Lue keskustelun säännöt.
Anoppi veti taas pohjat!
04.10.2010 |
Lapsella oli synttärit. Anopilta sai lahjaksi sellaisen kylpytakin. No ei siinä mitään vaikka meillä jo onkin oikein hyvä kylpytakki. Tämä anopilta saatu on sellaista paksua ja järkyttävän tönkköä fleeceä. Ja kokoa liian pieni.
Ja jotta lapsen arvostus olisi täydellistä, sai pienempi sisarus samanlaisen kylpytakin lahjaksi, siis vaikka hänellä ei ollutkaan syntymäpäivää. Turha varmaan mainita että tästäkin koko liian pieni.
Ja pahinta että mä olin niin nössö että olin hiljaa. En viitsinyt sanoa mitään siinä muiden vieraiden kuullen tietäen että anoppi saisi kohtauksen. Lähtivät sitten ekoina vieraina pois.
Joka hemmetin vuosi sama juttu. Miksi ihmeessä ei voi kysyä mitä lapset tarvitsevat tai haluavat? Tai antais lahjan vaikka rahana.
Ketuttaa ja pahasti.
Kommentit (61)
että ei anna lahjaksi mitään, siis ei yhtään mitään. Tulee kahville ja kakulle, onnittelee, mutta ei tuo lahjaa, ei edes korttia. Sanoo, että teille tulee kumminkin ongelmia, kun hän ei osaa ostaa oikeaa ja rahaa hän ei anna. Eikö riitä, että hän tulee käymään, ei hän lahjoja tuo meille aikuisillekaan.
niin ei meille tarvitsisi tulla kakullekaan. Sanoisinpa ehkä äidilleni vielä, että niistä kakunpalasista tulisi vaan vyötäröllesi ongelmia ja muutahan emme tarjoa, joten pysyköön vaan poissa.
On ihan ok, että aikuiset eivät saa lahjoja. Mutta lapselle varmasti synttäreinä mieletön pettymys! Voisihan vaikka muistaa lupaamalla kivan yökyläilyn tai uimareissun tai elokuvaillan.
Meille on kyllä ihan jokainen sukulainen ja läheinen tervetullut juhlimaan lasten synttäreitä, koska ne JUHLAT on tärkeimmät. Se, että ihmiset läsnäolollaan ja onnitteluin ottavat osaa iloiseen päivään. Lapset ei ole ikinä ottanut ongelmaa lahjattomasta vieraasta. Joskus ovat mutisseet villasukista jouluna, silloin loput lahjat menivät pannaan kunnes oli sisäistynyt ajatus lahjojen todellisesta merkityksestä. Ei ole enää mutrusuita tai epäkiitollisuutta, ihanaa. Pitäkää te ullanlinnassa omanlaiset kekkerinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessämme on AINA tapana kysyä lahjatoivomuksia ja viedä synttärisankarille sellainen lahja, jota myös tulee käytettyä. On aivan järjetöntä tuhlausta ostaa lahjoja, joista ei ole mitään iloa kenellekään.
Itse ainakin tunnen jonkinlaista tyydytystä siitä, kun näin ostamani lahjan käytössä. Tuntuu hyvältä, kun rahaa ei mennyt hukkaan, sankari on iloinen ja kaikilla siis hyvä mieli.
Myös sukulaisten kesken onnistumme yleensä miellyttämään sekä lahjan ostajaa että saajaa.
lemmikkihäkki, jolle ei käyttöä.
Vääränkokoinen kylpytakki, jolle ei käyttöä.
Molemmat on laitettava roskiin tai eteenpäin.
No, mun mielestä siinä on se ero, että lemmikkihäkki ostetaan harvoin vain leluksi (eli oletetaan, että sinne ostetaan se lemmikki myös ja mielestäni lemmikkiä ei voi ostaa/ostattaa toiselle lahjaksi kysymättä!)
Kylpytakki sinällään voi olla oikeinkin käyttökelpoinen, toki tässä tapauksessa se oli harmillisesti väärää kokoa (ja varmasti olisi onnistunut vaihtaa isommaksi, jos ap olisi asiasta anopille maininnut) mutta EI VAIN MUUTEN MIELLYTTÄNYT ap:tä tai hänen lastaan.
On vähän eri asia toivoa lapselle (tarpeista kysyttäessä) pussilakanasettiä tai pyyhettä tai vaikka villahaalaria, kuin esim. lahjakorttia Polarn o. Pyretille tai Molon talvihaalaria. Eli suhteellisuus tässäkin..
Lapsi voi ihan oikeasti tarvita sen pussilakanan mutta just jotain cupcaken talvikampetta ei kukaan todellisuudessa TARVITSE.
Mitä järkeä oli se kylpytakki edes ostaa? Miksei anoppi yksinkertaisesti kysynyt, mitä tarvitaan ja ostanut sitten jonkun tavaran, jolle olisi ollut ihan oikeasti käyttöä? Järjetöntä rahantuhlausta tuommoinen.
Ei meilläkään olisi kylpytakille yhtään mitään käyttöä. Meidän perheessämme ei kukaan ole koskaan käyttänyt kylpytakkia. Sori, synnärillä itseasiassa käytin pari kertaa. Lapset eivät ole käyttäneet sellaista koskaan elämässään. Ap:llä varmaan sama juttu.
Minä en ikinä voisi kuvitella ostavani ei-toivottua lahjaa kenellekään. Kysyminen on niin yksinkertaista ja kaikille tulee hyvä mieli, kun on ostettu hyvä lahja. It en edes osta kallista, sukulaisille rajana on 30 euroa puolin ja toisin. Sillä saa jo vaikka mitä vaatetta tai lelua.
lemmikkihäkki, jolle ei käyttöä. Vääränkokoinen kylpytakki, jolle ei käyttöä. Molemmat on laitettava roskiin tai eteenpäin.
No, mun mielestä siinä on se ero, että lemmikkihäkki ostetaan harvoin vain leluksi (eli oletetaan, että sinne ostetaan se lemmikki myös ja mielestäni lemmikkiä ei voi ostaa/ostattaa toiselle lahjaksi kysymättä!) Kylpytakki sinällään voi olla oikeinkin käyttökelpoinen, toki tässä tapauksessa se oli harmillisesti väärää kokoa (ja varmasti olisi onnistunut vaihtaa isommaksi, jos ap olisi asiasta anopille maininnut) mutta EI VAIN MUUTEN MIELLYTTÄNYT ap:tä tai hänen lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha lahja on turha lahja oli se sitten kristallivaasi, kylpytakki tai hamsterin häkki.
Minusta tuollaine lahja osoittaa toiselta arvostuksen puutetta. Toinen on silloin lahjan antajalle ihan sama.
Miksi lahja ei voisi olla käyttökelpoinen ja toivottu? Säästää hermoja, luontoa ja rahaa.
ap
Kun itse lapsuudesta muistan saaneeni esittää toiveen vanhemmilleni jouluna ja synttärinä. Joskus toive toteutui, aina ei, mutta lahjoista olin silti aina onnellinen. Kummeilta, mummuilta jne. ei erikseen toivottu mitään, mutta yleensä he kuitenkin jollakin lahjalla minua muistivat. Lahjat olivat antajiensa näköiset ja juuri siksi ihanat.
Nyt ei voi mennä lasten syntymäpäiville saati sitten hääjuhlaan kyselemättä tarkkaa lahjalistaa. Itselläni ainakin on samalla mennyt koko antamisen ilo, kun ei voi enää miettiä mukavaa yllätyslahjaa. Samalla myös toiveiden hinnat ovat kohonneet järkyttäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä oli se kylpytakki edes ostaa? Miksei anoppi yksinkertaisesti kysynyt, mitä tarvitaan ja ostanut sitten jonkun tavaran, jolle olisi ollut ihan oikeasti käyttöä? Järjetöntä rahantuhlausta tuommoinen.
Ei meilläkään olisi kylpytakille yhtään mitään käyttöä. Meidän perheessämme ei kukaan ole koskaan käyttänyt kylpytakkia. Sori, synnärillä itseasiassa käytin pari kertaa. Lapset eivät ole käyttäneet sellaista koskaan elämässään. Ap:llä varmaan sama juttu.
Minä en ikinä voisi kuvitella ostavani ei-toivottua lahjaa kenellekään. Kysyminen on niin yksinkertaista ja kaikille tulee hyvä mieli, kun on ostettu hyvä lahja. It en edes osta kallista, sukulaisille rajana on 30 euroa puolin ja toisin. Sillä saa jo vaikka mitä vaatetta tai lelua.
Ap mainitsi aloitusviestissä, että lapsella oli jo kunnollinen kylpytakki. Ehkä anoppi ajatteli, että niitäkin voisi olla toinen jos vaikka toinen on pesussa tmv. Miksi aina ensimmäisenä ajatellaan, että lahjanantaja ei ole antanut yhtään ajatusta lahjan saajalle?
Se nyt vaan on niin, että kaikilla ei ole tapana kysyä lahjatoiveita tai vaikka kysyisivätkin, niin eivät niitä toteuta. Ja koska ap on tiennyt anoppinsa tällaiseksi, niin miksi ihmeessä vetää herneet nenään nyt yhdestä kylpytakista??
(Kyllä, itse kysyn lahjatoiveet ja ostankin sitä mitä toivotaan, mutta en odota lapsilleni ostettavan vain heidän toivomiaan lahjoja enkä toiveista mainitse, jos ei kysytä. Ja senkin jälkeen ne ovat vain toiveita, jonka sanon myös lapsille!)
Mikäli toivomuksena on vain kallista tavaraa, se on varsin tökeröä ja lapsellista. Noin muutenkoen toivomusten kysymisen vain ja ainoastaan järkevänä hommana. MIKSI kukaan haluaisi ostaa toiselle epämieluisan lahjan? Saako joku siitä jonkinlaista tyydytystä?
Yllärit voivat myös olla tosi mukavia, mutta niissä on aina vaarana, että joku muukin ajattelee samaa ylläriä. Yllätyslahja saattaa myös mennä pahasti pieleen ja lahja jäädä käyttämättä kokonaan. Itse kokisin sen kurjana, minä ainakin haluan nähdä saajan naamalla OIKEASTI hyvän mielen, en vain kohteliaisuushymyä ja kaunista kiitosta.
Kun itse lapsuudesta muistan saaneeni esittää toiveen vanhemmilleni jouluna ja synttärinä. Joskus toive toteutui, aina ei, mutta lahjoista olin silti aina onnellinen. Kummeilta, mummuilta jne. ei erikseen toivottu mitään, mutta yleensä he kuitenkin jollakin lahjalla minua muistivat. Lahjat olivat antajiensa näköiset ja juuri siksi ihanat. Nyt ei voi mennä lasten syntymäpäiville saati sitten hääjuhlaan kyselemättä tarkkaa lahjalistaa. Itselläni ainakin on samalla mennyt koko antamisen ilo, kun ei voi enää miettiä mukavaa yllätyslahjaa. Samalla myös toiveiden hinnat ovat kohonneet järkyttäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... lahjan, joka on oikeasti mieluinen ja jota oikeasti käytetään. Muu on typerää rahan- ja luonnonvarojen tuhlausta.
Minä sain ap:n viesteistä sen kuvan, että tämä lahjajuttu oli vain jäävuoren huippu. Anopilla ei ilmeisesti ole muutenkaan tapana kohdella ap:n perhettä mitenkään mukavalla tavalla, eli se kylpytakki ei varmaankaan ollut välttämättä ihan hyväntahtoisesti ostettu vahinkolahja. Ehkä ap:llä nyt vain meni hermot ja oli pakko vähän päästellä höyryjä jossakin.
Mitä järkeä oli se kylpytakki edes ostaa? Miksei anoppi yksinkertaisesti kysynyt, mitä tarvitaan ja ostanut sitten jonkun tavaran, jolle olisi ollut ihan oikeasti käyttöä? Järjetöntä rahantuhlausta tuommoinen. Ei meilläkään olisi kylpytakille yhtään mitään käyttöä. Meidän perheessämme ei kukaan ole koskaan käyttänyt kylpytakkia. Sori, synnärillä itseasiassa käytin pari kertaa. Lapset eivät ole käyttäneet sellaista koskaan elämässään. Ap:llä varmaan sama juttu. Minä en ikinä voisi kuvitella ostavani ei-toivottua lahjaa kenellekään. Kysyminen on niin yksinkertaista ja kaikille tulee hyvä mieli, kun on ostettu hyvä lahja. It en edes osta kallista, sukulaisille rajana on 30 euroa puolin ja toisin. Sillä saa jo vaikka mitä vaatetta tai lelua.
Ap mainitsi aloitusviestissä, että lapsella oli jo kunnollinen kylpytakki. Ehkä anoppi ajatteli, että niitäkin voisi olla toinen jos vaikka toinen on pesussa tmv. Miksi aina ensimmäisenä ajatellaan, että lahjanantaja ei ole antanut yhtään ajatusta lahjan saajalle? Se nyt vaan on niin, että kaikilla ei ole tapana kysyä lahjatoiveita tai vaikka kysyisivätkin, niin eivät niitä toteuta. Ja koska ap on tiennyt anoppinsa tällaiseksi, niin miksi ihmeessä vetää herneet nenään nyt yhdestä kylpytakista?? (Kyllä, itse kysyn lahjatoiveet ja ostankin sitä mitä toivotaan, mutta en odota lapsilleni ostettavan vain heidän toivomiaan lahjoja enkä toiveista mainitse, jos ei kysytä. Ja senkin jälkeen ne ovat vain toiveita, jonka sanon myös lapsille!)
muistan omassa lapsuudessani toivoneeni jotain lahjaa, ja sitten pettyneen aika lujastikin kun tuo toive ei toteutunut. Yhtenä jouluna (n. 6-vuotiaana) toivoin kovasti My Little Ponya. Useimmilla kavereilla oli montakin ponia ja jos jonkinmoista ponitallia ja muuta varustetta. Jouluaattona sitten paketista paljastui ihan joku toinen kuminen poni, ja äitini selitti että ne my little ponyt olivat hänen mielestään niin rumia ja tämä poni kauniimpi. En tietenkään ääneen asiasta märissyt, mutta muistan edelleen sen pettymyksen tunteen. Eli kyllä mun mielestä on vähän turhaa hurskastelua sanoa että ei ennenkään mitään toivottu ja kiitollisia oltiin vaikka selkäsaunasta. Nih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliisi jäänyt käyttämättä vaikka koko olisi ollut oikea. Se on oikeasti t_ö_n_k_k_ö! En ole sellaiseen edes koskaan törmännyt vaikka asioin myös ns. halpisliikkeissä.
Mutta viedään kylpytakit kirpparille ja katsotaan mitä mammat niistä maksaa. Veikkaan ettei kelpaa edes ilmaiseksi.
Onneksi lapsi sai muilta lahjaksi toivomiaan juttuja.
ap
kerro vaan kaikille synttäreille osallistuville rahasummaa jonka voivat tuoda, ja käytte sitten itse ostamassa lahjatoivelistan mukaisesti ne täydelliset lahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitin olevani erilainen kuin ne, jotka eivät kysy toivomuksia vaan toivovat vaan lahjansa olevan jotenkuten ok. Minusta se on haaskausta. Haluan ostaa vain mieluisia lahjoja.
... lahjan, joka on oikeasti mieluinen ja jota oikeasti käytetään. Muu on typerää rahan- ja luonnonvarojen tuhlausta. Minä sain ap:n viesteistä sen kuvan, että tämä lahjajuttu oli vain jäävuoren huippu. Anopilla ei ilmeisesti ole muutenkaan tapana kohdella ap:n perhettä mitenkään mukavalla tavalla, eli se kylpytakki ei varmaankaan ollut välttämättä ihan hyväntahtoisesti ostettu vahinkolahja. Ehkä ap:llä nyt vain meni hermot ja oli pakko vähän päästellä höyryjä jossakin.
Mitä järkeä oli se kylpytakki edes ostaa? Miksei anoppi yksinkertaisesti kysynyt, mitä tarvitaan ja ostanut sitten jonkun tavaran, jolle olisi ollut ihan oikeasti käyttöä? Järjetöntä rahantuhlausta tuommoinen. Ei meilläkään olisi kylpytakille yhtään mitään käyttöä. Meidän perheessämme ei kukaan ole koskaan käyttänyt kylpytakkia. Sori, synnärillä itseasiassa käytin pari kertaa. Lapset eivät ole käyttäneet sellaista koskaan elämässään. Ap:llä varmaan sama juttu. Minä en ikinä voisi kuvitella ostavani ei-toivottua lahjaa kenellekään. Kysyminen on niin yksinkertaista ja kaikille tulee hyvä mieli, kun on ostettu hyvä lahja. It en edes osta kallista, sukulaisille rajana on 30 euroa puolin ja toisin. Sillä saa jo vaikka mitä vaatetta tai lelua.
Ap mainitsi aloitusviestissä, että lapsella oli jo kunnollinen kylpytakki. Ehkä anoppi ajatteli, että niitäkin voisi olla toinen jos vaikka toinen on pesussa tmv. Miksi aina ensimmäisenä ajatellaan, että lahjanantaja ei ole antanut yhtään ajatusta lahjan saajalle? Se nyt vaan on niin, että kaikilla ei ole tapana kysyä lahjatoiveita tai vaikka kysyisivätkin, niin eivät niitä toteuta. Ja koska ap on tiennyt anoppinsa tällaiseksi, niin miksi ihmeessä vetää herneet nenään nyt yhdestä kylpytakista?? (Kyllä, itse kysyn lahjatoiveet ja ostankin sitä mitä toivotaan, mutta en odota lapsilleni ostettavan vain heidän toivomiaan lahjoja enkä toiveista mainitse, jos ei kysytä. Ja senkin jälkeen ne ovat vain toiveita, jonka sanon myös lapsille!)
... lahjan, joka on oikeasti mieluinen ja jota oikeasti käytetään. Muu on typerää rahan- ja luonnonvarojen tuhlausta. Minä sain ap:n viesteistä sen kuvan, että tämä lahjajuttu oli vain jäävuoren huippu. Anopilla ei ilmeisesti ole muutenkaan tapana kohdella ap:n perhettä mitenkään mukavalla tavalla, eli se kylpytakki ei varmaankaan ollut välttämättä ihan hyväntahtoisesti ostettu vahinkolahja. Ehkä ap:llä nyt vain meni hermot ja oli pakko vähän päästellä höyryjä jossakin.
Mitä järkeä oli se kylpytakki edes ostaa? Miksei anoppi yksinkertaisesti kysynyt, mitä tarvitaan ja ostanut sitten jonkun tavaran, jolle olisi ollut ihan oikeasti käyttöä? Järjetöntä rahantuhlausta tuommoinen. Ei meilläkään olisi kylpytakille yhtään mitään käyttöä. Meidän perheessämme ei kukaan ole koskaan käyttänyt kylpytakkia. Sori, synnärillä itseasiassa käytin pari kertaa. Lapset eivät ole käyttäneet sellaista koskaan elämässään. Ap:llä varmaan sama juttu. Minä en ikinä voisi kuvitella ostavani ei-toivottua lahjaa kenellekään. Kysyminen on niin yksinkertaista ja kaikille tulee hyvä mieli, kun on ostettu hyvä lahja. It en edes osta kallista, sukulaisille rajana on 30 euroa puolin ja toisin. Sillä saa jo vaikka mitä vaatetta tai lelua.
Ap mainitsi aloitusviestissä, että lapsella oli jo kunnollinen kylpytakki. Ehkä anoppi ajatteli, että niitäkin voisi olla toinen jos vaikka toinen on pesussa tmv. Miksi aina ensimmäisenä ajatellaan, että lahjanantaja ei ole antanut yhtään ajatusta lahjan saajalle? Se nyt vaan on niin, että kaikilla ei ole tapana kysyä lahjatoiveita tai vaikka kysyisivätkin, niin eivät niitä toteuta. Ja koska ap on tiennyt anoppinsa tällaiseksi, niin miksi ihmeessä vetää herneet nenään nyt yhdestä kylpytakista?? (Kyllä, itse kysyn lahjatoiveet ja ostankin sitä mitä toivotaan, mutta en odota lapsilleni ostettavan vain heidän toivomiaan lahjoja enkä toiveista mainitse, jos ei kysytä. Ja senkin jälkeen ne ovat vain toiveita, jonka sanon myös lapsille!)
ap
Jos kysytään tarvitseeko lapsi jotain, ja vastaus on "juu, itseasiassa lapsi tykkää tällä hetkellä kovasti eläimistä ja on toivonut eläinkirjaa", on pikkuisen eri asia kuin kutsukortin mukana tuleva lipare jossa on lueteltu kaikki lapsen toiveet tai vaihtoehtoisesti mahdollisuus pistää 50€ tilille, kiitos.
Siinä on ero.
kerro vaan kaikille synttäreille osallistuville rahasummaa jonka voivat tuoda, ja käytte sitten itse ostamassa lahjatoivelistan mukaisesti ne täydelliset lahjat.
No meissä on sitten sellainen ero, että minä ehdottomasti haluan ostaa lahjan, joka on oikeasti mieluinen ja jota oikeasti käytetään. Muu on typerää rahan- ja luonnonvarojen tuhlausta.
Minä sain ap:n viesteistä sen kuvan, että tämä lahjajuttu oli vain jäävuoren huippu. Anopilla ei ilmeisesti ole muutenkaan tapana kohdella ap:n perhettä mitenkään mukavalla tavalla, eli se kylpytakki ei varmaankaan ollut välttämättä ihan hyväntahtoisesti ostettu vahinkolahja. Ehkä ap:llä nyt vain meni hermot ja oli pakko vähän päästellä höyryjä jossakin.
Mitä järkeä oli se kylpytakki edes ostaa? Miksei anoppi yksinkertaisesti kysynyt, mitä tarvitaan ja ostanut sitten jonkun tavaran, jolle olisi ollut ihan oikeasti käyttöä? Järjetöntä rahantuhlausta tuommoinen. Ei meilläkään olisi kylpytakille yhtään mitään käyttöä. Meidän perheessämme ei kukaan ole koskaan käyttänyt kylpytakkia. Sori, synnärillä itseasiassa käytin pari kertaa. Lapset eivät ole käyttäneet sellaista koskaan elämässään. Ap:llä varmaan sama juttu. Minä en ikinä voisi kuvitella ostavani ei-toivottua lahjaa kenellekään. Kysyminen on niin yksinkertaista ja kaikille tulee hyvä mieli, kun on ostettu hyvä lahja. It en edes osta kallista, sukulaisille rajana on 30 euroa puolin ja toisin. Sillä saa jo vaikka mitä vaatetta tai lelua.
Ap mainitsi aloitusviestissä, että lapsella oli jo kunnollinen kylpytakki. Ehkä anoppi ajatteli, että niitäkin voisi olla toinen jos vaikka toinen on pesussa tmv. Miksi aina ensimmäisenä ajatellaan, että lahjanantaja ei ole antanut yhtään ajatusta lahjan saajalle? Se nyt vaan on niin, että kaikilla ei ole tapana kysyä lahjatoiveita tai vaikka kysyisivätkin, niin eivät niitä toteuta. Ja koska ap on tiennyt anoppinsa tällaiseksi, niin miksi ihmeessä vetää herneet nenään nyt yhdestä kylpytakista?? (Kyllä, itse kysyn lahjatoiveet ja ostankin sitä mitä toivotaan, mutta en odota lapsilleni ostettavan vain heidän toivomiaan lahjoja enkä toiveista mainitse, jos ei kysytä. Ja senkin jälkeen ne ovat vain toiveita, jonka sanon myös lapsille!)
Jos luit viestini loppuun, niin huomasit varmasti että minäkin ostan lahjat toiveiden mukaan, koska haluan antaa oikeasti tarpeellist ja toivottua. Olen vaan tottunut, että kaikki muut eivät tätä kaavaa noudata enkä jaksa asiasta sen enempää stressata. Opetan kuitenkin lapsilleni, että toiveet ovat vain toiveita ja kaikki lahjat ovat yhtä arvokkaita - oli ne sitten se toivottu auto tai yllärinä tullut värityskirja.
Ehkä sen takia en ymmärrä, että ap jaksaa niin nurista anopin lahjoista, kun on tottunut anopin toimintaan! Antaisi toisen ostaa ja tekisi lahjoilla mitä sitten huvittaa! Meilläkin miehen mummo saattaa antaa lahjaksi jonkun vanhan pehmolelun omasta kätköstään tai vanhaksi mennyttä suklaata, mutta en siitä jaksa stressata kun tiedän hänen tyylinsä.
sellaisia äitejä, joiden takia lopettaisin koko lahjojen oston, jos olisin heidän anoppinsa. Mikään ei kelpaa.
Ethän ap ollut sanonut anopille mitään toiveita. Jos mikä tahansa ei käy, niin mikset sanonut mikä teille kelpaa. Suututaan siitä että joku tuo vääränlaisen LAHJAN. Lapsellista. Jälkikäteen on turhaa itkeä, että me ei haluta mitään turhaa jne. Pitäisikö anopin olla ajatustenlukija?
sellaisia äitejä, joiden takia lopettaisin koko lahjojen oston, jos olisin heidän anoppinsa. Mikään ei kelpaa. Ethän ap ollut sanonut anopille mitään toiveita. Jos mikä tahansa ei käy, niin mikset sanonut mikä teille kelpaa. Suututaan siitä että joku tuo vääränlaisen LAHJAN. Lapsellista. Jälkikäteen on turhaa itkeä, että me ei haluta mitään turhaa jne. Pitäisikö anopin olla ajatustenlukija?
Mutta joitain ominaisuuksia olisi hyvä olla. Kertoo paljon anopista ettei lapset halua sinne ikinä hoitoon. Muista hoitopaikoista eivät kieltäydy koskaan. No se on sivuseikka näissä lahja-asioissa.
Minua ketuttaa, että kerta toisensä jälkeen anopin lahjat ovat ala-arvoisia. Olisvat nyt vaikka ostaneet taas sen puuauton tai pikkuauton tuolla kylpytakkirahalla. Olis kaikki olleet tyytyväisiä.
Minä lähinnä kaipaan kunnioitusta puolin ja toisin. Toinen mummo osittaa aina kiinnostusta lapseen ja lapsen toiveisiin. On ilo nähdä ilostuntu ja tyytyväine lapsenlapsi. Anopille tärkeintä on sitten jotkut muut seikat.
Anopille ei voi sanoa mikä kelpaa ilman hirvittävää kohtausta. Anopille on sanottu noin 150 kertaa että älä osta turhaa, kysy lapsilta mitä haluavat. On sanottu ettei kotimme ole kaatopaikka jonne voi kuskata kaiken ylimääräisen omista nurkistaan. Ihmettelen eikö anoppia häiritse ettei hänen ostamiaan vaatteita näy koskaan lastemme päällä? Ei voi näkyä kun ei niitä voi pitää.
ap
lemmikkihäkki, jolle ei käyttöä.
Vääränkokoinen kylpytakki, jolle ei käyttöä.
Molemmat on laitettava roskiin tai eteenpäin.