Miten pienen lapsen voisitte jättää viikoksi hoitoon?

Voisin jättää jo puolivuotiaan viikoksi luotettavaan hoitoon.

lapsi osoitti mieltään 5 minuuttia vanhemmille mutta oli sitten taas ihan oma itsensä. Myöhemmin lapset ovat olleet pari kertaa isovanhemmilla niin ikään noin viikon tai mummo meillä ja hienosti on sujunut.

Täällä myös yksi äiti, jolla tosi hyvät suhteet molempiin mummoihin (vaikka on eronnutkin). Samoin on lapsella, joka on nyt 13v. Pienestä pitäen on ollut suht pitkiäkin aikoja erossa äidistä, (toisen puolen suvun mökillä isän äidin kanssa) sekä paljon hoidossa omankin äitini kanssa. Lapsella on siis näiden kirjoitusten perusteella hirveät mahdollisuudet tunne-elämän häiriöihin tms.. vaan eipä noita vielä näy. Päinvastoin - sekä opettajat että kaverit ovat pienestä pitäen kehuneet poikkeuksellisen hyvästä itsetunnosta, hyvästä kaveruudesta yms. Tyttö on jopa osallistunut koehenkilönä useampaan 'tutkimukseen', äippä kun on kasvatustieteilijä kuten muukin perhe, ja poikkeuksetta on kehuttu laajaa ja monipuolista aikuisten verkostoa.



Eli kyllä lapsen elämään mahtuu monta tärkeää aikuista, joihin lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen suht nuorena. Toki tässä on monella ongelmana se, ettei isovanhempiin enää pystytä pitämään yhteyttä enempää kuin ns. normikyläilyt. Meillä äippä ja vauva asuivat kesäisin mummon luona pitempään useinkin ja ehkä tämän takia hoitoonkin jättäminen oli helppoa.



Itse olen onnellinen, että tytön elämässä on niin monta ihanaa aikuista joiden kanssa pohtia oman elämänsä asioita vielä teininäkin :)

ole viettäneet lapsuuden kesiä mummolassa maalla, kun vanhempien loma on ollut vain kuukauden kesästä?



Mulla noista mummonmökkiajoista kesäisin on mitä parhaimmat muistot eikä traumoja ja todella pienenä jo siellä oltiin, reilusti ennen koulua.



Taisi meidänkin mummon lähitieno olla täynnä lapsia, joiden vanhemmat oli töissä, eikä kukaan näyttänyt kärsivän :D

Meillä äippä ja vauva asuivat kesäisin mummon luona pitempään useinkin ja ehkä tämän takia hoitoonkin jättäminen oli helppoa.

Suomessa yleinen käsitys rakkaasta ja läheisestä mummosta on sitä että nähdään pari kertaa vuodessa. Tai max. pari kertaa kuukaudessa. Jossain etelän mailla on oikeasti läheisiä isovanhempia, joitten kanssa nähdään päivittäin.

Jotenkin olen ajatellut, että tämä on meidän perhe, me olemme yhdessä hyvässä ja pahassa, reissussa ja arjessa. Jos olisi pakko eli joutuisin sairaalaan tms. niin asialla ei olisi mitään merkitystä, koska en voisi itse valita,

"Välttävästi kiintyneet lapset eivät erotilanteissa näytä ahdistustaan, vaan suuntaavat huomionsa ympäristöön."



Näin välttävästi kiintyneiden lapsilla erot menevät "tosi hyvin".

että max niin monta yötä erossa, kun lapsella on ikää. Eli voisin kuvitella, että 7-vuotiaani jäisi mummilaan viikoksi (ensi kesänä varmaan jääkin, kun koulusta on pitkä kesäloma), mutta 4-vuotias kuopus on liian pieni. Molemmat lapset ovat säännöllisesti mummilassa hoidossa, joten ovat tottuneita yökyläilyyn, mutta viikoksi en silti pienempää hoitoon laittaisi.

että max niin monta yötä erossa, kun lapsella on ikää. Eli voisin kuvitella, että 7-vuotiaani jäisi mummilaan viikoksi (ensi kesänä varmaan jääkin, kun koulusta on pitkä kesäloma), mutta 4-vuotias kuopus on liian pieni. Molemmat lapset ovat säännöllisesti mummilassa hoidossa, joten ovat tottuneita yökyläilyyn, mutta viikoksi en silti pienempää hoitoon laittaisi.

"Välttävästi kiintyneet lapset eivät erotilanteissa näytä ahdistustaan, vaan suuntaavat huomionsa ympäristöön." Näin välttävästi kiintyneiden lapsilla erot menevät "tosi hyvin".



Jep, pitää paikkansa osin.. mutta kausaalisuhde ei valitettavasti mene toisinpäin.. eli erot ns. 'hyvin ottavat' lapset eivät suinkaan ole kaikki 'välttävästi kiintyneitä'

kuulkaan nyt. lapsen kehitykselle ei ole haittaa vaikka hoidossa koko ajan.

rakkaus, syli ja ravinto on kaikille tärkeä. antaako vanhemmat, kummit vai isovanhemmat

itse neljän lapsen äitinä lykkäämässä sylihoivaa tarvitsevan 4kk ikäisen jollekkin muulle kuin itselle, aika vrk ei vain riitä.. ja jos lähtisin reissuun en tunne huonoa omatuntoa vaikka laittaisin nuorimmat hoitoon.. iät, 18,16,6,4kk

Kuin viikoksi hoitoon :)



t. viiden lapsen äiti, lapset 20, 18, 13, 11 ja 6

ollut 3v vajaan viikon (6 päivää) kahden isomman sisaruksensa kanssa mummujen hoidossa, osan ajasta meidän kotona mummun kanssa, osan ajasta toisen mummun ja ukin luona.

Mummut ja ukit ovat olleet osa lasten elämää syntymästä asti, ja ovat todella läheisiä. Lapset haluavat itse mennä yökylään ihan muutenvaankin, ja mummut haluaa ottaa heidät, välillä yhdessä, välillä erikseen.

Isommat tiesi kokoajan missä ollaan, joten eivät isommin edes kyselleet meitä (5v ja 8v), pienin oli muutaman kerran jutellut siitä, että äiti ja isi on reissussa, ja tulee sitten kotiin. Ja jatkanut puuhastelujaan.



Minusta on ihana, että lapset kokevat isovanhemmat turvallisiksi ja läheisiksi, ja molemmin puolin ovat äärettömän tärkeitä toisilleen.



Itsekin olin mummuni kanssa todella läheinen, ja muistan olleeni mummun hoidossa, tai mukana vaikkapa mökillä, silloin tällöin, usein ihan omasta halustanikin (samoin sisaruksen), muistan kyllä erään pidemmän reissun jolla äiti ja isä kävi, olin melko pieni, mutta muistan miten kivaa meillä oli mummun kanssa, ja kokoajan oli turvallinen olo, tiesin, että äiti ja isä tulee kotiin reissusta. Mitään traumoja ei kyllä ole jäänyt..



Mutta siis riippuu mielestäni paljon lapsesta, jos lapsi itse on valmis jäämään ja päästämään vanhemmat reissuun (meillä on kyllä kysytty moneenkin otteeseen lapsilta, saako äiti ja isi mennä reissuun, ja jäävätkö mielellän mummujen ja ukkien hoiviin), mielestäni on ihan ok.

Samoin sekin vaikuttaa onko sisaruksia mukana, 3-vuotiaalle on isommat sisarukset todella tärkeitä, koska leikkivät aina päivät yhdessä, joten sekin "helpottaa" hoitoon jättämistä.

kuulkaan nyt. lapsen kehitykselle ei ole haittaa vaikka hoidossa koko ajan. rakkaus, syli ja ravinto on kaikille tärkeä. antaako vanhemmat, kummit vai isovanhemmat itse neljän lapsen äitinä lykkäämässä sylihoivaa tarvitsevan 4kk ikäisen jollekkin muulle kuin itselle, aika vrk ei vain riitä.. ja jos lähtisin reissuun en tunne huonoa omatuntoa vaikka laittaisin nuorimmat hoitoon.. iät, 18,16,6,4kk

lykätä ajan puutteen takia toisille ihmisille. En vain voi ymmärtää.

Olin viikon erossa vanhemmistani ollessani 3-vuotias. Ei oo jäänyt minkään sortin traumoja, muistan kyllä jännityksellä odottaneeni koska palaavat.



Olin mummoni kanssa meidän mökillä, jossa mummo asui kanssamme kesät muutenkin. Näin häntä ympäri vuoden vähintään kerran viikossa, välillä joka päivä.



Itse pidän liioitteluna nykyohjetta että lapsi kestää yhtä monta yötä erossa kuin on ikää. Omasta mielestäni tärkeämpää on arvioida sitä, miten läheinen hoitaja ja hoitopaikka lapsella on.



Oma lapseni on nyt vuoden ja olen jättänyt hänet kahdeksi yöksi hyvin tuttuun paikkaan hyvin tutuille hoitajille. Mieheni kanssa haaveilemme viikon häämatkasta siinä vaiheessa kun lapsemme ovat 3 ja 4,5 v, olisivat yhdessä ja hyvin tutuilla hoitajilla.



Mielestäni kokonaisuus ratkaisee ja sen arvioinnissa pitäisi jokaisen vanhemman olla oman lapsensa suhteen paras asiantuntija. Kokonaan eri asia on se, että kuinka usein lapsena jättäisi tai haluaisiko edes. Meille on selvää, että haluamme tyyliin kerran vuodessa pikkuirtioton kahdestaan mutta ehdottomasti suurin osa tapahtumista on saatava jakaa koko perheen kesken

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

kuulkaan nyt. lapsen kehitykselle ei ole haittaa vaikka hoidossa koko ajan. rakkaus, syli ja ravinto on kaikille tärkeä. antaako vanhemmat, kummit vai isovanhemmat itse neljän lapsen äitinä lykkäämässä sylihoivaa tarvitsevan 4kk ikäisen jollekkin muulle kuin itselle, aika vrk ei vain riitä.. ja jos lähtisin reissuun en tunne huonoa omatuntoa vaikka laittaisin nuorimmat hoitoon.. iät, 18,16,6,4kk

lykätä ajan puutteen takia toisille ihmisille. En vain voi ymmärtää.

Sinulle suosittelisin sitten sitä yhtä lasta, että voit 24/7 istua vieressä ja vahtia.. Kuule neljä lasta, mahd työ yms. nyt vain vie aikaa.. silloin ei varmaan ehdi istumaan kaikkien vieressä alati. (Itsellä vain kaksi ja kiirettä pitää)

Ja ylipäätään.. luuletteko todella, että äidin (tai oikeasti vanhemman kun näillä muksuilla on isätkin, vaikkei se täällä paljon näy) rakkautta jotenkin vähentää se, että joskus haluaa omaa aikaa? Tämä keskustelupalsta on toisinaan pelkkää äitimyytin rakentamista, jossa kaikki muut aikuiset siivotaan lapsen elämästä pois ja muiden tavat tuomitaan käsittämättömällä syyllistämisellä 'ne tunne-elämän ongelmat voivat tulla näkyviin vasta 46-vuotiaana..' tyyppisesti.

Itse ne hoidan ja isommat kantaa sylissä, tai vaihtaa vaipan. Pointtini olikin se että voisin kyllä lapset laittaa hoitoon, en ole niin täydellinen äiti ettei joku muu voisi niitä hoitaa.. Tarkoitus kyllä on! Lapsi ei kärsi vaikka hoidossa olisi viikon.. oli minkä ikäinen tahansa, kunhan hoitopaikkaan luottaa 110%

Minäminäminä-kaikkipyörii-minun-napani-ympärillä-ihmnen. Tässä ei nyt ole kyse sinusta vaan siitä lapsesi pikkuruisesta, muovautumassa olevasta psyykestä, eikä siinä sinun mielipiteesi itsestäsi paina himpun vertaa. Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.

Laste isä on kuollut. Muuten en jättisi kuin vasta yli kymmenen vuotiaan. Enkä kyllä ymmärrä miksi pitäisi jättää silloinkaan niin pitkäksi aikaa...

minä. En olis muuten uskaltanut vastata.

Meillä vanhimmat lapset 13 ja 15, eikä ole olleet viikkoa mummolassa tai muualla. Mutta ehkä päälle 10 vuotiaana olisin voinut jättää. Mutta ei ole ollut tarvetta.

Itse muistan olleeni 8-vuotiaana viikon tädilläni kun äiti oli leikkauksessa ja isä reissutöissä. Muitan vielä nytkin (ikää 45v) sen kamalan ikävän ja pahan olon.

Alkeiskurssi kehityspsykologiaa tekisi hyvää.

[/quote]

En ole kritisoimasi kirjoittaja, mutta kiinnostaisi paljonko olet itse lukenut? Minä kun olen alan jatko-opiskelija, enkä kyllä pysty kritisoimaan noin suoraan opintojeni perusteella kirjoittajaa.. Enkä ole kyllä ikinä törmännyt alan kirjallisuudessa väitteeseen, että satunnainen pitempikin erossaolo äidistä vaikuttaisi suoraan lapsen psyykeeseen. Kyllä kyseessä on aika paljon laajempi kokonaisuus.