Lue keskustelun säännöt.
G: Viimeisin 'tempaus' mitä tuntemasi curlingvanhempi on
Kommentit (235)
Vanha äiti taaperon kanssa avoimessa. Villi taapero touhuaa ja sabotoi muiden leikkejä aina ja kokoajan, se on ihan arkea tuolla avoimessa jo, kaikki tietää ja osaa suhtautua siihen. Viimeksi vain vielä räikeämpää käytöstä. Poika työntää nukenrattaita toisten lasten päälle. Myös vauvojen jotka hikiseen osaa itse istua lattialla. Äiti ei tietenkään "huomaa" asiaa ku vasta kun pari vauvaa itkee kunnolla. "Oi, oliko se meidän kulta kun sai nämä itkemään?". Kääntyy taas poispäin. Poika jatkaa, toiset äidit yrittää ohjata poikaa muihin hommiin, ei onnistu. Kun pari lasta lisää itkee curling äiti kääntyy:" nyt kulta, otappa pienemmät kärryt niin ei kavereita satu niin paljon kun törmäät!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha äiti taaperon kanssa avoimessa. Villi taapero touhuaa ja sabotoi muiden leikkejä aina ja kokoajan, se on ihan arkea tuolla avoimessa jo, kaikki tietää ja osaa suhtautua siihen. Viimeksi vain vielä räikeämpää käytöstä. Poika työntää nukenrattaita toisten lasten päälle. Myös vauvojen jotka hikiseen osaa itse istua lattialla. Äiti ei tietenkään "huomaa" asiaa ku vasta kun pari vauvaa itkee kunnolla. "Oi, oliko se meidän kulta kun sai nämä itkemään?". Kääntyy taas poispäin. Poika jatkaa, toiset äidit yrittää ohjata poikaa muihin hommiin, ei onnistu. Kun pari lasta lisää itkee curling äiti kääntyy:" nyt kulta, otappa pienemmät kärryt niin ei kavereita satu niin paljon kun törmäät!"
Mun mielestä toi on kyllä osittain jo ihan laiskuutta, kun ei viittitä sitä omaa lastaan ojentaa ja komentaa ja käsitellä siitä mahdollisesti seuraavaa konfliktiä (tai miten se ikinä kirjoitetaankaan :D )
eka sivun viestiin öö olikohan 17 kommentiksi;-o. Että samanlainen vanhempi on sekin, joka vieraan antaa kamojaan viedä, eikä aseta kyläilijöille rajoja.
Maailmassa on muutakin kuin joko-tai tässä lastenkasvatuksessa. Itselläni on neljä lasta, vauvasta teini-ikäiseen iältään. Siskoni on mielestäni kurlaaja ja siskoni mielestä minä olen natsi. Asiat kuitenkaan ei taida olla näin yksioikoisia; itse en pidä absoluuttisesti kiinni muista säännöistä, kuin kouluunlähtöaamujen heräämisajoista ja rutiineista, läksyjen teosta, ruoka- ja nukkumaanmenoajoista. Lisäksi sellaisten perusasioiden, kuten valehtelemisen, varastamisen ja kiusaamisen suhteen olen ehdoton. Muuten melko paljosta voidaan keskustella. Meillä lapset tekevät osansa kotihommista. Passaamista en ole oikeastaan koskaan harrastanut, ellei meillä ole ollut jotain spesiaalia. Mielestäni siis sangen normaalia eikä erityisen natsia. Lapset luottavat minuun, kertovat surut, huolet, halut ja toiveet eikä tarvitse arpoa heidän kuulumisiaan.
viimeinen lauseesi herätti huomioni. jos lapsi luottaa vanhempansa ymmärrykseen, tukeen ja keskustelutaitoon, kertoo hän asioistaan avoimesti. tarkoitan tilannetta, missä lapsi ehkä kokee ongelman olevan myös omassa itsessään, mutta ottaa asian puheeksi silti, koska ei automaattisesti oleteta hänen ajatuksiaan teilattavan.
curlinkia en ole ikinä harrastanut, enemmänkin menisin joidenkin mielestä natsimutsi -puolelle. kotitöihin jokainen osallistuu, kotiintuloajat on, nukkumaan meno ajat on jne. kuitenkin nukkumaan menostakin voi hieman joustaa, jos joku keskustelutilanne sitä vaatii kahden keskistä aikaa.
jokainen kuitenkin parhaiten tuntee sen oman lapsensa ja pystyy itse määrittelemään sen, miten tiukka ja joustava lapsen kanssa on missäkin asiassa ja tilanteessa.
minulle on tärkeintä, että lapsista kasvaa riittävän itsetunnon omaavia, sosiaalisettaidot hallitsevia, erottavat oikean ja väärän sekä huomioivat muut kanssaihmiset, kykenevät välittämään ja rakastamaan. paljon en anna painoarvoa muiden mielipiteille kasvatusasioissa, koska kuitenkin olen itse se äiti omille lapsilleni. neuvoja voin ottaa vastaan ja kysyä, mutta yleensä niitäkin pitää soveltaa siihen omaan elämäntilanteeseen. kukaan ei ole absoluuttisen oikeassa arvostellessaan toisen vanhemman tai toisen perheen kasvatustapoja.
Ihan aluksi kerron että meillä on suostuttu lapsen hamsteri pyyntöön jo ihan silläkin että hamsterit ovat lyhytikäisiä ja lemmikin kuolema auttaa lasta käsittelemään kuolemaa. Olkaa te mitä mieltä tahansa, mutta helpompi meillä oli selittää tytölle että mitä mummulle tapahtui kun hän kuoli.
Näin. Ja tottakai lemmikin hoitaminen opettaa vastuuta jne. ja aina olen myös minä näistä lemmikeistä huolehtinut.Mutta itse juttuun.
Tuttavani osti lapselleen gerbiilin. No, gerbiili sitten kuoli ennen aikojaan ja lapsi oli surullinen. No äitipä lähti ostamaan samanlaista gerbiiliä ja selitti sitten lapselle että se gerbiili olikin vain syvässä unessa. Tämä äiti osti olettettavasti viisi tai kuusi uutta gerbiiliä ennenkuin selitti lapselle että se gerbiili lähti maatilalle.
Siis ovatko nämä eläimet tuttavalla olleet lasten vastuulla!!! Onko tosiaan vanhempia, jotka eivät tajua eläimet tuntevat tuskaa eikä esim. gerbiilikään noin vain tuosta heitä henkeään jos sitä hyvin hoitaa (minun pojalleni aikanaan ostin "lyhytikäisiä" gerbiilejä ja nuo elivät viitisen vuotta). Vastuu lemmikistä kuten lapsistakin on AINA vanhemmilla. Tulee pyrkiä siihen, että eläintä kohdellaan arvostavasti ja kunnioittavasti vaikka kyseessä olisi miljoonakala. Kamalaa, että eläin joutuu kärsijäksi, kun lapselle ei haluta tuottaa pettymyksiä... Lemmikkikauppiaidenkin tulisi tuntea vastuunsa eikä myydä jatkuvasti uusia eläimiä samalle ihmiselle, jos "entinen sattui kuolemaan ennenaikaisesti". Tuollainen opettaa/siirtää ainoastaan välinpitämättömyyttä ja asennetta "heikommalla ei ole arvoa" sukupolvelta toiselle.
kun perheen koira pääsi siihen käsiksi. Ja Ihan tiedossa on että niitä hoidettiin aikuisen kanssa, eikä ollut lapsen vastuulla. Että älä revi niitä pelihousujasi.
Ja miten minä olen tämän ymmärtänyt, ovat ne gerbiilit oleet jo muutaman vuoden ikäisiä, eikä mitään poikasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkomaanmatkalla 3 uutta pehmolelua (kotona niitä on jo kasapäin).
Vanhempi NEUVOTTELEE lapsen kanssa asiasta.
Eivät ole koskaan saaneet sanoa mielipidettään ja heidät on pelolla kasvatettu. Ei ole koskaan annettu valita, eikä ilmaista mielipidettään. Sitten 50 vuotiana varsinkin tyttölapset yrittävät päästä ahdistuneina masennuslääkkeiden avulla irti kiltin tytön syndroomasta ja miehet vetää kaljaa pahaan oloonsa.
Hiukan tosin joissan särähti korvaan nämä "natsiäidit", kun sanovat, että meillä ei tuollaista suvaita, vaan meillä lapset menee nukkumaan kiltisti, syö kiltisti, tottelee heti kiltisti, ei pistä vastaan avnhemmille jne jne, kun on opetettu niin tekemään. Ei sitten ole tullut mieleen, että teillä voisi olla keskimääräistä helpompia lapsia? Aina kun ei auta edes se, että johdonmukaisesti ja määrätietoisesti niitä pikku pilttejä kasvattaa. Toiset vaan on vaikeampia kasvatettavia kuin toiset.
vai sanottaisko alaisista tuleekin jatkossa olemaan aika pula. Kun Nico-Jessicoille ei mikä tahansa kelpaakaan, ainakaan siis mikään toisten sanelema työaika ja se paska palkka, millä ei saa pidettyä elintasoa yllä, vaikka koulussakaan ei oo huvittanut käydä. Ehkä joskus meidän lapsuudessamme olikin niin, että ne "kapinalliset2 on tän päivän menestyjiä, mutta tulevaisuudessa on pula tolkullisista, tunnollisista ihmisistä, jotka ei kuvittele ihan liikoja itsestään. Vaikeaa tulee olemaan teidän lapsillanne mammat, just niillä Nico-Pettereillä, joita mammat kannustaa kyseenalaistamaan... mutta kun rahkeet ei vaan riitä, niin se kyseenalaistaminen on sitä, että "miks mun pitäs ottaa lippis pois päästä sisällä"... Vielä lopuksi vinkkinä ja ehkä yllättävänä tietona: kuri ja pelottelu on kaksi eri asiaa. Ja se, että lapsi ei päätä milloin menee nukkumaan, tai missä äidin pitää seistä, jotta hän suvaitsee syödä, ei tarkoita sitä, että lapsi ei saisi koskaan valita, tai ilmaista mielipidettään. Yllättävää, eikö?
Yleltä tuli vähän aikaa sitten dokkari Supervanhemmat tjsp. Tämä ilmiö on siis jo näkyvissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä esimetkit, missä kerrotaan, että lapsi nakataan sänkyyn ja jätetään sinne parkumaan, koska äiti haluaa vapaa-ajan alkavan klo 21, naps, kuulostavat aika julmilta.
Juuri niin. Sitähän se automaattisesti tarkoittaa, että lapsi JÄTETÄÄN PARKUMAAN koska äidillä on oikeus omaan aikaan. Syytät muita mustavalkoisuudesta, mutta olet sellainen itse.
Yhdelle pitää olla paljon tiukempi kuin toiselle. Kolmas taas tekee pyytämättä, eikä ole koskaan ollut tekemässä pahojaan.
No mutta.
Meillä oli kaveriperhe vierailemassa ja syötiin siinä sitten nakkeja ja muusia. Oltiin sovittu näin, kun on yleensä sellainen ruoka mikä menee kaikilta alas.
No tuon kaveriperheen tyttö (7v) maistoi muusia ja nyrpisti naamaansa. Kysyin että mikä on vikana. Hän sanoi että se on pahaa ja sen jälkeen sanoi että hän haluaa hampurilaisia. Sanoin että meillä nyt ei ole hampurilaisia ja että kelpaisiko ranskalaiset muusin tilalle (ne olivat valmiina uunissa ihan vain jos jollekin ei muusi olisi kelvannut), Tyttö alkoi huutamaan että hän haluaa hampurilaisia, heitti muusin äitinsä päälle ja sylkäisi lattialle. Äitinsä vain supatteli että älä nyt kun ei olla kotona, kotona saat sitten hampurilaisen. Sanoi että jos vaikka tyttö lähtisi leikkimään hetkeksi että lähdetään kohta kotiin.
No minä laitoin tytön siivoamaan sylkensä ja muusit lattialta. Sanoin sitten sille äidille että ovat tervetulleita sen jälkeen kun tyttö osaa käyttäytyä ja äiti pitää kuria. Eipä ole näkynyt hetkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppakeskuksessa näin kerran isän joka oli kovin vihainen pikku pojalleen. Poika osasi just ja just kävellä. Noin 1-2 vuotias lapsi käveli käytävällä ja isä räyhäsi perässä vihaisena: "miksi sää et osaa päättää!"
Tarviiko noin pienen päättää jotakin?
Sain 12 v. synttärilahjaksi uuden polkupyörän, sisareni, joka oli tuolloin 6 v., oli tarkoitus periä vanha pyöräni. Sisareni suuttui asiasta niin, että roikkui ulko-oven sisäpuolella eikä päästänyt isää sisään "ennen kuin haet minullekin uuden pyörän". Ja isä haki... Tänä päivänä sisareni on lähes keski-ikäinen, joka elää edelleen vanhempien rahoilla eikä ole saanut mitään otetta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat viidennellä luokalla, kyseessä kaksoset. Lapsille ostetaan vaan tarralenkkareita, koska eivät osaa solmia kengännauhoja...
lapset ovat viidennellä luokalla, kyseessä kaksoset. Lapsille ostetaan vaan tarralenkkareita, koska eivät osaa solmia kengännauhoja...
hienomotoriikka ja hahmotushäiriö. Ei näy ulospäin, eikä taatusti työkaverit tiedä. En ole kokenut tarpeelliseksi heille kertoa asiasta. Poika joutui käyttämään tarralenkkareita pitkään, koska nauhojen solmiminen oli mahdotonta.
Voi sinua kun tällainen asia ahdistaa niin kovasti. Käypä kysymässä siltä kaverilta, että onko sun lapses jotenki vammaisia niin saat tietää, miksi hän toimii, kuten toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelikortit lensi jos hävisi yms.
Ihmiset nyt vain ovat eri luonteisia. Meillä on pidetty kovaa kuria aina, mutta tämän yhden kanssa on jouduttu hiukan tiukempia ohjaksia pitämään.
Pettymystä ja häviämistä opeteltiin lapsen kilpailunhalun vuoksi viemällä hänet todella kovatasoisiin hiihto-ja juoksukilpailuihin. Pikkuhiljaa loppui maahan mahalleen heittäytymiset kun huomasi, ettei olekaan paras. Olen aina sanonut, että hänellä oli synnynnäinen diktaattoritrauma.
On nykyään sopeutuvainen murkku ja osaa hävitä reilusti.
Kyllä se siitä asettuu. Lapset ja aikuisetkin ovat eri luonteisia.
Meidän 5-vuotias ei siedä pettymyksiä yhtään ja saa pieniä ja isoja raivareita aina kun häviää pelissä. Ja me emme todellakaan "curlaa" lapsemme elämää, pelissäkin voittaa juuri se joka sen oikeasti voittaa. Joskus 5-vuotias, joskus joku muu. Päiväkodilta eri vaadita erityiskohtelua, läheskään aina lapsi ei saa mitä haluaa. Aikuiset määrittävät meillä säännöt, ei yksikään lapsista. Erivapauksia ei ole kenelläkään lapsistamme mutta mutta; 5-vuotia sietää siitäkin huolimatta huonosti pettymyksiä. Ja meillä on kova ja hermoja koetteleva työsarka "siedättää" lasta.....
...paitsi että meillä ei saada raivareita, vaan petytään vaan TODELLA PALJON, ja tulee itku, eikä sen jälkeen huvita mikään. Lapsi on kuin maansa myynyt. Meille myös huomauteltu tarhassa siitä että lapsemme ei kestä kauhean hyvin pettymyksiä (eli sitä että tilanne ei suju siten kuin itse haluaisi) ja sitä kannattaisi vähän harjoitella. Miten ihmeessä?
Moni ystävistäni luokittelee mut jo nyt ihan natsimutsiksi, kun vaadin että lapset istuu ravintolassa 1-2 tuntia paikoillaan siinä missä aikuisetkin. Jälkiruokaa ei tipu ellei syö reippaasti ja käyttäydy muutenkin nätisti. Ensimmäisellä sanomisella pitää aina tapahtua (eli siis tulla vaikkapa ulkoa sisälle, lopettaa pelaaminen, mennä nukkumaan). Ei tarkoittaa ei, eikä siihen tarvita muuta syytä kuin se että sanottiin ei. Peleissä voittaa se joka voittaa sääntöjen mukaan. Lasta myös paljon kehutaan, kannustetaan, halaillaan.
Toki esim. leikkiessä kysytään millä haluaa leikkiä (autoilla, barbeilla jne.), ja lapsi useimmiten ohjaa leikkiä - pompottelua, komentelua tai esim. kädestä ottamista ei hyväksytä silloinkaan.
En siis todellakaan koe olevani curling-vanhempi, mutta silti lapsi ottaa pettymykset todella raskaasti. Olisiko vaan tunneihminen?
Kävi keittiössä häiritsemässä henkilökuntaa, jotka valitit mulle, olin kaaso.
Häiritsi tarjoilijoita, he valitti mulle.
Kiusasi muita lapsi, ne valitti mulle.
Ravas tavarahissillä eestaas, jota ei olis saanut käyttää. Tästä henkilökunta valitti mulle.
Muutaman kerran hain pojan ulkoa, häät keskellä kaupunkia.
Äiti istui tyynseti paikallaan, eikä tehnyt elettäkään ojentaaksen poikaansa, vaikka tisei tasan tarkkaan mitä teki.
M'ä sitten vihdoin sain tarpeekseni ja otin poikaa kädestä ja sanoin, et nyt mennään äidin luo. Istutin pojan äitinsä viereen ja sanoin äidille, että tämä poika ei poistu paikaltaan tämän jälkeen ilman äitiään.
No ei poistunut. Äiti ja poika poistuivat paikalta 5min jälkeen.
Sukunsa kiitteli mua, kun olin laittanut ne ojennukseen.
Olen kuullut vanhemmista jotka maksavat ja maksavat kaiken kahdelle tyttärelleen eivätkä osanneet lopettaa. Nyt tyttäret ovat aikuisia, varmaan kolmekymppisiä, luulisin.
He osaavat tietty vaatia että kaikki maksetaan.
Toinen tyttäristä on joutunut hoitoon(ei ihme).
Ja terapiankin maksaa tietysti äiti.
Ja mulla kun on huono omatunto siitä, että paan välillä lastenohjelman pyörimään telkkarista, että saan muksun syömään..
ei saatu syömään muuten kuin että isä meni ulos ja kiipesi tikapuille ikkunan taakse ja kuikuili sieltä lapselle ja äiti syötti samalla.
Maailmassa on muutakin kuin joko-tai tässä lastenkasvatuksessa. Itselläni on neljä lasta, vauvasta teini-ikäiseen iältään. Siskoni on mielestäni kurlaaja ja siskoni mielestä minä olen natsi. Asiat kuitenkaan ei taida olla näin yksioikoisia; itse en pidä absoluuttisesti kiinni muista säännöistä, kuin kouluunlähtöaamujen heräämisajoista ja rutiineista, läksyjen teosta, ruoka- ja nukkumaanmenoajoista. Lisäksi sellaisten perusasioiden, kuten valehtelemisen, varastamisen ja kiusaamisen suhteen olen ehdoton. Muuten melko paljosta voidaan keskustella.
Meillä lapset tekevät osansa kotihommista. Passaamista en ole oikeastaan koskaan harrastanut, ellei meillä ole ollut jotain spesiaalia. Mielestäni siis sangen normaalia eikä erityisen natsia. Lapset luottavat minuun, kertovat surut, huolet, halut ja toiveet eikä tarvitse arpoa heidän kuulumisiaan.