olenko vanhollinen/vanhanaikainen tai outo, kun mielestäni lapsia ja äitiä ei

onhan se oikeesti niin, että naiset ainakin empaattisempia ovat! ap

Tämä palsta on oiva esimerkki naisten ylitsepursuavasta empatiasta :)

onhan se oikeesti niin, että naiset ainakin empaattisempia ovat! ap

Tämä palsta on oiva esimerkki naisten ylitsepursuavasta empatiasta :)

että hoitajista suurin osa on naisia? palsta onkin palsta..ehkä tämä nykyajan tasa-arvohömpötys on mennyt liian pitkälle...ehkä jossain muualla maailmalla ei tulisi kuuloonkaan, että lapset erotettaisiin äidistä (siis "pakko valita" tilanteissa) ap

tai no sullahan on huono mies/lasten isä.

tai no sullahan on huono mies/lasten isä.

ap

meillä ainankin toimitaan niin että lapset on KOTONA missä on tutut ympyrät, kaverit ja sukulaiset. Meillä mies on välillä reissuhommissa (tulee viikonlopuiksi kotiin) ja välillä itse olen työmatkalla (meidän työmatkat on kaukomatkoja) eli olen yleensä noin viikon - 10 pv poissa.



Mun mies on ainakin yhtä tärkeä lapsille kuin minä (hoitaa ja huolehtii tosi hienosti) ja ei tulisi mieleenkään riistää lapsia pois kotoa siksi että itse en kestä olla erossa heistä. Tiukkaa se tekeekin mutta meidän perheessä tämä toimii hienosti.



Meillä on aikalailla tasa-arvo isän ja äidin välillä kuka lapsia hoitaa ja niistä huolehtii.



Että turhaan ap yleistät siellä että KAIKKI äidit ovat tärkeämpiä lapsille kuin isät.

Nainen voisi kehittää vastuun ottamista perheestä ja miehestään.



Ap siis suoraan ehdottaa miehelle kehittymistä empaattisemmaksi. En näe parempaa keinoa siihen kuin kotona oleilu lasten kanssa, sillä välin kun äiti on töissä.



Ps. vaimoni palkka on omaani 8x suurempi.

Elämme nykyaikaa, tasa-arvon aikaa. Nykyään naisetkin tienaavat miehiä paremmin ja saattavat olla korkeammin koulutetumpiakin.



Vaimoni palaa huomenna työmatkaltaan. Olen leiponut hänelle mokkapaloja ja sitruunakakun. Lapset tekivät pikkuleipiä. Näytän hänelle tämän keskustelun ja ap saa kuulla kunniansa.





T: 11cm mies

ja vanhemmat ovat tasavertaisia, ainakin nykyään pitäisi niin olla, ikävä kyllä todellisuudessa ei jokaisessa perheessä näin ole niin kun ei näköään teilläkään.

Täällä av:lla kyllä monet tuntuu ajattelevan, että äiti on lapselle tärkein ja isä on vaan pikkuapulainen joka saa joskus auttaa ja sitten kun auttaa niin tekee äidin mielestä kaiken väärin kun ei ole ikinä antanut miehen hoitaa vauvaa.

ei ole tullut jo selväksi, kyllä se isäkin tärkeä on! ap

olisivat lähdössä mukaani? Minä olen se joka lohduttaa, kun tulee hätä...Isä on tottakai mukana arjessa ja hyvä isä onkin, mutta rooli on aivan erilainen kuin äidillä (minull). Lapsi sanoi äskön "äiti on paras, isä on toiseks paras" Pitäskö alkaa oikomaan käsityksiä? Näin se olisi oikomisesta huolimatta. Enkä kuvittelekaa etteikö isä olisi heille tärkeä! ap

Mieti nyt, nostat itsesi miehen yläpuolelle kasvattaja. Kasvatat myös lapsesi siihen että sinä olet paras ja kaikki muu tulee SINUN jälkeesi.

Kuvailet miestäsi niinkuin hän olisi joku ylimääräinen hassu setä joka hauskuuttaa lapsia ja antaa äidille rahaa.

mielestäsi sinulla on kuitenkin hieno mies vaikka komppaat tämäntyylistä tekstiä:. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.

Meidän lapset sanovat vuorotellen äiti on paras, isä on paras riippuen tilanteesta, mielestäni tämä on normaalia. En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..

ei teidän perheessä kaikki kohdallaan ole, joko miehesi on kusipää tai kasvatuksesi on kiero.Veikkaan jälkimmäistä tai molempia niin sairasta on tuo tekstisi.

JA HÄNNÄNHUIPPUNA AP KIRJOTTELEE TUOLLAISTEN TEKSTIEN JÄLKEEN ETTÄ "EIKÖ OLE TULLUT SELVÄKSI ETTÄ MIESKIN ON TÄRKEÄ" NOI EI TOSIAAN OLE TULLUT!!



JA JOS PUHEESI ON MIEHELLESI SAMANLAISTA KUN TÄÄLLÄ PUHUT NIIN TUSKIN OMA MIEHESIKÄÄN TUNTEE ITSEÄÄN TÄRKEÄKSI. HYI KAMALAA EN IKINÄ VOISI PUHUA MIEHESTÄNI NOIN.

mitä ympärilläni seuraan vanhempia, voi sanoa että yhdessä perheessä kymmenestä mies ei ole äidin pikkuapulainen, vaan tasa-arvoinen kasvattaja.



Kuitenkin kaksi aikuista ihmistä on tehnyt lapsen, äidin on oltava äiti siitä hetkestä kun lapsi syntyy tai muutettava elämän tyylinsä ehkä jo lasta suunniteltaessa. Mies voi ottaa iloisia kuvia ja vetäytyä taustalle, paska puhetta että äiti omii lapsen, isä pyörittää peukaloita ja katsoo jos olisi jotain pikku hassutteluja, joita voisi suorittaa ja lähtee vaikka ennen inhoamaansa kauppareisulle, kuin kantaa koliikista huutavaa vauvaansa.



Vasta viime viikolla työkaveri raivosi kun miehensä oli vienyt 4v pelkissä sukkahousuissa ja takissa hoitoon kun lapsi ei halunnut muuta laittaa, ei edes mukaan ollut mies älynnyt ottaa haalaria. Jostain syystä uskon että miehellä on putkiaivot, kiireinen bisnesmies joka tekee miljoonien päätöksiä oli jo työasioissa ei tullut mieleenkään että pitäisi keskittyä lapsen hoitoon vientiin ja syksyiseen säähän.



Jätä sitten tuollaiselle viikoksi lapsi, eikä tämä ole ainoa mies joka lapsensa noin hoitaa. Muistan itsekin miten kärvistelin liian pienessä mekossa kun isi, hyvin empaattinen ja ihana ihminen, mutta myös jämäkkä, oli kehoittanut minua 7v pukeutumaan itse ja puki samanlaisen mutta isomman hameen 4v siskolle.



Vaikka isäni on ihana ja empaattinen, kiltti ja kultainen olisimme varmasti jääneet ilman vaatteita ja kulkeneet tukat takussa, jos vanhempani olisivat eronneet ja me tytöt olisimme jääneet isälle.



Enkä nyt yleistä tunnen muutamia miehiä, jotka loistavasti pärjäävät vaimonsa kanssa tasa-arvoisina vanhempina ja muutamia jotka ovat parempia vanhempia kuin lasten äiti. Mutta kuten sanottu ovat kyllä vähemmistössä.

Minä en tuollaista menoa katselisi päivääkään. Mies osaa kyllä olla aikuinen siinä missä nainenkin ja jos ei osaa, laittakaa pihalle moiset luuserit. Joskus on laitettava kova kovaa vastaan ja yksinkertaisesti vaadittava kunnioittavaa ja tasa-arvoista kohtelua perheessä, jos homma ei muuten suju.

Meidän vastuullamme on nyt kasvattaa seuraavasta sukupolvesta tasa-arvoisia ja vastuullisia miehiä, ei mitään laiskoja pikkupoikia.

mitä ympärilläni seuraan vanhempia, voi sanoa että yhdessä perheessä kymmenestä mies ei ole äidin pikkuapulainen, vaan tasa-arvoinen kasvattaja. Kuitenkin kaksi aikuista ihmistä on tehnyt lapsen, äidin on oltava äiti siitä hetkestä kun lapsi syntyy tai muutettava elämän tyylinsä ehkä jo lasta suunniteltaessa. Mies voi ottaa iloisia kuvia ja vetäytyä taustalle, paska puhetta että äiti omii lapsen, isä pyörittää peukaloita ja katsoo jos olisi jotain pikku hassutteluja, joita voisi suorittaa ja lähtee vaikka ennen inhoamaansa kauppareisulle, kuin kantaa koliikista huutavaa vauvaansa. Vasta viime viikolla työkaveri raivosi kun miehensä oli vienyt 4v pelkissä sukkahousuissa ja takissa hoitoon kun lapsi ei halunnut muuta laittaa, ei edes mukaan ollut mies älynnyt ottaa haalaria. Jostain syystä uskon että miehellä on putkiaivot, kiireinen bisnesmies joka tekee miljoonien päätöksiä oli jo työasioissa ei tullut mieleenkään että pitäisi keskittyä lapsen hoitoon vientiin ja syksyiseen säähän. Jätä sitten tuollaiselle viikoksi lapsi, eikä tämä ole ainoa mies joka lapsensa noin hoitaa. Muistan itsekin miten kärvistelin liian pienessä mekossa kun isi, hyvin empaattinen ja ihana ihminen, mutta myös jämäkkä, oli kehoittanut minua 7v pukeutumaan itse ja puki samanlaisen mutta isomman hameen 4v siskolle. Vaikka isäni on ihana ja empaattinen, kiltti ja kultainen olisimme varmasti jääneet ilman vaatteita ja kulkeneet tukat takussa, jos vanhempani olisivat eronneet ja me tytöt olisimme jääneet isälle. Enkä nyt yleistä tunnen muutamia miehiä, jotka loistavasti pärjäävät vaimonsa kanssa tasa-arvoisina vanhempina ja muutamia jotka ovat parempia vanhempia kuin lasten äiti. Mutta kuten sanottu ovat kyllä vähemmistössä.

olin niin ällikällä että yhtäkkiä fiksusta miehestä tuli vastuuta pakoileva äidin pikkuapulainen. Ja miksi sitten tein lapsen miehen kanssa, koska hän rakasti lapsia, hassutteli kaikkien kavereiden pikkuisten kanssa, enhän minä edes älynnyt että se oli ainoa mitä hän aikoi tehdä omiensakin kanssa.



Ja kyllä olemme eronneet, mutta eihän se ole se mikä on parhaaksi lapsille, minulle se on ollut ja miehellekin, mutta lapsilla ei.

En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..

kyllähän lapsi osaa lohdutusta pyytää, jos sitä tarvitsee. Juttelin äsken asiasta lasten kanssa ja sain selville, että heidän mielestä äiti on parempi hoitaja ja lohduttaja...No sun logiikalla mieheni on kusipää! Ei maailma ole mustavalkoista niin kuin ajattelet! ap

JA HÄNNÄNHUIPPUNA AP KIRJOTTELEE TUOLLAISTEN TEKSTIEN JÄLKEEN ETTÄ "EIKÖ OLE TULLUT SELVÄKSI ETTÄ MIESKIN ON TÄRKEÄ" NOI EI TOSIAAN OLE TULLUT!!

JA JOS PUHEESI ON MIEHELLESI SAMANLAISTA KUN TÄÄLLÄ PUHUT NIIN TUSKIN OMA MIEHESIKÄÄN TUNTEE ITSEÄÄN TÄRKEÄKSI. HYI KAMALAA EN IKINÄ VOISI PUHUA MIEHESTÄNI NOIN.

on sitä mieltä, että minä (= äiti) on lapsille tärkeämpi. ap

En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..

kyllähän lapsi osaa lohdutusta pyytää, jos sitä tarvitsee. Juttelin äsken asiasta lasten kanssa ja sain selville, että heidän mielestä äiti on parempi hoitaja ja lohduttaja...No sun logiikalla mieheni on kusipää! Ei maailma ole mustavalkoista niin kuin ajattelet! ap

joku kysymään tuollaista lapsilta?! Ei oo totta....

ja välillä itse olen työmatkalla (meidän työmatkat on kaukomatkoja) eli olen yleensä noin viikon - 10 pv poissa.

Että turhaan ap yleistät siellä että KAIKKI äidit ovat tärkeämpiä lapsille kuin isät.

se on eri asia! Ellet nyt joka toinen kk ole noilla pitkillä työmatkoilla...

ja hyvä, että tajusit tuon sanan "tärkeämpiä"...en tarkoittanut, että ero olisi suuri. ap

Vai menisikö juttu niin että äiti omii lapsen jo pienestä pitäen, ei jätä lasta isän hoitoon hetkiksikään niin että ei olisi itse paikalla.



Ei anna miehen kokeilla lapsen hoitoa itsekseen vaan on haukkana vieressä neuvomassa miten kaikki tehdään oikein juuri sillä tavalla kuin hän sanoo ja SEHÄN ON OIKEA KUN ÄITI SANOO, MUITA TAPOJA EI OLE!



Äiti iskostaa miehen päähän sanoin ja katsein että tämä ei todellakaan ole yhtä hyvä kasvattaja kuin hän itse ja näin saavutaan siihen että mies alkaa itsekkin uskomaan tähän vaikka kuitenkin molemmilla on samat lähtökohdat lapsen kasvatukseen kuin lapsi syntyy.



Oma mieheni kykenee ja niin myös ystävieni miehet kykenevät kasvattamaan lapset yhtä hyvin kuin minäkin. Itse en olisi edes harkinnut tekeväni lapsia miehelle joka ei niistä osaisi huolehtia jos minulle jotain sattuisi. Ja todellakaan en usko että minun mieheni kuuluisi vähemmistöön tai sitten onm kyllä huonosti mammoilla asiat.



ps. Jos et 7- vuotiaana osannut sanoa että sinulla on 4- vuotiaan pikkusiskon mekko ei taida sinullakaan olla ihan kaikki kotona..

hyvää suhdetta ei tarkoita että lapsi ei osaisi solmia isäänsä tai isänsä lapseensa rakastavaa ja tärkeää suhdetta.

Nainen voisi kehittää vastuun ottamista perheestä ja miehestään.

Ap siis suoraan ehdottaa miehelle kehittymistä empaattisemmaksi. En näe parempaa keinoa siihen kuin kotona oleilu lasten kanssa, sillä välin kun äiti on töissä.

Ps. vaimoni palkka on omaani 8x suurempi.

Elämme nykyaikaa, tasa-arvon aikaa. Nykyään naisetkin tienaavat miehiä paremmin ja saattavat olla korkeammin koulutetumpiakin.

Vaimoni palaa huomenna työmatkaltaan. Olen leiponut hänelle mokkapaloja ja sitruunakakun. Lapset tekivät pikkuleipiä. Näytän hänelle tämän keskustelun ja ap saa kuulla kunniansa.

T: 11cm mies

tähän? Siis ihan aikuisen oikeasti...

En muista mistä luin/missä kuulin, mutta tiedän, että joskus jossain kulttuurissa historiassa isiä pidettiin jopa tärkeimpinä kuin äitejä...

Kai se on sitten nykyisin niin tasa-arvoista niin tasa-arvoista...(ainakin täällä Suomessa!) Pitäisi etsiä vähän tieteellistä faktaa kuin palstalla jaaritella...ap

mitä ympärilläni seuraan vanhempia, voi sanoa että yhdessä perheessä kymmenestä mies ei ole äidin pikkuapulainen, vaan tasa-arvoinen kasvattaja.

Kuitenkin kaksi aikuista ihmistä on tehnyt lapsen, äidin on oltava äiti siitä hetkestä kun lapsi syntyy tai muutettava elämän tyylinsä ehkä jo lasta suunniteltaessa. Mies voi ottaa iloisia kuvia ja vetäytyä taustalle, paska puhetta että äiti omii lapsen, isä pyörittää peukaloita ja katsoo jos olisi jotain pikku hassutteluja, joita voisi suorittaa ja lähtee vaikka ennen inhoamaansa kauppareisulle, kuin kantaa koliikista huutavaa vauvaansa.

Vasta viime viikolla työkaveri raivosi kun miehensä oli vienyt 4v pelkissä sukkahousuissa ja takissa hoitoon kun lapsi ei halunnut muuta laittaa, ei edes mukaan ollut mies älynnyt ottaa haalaria. Jostain syystä uskon että miehellä on putkiaivot, kiireinen bisnesmies joka tekee miljoonien päätöksiä oli jo työasioissa ei tullut mieleenkään että pitäisi keskittyä lapsen hoitoon vientiin ja syksyiseen säähän.

Jätä sitten tuollaiselle viikoksi lapsi, eikä tämä ole ainoa mies joka lapsensa noin hoitaa. Muistan itsekin miten kärvistelin liian pienessä mekossa kun isi, hyvin empaattinen ja ihana ihminen, mutta myös jämäkkä, oli kehoittanut minua 7v pukeutumaan itse ja puki samanlaisen mutta isomman hameen 4v siskolle.

Vaikka isäni on ihana ja empaattinen, kiltti ja kultainen olisimme varmasti jääneet ilman vaatteita ja kulkeneet tukat takussa, jos vanhempani olisivat eronneet ja me tytöt olisimme jääneet isälle.

Enkä nyt yleistä tunnen muutamia miehiä, jotka loistavasti pärjäävät vaimonsa kanssa tasa-arvoisina vanhempina ja muutamia jotka ovat parempia vanhempia kuin lasten äiti. Mutta kuten sanottu ovat kyllä vähemmistössä.

ainakin meidän perheessä. Mukava kun joillakin on niin täydelliset miehet, että suoriutuvat lapsenhoidosta. Joiksikin tunneiksi voi meidänkin isukin hoivaan jättää, mutta esim. ruokailut tai ulospukeminen kylmällä säällä tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Vaikka vaatteet olisi valmiina nenän edessä. Ei vaan tajua. On semmonen Hessu Hopo.

Hyvä isä on kyllä, kovasti tekee töitä perheensä eteen. Se riittää mulle.

Haluan että lapseni on 100% hyvällä hoidolla 24/7,

en siis jätä isille :)