Miksi lapsia raahataan vielä pitkän päivähoitopäivän

Meniköhän sillä viittaus väärin...

Ja kun vielä ihmettelee, ettei joillakin ole normaalielämää enää, jos käydään töissä, niin siihen täytyy sanoa, että kyllä meillä töissä käydään, vaikka lapset onkin kotihoidettuja. Ja tässähän ei puhuttu aikuisten ajankäytöstä, vaan lasten. Ja esimerkiksi meidän kotihoidetut lapset saavat ryhmässä toimimisen kokemusta kerhoista ja harrastuksista, aivan kuten sanoin.

Että töissä käyvien vanhempien lapsetkin voivat olla kotihoidettuja. Ihmeellistä... Ei kannata vetää omia johtopäätöksiään ja niiden perusteella alkaa haukkumaan.

T. 84

Siis olisi ok että lapseni menee naapureitten kanssa ulkona yleisurheilua mutta tätä ei sitten taas sovi tehdä seurassa? Tai että perheen kanssa voidaan mennä juoksemaan ja heittämään kuulaa muttei sitten voi tehdä sitä kerran viikossa seuran kanssa? Olen kotiäitinä nyt mutta kyllä minä työssä käydessä koin harrastamisen samanlaisena kuin nyt. Isompi lapsi 3+ voi mennä kerhoon itsestään, meille ei perhekerho sovi mutta joku voi mennä semmoseen hankkimaan kontaktia toisiin lapsiin. Puistotkin on hyviä paikkoja joissa lapset pääsee leikkiin keskenään. HARRASTUKSET taas on kaikille. Esim. paini on laji jota on paha perusmamman lähteä opettamaan katraalleen? Entä jos ei äiti itse osaa/halua luistella mutta LAPSI HALUAA luistella? Kyllä meillä lapset ihan itse sanoo että HALUAA mennä ja tehdä. Yksi ilta ei ole kenellekään liikaa. Paitsi jos mammalla itsellään on joku riippuvuus lapseen. Meillä 5- vuotias odottaa palavasti ensi syksyä että pääsee aloittamaan painin. Eskarilaisen kaveripiiristä vähemmistö ei pelaa futista, se kiinnostaa lasta mutta kun on jo kaksi liikuntailtaa viikossa niin saa odottaa ensi vuoteen futiksen kanssa. Meillä tilanteet vaihtelee: olen ollut lapsien kanssa kotona, taas töissä, jälleen kotona. Palaan töihin jonain päivänä -ei lapsien harrastusta aloiteta "koska olen kotona" ja lopeteta "koska olen töissä"! Jännä miten eräillä elämää säätelee kotona oleminen noin radikaalisti, näyttää siltä että normaalia elämää ei pystytä hallitsemaan kun käydään töissä. Kyllä teillekin tekisi hyvää harrastaa jotain vaikka töissä kävisitte.

hoitopäivän jälkeen ja tulevat harrastuksiin riehumaan tai kitsemään.

Meidän paljon harrastava lapsi on jo ajat sitten oppinut käyttäytymään asiallisesti harrastuksissa. Sen sijaan harrastuksissa näkee noita kotimammojen kullanmuruja, jotka käyvät sen kerta viikkoon siellä harrastuksissa ja sekoavat ihan täysin, kun on lapsia, tilaa rellestää... Tuntuu, että semmosille se sääntöjen perille meno ei ole aina itsestäänselvyys.

Ja mielestäni aktiivinen elämäntapa, harrastukset ja säännöllinen lepo on tärkeitä niin lapsille kuin aikuisille. Oma lapseni tykkää harrastaa, käydä hoidossa ja on sosiaalinen. Kyllä se lapsikin osaa parastaan ajatella eikä vanhemman tarvitse kaikkia haaveita ja unelmia tyrmätä jonkun sinkkosen ohjeistuksen takia. Itse ainakin kasvatan niin, että kuulostelen lapsenkin toiveita ja haluja enkä tyrmää niitä pelkästään sen takia, että "ei lapsi voi ite tietää mitä haluaa ja minä vanhempana päätän mikä on minun lapselleni parasta".

Kyllä oli sulle kirjotus osotettu.



Itse höpötit miten harrastaminen sopii kotona hoidetuille, ainakaan ettei sovi tarhassa oleville ja plaaplaa.



Ei sun mielipiteestä saa oikein selvää kenellä sun mielestä harrastaminen sopii, ei kai sitten kenellekään..



Tai poliittisesti kumoat ainakin sanomalla miten jollain eri pitusia päiviä ja jokanen tekee valintansa, etkä menisi arvostelemaan. MUTTA kun kysytään että KUMPI?



Meillä lapset saa askerrella ja liikkua, mutta ei se ole HARRASTUSTA. Harrastus on harrastus.

Kotona voi kokata mutta voi sitä tehdä kokkikerhossaKIN.

Ihan vaan tekemisen ilosta!!!



91, joka aikasemmin muuten kirjotteli numerolla 15

"Aika moni tuntuu raahaavaan lapset

jos jonkinmoiseen harrastukseen lähinnä sen vuoksi, ettei itse jakseta lapsen kanssa olla. Onhan se helpompaa kun joku muu luistelee tunnin viikossa lapsen kanssa, kuin että joutuisi itse raahaamaan itsensä sinne luistelemaan/pyöräilemään/jumppaamaan jne."



Voin kokemuksesta kertoa että PALJON helpommpaa olisi jättää menemättä harrastukseen, kuin lähteä sinne pitkän työpäivän jälkeen. Kyllä se on enemmän niin perin että vaatii melkoista viitseliäisyyttä kun kolme lasta (3-8v) harrastaa. Itse aina keväällä päätän että ensi syksynä ei aloiteta samaa harrastusrumbaa, mutta lapset haluavat takaisin harrastusporukkoihinsa ja odottavat innolla harrastuksia.

vanhemmat ovat liian laiskoja ollakseen lastensa kanssa ja siksi kuskaavat harrastuksiin.

Kyllä se harrastuksiin kuskaaminen on paljon hankalampaa ja raskaampaa, varsinkin jos perheessä on useampia lapsia. Jos jäisi vain kotiin ei tarvitsisi miettiä aikatauluja eikä lähteä mihinkään. Monissa harrastuksissa edellytetään myös vanhempien aktiivisuutta. Soittoläksyjen kanssa pienet vaativat vanhemman ohjausta ja urheiluseuratkin työllistävät vanhempia kiitettävästi. Pikkukakkosen tuijottelu tai afrikan tähden pelaaminen olisi paljon helpompaa...

"Aika moni tuntuu raahaavaan lapset jos jonkinmoiseen harrastukseen lähinnä sen vuoksi, ettei itse jakseta lapsen kanssa olla. Onhan se helpompaa kun joku muu luistelee tunnin viikossa lapsen kanssa, kuin että joutuisi itse raahaamaan itsensä sinne luistelemaan/pyöräilemään/jumppaamaan jne." Voin kokemuksesta kertoa että PALJON helpommpaa olisi jättää menemättä harrastukseen, kuin lähteä sinne pitkän työpäivän jälkeen. Kyllä se on enemmän niin perin että vaatii melkoista viitseliäisyyttä kun kolme lasta (3-8v) harrastaa. Itse aina keväällä päätän että ensi syksynä ei aloiteta samaa harrastusrumbaa, mutta lapset haluavat takaisin harrastusporukkoihinsa ja odottavat innolla harrastuksia.

Korpeaako se sua noin kovasti, että kaikki ihmiset ei halua olla mielipiteinensä täysin ehdottomia ja muita osapuolia ymmärtämättömiä? Ei mulla oo mitään tarvetta tehdä tästä asiasta täysin mustavalkoista, minä kun tiedän, että elämässä on harmaitakin sävyjä.

84

Kyllä oli sulle kirjotus osotettu. Itse höpötit miten harrastaminen sopii kotona hoidetuille, ainakaan ettei sovi tarhassa oleville ja plaaplaa. Ei sun mielipiteestä saa oikein selvää kenellä sun mielestä harrastaminen sopii, ei kai sitten kenellekään.. Tai poliittisesti kumoat ainakin sanomalla miten jollain eri pitusia päiviä ja jokanen tekee valintansa, etkä menisi arvostelemaan. MUTTA kun kysytään että KUMPI? Meillä lapset saa askerrella ja liikkua, mutta ei se ole HARRASTUSTA. Harrastus on harrastus. Kotona voi kokata mutta voi sitä tehdä kokkikerhossaKIN. Ihan vaan tekemisen ilosta!!! 91, joka aikasemmin muuten kirjotteli numerolla 15

esimerkiksi monet aloittavat baletin tai taitoluistelun sen ikäisenä. Mutta kun ovat hoidossa eivät saisi?

hoitopäivän jälkeen ja tulevat harrastuksiin riehumaan tai kitsemään.

siellä askarreltiin ja piirrettiin ihan kiintiö täyteen - hassua että pitää vielä illalla viedä samaa harrastamaan.

4-5 -vuotias ihan itse saa ja voi päättää harrastuksistaan. Kas kun hän HALUAA ja tietenkin erityisen kypsänä pallerona osaa jo omat voimavaransa ja jaksamisensa mitoittaa, kun olisi houkutteleva harrastus tarjolla XD Voi hyvää päivää teidän kanssa!

Jos lapsi tykkää harrstuksestaan, niin todennäköisesti hän juokseen innoissaan edeltä. Näin ainakin meidän tyttö omaan liikuntaharrastukseensa kerran viikossa hoidon jälkeen. Piirustusharrastuksessa samoin kuin liikuntaharrastuksessa on erona kotona puuhastelulle se, että on osaava ohjaaja, paremmat välineet, paremmat tilat ja oma tuttu harrastusporukka.

siellä askarreltiin ja piirrettiin ihan kiintiö täyteen - hassua että pitää vielä illalla viedä samaa harrastamaan.

asioista eikä kaikilla tule kiintiö täyteen hoidossa ollessa, ei liikunnasta eikä kädentaidoista.

Mun mielestä ainakaan alle 5v kokopäivähoidossa oleva lapsi ei tarvitse iltaisin mitään virikkeitä kodin ulkopuolella.

- meillä käöyty muskarissa 1-vuotiaasta saakka, lapsi tykkää kovasti. Tuntuisi hassulta jättää homma kesken, koska menee päiväkotiin. (Myös esikoinen kävi muskaria 1-vuotiaasta, ja jatkoi mentyän päiväkotiin. Silloin mietin että onko järkeä, mutta hän aina meni sinne mielellään + toisaalta ajattelin että kun päivähoito alkaa, niin on ehkä hyvä että jokin kauan jatkunut juttu pysyy samana siitä huolimatta. Tietenkin, jos lapsi olisi vaikuttanut haluttomalta käymään siellä, tai sanonut sen suoraan, niin olisimme lopettaneet, koska minustakin hoitopäivä on jo aika pitkä aika + on tärkeää vaan olla rauhassa kotona sen jälkeen).

Ei kaikilla vanhemmilla ole edes rahaa lasten harrastuksiin. Vanhempi sen päättää mitä ja milloin lapsi harrastaa.

muidenkin lasten harrastukset, mm. naapurinlasten. Varmemmaksi vakuudeksi lyödään Sinkkosen kirjalla päähän, sillä jos kaikilla ei ole rahaa tai viitseliäisyyttä tai meidänkin lapset haluaa vaan vahdata sohvalla pikku kakkosta, niin harrastuksiin ei saatana mene kukaan. Ei ennen kuin on 6-vuotias ja eikä sittenkään hoidon jälkeen. Turha tulla selittään mistään yksilöllisistä eroista tai haluamisista!

Kysehän ei ole mistään oikeasta kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä ja perheellisillä on yleensä omissakin asioissa riittävästi pähkäiltävää. Pelkäätkö kumminkin tekeväsi itse väärin tai että toinen lapsi saa hyötyä jota sinun lapsesi ei saa?

4-vuotiaan lapsenne vaatimuksiin?

Nykyään neljävuotias tyttömme pyysi päästä tanssitunnilel vuoden ajan. Kävi muskarissa, josta piti kyllä, mutta jaksoi haaveilla tanssista.

Ensin ajattelimme, että ei. Muskari saa riittää, kun on lähellä ja edullinen. Tyttö sitten kotona kyhäsi tanssiesityksiä (joita tekee edelleen, yksin ja ystävien kanssa) ja haaveili, voi kun pääsisi tanssitunnille.

Tänä syksynä annoimme periksi. Olkoon, kokeillaan. Ja voi sitä onnea. Tytön silmät oikeasti loistaa jokaisen tunnun jälkeen (1 x vko, suoraan päiväkodista, 45 minuuttia).

Meille vanhemmille oli iso opetus se, että joskus aikuisen kannattaa antaa periksi, näinkin pienelle näinkin isossa asiassa. Meidän perheessä periksi antaminen soi lapselle luovan tanssin ilon, valtavan ihanan opettajan ohjaamana.

Sitä paitsi soittimia oppii soittamaan yli 10-vuotiainakin. Kuka 6-v. oikeasti voi sanoa haluavansa soittaa viulua? Ja soittaa sitä vuositolkulla?

vaikkei just sun tuttavapiirissä ehkä olekaan :). (HUomaa että tämä(kin) riippuu lapsen ympäristöstä, jos perheessä tai tuttavapiirissä on vaikkapa ammattimuusikoita, niin jo kolmevuotias voi haluta alkaa soittaa jotain soitinta).

Yli 10-vuotiaana aloittava ei enää ehdi oppia useiden soittimien tekniikkaa kunnolla (tästä tietenkin poikkeuksia, esim joitakin puhaltimia ei edes voi aloittaa ennen kuin iompana, mutta silloinkin on tietenkin nyvä jos muuta musiikkiopintopohjaa takana).

Tämä huomiohan ei tarkoita, että kaikista pitäisi tulla ammattimuusikoita (vain sitä, että jos kukaan ei aloittaisi 3-5-vuotiaana, niin ammattimuusikoiden taso olisi kait heikompi, ynnä lapsi voi ihan oikeasti olla jo varsin piewnenä soittamisesta kiinnostunut)

joka on selvästi poikkeustapaus, koska asiantuntijat ovat suosittaneet kasvun ja kehityksen tueksi harrastuksia.

Me puhutaan niistä lapsista, jotka eivät tarvitse vastaavia harrastuksia ja jotka saavat ihan tarpeeksi virikkeitä ja tekemistä päiväkotipäivän aikana, mutta joiden vanhemmat jostain syystä kuvittelevat, että kun naapurin Killekin käy kuviskerhossa niin pitäähän meidän Kallenkin, ettei se jää jälkeen.

Ymmärrätkö eron? Hyvä. Lakkaa siis vaahtoamasta.

Toiminko siis vanhempana väärin, kun vien lapseni kerran viikossa ohjattuun liikuntaharrastukseen (1 tunti) ja kuvikerhoon ?? Pitäisikö minun vastustaa psykologin ja toimintaterapeutin neuvoja ja tarhan lastentarhanopettajaa??? Kieltää lapseltani hänen kehitystä tukeva toiminta??? Kun lapsi itse nauttii liikunnastaja odottaa milloin pääsee taas mukaan??? Kuviskerho taas harjoittaa ensivuotta, jolloin lapseni on PAKKO koko KOULUPÄIVÄ istua paikoillaan, monta tuntia päivässä??? Ettei hänelle suotaisi "pehmeää" laskua tulevaan koitosta varten askartelun varjolla?? Puhumattakaan että ei saisi lisäopetella ohjeiden kuuntelemista ja niiden noudattamista, koska on JÄLJESSÄ näissä asisoissa omaa ikärymää???

Istutteko kaikki viikonloput aamusta iltaan sohvalla ettei vain lapset rasitu? Tämä menee jo liian pitkälle. On aivan eri asia viedä pieni lapsi joka ilta hoitopäivän jälkeen harrastuksiin kuin viikonloppuna luistella yhden tunnin.

Mun mielestä ainakaan alle 5v kokopäivähoidossa oleva lapsi ei tarvitse iltaisin mitään virikkeitä kodin ulkopuolella. Päivähoidossa lapsi saa virikkeitä ihan riittävästi ja kaipaa varmasti eniten rauhallista kotona olemista vanhempien kanssa. Ja jos joskus käy vaikka joku kaveri leikkimässä. Meidän isommat alkoivat harrastaa kerran viikolla 6v:na. Ja sunnuntaisin kävivät luistelemassa. Kuopus nyt 4v käy nyt myös sunnuntaisin luistelemassa ja sitäkin harkitsin pitkään. Lapsi tykkäsi, kun käytiin kokeilemassa ja nyt hän käy siellä isänsä kanssa. Tarhapäivän jälkeen en tuon ikäistä veisi harrastamaan. Mä en usko, että joku 4v kuitenkaan vielä vaatimalla vaatii päästä vaikka askartelukerhoon tai edes liikuntakerhoon.

Jos joku lapsi tai vanhempi haluaa lapselle harrastusta, onko se sulta pois vai jäitkö ilman kuvataideryhmän paikkaa? Monet lapset tykkäävät ja jopa haluavat harrastuksia, jotkut osoittavat poikkeuksellista intoa ja lahjakkuutta johonkin lajiin ja silloin voi aloittaa jo pk-ikäisenä vallan hyvin. Harrastuksista syyllistävät taitavat olla itse laiskoja tai heillä lapsia, jotka ei mitään jaksa ja halua: kateutta parjaaminen.

Meillä lapsi halusi soittaa pianoa jo 4-vuotiaana, 5-vuotiaana sai sitten aloittaa vuoden vongattuaan. Hyvin on jaksanut, nyt 8-vuotias.

tää oli hyvä:

Te joilla lapset hoidossa jättäkää harrastukset, mahtuu kotimammojen lapsia enemmän ryhmiin...

Miksi ei voi harrastaa 6-vuotias 2 tuntia viikossa liikuntaa. Sitähän suositellaan lapsille? Meillä ei ole omaa pihaa vaan autoja kerrostalon kiviphassa. Urheiluharrastus kiva tapa liikkua, toki ulkoillaan muutenkin, mutta lapsi tykkää ja oppiikin nyt uutta (luistelu)

Istutteko kaikki viikonloput aamusta iltaan sohvalla ettei vain lapset rasitu? Tämä menee jo liian pitkälle. On aivan eri asia viedä pieni lapsi joka ilta hoitopäivän jälkeen harrastuksiin kuin viikonloppuna luistella yhden tunnin.

Mun mielestä ainakaan alle 5v kokopäivähoidossa oleva lapsi ei tarvitse iltaisin mitään virikkeitä kodin ulkopuolella. Päivähoidossa lapsi saa virikkeitä ihan riittävästi ja kaipaa varmasti eniten rauhallista kotona olemista vanhempien kanssa. Ja jos joskus käy vaikka joku kaveri leikkimässä. Meidän isommat alkoivat harrastaa kerran viikolla 6v:na. Ja sunnuntaisin kävivät luistelemassa. Kuopus nyt 4v käy nyt myös sunnuntaisin luistelemassa ja sitäkin harkitsin pitkään. Lapsi tykkäsi, kun käytiin kokeilemassa ja nyt hän käy siellä isänsä kanssa. Tarhapäivän jälkeen en tuon ikäistä veisi harrastamaan. Mä en usko, että joku 4v kuitenkaan vielä vaatimalla vaatii päästä vaikka askartelukerhoon tai edes liikuntakerhoon.