Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsia raahataan vielä pitkän päivähoitopäivän
26.10.2010 |
jälkeen uusiin virikkeisiin? Tätä ihmettelen, kun ystäväni hakee lapsensa päiväkodista n. klo 16.45 ja joka maanantai he juoksevat sieltä kiireesti piirustus- ja askartelukerhoon, joka alkaa klo 17.30. Juuri ja juuri lapsi ehtii syödä eväät ja sitten askartelemaan. Kerho kestää 2 tuntia, jonka jälkeen kotiutuvat klo 19 jälkeen!! Antakaa mulle jokin järkevä syy, miksi näin pitäsisi toimia? Eikö olisi järkevämpää mennä kotiin ja piirrellä siellä yhdessä? Kyseessä 4v lapsi.
Kommentit (94)
Joo, päiväkodissa askarrellaan ja piirretään. Väritetään kuvia ja tehdään opettajan mallin mukaan jotain vessapaperirulla-askarteluja. Ihan oikeasti, riittävätkö ne jonkun mielestä lapselle, joka on selkeäst kiinnostunut ersim. kuvataiteista ja nauttii niistä? Meillä varsinkin yksi lapsista on kokenut päiväkodin askartelut aika ahdistavina, kun kaikkien pitää tehdä "samaa" (vaikka ei ihan samaa olisikaan) ja useimmiten ohjeen mukaan. Hänellä kun olisi miljoona omaa ideaa, joita haluaisi toteuttaa. Voisiko se hyöty jostain kuviskerhosta olla vaikka se, että lapsi pääsee tekemään mitä ITSE haluaa? Tai oppii ainakin mielenkiintoisempia juttuja kuin päiväkodin väritystehtävät... Tuskin vanhemmat lasta sinne kuskaisivat, jos lapsi itse ei olisi innostunut.
Minusta tuntuu kyllä todella pahalta, kun jotkut sanovat, että he ovat aikuisia ja päättävät, että alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse eikä saa harrastaa mitään. Entä jos lapsi on vaikka erittäin musikaalinen ja haluaisi aloittaa soittimen soittamisen? Oikea aloitusaika menee ohi, kun vanhempien mielestä se on turhaa ja tarpeetonta? Mm. viulu on esimerkki soittimesta, jonka soittaminen aloitetaan useimmiten ennen kouluikää. Sama juttu monien liikuntalajien kanssa, voimistelu ja taitoluistelu ainakin tulevat mieleen.
Ei tietenkään kaikilla lapsilla tarvitse olla harrastuksia, mutta kamalaa olisi kieltää harrastus lapselta, joka siitä oikeasti nauttii ja jolle saattaisi vaikka myöhemmin löytyä ammatti kyseiseltä alalta. Ja siis eihän kaikista tule tietenkään mitään olympiaurheiljoita tai kansainvälisesti konsertoivia muusikkoja, vaan harrastuspohja avaa ovia moneen ihan "tavalliseenkin" ammattiin. Vaikeaa on yrittää vaikka soitonopettajaksi tai urheiluvalmentajaksi ilman omaa taustaa...
lapselle sopivaa ja hyvää, ja mikä ei. Jos lapsi on pitkän päivän päiväkodissa, jossa varmasti askarrellaan ja piirretään lähes päivittäin, mitä hyötyä lapselle voisi mahdollisesti olla siitä että hänet pitkän hoitopäivän jälkeen vielä raahataan johonkin aktiviteettiin? Senkö takia, että äiti on lukenut tai kuullut jostain, että lapsella pitää olla harrastuksia? Koska naapurin lapsikin käy siellä? Äly hoi, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kannata pienen lasten harrastuksia, paitsi perheen yhteisiä, esim. muskaria, satujumppaa jne. Ja liian pian, tai ollenkaan ei saisi lapselle asettaa tavoitteita tai paineita harrastamisesta. Lähtökohta pitäisi aina olla itse lapsella, haluaako lapsi itse harrastaa, piristääkö harrastus lasta, iloitseeko lapsi harrastuksesta? Ikävä totuus on myös se, että suomalaislapset liikkuvat liian vähän, mielestäni olisi hyvä, että lapsi löytäisi kouluikäisenä jonkun liikuntaharrastuksen. Jos lapsella ei ole mitään sellaista, alkaa varsinkin pojilla helposti netti/pelimaailma syödä liian suuren osan vapaa-ajasta.
Harrastuksissa opitaan tärkeitä oheistaitoja: kuuntelemaan ja toimimaan neuvojen mukaan, pitkäjänteisyyttä, itsekuria, kärsivällisyyttä, omia rajoja, ja tavoitteellisuutta. Itsekin nautin teininä, kun saavutin niitä tavoitteita mitä olin itselleni asettanut!
Harrastukset kehittävät lasta siis monipuolisesti, ei vaan siinä asiassa mitä harrastetaan
Toiminko siis vanhempana väärin, kun vien lapseni kerran viikossa ohjattuun liikuntaharrastukseen (1 tunti) ja kuvikerhoon ?? Pitäisikö minun vastustaa psykologin ja toimintaterapeutin neuvoja ja tarhan lastentarhanopettajaa??? Kieltää lapseltani hänen kehitystä tukeva toiminta??? Kun lapsi itse nauttii liikunnastaja odottaa milloin pääsee taas mukaan??? Kuviskerho taas harjoittaa ensivuotta, jolloin lapseni on PAKKO koko KOULUPÄIVÄ istua paikoillaan, monta tuntia päivässä??? Ettei hänelle suotaisi "pehmeää" laskua tulevaan koitosta varten askartelun varjolla?? Puhumattakaan että ei saisi lisäopetella ohjeiden kuuntelemista ja niiden noudattamista, koska on JÄLJESSÄ näissä asisoissa omaa ikärymää???
Ap on kotiäiti jolla lapset virikehoidossa.
Ja viulua ei minun kodissani tulla ikinä vinguttamaan, siitä ainakin pidän huolta. Harrastuket ehtii aloittaa myöhemminkin, kaikista ei tarvitse tulla ammattiluistelijoita tai viuluviikareita tai jääkiekkotähtiä. Vanhemmat jotka kuskaavat lapsiaan illasta toiseen milloin mihinkin harrastukseen eivät oikeasti ymmärrä lastensa parasta.
Enkä nyt puhu yhdestä tanssitunnista viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi soittimia oppii soittamaan yli 10-vuotiainakin. Kuka 6-v. oikeasti voi sanoa haluavansa soittaa viulua? Ja soittaa sitä vuositolkulla?
Enkä nyt puhu yhdestä tanssitunnista viikossa.
Ei tässä keskustelussa kukaan olekaan ollut lastaan viemässä harrastuksiin joka ilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuin NYKYtilanteesta!
Viimevuonna kun esikoinen oli 5 ja kakkonen 4 niin kävivät jumpassa, silloin tarhassa.
Kyllä tajuan pointin! :D
Meidän lapset jaksaa juosta koko päivän ja illalla riittää virtaa joko tarhassa tai kotona.
Jatkuvasti ei pienelle tee hyvää olla pois kotoa, mutta meneeköhän se kuitenkaan niin SinkosenKAAN mielestä ettei sovi edes YHDEN kerran viikossa harrastaa? Edes uintia.. Pliis. Menee aika paksuksi, ettei nyt joku ole kuullut vähän omiaan?
Nyt esikoinen 6 ja jumpan lisänä siis painii.
Kovasti olisi tarhassakin.
Sama rakas jumppa jonka tarhassa aloitti on jatkunut. Harrastukset antaa myös paljon!
15
[Palautumiseen tarvitaan rauhallista aikaa kotona perheen kanssa, vaihdetaan kuulumisia, tehdään yhdessä illallista, luetaan satuja, ihan tavallista arkista rauhallista meininkiä.
Eiköhän se käytännössä mene monessa perheessä niin, että lapset katsovat telkkaria/rähisevät keskenään (kotvan ehkä leikkivät aina välillä ihan sovussakin..), vanhemmat tekevät ruokaa, pesevät pyykkiä ja raivaavat huushollia. Kuulumiset toki vaihdetaan ja ruoka syödään samassa pöydässä mutta pyydän kaikkia, joilla illalinen _todella_ tehdään työ-/hoitopäivän päätteeksi rauhallisesti yhdessä koko perheen voimin ilmoittautumaan..! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole varmaankaan koskaan tavannut lasta, jota soittaminen oikeasti kiinnostaa? Meillä soittaa useampikin lapsi, juuri sitä vinkuvaa viulua... Ja kun 6-vuotiaana aloittaa ja oikekasti tykkää ja on jonkinlaista korvaa, niin ei se kauaa "vingu".
Lisään kauhisteluja: meillä soittaa 3-vuotiaskin viulua. Miksi? Rakastaa musiikkia, on ilmeisen hyvä sävelkorva. Mutta suurimpana syynä: Rakastaa sitä viulua! Soittelisi omiaan vaikka koko päivän, jos annettaisiin. Siitä asti kun on osannut puhua on sanonut menevänsä viulutunneille. No, konsepti oli tietysti tuttu kun sisaruksetkin käyvät. Meillä vanhemmilla motiivina lähinnä lapsen halu ja väärien soittoasentojen ehkäisy. Ei kolmevuotiaan oppimiskyky vielä kummoinen ole, mutta kun kotoa löytyy pieni viulu niin soittaisi joka tapauksessa - omalla tyylillään. Parempi, että koulutettu opettaja edes yrittää opettaa oikeat otteet, vanhempia ei lapsi hirmuisesti kuuntele :)
Mutta aamulla aina yhtä riemuissaan: Tänään on viulutuntipäivä!
Itse kyllä välillä tykkäisin enemmän, jos unohtaisi viulun ja katsoisi vaan pikku kakkosta.
Sitä paitsi soittimia oppii soittamaan yli 10-vuotiainakin. Kuka 6-v. oikeasti voi sanoa haluavansa soittaa viulua? Ja soittaa sitä vuositolkulla?
käy viikonloppuna luistelukoulussa ja yhtenä arki-iltana jumpassa, siis 2 harrastukertaa viikossa. Arki-illan harrastus sikäli hyvään aikaan että ehdimme olla pari tuntia kotona hoitopäivän jälkeen ennen jumppaan lähtöä. On siis päivähoidossa myös, tosin lyhyemmät päivät ja ylmimääräisiä vapaita koska meillä vanhemmilla sellaiset työajat. Poika rakastaa liikuntaa ja kysyy joka ikinen ilta pääseekö huomenna harkkoihin. Kamala itku päälle jos joskus ollut kipeä eikä pääse. En todellakaan koe että olisi liian raskasta lapselle. Ihan riittää aikaa vielä kotona oloonkin eikä ole levoton tai rauhaton. Mielestäni on näissä ohjatuissa harrastuksissa pikemminkin oppinut kuuntelemaan ohjeita ja toimimaan niiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka tukee lapsen kasvua ja tarjoaa oikeanlaisia virikkeitä rauhallisessa ympäristössä. Uskokaa tai älkää - sellaisiakin on olemassa.
Meillä lapsi AD-häiriöinen ja ajoittain ylivilkas. Käy eskaria ja toimintaterapiaa.
Toimintaterapeutti ja neuvolapsykologi nimenomaan kehoittivat meitä vanhempia, että lapselle hankitaan yksi liikuntaharrastus ja yksi harrastus jossa "harjoiteltaisiin koulumaista ympäristöä", eli esim. kuviskerho tmv. Vielä vuosi sitten lapsi oli aivan poikki tarhan jälkeen, joten emme päästäneet harrastuksiin, mutta nyt eskarilaisena jaksaa jo harrastaa. Mikään harrastuksista ei lopu myöhään, ja ovat lyhytkestoisia n. tunnin mittaisia. Harrastusten jälkeen lapsi oli edistynyt huimasti esim. rauhoittumaan istumaan paikallaan, ja käden hienomotorisissa tehtävissä. Ja liikunta auttaa lasta keskittymään purkamalla energiaa, ja oppimaan kuuntelemaan ohjaajan neuvoja
esimerkiksi monet aloittavat baletin tai taitoluistelun sen ikäisenä. Mutta kun ovat hoidossa eivät saisi?
hoitopäivän jälkeen ja tulevat harrastuksiin riehumaan tai kitsemään.
(tunti kerrallaan) viikossa hoitopäivän jälkeen.
Täällä meillä päin tuo tuntuu olevan ihan yleistä että "kaikki" hoitokaverit harrastavat paria harrastusta: osa musiikkia, moni liikuntaa kuten tanssia, tennistä, luistelua jne, ja osa kuvataidejuttuja.
Oma tyttöni ei ole väsynyt vaan jaksaa hyvin sen pari lyhyttä kertaa viikossa hoidon päälle mutta viihtyy myös hyvin omissa leikeissään kun kotona ollaan, jaksaa hyvin keskittyä asioihin ja on innokas oppimaan uusia asioita. Nämä muut muksut käyvät meillä/muilla kavereilla usein porukalla leikkimässä ja kaikki ovat rauhallisia, keskittymiskykyisiä ja osaavat toimia ryhmässä hyvin.
En ymmärrä, mitä "pahaa" tuosta pari kertaa viikossa harrastamisesta seuraa. Moni lapsi saa varmasti enemmän "virikkeitä" hoitopäivän päälle katsoessaan lastenelokuvia sohvalla sen tunnin illassa minkä toiset harrastavat - enpä jaksa uskoa, että vanhemmat itse työpäivän päätteeksi jaksavat puuhata lapsen kanssa tai ottaa lasta mukaan kodin yhteisiin askareisiin vaan lapsi tosiaan viettää vanhemman kotiaskareisiin kuten ruoanlaittoon käyttämän ajan esim. telkkarin ääressä...