Miksi lapsia raahataan vielä pitkän päivähoitopäivän

meillä halusi itse soittaa viulua 5-vuotiaana, sai aloittaa 6-vuotiaana.

toisilla riittää virtaa, energiaa ja halua ja vielä ehkä erityislahjakkuutta johonkin suuntaan, toisilla sitten taas ei.



Tämä voi näkyä jo lapsista ja heidän jaksamisestaan, toiveistaan. Ja myös vanhemmista, kaikki eivät edes jaksa viedä lapsia harrastuksiin, vaikka lapsi haluaisi.



ei voi tuomita toisia sen pohjalta mitä itse tekee tai miltä itsestä tuntuu.

tee lastensuojeluilmoitus!

jos jonkinmoiseen harrastukseen lähinnä sen vuoksi, ettei itse jakseta lapsen kanssa olla. Onhan se helpompaa kun joku muu luistelee tunnin viikossa lapsen kanssa, kuin että joutuisi itse raahaamaan itsensä sinne luistelemaan/pyöräilemään/jumppaamaan jne.



En minäkään nähnyt järkevänä raahata lapsia hoitopäivän jälkeen vielä harrastuksiin.

mutta joiden vanhemmat jostain syystä kuvittelevat, että kun naapurin Killekin käy kuviskerhossa niin pitäähän meidän Kallenkin, ettei se jää jälkeen.

ja voihan se Kalle myös haluta mennä sinne samaan harrastukseen kuin Killekin, koska on sen kaveri.

(Vastustan myös lasten roudaamista ylettömästi harrastuksiin, mutta en vastusta lasten harrastuksia jos he itse haluavat harrastaa. Harrastus on myös keino löytää uusia kavereita sen tarharyhmän ulkopuolelta - voi olla tärkeää lapselle).

Todellakin pääsee kotiin 15.00 ja ei tosiaankaan jaksa. On väsynyt.

Kun päikkäreitä ei enään ole, niin siihen loppu jaksaminen.

ärsytti vaan sen aiemman kommentoijan vaahtoaminen omasta erityislapsestaan.

Ehdottomasti Kallen pitää päästä Killen kaverina kuviskerhoon, jos molemmat sitä haluavat ja vanhemmat arvioivat, että pojilla riittää keskittymiskyky vielä päiväkotipäivän jälkeen :)

t. se, jota lainasit

mutta joiden vanhemmat jostain syystä kuvittelevat, että kun naapurin Killekin käy kuviskerhossa niin pitäähän meidän Kallenkin, ettei se jää jälkeen.

ja voihan se Kalle myös haluta mennä sinne samaan harrastukseen kuin Killekin, koska on sen kaveri.

(Vastustan myös lasten roudaamista ylettömästi harrastuksiin, mutta en vastusta lasten harrastuksia jos he itse haluavat harrastaa. Harrastus on myös keino löytää uusia kavereita sen tarharyhmän ulkopuolelta - voi olla tärkeää lapselle).

Kysehän ei ole mistään oikeasta kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä ja perheellisillä on yleensä omissakin asioissa riittävästi pähkäiltävää. Pelkäätkö kumminkin tekeväsi itse väärin tai että toinen lapsi saa hyötyä jota sinun lapsesi ei saa?

jos lapsi ei ole lahjakas ei auta vaikka suoraan laitokselta kuskattaisiin balettiin tai muskareihin.

muskaria.



Joka maanantai klo 16.45. Ehtii ensin syödä isänsä kanssa eväät ja käydä esim. kirjastossa. Sitten muskariin. Kotona ollaan jo varttia vaille kuusi, ostetaan maanantaisin ruoka ravintolasta mukaan/ ollaan tehty jo viikonloppuna. Jää rauhallista iltaakin vielä kotona, ei eroa muista illoista muuten kuin että itse olen vähän myöhempään maanantaina töissä ja haen isän ja lapsen sitten muskarista. Ja lastenohjelmat jää katsomatta. En ole huomannut lapsen kärsivän, innoissaan odottaa maanantai-päiviä :). Ei ehdi olla vielä viikostakaan väsynyt. Samalla saa uudet kirjat kirjastosta koko viikoksi.

Mikä ero siinä sitten on jos lapsi käy luistelemassa äidin/isän kanssa tai jossain seurassa?

Mitä PAHAA se yksi tunti viikossa tekee lapselle jos sen tekee seurassa, voihan lapsi haluta mennä joka ilta luistelemaan isin seurassa. Onko SE parempi?



Ja 74: meidän lapsi ei ole ollut erityisemmin osoittanut taitoja painista tai jumpasta, ne on ollut kiinnostavia ja niistä on hyvä lähteä rakentamaan toivottavasti vanhuuteen saakka kestävää liikkumista. ;)



15

pidä viedä edes päivähoitoon. Koti on paras kasvupaikka ja harrastuksiin ehtii myöhemminkin, vaikkapa kouluiässä. Pitäisi miettiä, ketä harrastukset palvelee; vanhempia vai lasta.

"vaikkei just sun tuttavapiirissä ehkä olekaan :). (HUomaa että tämä(kin) riippuu lapsen ympäristöstä, jos perheessä tai tuttavapiirissä on vaikkapa ammattimuusikoita, niin jo kolmevuotias voi haluta alkaa soittaa jotain soitinta)."



Multa ei koskaan kysytty haluaisinko soittaa viulua 6-vuotiaana. 13 vuotta sitä paskaa piti soittaa, kun vanhemmat halus. Itselläni on musikaalinen tytär, mutta en näe miksi hänen pitäisi alkaa soittamaan yhtikäs mitään alle kouluikäisenä. Tai sen jälkeenkään.



Pahinta mitä lapselle voi harrastusmielessä tehdä, on viedä häntä harrastukseen, josta hän ei pidä. En minä olisi osannut 6-vuotiaana edes sanoa äidilleni, etten tykkää tästä. Sitä soitti, koska äiti vei joka vko soittotunnille.

etkä osannut sitä ilmaista, mutta on paljon lapsia, jotka tykkäävät ja osaavat sen myös sanoa. Eikö ole yhtä väärin, jos heitä ei kuunnella? Jos vuodesta toiseen haluavat soittotunneille ja koskaan ei pääse, kun "noin pienten ei tarvitse harrastaa mitään". Tai "me ei ainakaan pakoteta meidän lasta soittotunneille, siellä on ihan kamalaa..."

"vaikkei just sun tuttavapiirissä ehkä olekaan :). (HUomaa että tämä(kin) riippuu lapsen ympäristöstä, jos perheessä tai tuttavapiirissä on vaikkapa ammattimuusikoita, niin jo kolmevuotias voi haluta alkaa soittaa jotain soitinta)." Multa ei koskaan kysytty haluaisinko soittaa viulua 6-vuotiaana. 13 vuotta sitä paskaa piti soittaa, kun vanhemmat halus. Itselläni on musikaalinen tytär, mutta en näe miksi hänen pitäisi alkaa soittamaan yhtikäs mitään alle kouluikäisenä. Tai sen jälkeenkään. Pahinta mitä lapselle voi harrastusmielessä tehdä, on viedä häntä harrastukseen, josta hän ei pidä. En minä olisi osannut 6-vuotiaana edes sanoa äidilleni, etten tykkää tästä. Sitä soitti, koska äiti vei joka vko soittotunnille.

jos vanhempien kanssa käy urheilemassa vaikka säännöllisesti se ei ole harrastus. Jos käy uimakoulua se ei ole harrastus.



Kaikki ohjattu toiminta uintia lukuun ottamatta on av:n mukaan harrastus.



Nyt saa av mammat sydärin ja soittavat lastensuojeluun ja Sinkkoselle kun meillä 5v harrastaa tämän mukaan tarhapäivän lisäksi 4 kertaa viikossa ja joskus enemmänkin ja uimakoulut ja vanhemman kanssa uinnit ja luistelut kaiken päälle. Ai joo muskari onkin tarhapäivän aikana, mutta av:n mukaan harrastus.



Niin ja meillä ei raahata lasta harrastuksiin ihan autolla kuljetetaan josta mammat saatte nitrot väärään kurkkuun.



Nimimerkki kiviä otetaan vastaan joten eikun heittämään

Ja joku helkutin piirustuskerho ei voi olla kovin vakavaa harrastusta, senkun lätkii paperiin jotain ja yleensä lapset pitää siitä.

Jos äiti jaksaa kerran viikossa juosta ja raahata lasta :) niin mikäs siinä?

jota "raahataan" kerran viikossa luistelukouluun sanoin juuri viime viikonloppuna silmät kiiltäen: "äiti, miten sinä keksitkin viedä minut luistelukouluun kun tykkään siitä niin kovasti". Pitäisikö tämä ilo nyt pilata tyttäreltä, koska AV-mammat on valtaosin sitä mieltä, ettei lapsia saa rasittaa päiväkodin jälkeen. Ja tosiaan, lapsi on 8-16 päivähoidossa, hui. Ja saattaa vielä isän kanssa käydä iltasella potkimassa palloa, ja luistellaan myös perheen kanssa viikonloppuisin.

Vai olisko vika sittenkin päivähoitojärjestelmässä? Liian isot ryhmät jne. Mutta hoitaja voi vedota harrastuksiin.

Mutta jos ne nyt on mitä on ja sille ei mitään tähän hätään mahda, ja lapsi kärsii stressistä kannattaako sitten lasta enää illalla viedä harrastamaan?

En tiedä mitä itse teen sitten kun lapset menee hoitoon, mutta noin periaatteessa olen kyllä ap:n kanssa samalla linjalla. Harrastamaan ehtii kyllä, ja tärkeintä mielestäni on perheen yhteinen elo.

Harrastin itse kouluikäisenä sellonsoittoa (yksityistunnit, musiikin teoria, kamariorkesteri), ja vaikka ne oli laitettu samalle illalle jaksamiseni takia koin ne raskaiksi. Vaikka olin jo 3-6lk. Vanhempani antoivat minun harrastaa kunnes koin sen liian raskaaksi ja halusin itse lopettaa. Ehkä siis niin voi toimia harrastusta vaativan nelivuotiaankin kanssa: kuulostella lapsen jaksua.

Te joilla lapset hoidossa jättäkää harrastukset, mahtuu kotimammojen lapsia enemmän ryhmiin...

Enkä mä nyt ihan ajattele, että vain kotiäitien lapset saa harrastaa. Mutta ihmettelen ap:n lailla noita pienten iltaharrastuksia päiväkotipäivän päälle.

Itse olen vienyt lapsia harrastuksiin ja kerhoihin siitä syystä, että kotihoidetut lapset oppisivat ryhmätoimintaa ja saisivat virikkeitä askartelun, musiikin ja liikunnan saralla.

Päivähoidossa olevat saavat noita virikkeitä hoitopäivän aikana, ja siksi en ymmärräkään, että lapsen päivää pitää vielä pidentää ylimääräisillä menoilla. Mutta luonnollisestikin jokainen perhe tekee omat valintansa, enkä menisi kenenkään ratkaisuja ääneen arvostelemaan. Mutta itsekseni saan kyllä ihmetellä mikä idea sellaisessa on.

Luonnollisestikin hoitopäivien määrissä ja pituuksissa on eroja, ja siksi ei voida edes ajatella, että harrastukset pitäisi pyhittää vain kotihoidetuille lapsille. Mutta totuus kuitenkin on, että kotihoidettujen lasten on saatava jostain ryhmäkokemuksia, ja siksi näiden lasten on vähän "pakkokin" saada paikka jostain kerhosta tai harrastusryhmästä, ettei ensimmäinen kokemus ryhmätoiminnasta tule sitten vasta koulun alkaessa.

Monet vanhemmat ei tajua sitä että lapsella pitää välissä olla ns.tylsää!!! Ne suorastaan pelkää että jos lapsella on tylsää... Lapset ei opi leikkimään ees omatoimisesti omalla mielikuvitusella jos koko ajan on jotain harrastusta ja ohjattua toimintaa. Ja sitten ihmetellään ku lapset ei leiki...hoh hoijaa...

Minun nelivuotiaani käy luistelemassa _neljä_ kertaa viikossa, aina hoitopäivän jälkeen. Luisteluharjoitukset alkavat yleensä kolmen maissa, joten kovin pitää päivää hän ei ehdi hoidossa olla. Lisäksi tulee vielä luisteluseuran balettitunti/jumppa sekä viikonloppuisin uimakoulu.



Ja arvatkaa mitä! Lapsi ei ole lainkaan väsynyt! Kun paljon tekee, jaksaa myös paljon. Hyväkuntoista ei rasita samalla tavalla kuin huonokuntoista.



"Salaisuus" jaksamiseen voi hyvän kunnon lisäksi olla aika yksinkertainen:

- Oma innostus siihen, mitä tekee. Tottahan se väsyttää jos ei tykkää puuhasta.

- Paljon unta: lapsi on aina nukkumassa klo 20.00 ja herää aamulla klo 7.00, nukkuu hoidossa myös päiväunet.

- Terveellistä ruokaa oikeisiin aikoihin.

- Ei juuri lainkaan TV:n katsomista eikä pelejä.