Miksi lapsia raahataan vielä pitkän päivähoitopäivän

Ja lapsi harrastaa kolmea harrastusta neljänä päivänä viikossa ja talvisin vielä hiihtoa. Oon lapselta usein kysyny, että otettaisko joku harrastus pois, mutta hän ei halua. Tykkää harrastuksistaan tosi paljon ja viihtyy niissä. Meillä ei ole samanikäisiä sisaruksia eikä naapurissa asu muita lapsia joiden kanssa voisi leikkiä, joten koti-illat on aika tylsiä: lautapelejä, piirtelyä, telkkua jne. vanhempien kans. Harrastuksissa lapsella on paljon ystäviä: kahdessa harrastuksessa sydänystävä, joka käy samassa päiväkodissakin ja jonka kanssa ovat olleet "bestiksiä" ihan kolmen vuoden iästä saakka.



Minä taas en ymmärrä ihmisiä, jotka säälii lapsia, kun heillä on harrastuksia joista he pitävät. Miten niin lapsi muka "nauttii" siellä kotona istumisesta vanhempien seurassa enemmän kuin muiden lasten tapaamisesta? En tunne ainoatakaan lasta, joka nauttii jatkuvista koti-illoista päiväkotipäivän jälkeen.



Ja meidän viikonloput on muuten aivan omaa luokkaansa: pitkän viikon jälkeen otetaan kaikki rennosti ja lauantai röhnötetään telkkua katsellen ja herkkuja syöden. Sunnuntaina siivotaan yhdessä ja käydään kaupungilla syömässä perheen kesken.



Tällaista elämä joissain perheissä on. Minulle on välillä rankkaa, kun koulun jälkeen vien lasta harrastuksiin, kannustan, olen paikalla. Joulun ja kesän aikaan osallistun erilaisiin talkootöihin muiden vanhempien kanssa, että joukkue saisi rahaa turnauksiin yms. Mutta oon myös päässyt sisälle erilaiseen maailmaan, josta en muuten olisi mitään tiennyt. Yhteishenki on hyvä ja talkootyön avulla vanhemmatkin oppii tuntemaan toisensa jos nyt, kun lapset on vielä pieniä.

piti luentoa tästä taannoin ja totesi, ettei noin pienen lapsen pitäisi enää päivähoidon päälle mennä harrastuksiin. Että hoitopaikassa saa riittävän määrän virikkeitä ja hoitopäivän jälkeen vanhempien tulisi olla lapsen kanssa, leikkiä ja puuhastella. Olen kyllä samaa mieltä. Toki oma lapseni, 2,5-v. käy kerran viikossa muskarissa MINUN kanssani. Se on meidän yhteinen juttu, koska silloin se on pyhitetty vain meille kahdelle. Esikoiseni kun oli melkoisen mustis pikkusisarukselleen, joka nyt 7 kk. Mutta jos itse kävisin töissä (olen siis edelleen mammalomalla ja jatkan hoitovapaalle), en minä jaksaisi itsekään enää roudata lasta erilaisiin harrastuksiin. Ihanempaa olisi katsoa vaikka pikku kakkosta pikkuisten kanssa sohvalla.

ja osaatte sitten toimia omien lastenne kanssa OIKEN, niin kuin kirjassa sanotaan.

;-D t.neljän äiti, joka harjoittelee aktiivisesti sitä, ettei anna kenellekään (edes kysyvälle) kasvatusohjeita. On näes kymmenessä vuodessa omien lasten kanssa kasvanut siihen, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä onnistu toisen kohdalla. kyllä muuten vaatii vieläkin paljon töitä oman itsensä kanssa. Jos joku kysyy neuvoa, aloitan vastaukseni "tää on toiminut meidän xx:n kanssa, kun taas nn:n kanssa toimi tää. eli en tiedä yhtään enempää kuin sinäkään"

Tämän asian oikeellisuus tai vääryys riippuu taas (tässä ketjussa) siitä, miten asia ilmaistaan. Todennäköisesti lasta ei oikeasti RAAHATA harrastukseen, kun ensin on PIKAPIKAA HOTKAISTU EVÄÄT. En usko, että lapsi tuosta tilanteesta KÄRSII. Varmaan ihan kiva elämä tällä lapsella ja musta on hienoa, että vanhemmat haluaa tarjota lapselle mahdollisuuden harrastaa.

Nyt saa av mammat sydärin ja soittavat lastensuojeluun ja Sinkkoselle kun meillä 5v harrastaa tämän mukaan tarhapäivän lisäksi 4 kertaa viikossa ja joskus enemmänkin ja uimakoulut ja vanhemman kanssa uinnit ja luistelut kaiken päälle. Ai joo muskari onkin tarhapäivän aikana, mutta av:n mukaan harrastus.

Niin ja meillä ei raahata lasta harrastuksiin ihan autolla kuljetetaan josta mammat saatte nitrot väärään kurkkuun.

Nimimerkki kiviä otetaan vastaan joten eikun heittämään

että millä ajalla teillä vietetään rauhallista kotiarkea, ihan vaan kotona oleskellen, jutellen, yhdessä arkisia askareita puuhaten. Eli millä ajalla te kasvatatte lastanne?

ihmettelee neljän (harrastavan) lapsen äiti

Siis olisi ok että lapseni menee naapureitten kanssa ulkona yleisurheilua mutta tätä ei sitten taas sovi tehdä seurassa?



Tai että perheen kanssa voidaan mennä juoksemaan ja heittämään kuulaa muttei sitten voi tehdä sitä kerran viikossa seuran kanssa?



Olen kotiäitinä nyt mutta kyllä minä työssä käydessä koin harrastamisen samanlaisena kuin nyt.

Isompi lapsi 3+ voi mennä kerhoon itsestään, meille ei perhekerho sovi mutta joku voi mennä semmoseen hankkimaan kontaktia toisiin lapsiin.

Puistotkin on hyviä paikkoja joissa lapset pääsee leikkiin keskenään.



HARRASTUKSET taas on kaikille. Esim. paini on laji jota on paha perusmamman lähteä opettamaan katraalleen?

Entä jos ei äiti itse osaa/halua luistella mutta LAPSI HALUAA luistella?



Kyllä meillä lapset ihan itse sanoo että HALUAA mennä ja tehdä. Yksi ilta ei ole kenellekään liikaa. Paitsi jos mammalla itsellään on joku riippuvuus lapseen.



Meillä 5- vuotias odottaa palavasti ensi syksyä että pääsee aloittamaan painin.

Eskarilaisen kaveripiiristä vähemmistö ei pelaa futista, se kiinnostaa lasta mutta kun on jo kaksi liikuntailtaa viikossa niin saa odottaa ensi vuoteen futiksen kanssa.



Meillä tilanteet vaihtelee: olen ollut lapsien kanssa kotona, taas töissä, jälleen kotona. Palaan töihin jonain päivänä -ei lapsien harrastusta aloiteta "koska olen kotona" ja lopeteta "koska olen töissä"!

Jännä miten eräillä elämää säätelee kotona oleminen noin radikaalisti, näyttää siltä että normaalia elämää ei pystytä hallitsemaan kun käydään töissä.

Kyllä teillekin tekisi hyvää harrastaa jotain vaikka töissä kävisitte.

Meillä harrastaminen kuuluu osana elämää!



Eskarilainen tai kerholainen tulee kotio niin jutellaan, syödään, pelataan, tehdään eskaritehtäviä. Sitten mennään harrastukseen jos on harrastusilta. Harrastukset vie n. tunnin (sis. matkat) ja kotona ollaan ennen iltapalaa ja ehditään lukemaan ja pelaamaan vaikka lisää lautapelejä jos sillepäälle sattuu porukka olemaan.



Jos on ne 6 iltaa ettei ole harrastusta (esikoiselle 5) niin sitten ollaan tekemässä jotain: mennään hiihtään, pyöräileen, uimaan, laskeen mäkeä, luistelemaan.

Tunti menee ihan mukavasti pyöräilyssä tai reilu tunti luistelussa.



Me ollaan aikas aktiivinen perhe ja koetaan että harrastukset antaa sisältöä kuin että saa aikaa olla ilman lasta -meillä muutenkin 2-3 lasta silti jaloissa vaikka 1-2 harrastaisikin jotain itselleen mieleistä.

Jos todella haluaisi olla rauhassa lapsilta, niin pitäisi noi pienimmät laittaa johonkin pois luota ja isoimmat katselee leffaa tai pelaa jotain.. ;)



Mutta meillä se harrastus lähtee siitä että lapsi haluaa harrastaa.

Itse olen aikanaan vetänyt kokkikerhoa ja vaikka kotona leivon (nytkin kohoaa taikina josta 2 ipanaa pääsee leipomaan) niin erilaista se on mennä sinne kerhoon tekemään.



15

raskaaltahan tuo kuulostaa.

Mielestäni tuttavasi hakee lapsesi aika aikaisin päiväkodista

Olisko mahdollista? Ja kerran viikossa ei ole paha.

Aikaisin olisi joskus klo 15 maissa.

oma 5-vuotiaani haluaa itse harrastaa yhtä harrastusta ja sen hänelle suon. Toki itselleni olisi helpompaa vain mennä kotiin ja olla siellä.

Mun mielestä ainakaan alle 5v kokopäivähoidossa oleva lapsi ei tarvitse iltaisin mitään virikkeitä kodin ulkopuolella.



Päivähoidossa lapsi saa virikkeitä ihan riittävästi ja kaipaa varmasti eniten rauhallista kotona olemista vanhempien kanssa. Ja jos joskus käy vaikka joku kaveri leikkimässä.



Meidän isommat alkoivat harrastaa kerran viikolla 6v:na. Ja sunnuntaisin kävivät luistelemassa.

Kuopus nyt 4v käy nyt myös sunnuntaisin luistelemassa ja sitäkin harkitsin pitkään. Lapsi tykkäsi, kun käytiin kokeilemassa ja nyt hän käy siellä isänsä kanssa. Tarhapäivän jälkeen en tuon ikäistä veisi harrastamaan.



Mä en usko, että joku 4v kuitenkaan vielä vaatimalla vaatii päästä vaikka askartelukerhoon tai edes liikuntakerhoon.

Hoitoon meni 2-vuotiaana ja nyt ollaan kolme vuotta käyty (tai siis pari viime vuotta lapsi yksin) hoitopäivän jälkeen kerran viikossa. Kotona ehditään käydä hoitopäivän jälkeen syömässä ja kotiin pakataan klo 19 jälkeen. Lapsi on siellä aina kovasti tykännyt käydä. Eikä minulla ainakaan riitä pedagogiset valmiudet 5-vuotiaan musiikkikasvatukseen...



Tänä syksynä aloitti myös minitenniskerhon (omasta tahdostaan kun kävi kesällä kokeilemassa) kerran viikossa ja tuolloinkin ollaan kotona vasta klo 19. Lapsi ei ole väsynyt ja lähtee harrastuksiin mielellään ja niin kauan kun näin on niin saa käydä.



Muut illat rauhoitetaan kotona olemiselle ja periaatteena on, että viikonloput ovat "kotiaikaa" jolloin ei käydä juuri missään vaan puuhataan yhdessä arkisia hommia.

esimerkiksi monet aloittavat baletin tai taitoluistelun sen ikäisenä. Mutta kun ovat hoidossa eivät saisi?

Te joilla lapset hoidossa jättäkää harrastukset, mahtuu kotimammojen lapsia enemmän ryhmiin...

meillä on lapsilla ollut 1 harrastus yhtenä päivänä/ vk illalla

meillä on lapsilla ollut 1 harrastus yhtenä päivänä/ vk illalla

"Et sinä nyt vielä saa harrastaa mitään!"



Sun paikka on kotona illat!!



Uuuuu, ihanko kerran viikossa käy jossain PIIRTÄMÄSSÄ? Soittakaa joku nyt johonkin!!!

lapselle sopivaa ja hyvää, ja mikä ei.

Jos lapsi on pitkän päivän päiväkodissa, jossa varmasti askarrellaan ja piirretään lähes päivittäin, mitä hyötyä lapselle voisi mahdollisesti olla siitä että hänet pitkän hoitopäivän jälkeen vielä raahataan johonkin aktiviteettiin? Senkö takia, että äiti on lukenut tai kuullut jostain, että lapsella pitää olla harrastuksia? Koska naapurin lapsikin käy siellä? Äly hoi, sanon minä.

Meillä lapsi AD-häiriöinen ja ajoittain ylivilkas. Käy eskaria ja toimintaterapiaa.



Toimintaterapeutti ja neuvolapsykologi nimenomaan kehoittivat meitä vanhempia, että lapselle hankitaan yksi liikuntaharrastus ja yksi harrastus jossa "harjoiteltaisiin koulumaista ympäristöä", eli esim. kuviskerho tmv. Vielä vuosi sitten lapsi oli aivan poikki tarhan jälkeen, joten emme päästäneet harrastuksiin, mutta nyt eskarilaisena jaksaa jo harrastaa. Mikään harrastuksista ei lopu myöhään, ja ovat lyhytkestoisia n. tunnin mittaisia. Harrastusten jälkeen lapsi oli edistynyt huimasti esim. rauhoittumaan istumaan paikallaan, ja käden hienomotorisissa tehtävissä. Ja liikunta auttaa lasta keskittymään purkamalla energiaa, ja oppimaan kuuntelemaan ohjaajan neuvoja