Jos saisit valita... sektio vai alatiesynnytys?
Kommentit (71)
silloin voisin tehdä lapsia!
synnyttää en pysty.
Kahden sektion jälkeen ei enää alakautta synnytetä.
Sektiosta toipui nopeammin, mutta se oli pelottavaa, luulin että kuolen. Se ei siis ollut suunniteltu.
Alatie-imukuppisynnytyksen jälkeen repeämistä toipuminen oli tuskallista ja hidasta.
ja sektio tottakai molemmilla kerroilla.
Itsellä ensimmäinen syntyi sektiolla, oli kauhea kokemus:kliininen, hirveästi porukkaa ympärillä, kauheat jälkikivut, rakkaus vauvaan syttyi hitaasti, olin vain siinä pöydällä kuin jokin esine, tekemättä itse mitään. En tykännyt yhtään.
Kaksi seuraava synnytin alakautta ja olivat kyllä karseine kipuineen ja repeämisineenkin aivan mahtavia kokemuksia. Olen kiitollinen ja iloinen, että sain kokea, miltä synnyttäminen tuntuu. Se eläimellisyys (:D), oma aktiivisuus ja kokemuksen kokonaisvaltaisuus hormonihuuruineen oli jotain todella upeaa. Hyvät muistot siis jäi ja synnyttäisin siis mielummin alakautta.
Kaksi todella helpoa synnytystä kokeneena ehdottomasti alatiesynnytys.
Ekan kohdalla repesin pahasti ja toosa on löysä!
En halua että pimpistä tulee yhtään vauvaa ettei lantio levene.Jep,mun tuumat on yhä aika pienet.
Toki jos lapsi väärässä asennossa tahi liian iso niin sitten se toinen vaihtoehto tietenkin. Riippuu tilanteesta.
ja alatien valitsisin ehdottomasti jos jostain syystä saisi valita. En vastustanut kumpaakaan, sektioon päädyttiin perätilan takia. Alatiesynnytyksestä jäi kuitenkin eri tavalla muistoja ja adrenaliini huuru ja onni :)
vapaaehtoisesti en ikinä valitsisi sektiota ja pakon edessäkin sitä pelkäisin ja harmittelisin.
lapset on jo tehty, mutta jos saisin palata ajassa taaksepäin.. toisaalta valitsisin sektion, koska sitten mulla tuskin olisi näitä virtsankarkailuongelmia tai lörpähtänyttä alapäätä.
Toisaalta taas se sektio on niin jotenkin "kylmä" tapahtuma (ainakin kavereiden kuvailemana) eikä vauvaa saa heti rinnalleen (tai kaverit ei ainakaan ole saaneet) ja se synnytys alakautta/luonnollisesti itse kokemuksena oli mielestäni sellainen, että olen tyytyväinen ja kiitollinen, kun olen saanut sen kokea. Kivuista huolimatta hieno kokemus, varsinkin kun kaikki on mennyt molemmilla kerroilla hyvin, toisella kerralla vieläpä täysin luomusti :)
Esikko meni kiireelliseen sektioon pienten viikkojen ym. ongelmien vuoksi.
Kyllä nyt toivoisi, että saisin kokea alatiesynnytyksen ja nähdä vauvan heti, enkä seuraavana päivänä.
Toki sektion voidaan päätyä loppuraskaudessakin ja tilanne voi olla ihan eri. Mutta siis silti alatie.
Alatiesynnytyksistä jäi vaan jotenkin niin upeat ja mieleenpainuvat muistot. Sektio oli kliinisempi ja toipuminen hidasta, vaikka kyllä minulle tuli alatiesynnytyksistä repeämiäkin, mutta silti... Alatie, ilman muuta.
Toivuin siitä viimeksi ainakin nopeaan ja se oli hieno (ja hirveä) kokemus.
Kaksi aiempaa tullut alateitse, nyt voi olla että kolmas vauva perätilassa. Toivon että on tulossa peppu eikä jalat edellä että saisin yrittää synnyttää alateitse.
Molemmat olen kokenut ja sektio olisi valintani.
Esikoisen sektiosta toipumiseen meni viikko.
Kuopuksen alatiesynnytyksestä parantelen vieläkin. Synnytyksestä nyt 3kk. Ja kontrolliaika vielä tammikuussa eli en nyt ihan hetkeen kunnossa ole, vaikka kaikki periaatteessa ihan ok menikin.