Lue keskustelun säännöt.
olenko vanhollinen/vanhanaikainen tai outo, kun mielestäni lapsia ja äitiä ei
07.10.2010 |
pitäisi koskaan erottaa esim. työn/uran takia? (eli niin, että lapset asuu isänsä kanssa viikot ja näkevät äitinsä vaan viikonloppuisin...täsmennän, jos äidillä olisi mahdollisuus tehdä nelipäiväistä viikkoa, voisin pakottavista syistä ymmärtää ja hyväksyäkin...) On toki tiettyjä syitä (esim. mielenterveyshäiriöt, huumeet ja alkoholismi), joissa erottaminen pakollista.
Mutta summa summaarum: äiti-lapsi suhde on tärkeämpi kuin isä lapsi suhde. Eli isä voisi helpommin/paremmin olla erossa perheestään kuin äiti. Toivottavasti joku ymmärsi pointtini...ei se koskaan helppoa/hyvä olisi!
Kommentit (77)
ihan erilailla. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä mitenkään ole kasvatettu lapsia, niin että he olisivat minuun (äitiin) kiintyneitä enemmän, mutta jos heidän olisi ihan pakko valita, niin kyllä he minut valitsisivat. ap
Mieti jos sinun laitettaisiin valitsemaan kahden lapsesi väliltä!! En voi mitenkään ymmärtää tälläistä.
en voisi sanoa olevani tärkeämpi lapselle.
Sitä kummalle lapset jäävät ei todellakaan päätetä niin että minä olen tärkeämpi lapselle vaan niin kumpi lapselle on parempi. Jos esim. minä joudun toiselle paikkakunnalle töihin niin ilman muuta lapset jäävät isän kanssa asumaan tuttuun ja turvalliseen kotiin missä ystävät ovat lähellä. ja toisinpäin.
Uskon jos asenne on tuollainen että pitää itseään tärkeämpänä tarttuu se lapseenkin ja se voi aiheuttaa pahaa mieltä vielä monta kertaa lapselle kun ei uskalla ilamaista tunteitaan äidille ettei loukkaa tätä.
onko se sitten ylipäätään oikein, että äiti lähtee toiselle paikkakunnalle töihin? jos otetaan huomioon se näkökulma, että lasten on jäätävä tuttuun kotiin ja ystävien luokse?
ap
Ei meillä mitenkään ole kasvatettu lapsia, niin että he olisivat minuun (äitiin) kiintyneitä enemmän, mutta jos heidän olisi ihan pakko valita, niin kyllä he minut valitsisivat. ap
Mieti jos sinun laitettaisiin valitsemaan kahden lapsesi väliltä!! En voi mitenkään ymmärtää tälläistä.
töihin toiselle paikkakunnalle, tasan ottaisi lapseni mukaan (jos töitä ei siis kotipaikkakunnallani olisi). ap
ihan erilailla. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.
on täällä onneksi ymmärtäviäkin ihmisiä! äiti-lapsi-suhteen edelle menee oikeasti paikat ja vanhat ystävät ja tutut! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän jälkeen ei ole mitään väliä onko lapsi enemmän isänsä vai äitinsä kanssa, kunhan on vanhemman hoidossa.
Ap:n näkemys on vanhoillinen ja melko oksettavaan sävyyn esitetty :D Pointsit siitä.
70-Luvulla äiti sai olla vauvansa kanssa vain 3kk ja sitten piti mennä töihin ja vauva hoitoon.
Tietenkin jos oli mies olemassa niin hän vanhoillisesti hoiti talouden.
Onneksi nykyään nainen voi valita uran ja isä voi jäädä vauvan kanssa kotiin.
ihan erilailla. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.
Minä en ole koskaan seurustellutkaan noin itsekään otuksen kanssa. Normaali, aikuinen ja vastuuntuntoinen mies laittaa ilman muuta lasten edun AINA omansa edelle. Muunlaiseen ei pidä kenenkään tyytyäkään, pihalle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei ilmeisesti osaa ottaa aikuisen lailla vastuuta perheestään, siksi tämä aloitus. Miksi tyydytte niin vähään?
ihan erilailla. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.
on täällä onneksi ymmärtäviäkin ihmisiä! äiti-lapsi-suhteen edelle menee oikeasti paikat ja vanhat ystävät ja tutut! ap
ihan erilailla. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.
Tämä lienee vitsi, koska kukaan ei voi oikeasti olla tätä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voisi sanoa olevani tärkeämpi lapselle. Sitä kummalle lapset jäävät ei todellakaan päätetä niin että minä olen tärkeämpi lapselle vaan niin kumpi lapselle on parempi. Jos esim. minä joudun toiselle paikkakunnalle töihin niin ilman muuta lapset jäävät isän kanssa asumaan tuttuun ja turvalliseen kotiin missä ystävät ovat lähellä. ja toisinpäin. Uskon jos asenne on tuollainen että pitää itseään tärkeämpänä tarttuu se lapseenkin ja se voi aiheuttaa pahaa mieltä vielä monta kertaa lapselle kun ei uskalla ilamaista tunteitaan äidille ettei loukkaa tätä.
onko se sitten ylipäätään oikein, että äiti lähtee toiselle paikkakunnalle töihin? jos otetaan huomioon se näkökulma, että lasten on jäätävä tuttuun kotiin ja ystävien luokse? ap
että isä joutuu menemään toiselle paikkakunnalle töihin ja eroamaan lapsista sekä lapset isästä.
Mua ihan oikeesti ärsyttää tää tapa, miten tässäkin ketjussa on miehistä puhuttu. Tyyliin juuri, ettei kelpaa mihinkään muuhun kuin siittämiseen koska hei, äitihän se tärkein on. Turha sitten vinkua kun miehet lähtevät lätkimään. Mitäs he edes yrittävät lasten kanssa olla jos eivät ole tasa-arvoisia huoltajia ja yhtä tärkeitä lapsille.
on hankkia meille kahdelle yhteistä aikaa ihan erilailla. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.
Ehkä miehesi on epäempaattinen ja asettaa itsensä perheen edelle. Äläpä yleistä tyttö!
T: 11cm mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan erilailla. Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta.
Olen itse asunut vähän alle teini-ikäisestä pääasiassa isän kanssa, ja olen kyllä varma, että isäni ajatteli aina myös minun parastani. Ja hän on myös empaattinen ihminen ja on varmasti ajatellut parastani! Eli turhaa yleistystä taas. (Ja kyllä, myös äitini on varmasti ajatellut minun parastani.)
Lisäksi isän kanssa asuminen vahvisti välistämme suhdetta, aika usein soitan ensin "isille" kun on jotain tärkeää asiaa. Ja sen jälkeen vasta äidille. Tai pahimmillaan luotan, että isäni kertoo äidille. (Ovat siis edelleen naimisissa, ovat olleet jo yli 30 vuotta)
en voisi sanoa olevani tärkeämpi lapselle.
Sitä kummalle lapset jäävät ei todellakaan päätetä niin että minä olen tärkeämpi lapselle vaan niin kumpi lapselle on parempi. Jos esim. minä joudun toiselle paikkakunnalle töihin niin ilman muuta lapset jäävät isän kanssa asumaan tuttuun ja turvalliseen kotiin missä ystävät ovat lähellä. ja toisinpäin.
Uskon jos asenne on tuollainen että pitää itseään tärkeämpänä tarttuu se lapseenkin ja se voi aiheuttaa pahaa mieltä vielä monta kertaa lapselle kun ei uskalla ilamaista tunteitaan äidille ettei loukkaa tätä.
onko se sitten ylipäätään oikein, että äiti lähtee toiselle paikkakunnalle töihin? jos otetaan huomioon se näkökulma, että lasten on jäätävä tuttuun kotiin ja ystävien luokse?ap
Mikä ääliö olet jos et ymmärrä edes omaa tekstiäsi.
Todellakin säälin miestäsi ja tulevaisuudessa lapsiasi kun asenteesi on tuo kaikki menee äiti-lapsi-suhteen edelle. elii toisin sanoen omit itsekkääästi lapset itsellesi kun kuvittelet olevasi parempi huoltaja lapselle kuin isä ja olet siihen kuvitelmaan mies kasvattanut lapsesi ja uskotellut sen myös miehelle.
Minä voin ylpeänä sanoa että minulla on sellainen mies joka pystyisi myös lapset hoitamaaan ja kasvattamaan, lapsille olemme yhtä tärkeitä ja en koskaan laittaisi heitä valitsemaan äidin tai isän väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voisi sanoa olevani tärkeämpi lapselle.
Sitä kummalle lapset jäävät ei todellakaan päätetä niin että minä olen tärkeämpi lapselle vaan niin kumpi lapselle on parempi. Jos esim. minä joudun toiselle paikkakunnalle töihin niin ilman muuta lapset jäävät isän kanssa asumaan tuttuun ja turvalliseen kotiin missä ystävät ovat lähellä. ja toisinpäin.
Uskon jos asenne on tuollainen että pitää itseään tärkeämpänä tarttuu se lapseenkin ja se voi aiheuttaa pahaa mieltä vielä monta kertaa lapselle kun ei uskalla ilamaista tunteitaan äidille ettei loukkaa tätä.
onko se sitten ylipäätään oikein, että äiti lähtee toiselle paikkakunnalle töihin? jos otetaan huomioon se näkökulma, että lasten on jäätävä tuttuun kotiin ja ystävien luokse?ap
Mikä ääliö olet jos et ymmärrä edes omaa tekstiäsi.
Todellakin säälin miestäsi ja tulevaisuudessa lapsiasi kun asenteesi on tuo kaikki menee äiti-lapsi-suhteen edelle. elii toisin sanoen omit itsekkääästi lapset itsellesi kun kuvittelet olevasi parempi huoltaja lapselle kuin isä ja olet siihen kuvitelmaan mies kasvattanut lapsesi ja uskotellut sen myös miehelle.
Minä voin ylpeänä sanoa että minulla on sellainen mies joka pystyisi myös lapset hoitamaaan ja kasvattamaan, lapsille olemme yhtä tärkeitä ja en koskaan laittaisi heitä valitsemaan äidin tai isän väliltä.
Ei meillä mitenkään ole kasvatettu lapsia, niin että he olisivat minuun (äitiin) kiintyneitä enemmän, mutta jos heidän olisi ihan pakko valita, niin kyllä he minut valitsisivat. ap
Mieti jos sinun laitettaisiin valitsemaan kahden lapsesi väliltä!! En voi mitenkään ymmärtää tälläistä.
töihin toiselle paikkakunnalle, tasan ottaisi lapseni mukaan (jos töitä ei siis kotipaikkakunnallani olisi). ap
niin he valitsisivat sinut ja sitten kirjoitat ettet laittaisikaan valitsemaan vaan lapset tulisivat mukaasi ja piste.
Oikeesti vaikutat hullulta ja suosittelen että annat lapsiesi kasvaa isänsä kanssa tulee niistäkin paljon tervejärkisempiä...
hän vain kerää energiaa pimeään luukkuunsa, kun tarpeeksi energiaa on lypsetty luukkuun. Hän vapauttaa sen kuuluviin. Pian tämän jälkeen ap tai joku "muu" toteaa aiheen provoksi.
T: erään toisen ap eli aiheen provo
en voisi sanoa olevani tärkeämpi lapselle.
Sitä kummalle lapset jäävät ei todellakaan päätetä niin että minä olen tärkeämpi lapselle vaan niin kumpi lapselle on parempi. Jos esim. minä joudun toiselle paikkakunnalle töihin niin ilman muuta lapset jäävät isän kanssa asumaan tuttuun ja turvalliseen kotiin missä ystävät ovat lähellä. ja toisinpäin.
Uskon jos asenne on tuollainen että pitää itseään tärkeämpänä tarttuu se lapseenkin ja se voi aiheuttaa pahaa mieltä vielä monta kertaa lapselle kun ei uskalla ilamaista tunteitaan äidille ettei loukkaa tätä.