Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsia raahataan vielä pitkän päivähoitopäivän
26.10.2010 |
jälkeen uusiin virikkeisiin? Tätä ihmettelen, kun ystäväni hakee lapsensa päiväkodista n. klo 16.45 ja joka maanantai he juoksevat sieltä kiireesti piirustus- ja askartelukerhoon, joka alkaa klo 17.30. Juuri ja juuri lapsi ehtii syödä eväät ja sitten askartelemaan. Kerho kestää 2 tuntia, jonka jälkeen kotiutuvat klo 19 jälkeen!! Antakaa mulle jokin järkevä syy, miksi näin pitäsisi toimia? Eikö olisi järkevämpää mennä kotiin ja piirrellä siellä yhdessä? Kyseessä 4v lapsi.
Kommentit (94)
piti luentoa tästä taannoin ja totesi, ettei noin pienen lapsen pitäisi enää päivähoidon päälle mennä harrastuksiin. Että hoitopaikassa saa riittävän määrän virikkeitä ja hoitopäivän jälkeen vanhempien tulisi olla lapsen kanssa, leikkiä ja puuhastella. Olen kyllä samaa mieltä.
Toki oma lapseni, 2,5-v. käy kerran viikossa muskarissa MINUN kanssani. Se on meidän yhteinen juttu, koska silloin se on pyhitetty vain meille kahdelle. Esikoiseni kun oli melkoisen mustis pikkusisarukselleen, joka nyt 7 kk. Mutta jos itse kävisin töissä (olen siis edelleen mammalomalla ja jatkan hoitovapaalle), en minä jaksaisi itsekään enää roudata lasta erilaisiin harrastuksiin. Ihanempaa olisi katsoa vaikka pikku kakkosta pikkuisten kanssa sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti luentoa tästä taannoin ja totesi, ettei noin pienen lapsen pitäisi enää päivähoidon päälle mennä harrastuksiin. Että hoitopaikassa saa riittävän määrän virikkeitä ja hoitopäivän jälkeen vanhempien tulisi olla lapsen kanssa, leikkiä ja puuhastella. Olen kyllä samaa mieltä. Toki oma lapseni, 2,5-v. käy kerran viikossa muskarissa MINUN kanssani. Se on meidän yhteinen juttu, koska silloin se on pyhitetty vain meille kahdelle. Esikoiseni kun oli melkoisen mustis pikkusisarukselleen, joka nyt 7 kk. Mutta jos itse kävisin töissä (olen siis edelleen mammalomalla ja jatkan hoitovapaalle), en minä jaksaisi itsekään enää roudata lasta erilaisiin harrastuksiin. Ihanempaa olisi katsoa vaikka pikku kakkosta pikkuisten kanssa sohvalla.
ja haluaa itse mennä johonkin harrastukseen. Sinäkö kiellät? Minustakin olisi ihanaa kun nuo lapset vaan istuisivat hiljaa sohvalla telkkaria katsellen, mutta ei kun niitä pitää vielä kuskata harrastuksiinkin...
piti luentoa tästä taannoin ja totesi, ettei noin pienen lapsen pitäisi enää päivähoidon päälle mennä harrastuksiin. Että hoitopaikassa saa riittävän määrän virikkeitä ja hoitopäivän jälkeen vanhempien tulisi olla lapsen kanssa, leikkiä ja puuhastella. Olen kyllä samaa mieltä. Toki oma lapseni, 2,5-v. käy kerran viikossa muskarissa MINUN kanssani. Se on meidän yhteinen juttu, koska silloin se on pyhitetty vain meille kahdelle. Esikoiseni kun oli melkoisen mustis pikkusisarukselleen, joka nyt 7 kk. Mutta jos itse kävisin töissä (olen siis edelleen mammalomalla ja jatkan hoitovapaalle), en minä jaksaisi itsekään enää roudata lasta erilaisiin harrastuksiin. Ihanempaa olisi katsoa vaikka pikku kakkosta pikkuisten kanssa sohvalla.
ja haluaa itse mennä johonkin harrastukseen. Sinäkö kiellät? Minustakin olisi ihanaa kun nuo lapset vaan istuisivat hiljaa sohvalla telkkaria katsellen, mutta ei kun niitä pitää vielä kuskata harrastuksiinkin...
Itse komppaan Sinkkosta myös, mutta ei se ole jumalansanaa mitä hän sanoo. Lapsissakin on poikkeuksia. Jos sekä toimintaterapeutti ja neuvolapsykologi molemmat ovat yksimielisiä siitä, että lapselleni henkilökohtaisesti kannattaa tällainen ratkaisu, kyllä minä heitä uskon. Varsinkin, kun tulokset puhuvat puolestaan! Tarhassakin olivat huomanneet selkeän parannuksen keskittymisessä ja ohjeiden noudattamisessa (pojalla lievä hahmotushäiriö, ei osaa heti toimia ohjeiden mukaisesti, eli ei hahmota mitä pitää tehdä suullisesta ohjeesta)
Meillä on esikoinen esikoululainen.
Aloitti painin. Viimevuotista jumppaa jatkoi lisänä.
Olisiko hyvä sanoa lapselle ettei mennä nyt mihinkään? Entä jos mennään uimaan? Pitääkö mennä vanhempien kanssa että "kelpaa"? Miksi seura tekee asian huonoksi?
En minäkään 2- vuotiasta veisi. Mahtaako monikaan paikka hei tarjotakaan vielä mitään, paitsi uimista? ;)
Meillä on 4 lasta ja 2 ei vielä harrasta. Kaikki tosin kotona, paitti esikoinen eskarissa.
Kolmosta voisi jumppaan laittaa jahka ikää tulee 3. Se on semmosta sipsutellaan varpaillaan ja kuljetaan jonon mukana.
Kyllä; tätä voi tehdä myös KOTONA mutta sehän siitä tekee harrastuksen kun sipsutellaan kerhossa eikä kotona.
Viime vuonna olivat tarhassa 2 vanhinta kun oli jumpassa kerran viikossa.
Olis voitu mennä uimaan tai jotain mutta jumppaan ne halusivat ja sielä on VIIHTYNYT ja jaksanut niin että samaa on jatkettu..
Muista nro 19 kieltää lapseltasi muutaman vuoden kuluttua harrastukset, vaikka kuinka semmoseen menisi. Harrastukset on A) kalliita, B) voi tehdä kotonakin C) joutuu itse viemään/hakeen, kenties osallistumaan itsekin. Ei kannata: pysykää vaan kotona!
15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.
[/quote]
ja haluaa itse mennä johonkin harrastukseen. Sinäkö kiellät? Minustakin olisi ihanaa kun nuo lapset vaan istuisivat hiljaa sohvalla telkkaria katsellen, mutta ei kun niitä pitää vielä kuskata harrastuksiinkin...
[/quote]
lapselle ei ole hyväksi enää pitkän tarhapäivän jälkeen mennä mihinkään kodin ulkopuolisiin rientoihin (vaikka miten haluaisikin). Minä olen aikuinen, minä harkitsen, mikä on lapseni kehitykselle parasta ja sen mukaan minä teen päätökset, ei 4-vuotias lapseni.
4-vuotiaan lapsenne vaatimuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti luentoa tästä taannoin ja totesi, ettei noin pienen lapsen pitäisi enää päivähoidon päälle mennä harrastuksiin. Että hoitopaikassa saa riittävän määrän virikkeitä ja hoitopäivän jälkeen vanhempien tulisi olla lapsen kanssa, leikkiä ja puuhastella. Olen kyllä samaa mieltä. Toki oma lapseni, 2,5-v. käy kerran viikossa muskarissa MINUN kanssani. Se on meidän yhteinen juttu, koska silloin se on pyhitetty vain meille kahdelle. Esikoiseni kun oli melkoisen mustis pikkusisarukselleen, joka nyt 7 kk. Mutta jos itse kävisin töissä (olen siis edelleen mammalomalla ja jatkan hoitovapaalle), en minä jaksaisi itsekään enää roudata lasta erilaisiin harrastuksiin. Ihanempaa olisi katsoa vaikka pikku kakkosta pikkuisten kanssa sohvalla.
ja osaatte sitten toimia omien lastenne kanssa OIKEN, niin kuin kirjassa sanotaan.
Ei kaikilla vanhemmilla ole edes rahaa lasten harrastuksiin. Vanhempi sen päättää mitä ja milloin lapsi harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.
ja haluaa itse mennä johonkin harrastukseen. Sinäkö kiellät? Minustakin olisi ihanaa kun nuo lapset vaan istuisivat hiljaa sohvalla telkkaria katsellen, mutta ei kun niitä pitää vielä kuskata harrastuksiinkin...
lapselle ei ole hyväksi enää pitkän tarhapäivän jälkeen mennä mihinkään kodin ulkopuolisiin rientoihin (vaikka miten haluaisikin). Minä olen aikuinen, minä harkitsen, mikä on lapseni kehitykselle parasta ja sen mukaan minä teen päätökset, ei 4-vuotias lapseni.
enää kouluikäisenä mukaan (koska ryhmät ovat täynnä jo aikaisemmin alottaneista) ja lapsesi kiittää. Se lapsesi menee rikki kun harrastaisi kerran viikossa 1-2 tuntia?
Kaikki tosin kotona, paitti esikoinen eskarissa.
Kysymyshän oli siitä, että lapsi on aamusta 16.45 asti pk:ssa JA vielä sen jälkeen muutaman tunnin harrastuksessa.
Siinä on vissi ero tilanteeseen, jossa lapsi on koti- tai esim. puolipäivähoidossa.
Kyllä meilläkin on ollut 2v:lläkin kaksi harrastusta viikossa (muskari ja jumppa), mutta lapset eivät olekaan olleet tuolloin kokopäivähoidossa vaan korkeintaan kerhossa ja vähän vanhempana aamupäivisin 3-4 tuntia pk:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
piti luentoa tästä taannoin ja totesi, ettei noin pienen lapsen pitäisi enää päivähoidon päälle mennä harrastuksiin. Että hoitopaikassa saa riittävän määrän virikkeitä ja hoitopäivän jälkeen vanhempien tulisi olla lapsen kanssa, leikkiä ja puuhastella. Olen kyllä samaa mieltä. Toki oma lapseni, 2,5-v. käy kerran viikossa muskarissa MINUN kanssani. Se on meidän yhteinen juttu, koska silloin se on pyhitetty vain meille kahdelle. Esikoiseni kun oli melkoisen mustis pikkusisarukselleen, joka nyt 7 kk. Mutta jos itse kävisin töissä (olen siis edelleen mammalomalla ja jatkan hoitovapaalle), en minä jaksaisi itsekään enää roudata lasta erilaisiin harrastuksiin. Ihanempaa olisi katsoa vaikka pikku kakkosta pikkuisten kanssa sohvalla.
ja osaatte sitten toimia omien lastenne kanssa OIKEN, niin kuin kirjassa sanotaan.
allekirjoitan kyllä Jari Sinkkosen ajatukset tästä aiheesta täysin. Lapselle päiväkotipäivä on pitkä, hälisevässä isossa joukossa joutuu hermot ja aistit koetukselle aikuisellakin, saati sitten pienellä leikki-ikäisellä, jonka stressitaso voi olla hyvinkin korkealla joka päivä. Palautumiseen tarvitaan rauhallista aikaa kotona perheen kanssa, vaihdetaan kuulumisia, tehdään yhdessä illallista, luetaan satuja, ihan tavallista arkista rauhallista meininkiä.
Olen ollut pitkään päiväkodissa töissä ja kyllä aika monesta "harrastajalapsesta" näkee, että ovat stressaantuneita, eivät osaa olla levollisia.
Mutta jokainenhan tekee oman parhaan ymmärryksensä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loppuivat saman tien kun aloittivat päiväkodissa juuri tuosta syystä, että katsoimme niiden olevan liikaa päiväkotipäivän jälkeen.
Luulenpa, että monissa niissä perheissä, joissa lapsia kuljetetaan harrastuksiin, lapsista huolehditaan muutenkin keskimääräistä paremmin, joten enpä heidän puolestaan stressaisi. Minä pidän hyvän vanhemman merkkinä sitä, että kannustaa lapsiaan harrastamaan, mikä ei tarkoita sitä, että välttämättä vielä 4-vuotiaan pitäisi harrastaa. Myöhemminkin ehtii, mutta tuskin suurta haittaa on, vaikka aloittaisi aikaisin.
Itse olen aloittanut harrastamaan useampaakin eri harrastusta 6-vuotiaasta lähtien ja koulu on aika sujunut todella hyvin.
piti luentoa tästä taannoin ja totesi, ettei noin pienen lapsen pitäisi enää päivähoidon päälle mennä harrastuksiin. Että hoitopaikassa saa riittävän määrän virikkeitä ja hoitopäivän jälkeen vanhempien tulisi olla lapsen kanssa, leikkiä ja puuhastella. Olen kyllä samaa mieltä. Toki oma lapseni, 2,5-v. käy kerran viikossa muskarissa MINUN kanssani. Se on meidän yhteinen juttu, koska silloin se on pyhitetty vain meille kahdelle. Esikoiseni kun oli melkoisen mustis pikkusisarukselleen, joka nyt 7 kk. Mutta jos itse kävisin töissä (olen siis edelleen mammalomalla ja jatkan hoitovapaalle), en minä jaksaisi itsekään enää roudata lasta erilaisiin harrastuksiin. Ihanempaa olisi katsoa vaikka pikku kakkosta pikkuisten kanssa sohvalla.
ja osaatte sitten toimia omien lastenne kanssa OIKEN, niin kuin kirjassa sanotaan.
allekirjoitan kyllä Jari Sinkkosen ajatukset tästä aiheesta täysin. Lapselle päiväkotipäivä on pitkä, hälisevässä isossa joukossa joutuu hermot ja aistit koetukselle aikuisellakin, saati sitten pienellä leikki-ikäisellä, jonka stressitaso voi olla hyvinkin korkealla joka päivä. Palautumiseen tarvitaan rauhallista aikaa kotona perheen kanssa, vaihdetaan kuulumisia, tehdään yhdessä illallista, luetaan satuja, ihan tavallista arkista rauhallista meininkiä. Olen ollut pitkään päiväkodissa töissä ja kyllä aika monesta "harrastajalapsesta" näkee, että ovat stressaantuneita, eivät osaa olla levollisia. Mutta jokainenhan tekee oman parhaan ymmärryksensä mukaan.
Vai olisko vika sittenkin päivähoitojärjestelmässä? Liian isot ryhmät jne. Mutta hoitaja voi vedota harrastuksiin.
Ei 4-vuotias tiedä omaa parastaan.
Vanhemman on tehtävä päätös mikä tukee lapsen normaalia kasvua ja kehitystä ja huolehtia, ettei lapsen päivistä tule liian raskaita.
4-vuotiaan lapsenne vaatimuksiin?
Toiminko siis vanhempana väärin, kun vien lapseni kerran viikossa ohjattuun liikuntaharrastukseen (1 tunti) ja kuvikerhoon ?? Pitäisikö minun vastustaa psykologin ja toimintaterapeutin neuvoja ja tarhan lastentarhanopettajaa??? Kieltää lapseltani hänen kehitystä tukeva toiminta??? Kun lapsi itse nauttii liikunnastaja odottaa milloin pääsee taas mukaan??? Kuviskerho taas harjoittaa ensivuotta, jolloin lapseni on PAKKO koko KOULUPÄIVÄ istua paikoillaan, monta tuntia päivässä??? Ettei hänelle suotaisi "pehmeää" laskua tulevaan koitosta varten askartelun varjolla?? Puhumattakaan että ei saisi lisäopetella ohjeiden kuuntelemista ja niiden noudattamista, koska on JÄLJESSÄ näissä asisoissa omaa ikärymää???
ei tietenkään. Teet niin kuin sinua on neuvottu.
No; miten olis jos lapsi TYKKÄÄ piirtää ja maalata?
Eihän se edes rasita lasta.
Olisko fyysinen väsyttäminen parempaa? Ai, mutta lapsihan liikkuu päivälläkin!
Mutta sitten voisi taas miettiä mitä sitten KOTONA mammat tekee ja miten paljon erilaisempaa on liikkua tarhassa kuin kotona? Hmmm...
MITÄ IHMEEN VÄLIÄ?
Meillä 4- vuotias rakastaa käsitöitä ja mentäisiin semmoseen kertoon jossa olis näitä mutta meilläpäin näitä kuviskerhoja tarjotaan 7- vanhasta ylöspäin, muuten saa riittää liikunta nuoremmille.