Miten pienen lapsen voisitte jättää viikoksi hoitoon?

erittäin hyvin sujui, imetyskin loppui kuin seinään

Jotenkin olen ajatellut, että tämä on meidän perhe, me olemme yhdessä hyvässä ja pahassa, reissussa ja arjessa. Jos olisi pakko eli joutuisin sairaalaan tms. niin asialla ei olisi mitään merkitystä, koska en voisi itse valita,

Mut ehkä joku 4-5v?



Keskimmäinen on sen ikäinen ja uskoisin pärjäävän ihan hyvin sen viikon verran vaikka mummilla.

Kouluika voisi olla sellainen vaihe. Sita ennen lyhyempia aikoja.

verran noin 5-vuotiaina. Siis juuri isovanhempien luona/kanssa. Sillä puheella, että jos haluaa niin voi tulla kotiin aikaisemminkin.



Ei ole tarvinnut lähteä kesken hakemaan. :)

niin lapset 10kk, 2v ja 4v olivat miehen vanhempien hoidossa sen viikon. Hyvin oli mennyt. Vaikeampaa se oli meille vanhemmille olla lapsista erossa.

Tosin ikävä tulisi kummallekin. Oli kesällä moneen otteeseen pari päivää isovanhempien kanssa mökillä. Oli kivaa, mutta kai sitä oli jo hiukan tullut ikäväkin. Ainakin sanoi sitä.

siitä, kuinka hyvin lapsi tuntee isovanhemmat ja millaisia aikoja on olut aiemmin hoidossa siellä. Ehkä 5-vuotiaana meidän tapauksessa.

enkä voisi jättää viikoksi. Neljä päivää on ehdoton maksimi.

tai 5 vee

Tyystin vieraalle ( = nähdään muutaman kerran vuodessa tms.) en antaisi kuin useamman vuoden ikäisen, jos hoitaja olisi ehdottoman luotettava. Jos taas "hoitaja" on ollut osa lapsen arkielämää alusta asti, niin sillä ei ole hirveästi väliä, onko lähiaikuisena biologinen vanhempi vai biologinen isovanhempi vai ex-anoppi. :) Meillä on niin onnellinen tilanne, että lapsilla on paljon ihania lähiaikuisia, jotka ovat lapsille ihan yhtä tärkeitä kuin me vanhemmat. Siksi näille aikuisille voisi lapsen uskoa heti kun vuorokausirytmi on löytynyt ja ruokailuna on jokin muu kuin imetys.

TyMeillä on niin onnellinen tilanne, että lapsilla on paljon ihania lähiaikuisia, jotka ovat lapsille ihan yhtä tärkeitä kuin me vanhemmat. Siksi näille aikuisille voisi lapsen uskoa heti kun vuorokausirytmi on löytynyt ja ruokailuna on jokin muu kuin imetys.

josta heti näkee ettei mitään tajua siitä mitä kiintymyssuhteella tarkoitetaan. Ensinnäkin, tiedoksi vaan että sukulaisesi EIVÄT ole lapsillesi yhtä tärkeitä kuin te vanhemmat. Miten pihalla voi olla? Ja toiseksi, noin pienen kuin mistä tässä puhut voi jättää viikoksi jos haluaa aiheuttaa sille traumoja.

Tytöt olivat mummin luona mökillä 6 päivää, kun me vanhemmat oltiin vielä töissä. Saivat näin viikon pidemmän kesäloman päiväkodista. Hyvin meni. Mummin on heille toooodella tuttu, on hoitanut heitä paljon ja ollut läsnä ihan tyttöjen syntymästä asti.

Jostain ääripakottavasta syystä (esim. olisi yh ja sairastuisi pahasti) hyvinkin pienenä, mutta esim. matkan takia jättäisin vasta sellaisen n. 6-vuotiaan. Toki riippuu lapsestakin, jos lapsi olisi tosi herkkä, pelokas ja tosi kiinni vanhemmissaan niin sitten vasta vanhempana.

Alle 5v voisin jättää 2-3 päivää, mutta alle 2v en jättäisi kuin yhdeksi yöksi. Alle vuoden ikäiselle haluaisin olla aamulla kotona, kun vauva herää, jos olisin hommannut iltahoitajan.



Näin siis jos voi valita. Jos on pakkotilanne, niin on pakko.

niin lapset 10kk, 2v ja 4v olivat miehen vanhempien hoidossa sen viikon. Hyvin oli mennyt. Vaikeampaa se oli meille vanhemmille olla lapsista erossa.

lapsille, kun on sisarukset mukana. Jos yksin lapsi menee hoitoon isovanhemmille, niin aika lailla ratkaisee miten tuttuja nämä mummit ja ukit ovat.

josta heti näkee ettei mitään tajua siitä mitä kiintymyssuhteella tarkoitetaan. Ensinnäkin, tiedoksi vaan että sukulaisesi EIVÄT ole lapsillesi yhtä tärkeitä kuin te vanhemmat. Miten pihalla voi olla? Ja toiseksi, noin pienen kuin mistä tässä puhut voi jättää viikoksi jos haluaa aiheuttaa sille traumoja.

Voisitko perustella, miksi sukulaiset eivät ole yhtä tärkeitä? Entä jos lapsen isä on kuollut ja lapsi asuu äitinsä ja äidinäitinsä kanssa? Meinaatko tosissasi, että se arjessa mukana oleva mummo ei missään nimessä ole yhtä tärkeä kuin se äiti? Vai meinaatko, että lapselle jutellaan että "tässä on nyt äiti, minä olen se tärkeämpi ja kohta tulee aamupuuroa syöttämään se mummo, joka ei ole yhtä tärkeä, muista lapsi pieni tämä tärkeä juttu"? :D

Voin kyllä ihan kertoa, että lapsen arjessa mukana olevat, lapseen sitoutuneet ja yhdessä hienosti toimivat aikuiset ovat KAIKKI lapselle tärkeitä ja lapsen silmissä hyvinkin samalla viivalla. Meillä on täällä mm. esimurrosikäinen esimerkkilapsi, joka vieläkin lähtee silmät säihkyen mummolaan, jossa on se ah, niin ihana ja turvallinen ukki-mummi -parivaljakko, joka on ihan syntymästä asti ollut lapsen rinnalla kulkemassa ja hoivaamassa. En kyllä millään viitekehyksellä kykene näkemään, miten lapsi voisi kärsiä ja traumatisoitua siitä, että hellät, hoivaavat ja lasta syvästi rakastavat ihmiset ovat lapselle sylinä.

Eikös tätä ole jo täällä moneen kertaan puitu. Ja aiheesta löytyy lehtiartikkeleita, haastteluita etc.



Itse jätin 15 vuotta sitten 1-vuotiaana viikoksi. Pojalla on oletettavissa 25 vuoden kuluttua tunne-elämän ongelmia. Aiheesta ei paasattu vielä silloin niin kuin nyt. Lupaudun maksamaan lapseni kallonkutistajakulut.



Ai niin, hyvin meni mummon kanssa se viikko. Kesti 2 minsaa, että poika muisti minut.

Meidän eskari ei kyllä suostuis olemaan viikkoa poissa kotoa ilman vanhempia.

Meidän 9 v ei myöskään halua.

11 v voisi olla, mutta käytännön syistä ei ole ollut. 5 vrk leirikoulu kyllä keväällä edessä eikä mitään huolta siitä.

1,5-vuotiasta en edes harkitse. Saisi varmaan ikuiset traumat kun on nyt tällä hetkellä niin äidin tyttö että ei isäkään aina kelpaa.

Voisitko perustella, miksi sukulaiset eivät ole yhtä tärkeitä? Entä jos lapsen isä on kuollut ja lapsi asuu äitinsä ja äidinäitinsä kanssa?

-- Voin kyllä ihan kertoa, että lapsen arjessa mukana olevat, lapseen sitoutuneet ja yhdessä hienosti toimivat aikuiset ovat KAIKKI lapselle tärkeitä ja lapsen silmissä hyvinkin samalla viivalla. Meillä on täällä mm. esimurrosikäinen esimerkkilapsi, joka vieläkin lähtee silmät säihkyen mummolaan, jossa on se ah, niin ihana ja turvallinen ukki-mummi -parivaljakko, joka on ihan syntymästä asti ollut lapsen rinnalla kulkemassa ja hoivaamassa. En kyllä millään viitekehyksellä kykene näkemään, miten lapsi voisi kärsiä ja traumatisoitua siitä, että hellät, hoivaavat ja lasta syvästi rakastavat ihmiset ovat lapselle sylinä.

kanssa samassa taloudessa vai ei? Jos eivät asu, he eivät ole yhtä tärkeitä. As simple as that. Jos et pysty ymmärtämään millä viitekehyksellä alle vuodenikäiselle ei tee hyvää viikon ero vanhemmistaan, ei voi sanoa kuin voi voi ja kehottamaan lukemaan kirjallisuutta aiheesta. Jos kerran ei ole tunneälyä sen vertaa siunaantunut. Usko vaan huviksesi, edes jonkinlaisella äidinvaistolla varustetut ei tarvi tämä asian käsittämiseen mitään ulkopuolista apua.