Paljonko treenaat taaperoasi?

harrastuksissa. Iltaisin treenaamme kehonhallintaa, puhetaitoa, käytösetikettiä ja muita tarpeellisia asioita.

Mutta siis oikeasti, ei voi olla totta teidän jutut! Lapsi oppii leikkimällä ja nimenomaan vapaa leikki on parasta "treenausta" jos sitä nyt tuolla termillä haluaa kutsua. Älytön viriketulva on vain haitaksi lapsen aivoille. Antakaa lapsen keksiä itse leikkinsä ja olkaa kiinnostuneita niistä, menkää joskus mukaan. Mitä ihmeen pikkurobotteja te haluatte lapsistanne tehdä? Lapsi joka saa mahdollisimman paljon leikkiä vapaasti, on taatusti luovempi ja älykkäämpi kuin se jota aletaan "treenata" jo taaperoiässä. Ja tottakai pieni lapsi tekee melkein mitä vain vanhemmat haluavat mutta mitenkäs sitten käy näille ihmelapsille kun tulee vähän omaa tahtoa? Jatkuuko loistava ura pikkupianistina tai jääkiekkoilijana? Ja miten lienee tällaisen pienestä asti treenatun lapsen mielenterveyden laita?

Ja tämä manifestini vapaan leikin puolesta ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsi jätettäisi ihan heitteille. Tottakai lapselle opetetaan omatoimisuutta ja hyvät tavat ym. Kirjojen lukemista kannatan myös, mutta mitä järkeä alkaa opettaa 1-2 -vuotiaalle laskemista ja lukemista?

Ajatelkaa oikeasti näitä asioita! Miksi lasten ei nykyään anneta olla lapsia?

kun ei taaperoa eikä nyt 4-vuotiasta kiinnosta. Olen hankkinut hyvänä vanhempana kaikki mahdolliset askarteluvälineet, kynät, tussit, liidut, kirjat, kehittävät palikat yms. lelut kotiin, ulkoilemme päivittäin. Ulkona heittäytyy maahan eikä tahdo tehdä mitään ja huutaa. Ainoa mitä tuo poika haluaa tehdä on räjäyttää ja tuhota. Eikä suostu esim. rakentamaan mitään, minä joudun aina tekemään puolesta, sitten haluaa räjäyttää legotornit. Jos koitan antaa kyniä niin se alkaa rikkomaan niitä, heittelee ympäriinsä tai sitten repii paperia. Vähän pienempänä vielä söi niitä kyniä pelkästään.

Joka päivä pidän lukuhetkiä lapsen kanssa, mutta ei jaksa keskittyä mihinkään kirjaan, edes Teemu-kirjat eivät ole riittävän yksinkertaisia. Neuvolassa on nyt todettu kehitysviivästymä ja poika todettiin neurologilla lievästi vammaiseksi. Saa toimintaterapiaa, mutta eipä se vielä 6kk jälkeen näy missään. Ei ole siis aina niistä vanhemmista ja treeninpuutteesta kiinni.



Minulla on nuorempikin lapsi nyt 2,5 vuotta ja hän on isoveljestään huomattavasti edellä melkein kaikissa asioissa. Ei ole edes kauheasti tarvinnut treenata, kun on itse kiinnostunut kirjoista, askartelusta yms.

ja luulin tuon olevan ihan normaalia juttua. En pitänyt sitä mitenkään erityisen kehittävänä treenaamisena:)

No, lapsista tuli ihan normaaleja ja hyvin pärjääviä.

En tosin yleensä myönnä asiaa julkisesti ja moni ei varmaankaan tajua näiden meidän puuhien opetuksellista takavirettä, jos en kerro. Olen kotona ja jotain puuhaahan minullakin pitää olla. meillä vanhin on neljä, kakkonen kaksi ja kuopus vauva.

Kodin ulkopuolisia ohjattuja harrastuksia ei niin ole, perhekerho ja esikoisella seurakunnan kerho kerran viikossa. Vauvan kanssa olen käynyt vauvajumpassa mutta se on enemmän minun kuin vauvan harrastus.

Mutta meillä siis hypitään, loikitaan, leikitään seuraa johtajaa erilaisilla etenemistavoilla ja temppuradoilla, keinutaan paljon, käytetään paljon muovailuvahaa ja sormivärejä, pujotellaan helmiä ja askarrellaan. Luetaan, tanssitaan lorutellaan. Leivotaan, hoidetaan pihaa, lasketaan liukumäistä, kiivetään. Luontoretkeillään ja leikitään palloilla. Leikitään palikoilla ja hernepusseilla, leikitään paljon liikunnallisia leikkejä, siivilöidään hiekkaa, lauletaan ja taputetaan rytmejä jne.

Suuri osa lastemme leluista on kehittäviä tavalla tai toisella ja tosiaan ohjaan niitä leikkejä joihin itse osallistun kehittävään suuntaan. Ulkoillaan myös koko perhe paljon ja pelataan yhdessä.

Tuntuisi hölmöltä olla tarjoamatta lapsille kehittävää tekemistä, kun tietää kuinka suuri merkitys näillä asioilla voi olla lapsen koko elämään.

Lapsen sanavarasto ja tunneilmaisu voi olla vähäisempää kuin jollain muulla, vaikka lapsella ei ole mitään neurologista ongelmaa diagnosoitu!

Iso osa oppimisen ongelmista tulee ilmi vasta myöhemmin, esim. moni dysfaatikko ja kaikki lukihäiriöiset ovat tuossa vaiheessa vielä diagnosoimaton.

Surullista, että ammattilaiset leimaavat lapsia ja perheitä tuolla tavalla ihan oman tietämättömyyden vuoksi.

Omilla lapsillani (3 kpl) on jokaisella jotain lievää ongelmaa kielenkehityksen saralla.

Ei puhettakaan, että lapset tunnistaisivat eri lintulajit ja puu- vaikka olen niitä opettanutkin. Värien oppiminenkin on ollut vaikeaa, varsinkin yhdelle lapsista. Vaikka vaikeutta on, se ei näy normaalissa elämässä esim. pk: ssa ja voi olla, että yksikään lapsistani ei koskaan edes saa mitään diagnoosia vaikka vaikeutta on. Sanavarastot ovat puheterapeutin mukaan laajoja, vaikka tiettyjen asioiden oppiminen on vaikeaa.

Paikkakunnallamme myös päiväkodeissa on esikouluryhmiä, joten suurin osa opettamistani lapsista on kotihoidettuja tai perhepäivähoidosta. Ja näissä lapsissa todella huomaa eroja sen suhteen, miten kotona tähän asiaan suhtaudutaan. Päiväkoti tasaisi eroja, samoin tietysti tasaa esikoulu, mutta vaikka ne vähillä eväillä tulleet lapset oppivatkin usein todella nopeasti, niin samoin oppivat myös ne jo valmiiksi taitavammat. Otetaan esimerkki. Ryhmässäni on lapsia, joilla on sanavarastossaan sana lintu, kuvaamaan kaikki lentäviä eläimiä ja toisaalta lapsia, jotka puhuvat variksista, harakoista, joutsenista, talitinteistä jne. tietysti sanavaraston vahvuusalueet vähän vaihtelevatkin eri lapsilla, mutta silti lopputuloksena on se, että on lapsia, joiden sanavarasto on eskari-iässä moninkertainen joihinkin toisiin verrattuna. Ja kyse ei ole siitä, että pienen sanavaraston lapsella olisi joku neurologinen ongelma.

On lapsia, jotka osaavat taitavasti erotella tunteitaan ja lapsia, joilla on alle viisi eri tunnesanaa. Ja tämä todella näkyy lasten käytöksessä ja oppimisessa. Ja valitettavasti näkyy usein vielä pitkälle kouluvuosiin tai aikuisuuteen asti.

Vapaa leikki on ilman muuta äärimmäisen tärkeää, mutta sen puute ei yleensä suomalaislapsia vaivaa. Päiväkodeissa sitä on reilusti, samoin yleensä kotona. Mutta valitettavasti tuntuu, että nykyisin on taas enemmän myös niitä lapsia, joilla on ollut puute virikkeistä. Leikki-ikä on vietetty neljän seinän sisällä telkkarin edessä vanhempien kanssa, jotka eivät pahemmin lapsilleen juttele ja ovat vain tyytyväisiä, että lapset ovat hiljaa, eivätkä häiritse. Eskari-ikäisilläkään ei välttämättä ole perusliikuntavälineitä saati että niitä olisi opetettu käyttämään. Karkeamotoriikka on puhdasta harjoituksen puutetta huonoa ja hienomotoriikkaa ei ole senkään vertaa. Pieni vähemmistöhän nämä lapset tietysti ovat, mutta vähän sitä jo toivoisi, että neuvoloissa tehtäisiin pientä kurssin muutosta ja alettaisiin taas muistuttaa vanhempia, että lapsen kanssa pitää tehdä yhdessä asioita, lapselle pitää lukea, ulkoilu on tärkeää jne.

ehkä meillä on vaan sitten poikkeuksellisen älykkäät ja taitavat lapset kun ovat oppineet ilman treenauksiakin. Eiköhän tuon treenauksen perimmäinen tarkoitus ole pönkittää vanhemman egoa kun Nico-Petteri onkin kehittyneempi kuin muut.



Minua huvittaa tuo hössötys, lapsi oppii omaa tahtiaan eikä mitään hyötyä opettamisesta ole. Meillä kaikki 5 oppineet itsekseen lukemaan 4-6 vuotiaana eikä sillä näytä olevan merkitystä tuleviin taitoihin missä iässä on oppinut. Samoin yhteen, vähennys, joidenkin kohdalla kertolaskut osattu ennen kouluun menoa. Yksi puhui sanoja 7kk ikäisenä, mutta istui vasta 9kk ikäisenä ilman tukea, nyt 8v liikunnallisesti erittäin taitava. Piirtäminen, askartelu ym. opittu ihan itse, 5v, 7v ja 8v ovat jo paljon äitiään luovempia ja taitavampia.



Normaali lapsi oppii ilman "treenaamista" kun ympäristössä on niitä virikkeitä. Älkää aliarvioiko lapsianne. 2v ei vielä tarvitse ohjattuja harrastuksia, on niin paljon muutakin tärkeämpää opittavaa tuossa iässä.