HUHTIHURMURIT syyskuussa

Kiitos Santsuli uudesta pinosta. Ja mikä parasta, olit laittanut vielä kommenttia vanhaankin. Minä kun olen aina aikasemmin mennyt kirjanmerkkivalikon kautta vanhaan keskusteluun ja ihmetellyt, kun kukaan ei enää kirjoittele :)



Oma aamuni on ollut huono. Väsyttää ja alavatsa on kipeä. Pelottaa :( Todennäköisesti tämä johtuu eilisestä jumppatuokiosta ja lihakset vaan ovat shokissa. Mutta kun ei voi olla varma... Toivottavasti tämä päivä olisi pian ohi. Sitten olisi ehkä viisaampi - suuntaan tai toiseen. Mitään en inhoa niin, kuin epätietoisuutta.



Nyt makoilemaan, pikkuinenkin kun on päiväunilla.



Siriina, 8+4

Roikun mukana edelleen, vaikka olo onkin kurja. Aina välillä käyn lukemassa kuulumisianne.



Kaksi viikkoa sairaslomaa nyt takana ja pikkuhiljaa alkaa voimat palautua ja ruokakin maistua. Toiveissa olisi päästä maanantaina töihin, mutta katsotaan nyt...



Voimia kaikille!



tauriana 7+3

tulin kiittämään niitä kaikkia, jotka olivat muistaneet tuolla ed. pinossa. Olette mysö ajatuksissani. Toivon kaikille sydämeni pohjasta ihanaa ja turvallista raskauden aikaa. Voikaa hyvin..



Mä menen ma. gyn polille ja sitten tosiaan saan tbl ja tyhj. aloitetaan. Toiv. että kaikki menisi hyvin ja selviäisin ilman komplikaatioita. Toiv. että meilläkin on pian taas pienokainen turvaisasti masussa.



Kiitos Shellie? vai oliko Santsu? runosta ed ketjuissa. Se oli koskettava.



Mukavaa syksyä.

Terkuin,Krisse ja enkeli

Kovin hiljaista täällä tänä viikonloppuna. Mulla alkaa ehkä, ehkä, ehkä, pahaolo vähän helpottaa. Tuskainen olo on enää lämpimän ruoan syömisen jälkeen sekä illalla 21 jälkeen.



Aika moni kaveri, jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä, tietää jo tästä. Kummankaan vanhemmat ei vieläkään, koska asuvat kaukana. Voi kun se kutsu np-ultraan tulis äkkiä. Sit jos kaikki on kunnossa niin uskallan jo luottaa ja kertoa. Vielä en vähääkään, vaikka kerran jo näin sen sydämen sykkeen ja jalkojen heilumisen. Mä niin toivon, että menis tää syyskuu ja menis lokakuukin niin kaikki olla helpompaa.



Kaveri laittoi viestin, että näki unta, että mulla oli iso vauvamaha. Hän ei tienny tästä yllätysvauvasta, ei siis yritetty tätä, joten ihan puskista tuo uni tuli. Pakkohan hälle oli tunnustaa ;)



Koska te kerrotte vauvasta kaikille? Entä vauvan sisaruksille? Mä mietin sitä eniten, että koska koko päiväkoti ja koko ekaluokka saa tämän asian tietoonsa... lapsethan kertoo sen heti, uskoisin.





Hauskaa viikon alkua!

Aalto 10+4

ja Krisse... olen pahoillani. Itsellä 2 km tänä vuonna ollut ja ainakaan minulle kukaan ei voinut sanoa mitään mikä olisi helpottanut oloa, menetystä ei vaan sanut takaisin. Aika auttoi... vaikka se kuulostaa niin kamalalta mutta se on totta, aika auttaa. SUURI HALAUS SINULLE!!! Toivon että voitte kumppanisi kanssa yhd3essä surra ja keskustella asiasta, tukea toisianne

jälleen.... mutta me kerrotasan sitten tammikuussa. Ehkä on yhtä vatsan piilottelua joulu-tammikuu mutta vakaa aikomus on kertoa vasta tammikuun loppupuolella. Siihen asti asian tietää meidän lisäksi neuvolatäti ja neuvolalääkäri.

Haizuli 7+5

Kyllä tämä touhu on sitten epävarmaa. Itselläkin on keskenmenon mahdollisuus ollut ihan eri tavalla mielessä kuin silloin esikoisen kanssa. Silloin ei osannut kuvitella, että mikään voisi mennä pieleen. Ja periaatteessa se epävarmuus ja huoli pienen elämästä säilyy... noh... ilmeisesti aina jollain tasolla. On vaikea tottua ajatukseen, että koska vain voi tapahtua jotain kamalaa. Elämää ei voi hallita kokonaan.



Täällä rapsahti rikki 10 raja, eli nyt viikolla 10+1. Pahoinvointi osoittaa välillä (mutta ikävä kyllä vain välillä) laantumisen merkkejä. On ollut pari helpompaa iltaa, jolloin on voinut syödä rauhassa ja käydä kunnon lenkillä. Muuten tämä on kyllä vielä aika kipuilua ja tuskailua. Silloin kun vatsa ei ole jättimäisesti turvoksissa ja täynnä ilmaa sun mitä muuta (mikä on todella harvoin) niin voin tuntea alavatsalla pienen kummun. Eli kohtu siellä kasvaa niin kuin pitääkin.

Hyvää tätä viikkoa kaikille!

Osanottoni Kristinamomille! Vaikka eipä se juuri helpota, kaksi kertaa saman kokeneena tiedän.



Milloin pahoinvoinnin pitäis helpottaa? Mulla vaan pahenee! Viikkoja on 10+6 ja ihan hirvee olo. Mulla pahoinvointi oikeestaan alko vasta 9 viikolla. Toisaalta, se onkin ainoa raskausoire, joten pitäis kai olla iloinen... Mulla ei edelleenkään ole rinnat yhtään kipeät.



Varasin np-ultran, mutta sain sen vasta 13+0, joten joudun odottamaan vielä yli kaks viikkoa. Ei kiva.



Tilasin muuten netistä semmosen kotidopplerin, jolla pitäis pystyä kuuntelemaan itse sydänääniä. Se tulee joskus viikon päästä, jolloin on 12 vkoa täynnä ja silloin kai vois jotain kuuluakin. Toivon, että se vähän rauhoittais mieltä ultrien välissä. Onko kukaan täällä kokeillut kotidoppleria aiemmin?

Krisselle vielä osanottoni!



Kotidoppler olisi ihana.. Saisi mielenrauhan aina, kun siltä tuntuu! Tosin luulen, että olisin siinä kiinni koko ajan :p



Me ajateltiin pikkuhiljaa kertoa muille ystäville ja sukulaisille, kun np-ultrassa oli niin vilkas pikkuinen :) isomummuille ja -vaareille kerrottiin eilen, he olivat oikein iloisia ja olivat olleet odottaneet pieniä perheeseen jo jonkin aikaa ;)



Mulla alkaa pahoinvointi vähetä huomattavasti! Aamuisin pystyn jo käymään suihkussa ja puuhata muuta ennenkuin on syötävä. Ja päivisin menee melkein mikä ruoka vain alas ja etominen on erittäin harvinaista! Kunpa tämä jatkuisi näin, voisi alkaa jo "normaali" olotila :)



Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Heikkulin rv 11+6

Ihan kamalalla ololla tosin. :/ Lauantaina oli ihan hyvä olo, oltiin kylässä ja siellä tuli syötyä ihan liikaa kaikkea. Oon huomannut, että kylässä tai kun meillä on vieraita, pystyy syömään paljon paremmin, kuin kotona/ yksin. Mikä sitten tosin kostautuu seuraavana päivä. Eilen vielä autoiltiin kotiin reissulta, ja syömiset oli niin ja näin, niin tänäänkin on kamala olo. Ja selkäkin kipeä varmaan autoilusta. Krooh.



Siriina, mun kohdunkannattimet (tai ainakin luulen, että ne) kipeytyy kanssa nyt kovin helposti, jos vähänkin juoksee/ hyppii/ touhuaa kovemmin. Ja ne muistuttaa sitten olemassa olostaan seuraavan päivän. Toivottavasti sun masu kipuilu on kadonnut!



Tauriana, minkäslainen olo siellä on? Pääsitkö jo töihin?



Aalto, mä oon jo meidän kuopukselle kertonut vauvasta. ;) Neidillä on ikää 1½v, joten ei ihan tainnut ymmärrys vielä riittää. Esikolle, 5v, aiotaan kertoa np-ultran jälkeen (viikon päästä). Sen jälkeen näet sen saa tietoonsa ihan kaikki. :D



Haizuli, saanko udella, että onko teillä jokin syy, miksi kerrotte tammikuussa? Tuntuu, että tammikuuhun niin mahdottoman pitkä aika.



Nisar, mukavaa, että olosi on alkanut helpottamaan! Samoin Heikkulin! :)



Hookatti, mulla on kanssa kotidoppleri, ostin kun halavalla kaverilta sain. Muutamana iltana oon yrittänyt sykettä metsästää, mutta vain omani kuulen. Eilen ehkä hetken olisi voinut vauvan sykekin kuulua, mutta katosi nopeaan, enkä löytänyt uudestaan. Ihan hauska vempain, mutta ei se vielä mitään huolta ole poistanut, tosin ei ole tuonut lisääkään.



Mites Mimmu jakselee? Montako päivää vielä ultraan?



Entäs Karkki? Onko vuotoja ollut enää?



Nyt pienet torkut..



Naanuli ja itu 10+3

Minä olen kertonu raskaudesta parille hyvälle ystävälle ja nyt tuntuu, ettei olis pitäny. Toisaalta nämä rakkaat ystävät ovat kyllä sellaisia keille kertoisin huonoistakin uutisista. Olisin varmaan seonnu jos en olis pystyny jutteleen tästä omasta tilanteesta kenenkään kanssa. Onhan mulla kyllä teidät ihanat pinolaiset, mutta kuitenkin. :) Ja oma mies tietenkin. Hänelle tämä tiedottomuus taitaa olla tosi raskasta, myönsi ainakin, miten henkisesti raskasta tämä odottaminen on.



Mies on ihanan positiivinen ja yrittää toitottaa, ettei mikään välttämättä ole vialla ja meille tulee vauva huhtikuussa. Itse taidan olla ääripessimisti, en uskalla iloita ja suunnitella, koska se viedään minulta todennäköisesti pois. Ehkä myös tämän takia olen pystynyt olemaan rauhallinen, stressaamatta. Gyne olis kyllä kirjottanut mulle saikkua uusinta ultraan asti, jos tämä olis käynyt mulle raskaaksi. ( Heh... raskaaks...) Tähän asti kyllä oon kyllä jaksanu elää tämän asian kanssa aika hyvin. Joku varmaan ajattelee nyt, että onpa kylmä ihminen...



Uusinta ultra on siis tulevana torstaina. Minä niin toivon, että se pieni papu olis siellä nyt sitten kovasti kasvanu ja sykekin olis normaali. Joku tais kysellä, että paljonko se oli. En tiedä, kun sitä ei mulle kerrottu, enkä itse tajunnu kysyä.



Mulla ei edelleenkään ole mitään raskausoireita. Paitsi tissit on kipeet. Tiedän, että kaikille ei tule pahoinvointia, mutta voisin minä edes ihan vaikka vähän siitäkin kärsiä. Tietäis ainakin odottavansa. Vuoto loppui kuin seinään päivää ennen ekaa ultraa ja se on pysyny sen jälkeen poissa, onneks! :)



Tulipa taas omaa napaa :) Ihanaa odotusaikaa kaikille!



Mimmu

Tänään kävin sikiöseulanta verikokeessa ja postissa tuli aika np-ultraan,tosin sitä jouduin siirtää kun sattui just työvuorolle aika,eli np-ultra mulla on sit 4.10. Me juteltiin ukon kans että jos vaikka ton ultran jälkeen uskaltaudutaan kertoo lapsille ja isovanhemmille.Mun parhaalle kaverille uskalsin jo kertoa ja pyysin samalla kummiks miehensä kanssa.Ei kyllä meinannu pysyä nahoissaan kun kuuli ja olis halunnu kertoo jo omalle tytölleen asiasta mutta vannotettiin pysyy vielä hiljaa koska halutaan vielä toi np-ultra käydä ensin.Tosi kurjaa että toiset joutuu kärsii kauheista pahoinvoinneista,mulla on niin ihanteellista ollu kaikista raskauksista että ei ikinä ole ollut pahoinvointia.Tästä oli se pari päivää etova olo ja sit ei muuta.Kaveri kun odotti samaan aikaan kun minä edellistä niin se puoleen väliin raskautta voi tosi huonosta,autossakin sillä oli aina oksennuspussi mukana.Toi koti-doppleri oliskin tosi hyvä,noi neuvola-ajat kun on ainakin tässä alkuvaiheessa niin harvoin että olis tosi kiva kuunnella välissäkin niitä ääniä.Ja huomasin edellistä odottaessa että raskauden lopussa sitä kans oli koko ajan huolissaan,varsinkin jos ei mielestäni liikkunu tarpeeks.Nyt toi neitokainen tuolla heräs päikkäreiltä joten morjens..

-Minihattis-

Olo alkaa helpottaa. Perjantaina oli vielä tuhruvuotoa, mutta sekin loppui pian. Vatsa oli ihan tolkuttoman kipeä koko viikonlopun, mutta mitä pitemmälle se kesti, sen selvemmäksi kävi, että kyse oli lihaskivuista. Eilenkään en vielä meinannut päästä sohvalta ylös, vaikka jumppa oli torstaina. Miten niin olen surkeassa kunnossa... :P



Naanuli, kiitos lohdutuksesta. Viime raskaudessa kun en ollut mistään kipeä. Ensi kerralla aion ottaa vauvajumpassa himpun verran iisimmin, josko sitten selvittäisiin ilman turhia peloitteluja.



Mulla kuvotus ei ole helpottanut ja ikävä kyllä, on alkanut vaivata myös iltaisin. Noh, uskon että tämä helpottaa muutaman viikon päästä. Niin ainakin viimeksi.



Olemme kertoneet asiasta melkein kaikille. Ei kyllä ollut tarkoitus, mutta mitä useammalle kertoi, sen helpommaksi se kävi. No, esikoisesta pitkitimme yleistä tiedotusta melkein 20 viikolle. Silloin syynä oli osa läheisistä, joille emme halunneet kertoa yhtään liian aikaisin. Mutta tuossa vaiheessa kun maha alkoi jo näkymään...



Nyt pitää lähteä asioille. Pahin terä kuvotuksesta alkaa taittua, joten pitää käyttää tilaisuus heti hyväksi. Aurinkoista viikkoa itse kullekin tulevalle pallomahalle :)



Siriina, 9+0

Heippa. Huomenna eka neuvola ja siellä koitetaan kuulemma kuunnella dopplerilla sydänääniä. Se ei tosin neuvolan tädin mukaan välttis vielä onnistu, kun viikkoja vasta 10.



Vuotelu oli muutaman päivän kokonaan poissa, mutta tänään on taas tiputellut ruskeaa :-(. Toivotaan, että ois ihan viatonta. Eiköhän tuo muutaman viikon sisällä selviä, np-ultrassa. Raskausoireet ainakin on edelleen päällänsä, vaikkakin kuvotus vähän helpottanut.



Mitä luulette, mahtaako neuvolan täti ristiinnaulita minut, kun olen tavallaan luvatta syönyt erästä lääkettä alkuraskauden ajan? Tiedän, että lääke olis pitänyt lopettaa, mutta mä en pysty nukkumaan ilman sitä. Mulla on siis eräs hyvin harvinainen oire, jota lääkkeellä hoidetaan. Varsinainen sairaus ei ole kyseessä.



Yritin kyllä jättää lääkkeen pois, mutta kolmen vrk:n unettomuuden jälkeen mun oli pakko alottaa uudestaan - joskin ihan minimiannostuksella menen. Lääkettä ei suositella raskauden aikana, koska se nostaa sikiövaurion riskiä jonkin verran. Eli kun se riski normaalisti on 1-2% niin ton lääkkeen kanssa se on 3-4%.

En ole pitkään aikaan päässyt käymään kunnolla koneella, joten en tiedä lukeeko kristinamom tätä enää mutta...Suuret osanotot surullisesta keskenmenosta:( toivon sulle kaikkea hyvää jatkoon ja tietenkin, että pian pääset uudestaan nauttimaan raskauden "iloista"! *hali*



mimmu80:llakin oli surullisia uutisia..kaikki me täällä toivotaan, että teidän pikkuinen ois tehnyt oikeen kasvupyrähdyksen ja kaikki oiskin seuraavassa ultrassa hyvin!



haizuli, saanko kysyä minkä takia pidätte tammikuuhun asti salassa asian? eikös se oo aika hankala jo peittää mahaa ja muutenkin...? raskaus on silloin jo lähes loppusuoralla? eikös tää oo iloinen asia, mä ainakin haluan huutaa tän onnellisena koko maailmalle, kunhan 13 viikon maaginen raja rikkoontuu! :D



täällä pahoinvointi jatkuu, en uskalla sanoa että se ois helpottamaan päin, tuntuu että oon vaan turtunut tähän oloon. suussa maistuu koko ajan oudolle (metallimaiselle) joten senkään takia kaikki ruoka ei tosiaankaan maistu..

meillä on perjantaina np-ultra, johon mieskin tulee!:) samaan aikaan odotan sitä hirveesti ja pelkään myös..pelkään et kaikki ei ole vauvelilla hyvin. tää nyt on varmasti ihan normaali pelkotila, mutta onneks se selviää sitten perjantaina..

nyt koitan selviytyä aamupalasta ja muusta toiminnasta ennen (huoh) töihin lähtöä. Mukavaa päivää kaikille!



Laurau 11+5

Elikkäs eilen käytiin np-ultrassa... Ja siellä veti kaveri aamujumppaa parhaillaan! Miuta niin nauratti että ei meinannu hetkeen ultraamisesta tulla mitään! Siis niin hyvälle mielelle tulin ja olihan se hauskan näköstä kun toinen viuhtoi käsillä ja jaloilla joka suuntaan! =D Ja kyllä tippa tuli silmäkulmaan. Niin uskomatonta nähdä oma masuasukas ekan kerran! Ei voi tunnetta sanoin kuvailla!

Kaikki näytti ultran mukaan olevan hyvin. Kaveri tosiaan oli vilkas ja sydän sykki hyvään tahtiin. Mittaa oli 5 cm päästä peppuun. Eikä niskaturvotuksen osalta ollut mitään poikkeavaa havaittavissa. Ultran mukaan mennään 3 päivää pidemmällä kuin kuukautisista laskettuna. Laskettu aika pysyi kuitenkin samana kun kyseessä vain muutaman päivän heitto.

Nyt sitten vaan kasvatellaan lisää. Voi kun voisi käydä ultrassa vaikka joka päivä! Tai edes kerran viikossa! =)

Omaan napaan keskittyneen viestin päätteeksi kaikille mukavaa viikon jatkoa ja aina parempia vointeja! =)

Ihanaa kuulla, Janna, että ultrassa oli kaikki mainiosti :) Itselläni on ultrasta viikko ja tuntuu, että voisi mennä taas uudemman kerran ... Se on liikuttava hetki, nauti täysin siemauksin!



Lauraulle kanssa peukut pystyyn ja innolla odotellaan iloisia ultrakuulimisia :)



Täällä pahoinvointi palasi aivan yllättäen :( Aamulla matkalla yliopistollo oli pysähdyttävä muutamaan kertaan matkalla pistämään pää pusikkoon :P Ohikulijat katteli vähän pitkään, melko noloa siis, mutta minkäs teet.. Toivottavasti huominen olisi taas parempi!



Onko joku täällä puhunut jo päänsäryistä? Mulla on ollut viikonlopun yli ja nyt alkuviikko inhottava jomottava päänsärky. Ei oikein niin paha, että pitäisi lääkettä ottaa, mutta jotenkin lamaannuttava kuitenkin. Höh, toivottavasti sekin menisi ohi!



Täällä malttamattomana odottelen mahan kasvua, mutta mitään ei vielä näy :( pikkusen löysää päällä vaan :P. Nyt on menossa rv 12+0, enkä millään jaksaisi odottaa vielä monia viikkoja mahan kasvuun asti ... Milloin teillä alkoi maha näkymään esikoista odottaessa?



Hauskaa viikonjatkoa kaikille!



Voidaan paksusti :)



-Heikkulin ja kultahippu

mukava lukea mukavia uutisia :)



On kyselty miksi vasta tammikuussa kerrotaan vauvasta niin vastaan näin että tänävuonna 2 keskenmenoa kokeneena, ja niistä toisesta menetetystä pienestä sydämestä muille kertoneena en vaan uskalla ajatellakaan kertovani tästä muille. En vain uskalla. Me halutaan nauttia itse, myhäillä mielessämme, silitellä vatsaa´sitten joskus kun se alkaa kasvamaan ja nauttia kahdestaan meidän rakkaasta salaisuudesta ennenkuin siitä tulee kaikkien juttu.

Toivon että pääsemme tässä raskaudessa loppuun asti ja tämä vauva ei jää matkalle. Pelkojen kanssa on niin hankalaa etten oikein osaa tästä nauttiakaan kovin. Nyt pelottaa niin hurjasti kun iltaisin minut vallanut paha olo on loppunut... mutta kohta ultraan. Itken täällä ihan hysteerisesti... viimeksi kun se ultra oli tosiaan niin kamala kokemus. Nyt ei tosin olla edes sillä np-ultrassa asti mutta pelottaa. Jospa kaikki nyt olisi hyvin ja kaikki menisi hyvin jatkossakin. ODOTTAMISEN ILOA

mutta jospa parin tunnin päästä siis ollaan viisaampia siitä mikä on tilanne minun kohdussani. Haizuli 7+6

että tämä ketju katkaisee tekstin, kun siihen liittää sydän-merkin... Ainakin mulla teki näin jatkuvasti, kunnes sen tajusin :D Jospa teillä muilla olisi samaa ongelmaa??



haizuli, olet mielessä! Tuuthan kertomaan ihania ja iloisia ultrakuulumisia hetken päästä!!