olenko vanhollinen/vanhanaikainen tai outo, kun mielestäni lapsia ja äitiä ei
pitäisi koskaan erottaa esim. työn/uran takia? (eli niin, että lapset asuu isänsä kanssa viikot ja näkevät äitinsä vaan viikonloppuisin...täsmennän, jos äidillä olisi mahdollisuus tehdä nelipäiväistä viikkoa, voisin pakottavista syistä ymmärtää ja hyväksyäkin...) On toki tiettyjä syitä (esim. mielenterveyshäiriöt, huumeet ja alkoholismi), joissa erottaminen pakollista.
Mutta summa summaarum: äiti-lapsi suhde on tärkeämpi kuin isä lapsi suhde. Eli isä voisi helpommin/paremmin olla erossa perheestään kuin äiti. Toivottavasti joku ymmärsi pointtini...ei se koskaan helppoa/hyvä olisi!
Kommentit (77)
En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..
kyllähän lapsi osaa lohdutusta pyytää, jos sitä tarvitsee. Juttelin äsken asiasta lasten kanssa ja sain selville, että heidän mielestä äiti on parempi hoitaja ja lohduttaja...No sun logiikalla mieheni on kusipää! Ei maailma ole mustavalkoista niin kuin ajattelet! ap
puhetta lapsen suusta (omasta mielestä lapsen ei edes pitäisi tälläisiä valintoja tehdä, siis lapselta ei pitäisi tämmöisiö ikinä kysellä)
- äiti on paras
- äiti on paras hoitaja
- äiti on paras lohduttaja
- valitsisin äidin jos olisi pakko valita jompi kumpi
Omat puheesi:
- todellakin ottaisin lapset mukaani (siis miehen mielipide on aivan sama kaikki tehdään niin kuin sinulle on parhaaksi)
- mielipiteesi miehistä: Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta. (komppasit tätä)
Todellakin teidän perheessä sinut on nostettu jalustalle ja opettettu lapsille että sinä olet paras ja niin tulee olla, isä tulee sitten siellä perässä hyvänä kakkosena.
Sorry mä en kestäis päivääkään sua. säälinmiestäsi ja lapsiasi
mutta kuten sanoin isäni on kaikesta empaattisuudestaan huolimatta myös jämäkkä mies, kuten kirjoitin, pulinat pois ja mekko niskaan nyt mennään.
Ja mitä tulee tuohon että äiti ei jätä pientä isälle, ainakan monet minun tuntemani isät eivät suostu olemaan pienen kanssa kahden, paikalle tilataan sisko, äiti ja anoppi kun lapsen äiti astuu ovesta ulos.
Ap kanssa olen todella eri mieltä siitä että lasten kanssa keskustellaan onko isi vai äiti parempi vanhempi, jos lapsi sanoo että sinä äitiliini olet parempi silloin sanotaan lapselle että isukki on ihan yhtä hyvä vaikka itse olisi ihan erimieltä ja mielessä hyrisisi KUINKA IHANAN HYVÄ ÄITI MINÄ OLEN.
En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..
kyllähän lapsi osaa lohdutusta pyytää, jos sitä tarvitsee. Juttelin äsken asiasta lasten kanssa ja sain selville, että heidän mielestä äiti on parempi hoitaja ja lohduttaja...No sun logiikalla mieheni on kusipää! Ei maailma ole mustavalkoista niin kuin ajattelet! ap
joku kysymään tuollaista lapsilta?! Ei oo totta....
Äiti jankkaa lapsiltansa kokoajan vastauksia kumman valitsisit isä vai äidin, kumpi on parempi isä vai äiti ja sitten tyytyväisenä kiillottaa sädekehäänsä kun on pienestä pitäen opettanut lapsilleen että äiti on kaikkitietävä täydellinenja paras.
Sairasta sakkia.
mutta kuten sanoin isäni on kaikesta empaattisuudestaan huolimatta myös jämäkkä mies, kuten kirjoitin, pulinat pois ja mekko niskaan nyt mennään. Ja mitä tulee tuohon että äiti ei jätä pientä isälle, ainakan monet minun tuntemani isät eivät suostu olemaan pienen kanssa kahden, paikalle tilataan sisko, äiti ja anoppi kun lapsen äiti astuu ovesta ulos. Ap kanssa olen todella eri mieltä siitä että lasten kanssa keskustellaan onko isi vai äiti parempi vanhempi, jos lapsi sanoo että sinä äitiliini olet parempi silloin sanotaan lapselle että isukki on ihan yhtä hyvä vaikka itse olisi ihan erimieltä ja mielessä hyrisisi KUINKA IHANAN HYVÄ ÄITI MINÄ OLEN.
Järkyttävää. : (
En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..
kyllähän lapsi osaa lohdutusta pyytää, jos sitä tarvitsee. Juttelin äsken asiasta lasten kanssa ja sain selville, että heidän mielestä äiti on parempi hoitaja ja lohduttaja...No sun logiikalla mieheni on kusipää! Ei maailma ole mustavalkoista niin kuin ajattelet! ap
puhetta lapsen suusta (omasta mielestä lapsen ei edes pitäisi tälläisiä valintoja tehdä, siis lapselta ei pitäisi tämmöisiö ikinä kysellä)- äiti on paras
- äiti on paras hoitaja
- äiti on paras lohduttaja
- valitsisin äidin jos olisi pakko valita jompi kumpiOmat puheesi:
- todellakin ottaisin lapset mukaani (siis miehen mielipide on aivan sama kaikki tehdään niin kuin sinulle on parhaaksi)
- mielipiteesi miehistä: Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta. (komppasit tätä)
Todellakin teidän perheessä sinut on nostettu jalustalle ja opettettu lapsille että sinä olet paras ja niin tulee olla, isä tulee sitten siellä perässä hyvänä kakkosena.
Sorry mä en kestäis päivääkään sua. säälinmiestäsi ja lapsiasi
vastauksen, mutta kysyin sen takia, että uskoisitte.
Tuosta mukaan ottamisestta mieskin olisi samaa mieltä.
No se on voi voi jos lapset ajattelevat niin eikä niitä ole siihen mitenkään erikseen kasvatettu ja minua pidetty mitenkään jalustalla.
... jotka jäävät "babysittereiksi", jos äiti lähtee ulos. Puistattavaa. Isän tehtävä on olla vastuullinen vanhempi siinä missä äidinkin. Älkää nyt jumankauta suostuko vähempään!
mutta kuten sanoin isäni on kaikesta empaattisuudestaan huolimatta myös jämäkkä mies, kuten kirjoitin, pulinat pois ja mekko niskaan nyt mennään. Ja mitä tulee tuohon että äiti ei jätä pientä isälle, ainakan monet minun tuntemani isät eivät suostu olemaan pienen kanssa kahden, paikalle tilataan sisko, äiti ja anoppi kun lapsen äiti astuu ovesta ulos. Ap kanssa olen todella eri mieltä siitä että lasten kanssa keskustellaan onko isi vai äiti parempi vanhempi, jos lapsi sanoo että sinä äitiliini olet parempi silloin sanotaan lapselle että isukki on ihan yhtä hyvä vaikka itse olisi ihan erimieltä ja mielessä hyrisisi KUINKA IHANAN HYVÄ ÄITI MINÄ OLEN.
Järkyttävää. : (
En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..
kyllähän lapsi osaa lohdutusta pyytää, jos sitä tarvitsee. Juttelin äsken asiasta lasten kanssa ja sain selville, että heidän mielestä äiti on parempi hoitaja ja lohduttaja...No sun logiikalla mieheni on kusipää! Ei maailma ole mustavalkoista niin kuin ajattelet! ap
joku kysymään tuollaista lapsilta?! Ei oo totta....
Äiti jankkaa lapsiltansa kokoajan vastauksia kumman valitsisit isä vai äidin, kumpi on parempi isä vai äiti ja sitten tyytyväisenä kiillottaa sädekehäänsä kun on pienestä pitäen opettanut lapsilleen että äiti on kaikkitietävä täydellinenja paras.Sairasta sakkia.
juttelin vaan asiasta lasten kanssa ja hyvin hienovaraisesti / ovelasti kyselin (ei siis tullut tilannetta, jossa olisi miestäni mollanut/alentanut...ja itseäni korostanut...)
Eikä lapseni todellakaan ajattele, että äiti on kaikkitietävä täydellinen ja paras...
Kai mun on isän kanssa puhuttava siitä, että lapset eivät ole aivan tyytyväisiä hänen lohdutukseensa. Todettakoot vielä se, että aiemmin, kun lapsella oli kiukkua hän parkui aina sitä vanhempaa joka ei ollut kotona... (että se on sitten sitä, että välillä toinen on "paras, tärkeämpi, kaivatumpi, paremmin kelpaava" jne.) mutta tuollaisia tilanteita ei ole nyt pitkilleen tullut... ap
lapsi sanoo että sinä äitiliini olet parempi silloin sanotaan lapselle että isukki on ihan yhtä hyvä vaikka itse olisi ihan erimieltä ja mielessä hyrisisi KUINKA IHANAN HYVÄ ÄITI MINÄ OLEN.
ja harmittikin, että niin sanoi. ap
sekä äidin että isän kanssa. Erilaista tosin. Jos minä äitinä kuolisin ja lapset jäisivät yksin isänsä kanssa, en usko, että he kovin vahvaa tunnekasvatusta saisivat. Jos taas mies kuolisi, lapsilla olisi paljon huolettomampaa ja mahdollisesti jopa hauskempaa arjessa.
Vaikka mieheni selvästi rakastaa lapsiaan ja on hyvä isä, hän on sanonut ettei haluaisi lapsi itselleen jos meille tulisi avioero. Järkytyin kyllä tästä aika tavalla, koska se tuli jotenkin ihan yllättäen. Hän on hyvä isä ja nauttii lasten kanssa olemisesta, mutta ilmeisesti kokisi liian rankaksi kahden lapsen yksinhuoltajuuden. Siinä mielessä mieheni on itsekkäämpi kuin minä, joka en voisi kuvitellakaan tuosta noin vain lupautuvani vkl-äidiksi. Toki tähänkin suostuisin jos se olisi lasten edun mukaista.
Ei se lasten ja kodin hoitaminenkaan nyt ihan vaan pelkkää oleskelua ole.Mulla ainakin riittää tekemistä kolmen lapsen ja kodin hoitamisessa. Oikeastaan pyöritän aikalailla itsekseni tätä huushollia, mieheni tehdessä pitkiä työpäiviä.
En tiedä miten vinoon oletkin saanut kasvatettua lapsesi kun eivät koskaan kehu isäänsä parhaaksi, pyydä isältään lohdutusta jne..
kyllähän lapsi osaa lohdutusta pyytää, jos sitä tarvitsee. Juttelin äsken asiasta lasten kanssa ja sain selville, että heidän mielestä äiti on parempi hoitaja ja lohduttaja...No sun logiikalla mieheni on kusipää! Ei maailma ole mustavalkoista niin kuin ajattelet! ap
puhetta lapsen suusta (omasta mielestä lapsen ei edes pitäisi tälläisiä valintoja tehdä, siis lapselta ei pitäisi tämmöisiö ikinä kysellä)- äiti on paras
- äiti on paras hoitaja
- äiti on paras lohduttaja
- valitsisin äidin jos olisi pakko valita jompi kumpiOmat puheesi:
- todellakin ottaisin lapset mukaani (siis miehen mielipide on aivan sama kaikki tehdään niin kuin sinulle on parhaaksi)
- mielipiteesi miehistä: Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta. (komppasit tätä)
Todellakin teidän perheessä sinut on nostettu jalustalle ja opettettu lapsille että sinä olet paras ja niin tulee olla, isä tulee sitten siellä perässä hyvänä kakkosena.
Sorry mä en kestäis päivääkään sua. säälinmiestäsi ja lapsiasi
vastauksen, mutta kysyin sen takia, että uskoisitte.Tuosta mukaan ottamisestta mieskin olisi samaa mieltä.
No se on voi voi jos lapset ajattelevat niin eikä niitä ole siihen mitenkään erikseen kasvatettu ja minua pidetty mitenkään jalustalla.
teksteissä sanoit että lapset valitsivat sinut jos pitäisi päättää= eli olet kysynyt lapseltasi sitä
Kaippa sille lapselle on jotain kysymystä esitetty kun hihkuu että äiti on paras ja isä on toiseksi paras = eli taas on lapsi saatu miettimään tuollaista
Ja nyt kyusyit lapseltasi kumpi on parempi hoitaja= eli taas lapsi joutui valitsemaan isän ja äidin väliltä
OIKEESTI EI TUOLLAINEN OLE NORMAALIA PÖNKITTÄÄ OMAA ITSETUNTOAAN KYSELEMÄLLÄ LAPSELTA TUOLLAISIA!
Ja mitä mieheesi tulee tottakai miehesi on sitä mieltä että lapset tulevat mukaasi, minunkin mieheni on, mutta myös minä ilmaisen miehelleni että minä olen sitä mieltä että hänkin pärjää lapsien kanssa enkä vain minä ole ykkönen. J amies puolestaan toteaa että olemme molemmat yhtä hyviä. Voin vain kuvitella kuinka paha mieli minulla olisi olla sinun miehesi= sivusta seuraaja, ollaan tehty selväksi ettäkäiti on ykkönen ja etusijalla kaikissa asioissa mitkä liittyvät lapsiin.
Ja se on todellakin voi voi kun lapset on KASVATETTU arvostamaan enemmän äitiään kuin isäänsä.
Jo pelkkä ajattelu tyylisi on karmiva ja vielä kun paljastat sen omalle miehellesi ja lapsillesi niin sääli
Ap kehuu ensimmäiset 10 viestiä itseään paremmaksi ja kun saa ryöpyn niskaansa, alkaa todistella paremmuuttaan lasten kommenteilla (oikeasti toivon ettei ole lapsilta moisia kysellyt)
Isä on aivan yhtä tärkeä lapsille kuin äiti. Minun mielestäni äitiä nostetaan vähän liian korkeaan arvoon lapsia koskien. Aivan samalla tavalla isä voi heidät hoitaa ja kasvattaa kuin äiti.
Ikävä kyllä, sosiaalitoimesta löytyy näitä jotka ovat sitä mieltä että äiti on number 1.
Vaikka tässä jutussa mitä olen sivusta seurannut, isä olisi paljon parempi kasvattaja kuin äiti, mutta äitiä pidetään korkeampana. Väärin se on.
Ap sanoo että heidän lapset on kasvatettu hyvin, rakastavat isää ja äitiä. Mutta, onko isässä jotakin vikaa kun lapset eivät häntä valitsisi? Jos te molemmat olette saman arvoisia, niin miksi olet niin varma että lapset valitsevat sinut?
Ap:lla on paska mies joka ei osaa huolehtia lapsista.
hän vain kerää energiaa pimeään luukkuunsa, kun tarpeeksi energiaa on lypsetty luukkuun. Hän vapauttaa sen kuuluviin. Pian tämän jälkeen ap tai joku "muu" toteaa aiheen provoksi.
T: erään toisen ap eli aiheen provo
se on suhteellista, mikä on pakko, mutta jos pakko olisi valita, niin kyllä mielestäni äiti ja lapset kuuluvat yhteen kuin isä ja lapset. ap
Itse vastasin että molemmat kuuluvat yhteen ja mielellään että kaikki kuuluvat yhteen.
Jo tässä huomaa ap:n itserakkauden. Kamala ihminen, ihmettelen että sillä on mies..
äiti-lapsisuhde ei ole sen tärkeämpi kuin isä-lapsisuhdekkaan. Ehkä ekoina kuukausina on näin, siis siinä tapauksessa että vauva on rintaruokinnalla koska äitihän on se "ruokapaikka". Mutta en lähtisi isää erottamaan lapsesta vaan enemmänkin kannustaisin miestä olemaan vielä enemmän lapsen elämässä. Nykyään se vain tuppaa olemaan niin, että äiti "omii" lapsen ja isä jää ulkopuolelle (siis, eihän näin aina ole, sen tiedän).
"omivat" lapsen itselleen, ja jankkaavat juuri tuota äiti-lapsi- suhde on tärkeämpi, minä olen tärkeämpi juttua. Meillä on lasten syntymästä asti kasvatettu lapsi siihen että on kiintynyt molempiin vanhempiin yhtä paljon. Enkä todellakaan voisi kuvitella itseni koskaan sanovan moista että olen lapselle tärkeämpi.
äiti-lapsisuhde ei ole sen tärkeämpi kuin isä-lapsisuhdekkaan. Ehkä ekoina kuukausina on näin, siis siinä tapauksessa että vauva on rintaruokinnalla koska äitihän on se "ruokapaikka". Mutta en lähtisi isää erottamaan lapsesta vaan enemmänkin kannustaisin miestä olemaan vielä enemmän lapsen elämässä. Nykyään se vain tuppaa olemaan niin, että äiti "omii" lapsen ja isä jää ulkopuolelle (siis, eihän näin aina ole, sen tiedän).
erottaminen olisi "pakko" eli esim. jos toinen saisi työn toiselta paikkakunnalta, niin mielestäni lapset olisi äidin kanssa...ap
"omivat" lapsen itselleen, ja jankkaavat juuri tuota äiti-lapsi- suhde on tärkeämpi, minä olen tärkeämpi juttua. Meillä on lasten syntymästä asti kasvatettu lapsi siihen että on kiintynyt molempiin vanhempiin yhtä paljon. Enkä todellakaan voisi kuvitella itseni koskaan sanovan moista että olen lapselle tärkeämpi.
jos tulisi sellainen tilanne, että toisen olisi lähdettävä toiselle paikkakunnalle töihin, niin lapset jäisivät äidille/lähtisivät äidin kanssa.
Ei meillä mitenkään ole kasvatettu lapsia, niin että he olisivat minuun (äitiin) kiintyneitä enemmän, mutta jos heidän olisi ihan pakko valita, niin kyllä he minut valitsisivat. ap
puhetta lapsen suusta (omasta mielestä lapsen ei edes pitäisi tälläisiä valintoja tehdä, siis lapselta ei pitäisi tämmöisiö ikinä kysellä)
- äiti on paras
- äiti on paras hoitaja
- äiti on paras lohduttaja
- valitsisin äidin jos olisi pakko valita jompi kumpi
Omat puheesi:
- todellakin ottaisin lapset mukaani (siis miehen mielipide on aivan sama kaikki tehdään niin kuin sinulle on parhaaksi)
- mielipiteesi miehistä: Miehet on harvoin empaattisia, saatikka että asettaisivat lapsen itsensä edelle missään asiassa. Äidit taas ajattelevat lastensa parasta. (komppasit tätä)
Todellakin teidän perheessä sinut on nostettu jalustalle ja opettettu lapsille että sinä olet paras ja niin tulee olla, isä tulee sitten siellä perässä hyvänä kakkosena.
Sorry mä en kestäis päivääkään sua. säälinmiestäsi ja lapsiasi