti. Jos lapsi vetää tukasta niin ei silloin vaan lässytetä että rakastan ja pidän kiinni!
Ajattele nyt miltä sinusta tuntuisi jos olisit 3 luokkalainen ja mamma pitäisi kiinni kunnes et enää jaksa.
Kyllä minäkin PUOLUSTAUTUISIN tollaselta ihmiseltä itseäni.
Anteeksi vaan mutta sun lapsena ei ole hauskaa tai turvallista kasvaa.
Mielenkiintoista: siis lapsella ei ole samoja oikeuksia kuin aikuisella siis perheväkivaltaa ajatellen vaikka.
Näin niitä vaimonhakkaajia tehdään. He sitten hokevat tyttöystävilleen ja vaimoilleen, "mä rakastan sua", "teen tämän vain rakkaudesta, omaksi parhaaksesi".
Kun kotona oppii tuollaiset välineet aggressiivisuuden hallintaan, niin ollaan todella väärillä teillä.
Jäikö ap:n lapselta juhlat tänään välistä?
Lisäksi ap:na antaisin pojalle hieman yksityisyyttä nukkumanmenon kanssa. Pojalla olisi oikeus lukea, masturboida, olla rauhassa sen jälkeen, kun valot on sammutettu. Jos järkeä ei pojalla sen vertaa ole, että lukemisella saa itsensä uupumukseen asti, hankkisin ulkopuolista apua tähänkin asiaan (aggressiivisuuden lisäksi siis).