Lue keskustelun säännöt.
Anoppi veti taas pohjat!
04.10.2010 |
Lapsella oli synttärit. Anopilta sai lahjaksi sellaisen kylpytakin. No ei siinä mitään vaikka meillä jo onkin oikein hyvä kylpytakki. Tämä anopilta saatu on sellaista paksua ja järkyttävän tönkköä fleeceä. Ja kokoa liian pieni.
Ja jotta lapsen arvostus olisi täydellistä, sai pienempi sisarus samanlaisen kylpytakin lahjaksi, siis vaikka hänellä ei ollutkaan syntymäpäivää. Turha varmaan mainita että tästäkin koko liian pieni.
Ja pahinta että mä olin niin nössö että olin hiljaa. En viitsinyt sanoa mitään siinä muiden vieraiden kuullen tietäen että anoppi saisi kohtauksen. Lähtivät sitten ekoina vieraina pois.
Joka hemmetin vuosi sama juttu. Miksi ihmeessä ei voi kysyä mitä lapset tarvitsevat tai haluavat? Tai antais lahjan vaikka rahana.
Ketuttaa ja pahasti.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olethan varma, että ne ovat mieleisiä, eikä mitään anopin mielestä turhaa?
Ärsyttää, jos mummoa pidetään vaan lahja-automaattina, jonka pitää täyttää kaikki lahjatoiveet. En ihmettele, jos anopinkaan arvostus miniää kohtaan, ei ole kovin korkealla.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että jos kysyy toivetta, niin jos toive vaan on kohtuullinen (helposti löydettävissä ja kohtuuhintainen) niin sitten ostaa sen toiveen mukaan. Mutta mikään pakko ei anopin ole lahjatoiveita kysellä.
Ja tiedän miltä tuntuu saada lahjoja, joista ei niin olisi väliä. Minulla itselläni on anoppi, joka on surkeista lahjoistaan tuttu. Tekee itse käsitöitä, ja on nähnyt niissä paljon vaivaa, värit ja mallit vaan ovat aivan karseita. Niitä ei oikeasti voi käyttää, vaikka en mikään kranttu olekaan. Lisäksi anoppi ostaa esim. jouluisin useamman krääsälahjan jokaiselle (no on toki mukana aina jotain oikeasti mukavaakin). Itse pidän tätä anopin tapaa lahjoa vähän hupsuna ja se on meillä vähän sisäpiirivitsikin (ei kerrota anopille). Mutta missään nimessä ei tulisi mieleen arvostella anoppia, se on hänen tapansa lahjoa ja minusta on ihanaa, että hän haluaa muistaa meitä, vaikka maut eivät oikein yksiin käykään. (no se vähän harmittaa, että anoppi näkee suuren vaivan käsitöissä, joita ei voi käyttää, esim. anopin tekemä vauvan hattu mahtui minun omaankin päähäni)